{"id":2905,"date":"2016-12-06T18:40:30","date_gmt":"2016-12-06T16:40:30","guid":{"rendered":"http:\/\/blogit.image.fi\/minakertoja\/?p=2905"},"modified":"2018-02-28T09:40:25","modified_gmt":"2018-02-28T07:40:25","slug":"muistakaa-heille-kallis-ol-maa","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/blogit.apu.fi\/minakertoja\/muistakaa-heille-kallis-ol-maa\/","title":{"rendered":"”Muistakaa, heille kallis ol’ maa”"},"content":{"rendered":"
\n
\n

Joulukuussa 2012 pidin itsen\u00e4isyysp\u00e4iv\u00e4n juhlapuheen Lapuan yl\u00e4koululla, vanhassa opinahjossani. Odotin j\u00e4nnittyneen\u00e4 vuoroani. Tunnelma oli harras, lapset lauloivat lavalla hele\u00e4ll\u00e4 \u00e4\u00e4nell\u00e4. Yleis\u00f6ss\u00e4 istui niin vanhoja kuin nuoria ihmisi\u00e4, sotaveteraaneja, entinen pianonsoitonopettajani, \u00e4iti ja \u00e4idin naapuri, monia tuttuja kasvoja Lapualta. Olin jo siin\u00e4 vaiheessa hiukan herkistyneess\u00e4 tilassa.<\/p>\n

\"talvipuu\"<\/a><\/p>\n

Kun astelin yleis\u00f6n eteen ja aloin puhua, liikutus valtavasi minut kokonaan. Etenkin siin\u00e4 vaiheessa, kun aloin kertoa omista isovanhemmistani, kyyneleet valuivat silmist\u00e4. Itkin ja puhuin yht\u00e4 aikaa.<\/p>\n

Onneksi sain kuitenkin sanottua asiani herkistymisest\u00e4 huolimatta. Tunteeni v\u00e4littyi yleis\u00f6\u00f6n, ja lopulta itkimme yhdess\u00e4.<\/p>\n

Ajattelin t\u00e4n\u00e4 itsen\u00e4isyysp\u00e4iv\u00e4n\u00e4 julkaista puheeni t\u00e4\u00e4ll\u00e4 blogissa pienin muokkauksin, 99-vuotiaan Suomen kunniaksi. Alun perin teksti ilmestyi Lapuan Sanomissa 13. joulukuuta 2012.<\/p>\n

\"talvimaisema\"<\/a><\/p>\n<\/div>\n

\n

Arvoisat s<\/span>otaveteraanit<\/span> ja sotaveteraaninaiset, <\/span>hyv\u00e4t juhlavieraat,<\/span><\/strong><\/p>\n

H\u00e4n oli 1<\/span>8<\/span>-vuotias l\u00e4htiess\u00e4\u00e4n rintamalle<\/span>. H\u00e4nell\u00e4 oli sile\u00e4t kasvot ja puhdas omatunto. <\/span>H\u00e4nen nimett\u00f6<\/span>m\u00e4ss\u00e4\u00e4n ei kimallellut sormusta<\/span>, h\u00e4n ei ollut viel\u00e4 ehtinyt <\/span>rakastua<\/span>. H<\/span>\u00e4n <\/span>katseli latoja ja lakeuksia jotka j\u00e4iv\u00e4t taakse, <\/span>painoi kaiken mieleens\u00e4, <\/span>matkusti t\u00e4p\u00f6t\u00e4ydess\u00e4 tavarajunassa kohti pelkoa<\/span>. H\u00e4n oli 25-vuotias, h\u00e4nen vaimonsa j\u00e4i itkem\u00e4\u00e4n rautatieasemalle<\/span> ja h\u00e4nen lapsensa vilkuttivat vakavina<\/span>. H\u00e4n katseli peltoja ja puutarhoja jotka j\u00e4iv\u00e4t taakse, katuja jotka h\u00e4n tunsi ulkoa, kotikirkkoa jossa h\u00e4net oli vihitty. <\/span>H\u00e4n oli lapualainen, <\/span>kauhavalainen, jyv\u00e4skyl\u00e4l\u00e4inen, rovaniemel\u00e4inen. <\/span>H\u00e4n oli sotamies, rajaj\u00e4\u00e4k\u00e4ri,<\/span> taistelul\u00e4hetti,<\/span> alikersantti ja korp<\/span>r<\/span>aal<\/span>i. <\/span>H\u00e4n oli ihminen. Kranaatit k<\/span>ar<\/span>hasivat h\u00e4nt\u00e4 monta kuukautta, t<\/span>ykit jyr\u00e4hteliv\u00e4t h\u00e4nen korvissaan. H\u00e4n sanoi, ettei pel\u00e4nnyt<\/span> mit\u00e4\u00e4n<\/span>. H\u00e4nen k\u00e4tens\u00e4 t\u00e4risiv\u00e4t, kun h\u00e4n sytytti tupakan.<\/span> <\/span>H\u00e4n seisoi vartiossa, teki sulutust\u00f6it\u00e4, ajoi sy\u00f6ksyveneit\u00e4<\/span> L<\/span>aatokan yli,<\/span> juoksi hiekkamonttuun, makasi kolme vuorokautta paikoillaan 20 asteen pakkasessa.<\/span> H\u00e4n l\u00e4he<\/span>tti kotiin kirjeen, jonka <\/span>luoti l\u00e4visti, h\u00e4n kirjoitti sille joka h\u00e4nt\u00e4 kaipasi. H\u00e4n oli 19-vuotias, h\u00e4nell\u00e4 oli pitk\u00e4t hiukset ja h<\/span>armaa lottapuku. <\/span>H\u00e4n<\/span> kutoi sotilaille lapasia joissa p<\/span>eukalo ja etusormi piti j\u00e4tt\u00e4\u00e4<\/span> <\/span>paljaiksi, h<\/span>\u00e4n laittoi ikkunoiden eteen pimennysverhot ja kuuli koneiden lent\u00e4v\u00e4n.<\/span> <\/span>H\u00e4n pelk\u00e4si. H\u00e4n oli 18<\/span>-vuotias l\u00e4htiess\u00e4\u00e4n rintamalle. H\u00e4n lep\u00e4si korsussa reppu p\u00e4\u00e4n<\/span>s\u00e4<\/span> alla ja rukoili<\/span>:<\/span> Is\u00e4 meid\u00e4n, joka olet taivaissa.<\/span><\/p>\n

\"metsaa\"<\/a><\/p>\n

H\u00e4n oli minun vaa<\/span>rini, sinun paappasi, minun iso<\/span>is\u00e4ni, sinun is\u00e4si, minun mummini, sinun iso\u00e4itisi, sinun set\u00e4si, sinun enosi, sinun sisaresi, sinun yst\u00e4v\u00e4si, sinun veljesi.<\/span><\/p>\n

Edesmennyt v<\/span>aa<\/span>rini oli minulle l\u00e4heisin tuntemani ih<\/span>mine<\/span>n, joka oli joutunut<\/span> l\u00e4htem\u00e4\u00e4n sotaan<\/span>. Emme puhuneet noista kokemuksista<\/span> kovin paljon. Me noukimme puskista marjoja, kaivoimme perunoita maasta, heitimme renkaita<\/span> puutarhassa<\/span>, s\u00f6imme <\/span>mummin paistamia<\/span> <\/span>l\u00e4ttyj\u00e4 ja mansikkahilloa.<\/span> V<\/span>aari teki minulle keinun vanhaan liiteriin <\/span>ja antoi minulle vauhtia<\/span>. Vaari <\/span>kertoi minulle salaisuuden ja <\/span>n\u00e4ytti<\/span>, miss\u00e4 siilill\u00e4 oli sauna. <\/span>Vaari hautasi minun kanssani pikkulinnun<\/span> liiterin juurelle<\/span>. <\/span>Vaarilla oli kahvip\u00f6yd\u00e4ss\u00e4 hauskat jutut. H\u00e4n oli sellainen ih<\/span>minen, joka yht\u00e4kki\u00e4 sanoi jotakin hauskaa ja sai kaikki nauramaan<\/span>.<\/span><\/p>\n

\"lakeusmaisema\"<\/a><\/p>\n

Joskus uskalsin kysy\u00e4 <\/span>vaarilta<\/span> <\/span>jotakin sodasta<\/span>.<\/span> <\/span>A<\/span>ina h\u00e4n vastasi. <\/span>Vaistosin kuitenkin, ett\u00e4 sota oli<\/span> <\/span>arka puheenaihe. Vaari<\/span> <\/span>kuului jalkav\u00e4kirykmentti 7:n riveihin<\/span>, komentajanaan silloinen everstiluutnantti Adolf Ehrnrooth. <\/span>Tie vei Vuottaalle, Valkj\u00e4rvelle, Punnukselle ja \u00c4yr\u00e4p\u00e4\u00e4h\u00e4n. Vaari<\/span> oli vain <\/span>nuori poika l\u00e4htie<\/span>ss\u00e4\u00e4n jatkosotaan<\/span> 13. huhtik<\/span>uuta 1943. Vaikka<\/span> h\u00e4n<\/span> ei <\/span>tainnut <\/span>sit\u00e4 <\/span>\u00e4\u00e4neen sanoa<\/span>, niin uskon, ett\u00e4 <\/span>h\u00e4nen <\/span>lapsuutensa ja <\/span>nuoruutensa loppui siihen.<\/span><\/p>\n

Mutta el\u00e4m\u00e4 ei <\/span>loppunut.<\/span><\/p>\n<\/div>\n<\/div>\n

\n
\n

Sodan j\u00e4lkeen rakennettiin<\/span> el\u00e4m\u00e4 uudestaan, rake<\/span>nnettiin talo, mentiin naimisiin, saatiin<\/span> lapsi. <\/span><\/p>\n

Vaari oli yksi niist\u00e4 onnekkaista<\/span>, <\/span>jo<\/span>lle t\u00e4m\u00e4 <\/span>kaikki <\/span>suotiin<\/span>. <\/span>Sodissa menehtyi yhteens\u00e4 93\u00a0000 suomalaista sotilasta. Niin monta el\u00e4m\u00e4\u00e4 j\u00e4i kesken, <\/span>niin monta <\/span>omaista <\/span>j\u00e4i kaipaamaan, niin monta naurua j\u00e4i nauramatta<\/span>. <\/span>Tuntuu pys\u00e4ytt\u00e4v\u00e4lt\u00e4<\/span> ajatella, ett\u00e4 jos vaarini oli<\/span>si menehtynyt sodassa, minua<\/span>kaan<\/span> ei olisi.<\/span><\/p>\n

\"heinikkoa\"<\/a><\/p>\n

My\u00f6s muut isovanhem<\/span>pani kokivat sodan, kukin omalla tavallaan<\/span>. Toinen isois\u00e4ni<\/span>, Vimpelin paapa,<\/span> taisteli pio<\/span>neeripataljoona 35:n riveiss\u00e4 muun muassa Syv\u00e4rin alueella. H\u00e4<\/span>nkin selvisi sodasta<\/span> ja perusti perheen<\/span>, <\/span>sai kolme lasta, <\/span>sai <\/span>pojan josta tuli minun is\u00e4ni. Paapaa en koskaan ehtinyt tavata, sill\u00e4 h\u00e4n<\/span> kuoli muutamia vuosia ennen minun syntym\u00e4\u00e4ni<\/span>. <\/span><\/p>\n

H\u00e4nen vaimonsa, <\/span>Vimpelin mummi<\/span>, toimi<\/span> sodan aikana kotirint<\/span>amalottana. K\u00e4vin taannoin<\/span> tapaamassa 88-vuotiasta [nyt 92-vuotiasta] mummiani Vimpeliss\u00e4 ja kyselin<\/span> sota-ajan <\/span>kokemuksist<\/span>a<\/span>. <\/span>Mummi<\/span> kertoi olleensa ensin pikkulottana ja ty\u00f6skennelleens\u00e4 my\u00f6hemmin lottana Sein\u00e4joen sairaalassa ja puhelinkeskuksessa. <\/span>H<\/span>\u00e4n olisi kyll\u00e4 l\u00e4htenyt rintamalotaksi, jos h\u00e4net olisi<\/span> p\u00e4\u00e4stetty, h\u00e4n oli vasta<\/span> 19-vuotias. <\/span>H\u00e4n muisti harmaan lottapuvun, jossa oli valkoiset kaulukset ja hihansuut, ne saattoi pest\u00e4 erikseen. <\/span>H\u00e4n muisti, miten kutoi rintamalle sukkia ja lapasia, h\u00e4n muisti kuulleensa pommikoneid<\/span>en lent\u00e4v\u00e4n<\/span> kaupungin yll\u00e4. <\/span>Tulevaa miest\u00e4\u00e4n h\u00e4n <\/span>ei ollut viel\u00e4 tavannut, miest\u00e4 joka taisteli sodassa hengest\u00e4\u00e4n niin kuin mummin kaksi velje\u00e4kin. Mummin i<\/span>sosisko <\/span>oli l\u00e4htenyt<\/span> rintamalotaksi sotasairaalan keitti\u00f6\u00f6n<\/span> \u00c4\u00e4nislinnaan<\/span>. Sisarukset pitiv\u00e4t yhteytt\u00e4 kirjeitse. <\/span>Paljon oli my\u00f6s vuosien my\u00f6t\u00e4 unohtunut, olihan <\/span>mummin <\/span>lottakokemuksista <\/span>jo noin 70 vuotta aikaa<\/span>, kokonainen ihmisik\u00e4<\/span>. Kysyin lopuksi, miten mummi<\/span> <\/span>on tavannut<\/span> juhlistaa itsen\u00e4isyysp\u00e4iv\u00e4\u00e4<\/span> vuosien varrella<\/span>. H\u00e4n sanoi<\/span>, <\/span>ett\u00e4 tapasi<\/span> menn\u00e4 aina<\/span> Vimpe<\/span>lin yhteiskoululle itsen\u00e4isyysp\u00e4iv\u00e4n juhlaan<\/span>, pukeutuneena <\/span>itse tekem\u00e4\u00e4ns\u00e4 kansallispukuun.<\/span><\/p>\n

\"pakkaspuu\"<\/a><\/p>\n

Toinen mummini, <\/span>jo edesmennyt <\/span>vaarin vaimo, oli sodan aikana pikkulottana. <\/span>Pikkulotat tekiv\u00e4t monenlaisia aput\u00f6it\u00e4, parsivat ja kutoivat sukkia, auttoivat lottia leipomaan leip\u00e4\u00e4, <\/span>laittoivat<\/span> ruokaa, <\/span>tekiv\u00e4t vanhoista lakanoista sideharsorullia<\/span> rintamalle. <\/span>Joskus kahvip\u00f6yd\u00e4ss\u00e4 mummi innostui laulamaan <\/span>meille l\u00e4heisilleen <\/span>Lottatytt\u00f6jen laulua<\/span><\/em>, jonka h\u00e4n oli sodan aikana oppinut. Viel\u00e4kin h\u00e4n muisti <\/span>ulkoa <\/span>n\u00e4m\u00e4 Helmi Junttilan kirjoittamat sanat: \u201dMin\u00e4 olen pikkulotta, lottalapsonen.<\/span>\/<\/span> Is\u00e4nmaa on m<\/span>ulle rakas, vaikka v\u00e4h\u00e4inen.<\/span>\/<\/span> On <\/span>sen kansa<\/span>,<\/span> se on aina minun kansani.<\/span>\/<\/span> Min\u00e4 toimin pienin voimin synnyinmaalleni.\u201d<\/span><\/p>\n

Sodan aikana jokainen kantoi kortensa kekoon omalla tavallaan. Minun isovanhempani kasvoivat aikuisiksi sodan varjossa. <\/span>Oma <\/span>nuoruuteni oli hyvin erilainen kuin heid\u00e4n. <\/span>Kun vaari istui 18<\/span>-vuotiaana junas<\/span>sa matkalla sotaan, min\u00e4 matkustin samanik\u00e4isen\u00e4<\/span> Helsingin yliopiston p\u00e4\u00e4sykokeisiin.<\/span> Vaari opetteli selvi\u00e4m\u00e4\u00e4n sodan melskeiss\u00e4, minun piti selvit\u00e4 vain isossa vieraassa kaupungissa. <\/span>Vaari tutustui rintamalla vieraita murteita puhuviin sotatovereihin, min\u00e4 tutustuin tamperelaisiin, ylivieskalaisiin, salolaisiin ja helsinkil\u00e4isiin opiskelukaver<\/span>e<\/span>ihin. <\/span>Vaari kirjoitti<\/span> rintamalta<\/span> kotiin kirjeit\u00e4, min\u00e4 kirjoitin runoja is\u00e4st\u00e4ni, joka\u00a0<\/span>oli kuollut hiljattain. Huolet ja murheet<\/span>, joita kannoimme, olivat <\/span>erilaisia.<\/span><\/p>\n<\/div>\n<\/div>\n

\n
\n

Silti minusta tuntuu, ett\u00e4 vaarin kokemukset ovat jollakin tavalla vaikuttaneet my\u00f6s minuun.<\/span> Ainakin ne ovat opettaneet minulle, ett\u00e4 ihminen voi selvit\u00e4 uskomattom<\/span>ista <\/span>el\u00e4m\u00e4n<\/span>tilanteista<\/span>.<\/span><\/p>\n

\"puolukoita\"<\/a><\/p>\n

Kalervo H\u00e4m\u00e4l\u00e4isen s\u00e4velt\u00e4m\u00e4ss\u00e4 ja sanoittamassa Veteraanien<\/em><\/span> iltahuuto<\/span><\/em> -laulussa sanotaan: \u201dHoivatkaa, kohta poissa on veljet.<\/span>\/<\/span> Muistakaa, heille kallis ol\u2019 maa.<\/span>\/ Kertokaa<\/span> lasten<\/span> lapsille lauluin,\/ himmet\u00e4 ei muistot koskaan saa!<\/span>\u201d Olen kiitollinen siit\u00e4, ett\u00e4 vaari kertoi minulle <\/span>jonkin verran kokemuks<\/span>istaan sodassa \u2013 s<\/span>ill\u00e4 nyt on <\/span>my\u00f6h\u00e4ist\u00e4<\/span> puhua h\u00e4nen kanssaan<\/span>. En en\u00e4\u00e4 voi kysy\u00e4 h\u00e4nelt\u00e4, mit\u00e4 h\u00e4n ajattel<\/span>i itsen\u00e4isyysp\u00e4iv\u00e4n\u00e4 n\u00e4hdess\u00e4\u00e4n lipun nousevan<\/span> salkoon. Mit\u00e4 h\u00e4<\/span>n mietti k\u00e4velless\u00e4\u00e4n hankien halki<\/span>, sytyt<\/span>t\u00e4ess\u00e4\u00e4n kynttil\u00e4n, kuullessaan<\/span> <\/span>tasavallan <\/span>presidentin puheen. Mit\u00e4 h\u00e4n ajatteli<\/span>si t\u00e4n\u00e4\u00e4n<\/span>, kun <\/span>Suomi t\u00e4ytt\u00e4\u00e4 95 vuotta [t\u00e4n\u00e4\u00e4n 99-vuotta], kun <\/span>h\u00e4n istui<\/span>si<\/span> sohvalle television \u00e4\u00e4reen ja katsoi<\/span>si<\/span>, kuinka kutsuvieraat saap<\/span>u<\/span>v<\/span>at Linnan juhliin. Mit\u00e4 h\u00e4n<\/span> ajatteli<\/span>si<\/span> noina haikeina<\/span>, hienoina<\/span> tunteina?<\/span><\/p>\n

Mui<\/span>stan, ett\u00e4 kerran <\/span>vuosia sitten <\/span>istuin vaaria vastap\u00e4\u00e4t\u00e4 teekupin \u00e4\u00e4rell\u00e4 ja kysyin<\/span>, mik\u00e4 <\/span>Suomessa<\/span> <\/span> on <\/span>h\u00e4nen mielest\u00e4\u00e4n <\/span>parasta. Vaari vastasi kahdella sanalla: vapaa is\u00e4nmaa.<\/span><\/p>\n

\"jokimaisema\"<\/a><\/p>\n

H\u00e4n <\/span>oli vain 18<\/span>-vuotias l\u00e4htiess\u00e4\u00e4n rintamalle. H\u00e4<\/span>n oli 25-vuotias, 30-vuotias, 33<\/span>-vuotias.<\/span> H\u00e4n oli sotami<\/span>es, v\u00e4\u00e4peli, majuri ja pataljoonan komentaja<\/span>. <\/span>H\u00e4n oli lapualainen, vimpelil\u00e4<\/span>inen, torniolainen, savolainen ja <\/span>helsinkil\u00e4inen. <\/span>H\u00e4n oli ihminen. <\/span>H\u00e4n sai jalkaansa sirpaleen, h\u00e4nt\u00e4 ammuttiin rintaan, h\u00e4n kuoli. H\u00e4n <\/span>selvisi, <\/span>tuli rauha, <\/span>h\u00e4n <\/span>p\u00e4\u00e4si kotiin. Junassa h\u00e4n s\u00e4ik\u00e4hti peilikuvaansa, h\u00e4n oli niin laiha. Hangossa h\u00e4n p\u00e4\u00e4si ensimm\u00e4ist\u00e4 kertaa kahteen vuoteen suomalaiseen saunaan. <\/span>Silloin h<\/span>\u00e4n itki. Lotta antoi h\u00e4nelle kuumaa mehua ja l\u00e4mpim\u00e4n aterian. <\/span><\/p>\n

H\u00e4n oli taivaassa.<\/span><\/p>\n

\n

Hyv\u00e4\u00e4 itsen\u00e4isyysp\u00e4iv\u00e4\u00e4 teille kaikille!<\/span><\/p>\n

\"lippu\"<\/a><\/p>\n<\/div>\n<\/div>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Joulukuussa 2012 pidin itsen\u00e4isyysp\u00e4iv\u00e4n juhlapuheen Lapuan yl\u00e4koululla, vanhassa opinahjossani. Odotin j\u00e4nnittyneen\u00e4 vuoroani.…<\/p>\n","protected":false},"author":70,"featured_media":2913,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[6,11,14],"tags":[284,320,654,762],"acf":[],"platta":{"numLikes":0,"numComments":2,"category":null,"themes":[],"commercial_partner":null,"thumbnail":"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/51\/2016\/12\/lippu.jpg","blog_id":51},"jetpack_featured_media_url":"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/51\/2016\/12\/lippu.jpg","_links":{"self":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/minakertoja\/api\/wp\/v2\/posts\/2905"}],"collection":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/minakertoja\/api\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/minakertoja\/api\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/minakertoja\/api\/wp\/v2\/users\/70"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/minakertoja\/api\/wp\/v2\/comments?post=2905"}],"version-history":[{"count":1,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/minakertoja\/api\/wp\/v2\/posts\/2905\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":3488,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/minakertoja\/api\/wp\/v2\/posts\/2905\/revisions\/3488"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/minakertoja\/api\/wp\/v2\/media\/2913"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/minakertoja\/api\/wp\/v2\/media?parent=2905"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/minakertoja\/api\/wp\/v2\/categories?post=2905"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/minakertoja\/api\/wp\/v2\/tags?post=2905"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}