![](\"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/51\/2015\/06\/hakaniemessa.jpg\")
<\/a><\/div>\n<\/p>\n
Eilinen oli monella muullakin tavalla merkityksellinen. Euroopassa koettiin auringonpimennys, eli kuu lipui hitaasti auringon eteen. Luin juuri Tieteen kuvalehdest\u00e4<\/a>, ett\u00e4 tuo ilmi\u00f6 on “Aurinkokunnan upein n\u00e4ytelm\u00e4”. Seuraava t\u00e4ydellinen auringonpimennys on Pohjois-Euroopassa kuulemma vuonna 2126. Siihen on melko pitk\u00e4 aika.<\/p>\n Mutta ei se haittaa – kirjani on mennyt painoon! (Ja siin\u00e4 muuten k\u00e4yd\u00e4\u00e4n teatterissa. Ja vietet\u00e4\u00e4n iltaa n\u00e4yttelij\u00e4n kanssa. Ja siin\u00e4 on my\u00f6s osasto nimelt\u00e4 V\u00e4liaika – joten kirjassakin on n\u00e4ytelm\u00e4\u00e4 kerrakseen.)<\/p>\n Marilyn Monroe -sein\u00e4kalenterissani luki eilisen kohdalla sanat “First Day of Spring”. Eilen siis alkoi my\u00f6s kev\u00e4t! (Suomessa kev\u00e4tp\u00e4iv\u00e4ntasaus on t\u00e4n\u00e4\u00e4n, 21. maaliskuuta).<\/p>\n Lis\u00e4ksi huomasin Twitterist\u00e4, ett\u00e4 eilen oltiin my\u00f6s hampaiden asialla eli vietettiin kansainv\u00e4list\u00e4 suunhoitop\u00e4iv\u00e4\u00e4. Sk\u00e5l!<\/p>\n Olo on yh\u00e4 aika ep\u00e4todellinen. Tekstit, joiden parissa olen pakertanut useita kuukausia, viikkoja, p\u00e4ivi\u00e4 tunteja, minuutteja, sekunteja, p\u00e4ivi\u00e4 ja iltoja, muuttuvat kirjaksi. Kertomukset, joihin olen kiintynyt ja joista jokaiseen olen laittanut palasen syd\u00e4nt\u00e4ni, ovat matkalla ihmisten luokse.<\/p>\n Luulin etuk\u00e4teen, ett\u00e4 muuttuisin ilmapalloksi, kun kirja l\u00e4htisi painoon. Ett\u00e4 mik\u00e4\u00e4n ei pid\u00e4ttelisi minua, vaan lent\u00e4isin kevyen\u00e4 kaupungin yll\u00e4.<\/p>\n N\u00e4in ei kuitenkaan tapahtunutkaan, mik\u00e4 oli yll\u00e4tt\u00e4v\u00e4\u00e4. Pysyin kuin pysyinkin maan pinnalla.<\/p>\n <\/p>\n Lounaan j\u00e4lkeen suuntasin tuttuun baariin, jossa tilasin omenamehun. Ja n\u00e4in Karl Ove Knausg\u00e5rdin<\/b> ja Charles Bukowskin <\/b>kaksoisolennot, yht\u00e4 aikaa.<\/p>\n Mietin, mit\u00e4 kaikkea se merkitsee.<\/p>\n Istuin hetken vieraassa p\u00f6yd\u00e4ss\u00e4, siirryin sitten omaani, avasin tietokoneen, olin turvassa. Sitten kone sammui, ja siirryin uuteen p\u00f6yt\u00e4\u00e4n lataamaan akkua. Aloin kirjoittaa t\u00e4t\u00e4 blogiteksti\u00e4, mutta oli vaikeaa keskitty\u00e4. Tekstasin kirjailijayst\u00e4v\u00e4lleni, ett\u00e4 en voi uskoa, ett\u00e4 nyt, kirjan l\u00e4hdetty\u00e4 painoon, minulla ei ole en\u00e4\u00e4 mit\u00e4\u00e4n korjattavaa – paitsi meikki.<\/p>\n Illemmalla toinen yst\u00e4v\u00e4 soitti minulle, ja l\u00e4hdin melkein silt\u00e4 istumalta kreikkalaiseen kahvilaan, Delicatoon. Siell\u00e4 kilistimme teemukeilla kirjani kunniaksi, ja min\u00e4 tilasin Roibos-teen kylkeen makoisaa nougatherkkua. Yst\u00e4v\u00e4ni kehui kirjani nime\u00e4, Ennen kuin kaikki muuttuu<\/a>. Puhuimme siit\u00e4, kuinka nuo sanat merkitsev\u00e4t erilaista asiaa jokaiselle lukijalle.<\/p>\n
\n
\nJa min\u00e4 missasin sen.<\/p>\n<\/a><\/div>\n