{"id":3022,"date":"2017-01-02T20:10:56","date_gmt":"2017-01-02T18:10:56","guid":{"rendered":"http:\/\/blogit.image.fi\/minakertoja\/?p=3022"},"modified":"2018-02-28T09:40:23","modified_gmt":"2018-02-28T07:40:23","slug":"vuoden-2016-viisaimmat-lauseet","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/blogit.apu.fi\/minakertoja\/vuoden-2016-viisaimmat-lauseet\/","title":{"rendered":"Vuoden 2016 viisaimmat lauseet"},"content":{"rendered":"

P\u00e4ivitt\u00e4iset tekomme muodostavat toistuessaan yhten\u00e4isen virran, ja nuo kovin pienet purot yhdistyv\u00e4t aikanaan suureksi joeksi.<\/p>\n

Takashi Hiraide: Kissavieras (2016, suom. Raisa Porrasmaa)<\/p><\/blockquote>\n

Olen aiemminkin t\u00e4\u00e4ll\u00e4 blogissa kertonut<\/a>, ett\u00e4 minulla on tapana pit\u00e4\u00e4 lukup\u00e4iv\u00e4kirjaa. Merkitsen jokaisesta lukemastani kirjasta muistiin viisaita, kauniita ja t\u00e4rkeit\u00e4 sitaatteja. Niiden avulla voin palauttaa mieleen, millainen tunnelma kirjassa oli, millainen kieli, millainen maailma.<\/p>\n

\"lukupaivakirjat\"<\/a><\/p>\n

Joskus noita p\u00e4iv\u00e4kirjoja lukiessani voin muistaa, mit\u00e4 omassa el\u00e4m\u00e4ss\u00e4ni on tapahtunut kev\u00e4\u00e4ll\u00e4 auringon her\u00e4tess\u00e4 tai kes\u00e4ll\u00e4 hiekkarannan l\u00e4mm\u00f6ss\u00e4, syksyn surumielisiss\u00e4 sateissa tai talvella ensilumen aikaan.<\/p>\n

Vuoden p\u00e4\u00e4ttyess\u00e4 tutkailin, millaisia kirjoja olen lukenut vuoden 2016 kuluessa ja millaisia lauseita olen kirjoittanut muistiin.<\/p>\n

Alla joitakin poimintoja, ryhmitettyin\u00e4 eri aihealueisiin. (Mist\u00e4 yht\u00e4kki\u00e4 moinen j\u00e4rjestelm\u00e4llisyys? Ei aavistustakaan.)<\/p>\n

Kirjoittaminen, luovuus, ty\u00f6<\/strong><\/span><\/p>\n

“Uskosi tulee vahvistumaan kun huomaat kuinka helppoa tekeminen on. (- -) Huomaat kuinka on itse asiassa helpompi kirjoittaa kuin olla kirjoittamatta, maalata kuin olla maalaamatta ja niin edelleen. (- -) nautit itse taiteen tekemisest\u00e4. Keskeiselle sijalle nousee itse toiminta, ei suinkaan p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4.”<\/em><\/p>\n

Ja:<\/p>\n

“Min\u00e4 vain yksinkertaisesti kirjoitin. Ei neuvotteluja. Hyv\u00e4\u00e4 vai huonoa teksti\u00e4? Mit\u00e4 se minulle kuului.”<\/em><\/p>\n

–Julia Cameron<\/strong>: Tie luovuuteen\u00a0<\/em>(2010, suom. Pekka Pakkala)<\/p>\n

\"kirjat<\/a>
Julia Cameronin Tie luovuuteen kannustaa kirjoittamaan aamusivuja.<\/figcaption><\/figure>\n

Kuluneena vuonna olen usein tuskaillut, miksi joinakin p\u00e4ivin\u00e4 lykk\u00e4\u00e4n kirjoittamisen aloittamista. Miksi olen vasta sy\u00f6m\u00e4ss\u00e4 omenakanelipuuroa ja banaaninpaloja silloin, kun minun pit\u00e4isi olla jo kahvilassa kirjoittamassa? Miksi en ty\u00f6st\u00e4 fiktiota tarkalleen klo 8-16 joka arkip\u00e4iv\u00e4? Miksi minulle ei ole suotu lainkaan insin\u00f6\u00f6rin ominaisuuksia? Tai robotin?<\/p>\n

T\u00e4ss\u00e4 ahdistuksessa minua on auttanut Julia Cameronin opas\u00a0Tie luovuuteen<\/a><\/em>, jota olen aiemminkin blogissa suositellut. Sen inspiroivat sanat kannustavat tekem\u00e4\u00e4n taidetta t\u00e4ss\u00e4 ja nyt<\/em>, vapauttamaan omaa luovaa energiaa.<\/p>\n

\"jukka-viikila-akvarelleja-1\"<\/a>
Akvarelleja Engelin kaupungista voitti vuoden 2016 Finlandia-palkinnon.<\/figcaption><\/figure>\n

Kev\u00e4\u00e4ll\u00e4 luin Jukka Viikil\u00e4n<\/strong> romaanin Akvarelleja Engelin kaupungista<\/a> (2016), joka on arkkitehti Carl Ludvig Engelin (1778-1840) fiktiivinen p\u00e4iv\u00e4kirjaromaani. Kirjoitin lukup\u00e4iv\u00e4kirjaani muun muassa lauseen, joka liittyi ty\u00f6n tekemisen merkitykseen:<\/p>\n

“En usko lainkaan niin sanottuun luonnolliseen el\u00e4m\u00e4\u00e4n, josta kapakan runoilijat aina puhuvat. Uskon sit\u00e4 vastoin ett\u00e4 helpoin tapa v\u00e4ltt\u00e4\u00e4 el\u00e4m\u00e4n tuska on keskitty\u00e4 ty\u00f6h\u00f6ns\u00e4, tehd\u00e4 velvollisuutensa.”<\/em><\/p>\n

My\u00f6s Saara Turusen<\/strong> romaanista Rakkaudenhirvi\u00f6<\/a> (2015) l\u00f6ytyi yksinkertainen neuvo luovaan ty\u00f6h\u00f6n:<\/p>\n

“Kirjoita siit\u00e4, mit\u00e4 n\u00e4et ja kuulet, sanoo opettaja. Kirjoita siit\u00e4, mik\u00e4 todella kiinnostaa sinua, h\u00e4n sanoo.”<\/em><\/p>\n

\"Rakkaudenhirvi\u00f6<\/a>
Rakkaudenhirvi\u00f6 voitti Helsingin Sanomien esikoiskirjapalkinnon vuonna 2015.<\/figcaption><\/figure>\n

Viime aikoina olen miettinyt paljon my\u00f6s kirjoittamiseen liittyv\u00e4\u00e4 yksin\u00e4isyytt\u00e4, ajoittain vaivaavaa tunnetta siit\u00e4 ettei oikein kuulu mihink\u00e4\u00e4n. Paitsi kahviloihin. T\u00e4h\u00e4n en meinaa tottua koskaan. Jotkut kirjailijat nauttivat yksin ty\u00f6skentelemisest\u00e4, min\u00e4 en. Siwassa katselen kaihoisasti myyji\u00e4, joilla on toisensa. Ty\u00f6kaverit! He voivat vaihtaa kuulumisia joka p\u00e4iv\u00e4, kertoa viikonlopustaan, nauraa yhdess\u00e4 kahvitunnilla.<\/p>\n

Valitettavasti en tavoita ihan samanlaista tunnetta, kun kommunikoin kahvilassa baarimikon kanssa.<\/p>\n

“Kuppi teet\u00e4, kiitos.”<\/p>\n

“Se ois 2.50, kiitos.”<\/p>\n

\"kirjoja<\/a>
Avoin mieli kannustaa treenaamaan kirjoittamista s\u00e4\u00e4nn\u00f6llisesti.<\/figcaption><\/figure>\n

N\u00e4iss\u00e4 mietteiss\u00e4 minua on auttanut\u00a0Natalie Goldbergin<\/strong> luovan kirjoittamisen opas Avoin mieli<\/em>. Tuosta opuksesta en ole viel\u00e4 kirjoittanut lukup\u00e4iv\u00e4kirjaani, mutta naputtelin teoksesta blogitekstin:\u00a0Treenaa kirjoittamista kuin lihasta<\/a>. Yksi kirjan lohduttavimmista kohdista oli Goldbergin opettajan Katagiri Roshin lause:<\/p>\n

“Kaikki, mihin todella syventyy, on yksin\u00e4ist\u00e4.”<\/em><\/p>\n

Usein yksin\u00e4isyyden tunne helpottaa, kun kirjoittaminen sujuu niin hyvin, ett\u00e4 unohdan itseni. Tai kun saan valmiiksi jotakin konkreettista, kuten kolumnin, n\u00e4ytelm\u00e4n tai romaanin. Tai kun minulla on selv\u00e4 deadline, ja \u00a0joku odottaa minulta teksti\u00e4.<\/p>\n

John Williamsin<\/strong> Stoner-romaanista<\/a>\u00a0(2015, suom. Ilkka Rekiaro) l\u00f6ytyi kaunis virke, jota voi soveltaa my\u00f6s n\u00e4ihin pohdintoihin:<\/p>\n

“Teid\u00e4n pit\u00e4\u00e4 muistaa, kuka olette ja keneksi olette p\u00e4\u00e4tt\u00e4nyt tulla, ja muistaa my\u00f6s ty\u00f6nne merkitys.”<\/em><\/p>\n

Toivon, ett\u00e4 saavutan jonkinlaisen tasapainon n\u00e4iss\u00e4 asioissa, mieluiten jo vuonna 2017.<\/p>\n

\"Willliams<\/a>
Stoner kertoo er\u00e4\u00e4n yliopistomiehen el\u00e4m\u00e4ntarinan. KUVA: Bazar<\/figcaption><\/figure>\n

El\u00e4m\u00e4. Identiteettikysymykset<\/strong><\/span><\/p>\n

“On vaikea sanoa mik\u00e4 h\u00e4mment\u00e4\u00e4 eniten, se ett\u00e4 min\u00e4 avaan suuni, se ett\u00e4 muistan ihmisten menneet puheet niin sanatarkkaan vai se ett\u00e4 muistan my\u00f6s sen mit\u00e4 ei koskaan ole sanottu mutta mit\u00e4 on tarkoitettu.”<\/em><\/p>\n

-Anja Snellman<\/strong>: Antautuminen<\/em> (2015)<\/p>\n

Alkuvuodesta luin Anja Snellmanin\u00a0omael\u00e4m\u00e4kerrallisen proosateoksen, jonka herk\u00e4st\u00e4 kertojap\u00e4\u00e4henkil\u00f6st\u00e4 osittain tunnistin itseni, tyt\u00f6n joka ei tahtoisi “aavistaa ja arvata niin paljon”.<\/p>\n

Erityiseherkille omistettu kirja puhutteli minua kovasti, olenhan saanut Are You Highly Sensitive<\/a> -testiss\u00e4 20\/27 pistett\u00e4.<\/p>\n

 <\/p>\n

\"anja-snellmann-antautuminen-1\"<\/a>
Antautuminen on omistettu erityisherkille.<\/figcaption><\/figure>\n

My\u00f6s Albert Espinosan<\/strong> kirja Keltainen maailma<\/a><\/em>\u00a0(2014, suom. Taina Helkamo<\/strong>) oli kiehtova\u00a0lukuel\u00e4mys<\/a>. (Se oli Stonerin<\/em> lis\u00e4ksi yksi ensimm\u00e4isist\u00e4 kirjoista, jotka luin s\u00e4hk\u00f6isess\u00e4 muodossa Fabula-sovelluksen kautta). Tuossa viisaassa, ihanassa kirjassa oli paljon lohdullisia kohtia, kuten t\u00e4m\u00e4:<\/p>\n

“Ei pid\u00e4 lannistua siit\u00e4, ett\u00e4 tekee toisinaan v\u00e4\u00e4ri\u00e4 ratkaisuja. On luotettava menneisyyden min\u00e4\u00e4ns\u00e4. (–) Hyv\u00e4ksy, kuka olet, \u00e4l\u00e4 pelk\u00e4\u00e4 olla ihminen, jollaiseksi p\u00e4\u00e4t\u00f6ksesi ovat sinut muovanneet.<\/em><\/p>\n

Huonot p\u00e4\u00e4t\u00f6kset karaisevat, ja ajan my\u00f6t\u00e4 huonoista p\u00e4\u00e4t\u00f6ksist\u00e4 tulee hyvi\u00e4.”<\/em><\/p>\n

Luin Fabulan kautta my\u00f6s\u00a0Helmi Kekkosen<\/strong> Suojaton<\/a>–<\/em>romaanin (2014), jonka kirkkaita kuulaita lauseita luin usein pakkass\u00e4\u00e4ss\u00e4 \u00e4lypuhelimen ruudulta. Romaani kertoo hiljaisuutensa varjossa el\u00e4v\u00e4n omalaatuisen Isan kasvutarinan. Lukup\u00e4iv\u00e4kirjaani tallentui muun muassa seuraava lause, joka on hyv\u00e4 muistaa el\u00e4m\u00e4n eri k\u00e4\u00e4nteiss\u00e4:<\/p>\n

“Me olemme onnellisia jos vain haluamme.”<\/em><\/p>\n

\"kekkonen_suojaton-1\"<\/a>
Suojaton ilmestyi vuonna 2014. KUVA: Siltala.<\/figcaption><\/figure>\n

Unelmat<\/strong><\/span><\/p>\n

” (- -) olen oppinut, ett\u00e4 ei pid\u00e4 kysy\u00e4 onko jokin mahdollista. Sen sijaan pit\u00e4\u00e4 sanoa: min\u00e4 teen sen.”<\/em><\/p>\n

-Julia Cameron: Tie luovuuteen<\/em><\/p>\n

Olen jo pitk\u00e4\u00e4n toivonut, ett\u00e4 saisin jollain tavalla lis\u00e4\u00e4 musiikkia el\u00e4m\u00e4\u00e4ni. Vuoden 2016 alussa otin askelen eteenp\u00e4in, kun aloitin laulutunnit kuukausien (vai vuosien?) pohdinnan j\u00e4lkeen.<\/p>\n

Edellisy\u00f6n\u00e4 n\u00e4in unta, ett\u00e4 olin Ausburgissa (unessa Augsburg) Oasiksen keikalla. Yhden biisin kohdalla olin ainoa, joka lauloi mukana, ja niinp\u00e4 jompikumpi Gallagherin<\/strong> veljeksist\u00e4 – kenties\u00a0Noel<\/strong>\u00a0– pyysi, ett\u00e4 nousisin lavalle ja esitt\u00e4isin biisin yhdess\u00e4 h\u00e4nen kanssaan. Suostuin, vaikka minulla oli yll\u00e4ni tavallinen villapaita.<\/p>\n

Kun ensimm\u00e4iset s\u00e4velet soivat, aloinkin vahingossa laulaa v\u00e4\u00e4r\u00e4st\u00e4 s\u00e4vellajista. T\u00e4m\u00e4 kaiketi symbolisoi unelmiin liittyv\u00e4\u00e4 pelkoa. Osaanko min\u00e4? Olenko tarpeeksi hyv\u00e4? Saanko min\u00e4 edes unelmoida t\u00e4llaisesta?<\/p>\n

Silloin voi muistaa yll\u00e4 mainitut Cameronin sanat, ja my\u00f6s Albert Espinosan viisaan lauseen:<\/p>\n

“Jos unelmoit pohjoisesta ja unelmasi toteutuvat, on suunnistettava kohti etel\u00e4\u00e4.”<\/em><\/p>\n

\"Keltainen<\/a>
Keltainen maailma sis\u00e4lt\u00e4\u00e4 viisaita sanoja el\u00e4m\u00e4st\u00e4 – ja keltaisista henkil\u00f6ist\u00e4.<\/figcaption><\/figure>\n

Rakkaus. Ihmissuhteet.<\/strong><\/span><\/p>\n

“H\u00e4n voi sanoa p\u00e4iv\u00e4\u00e4 ja heip\u00e4 hei ja kaunis ilma t\u00e4n\u00e4\u00e4n ja mit\u00e4 kuuluu, mutta oikeastaan h\u00e4n sanoo jotain muuta. (- -) oikeastaan h\u00e4n sanoo: Jos olet kanssani, – ja juuri sinut min\u00e4 olen valinnut – el\u00e4m\u00e4ss\u00e4si alkaa tapahtua j\u00e4nnitt\u00e4vi\u00e4 ja suurenmoisia asioita.”<\/em><\/p>\n

-Linn Ullmann<\/strong>: Ennen unta<\/em> (1999, suom. Tarja Teva)<\/p>\n

Mietin el\u00e4m\u00e4ss\u00e4ni paljon rakkautta ja yst\u00e4vyyssuhteita. Sit\u00e4, miksi viihdymme jonkun ihmisen seurassa, miksi joku vet\u00e4\u00e4 meit\u00e4 puoleensa. Yll\u00e4 oleva katkelma Linn Ullmannin romaanista vangitsee kauniisti toisen ihmisen salaper\u00e4isen vetovoiman.<\/p>\n

\"ennen-unta-1\"<\/a>
Ennen unta -romaani k\u00e4sittelee perhesuhteita ja er\u00e4it\u00e4 t\u00e4rkeit\u00e4 h\u00e4it\u00e4.<\/figcaption><\/figure>\n

Kes\u00e4ll\u00e4 luin\u00a0Am\u00e9lie Nothombin<\/strong>\u00a0romaanin\u00a0Samuraisyleily\u00a0<\/em>(2007, suom. Lotta Toivanen), jossa Japaniin muuttanut nuori belgialaistytt\u00f6 alkaa seurustella vieh\u00e4tt\u00e4v\u00e4n tokiolaispojan kanssa. T\u00e4st\u00e4 romaanista olen kirjoittanut yl\u00f6s lauseen, joka oli muistaakseni nuorukaisen sisaren repliikki:<\/p>\n

“H\u00e4n on puhunut sinusta kamalan v\u00e4h\u00e4n. Siksi olen varma siit\u00e4, ett\u00e4 h\u00e4n rakastaa sinua.”<\/em><\/p>\n

\"samuraisyleily<\/a>
Samuraisyleily ilmestyi vuonna 2007.<\/figcaption><\/figure>\n

Kev\u00e4\u00e4ll\u00e4 luin\u00a0Nobel-palkitun Patrick Modianon<\/strong>\u00a0Pariisiin sijoittuvan romaanin Keh\u00e4bulevardit<\/a>\u00a0(suom. Jorma Kapari), joka kertoo is\u00e4n ja pojan mutkikkaasta suhteesta, uudesta kohtaamisesta sodan ja vastarintaliikkeen aikoina.<\/p>\n

“On olemassa ihmisi\u00e4 joille antaa kaiken anteeksi. Kymmenen vuotta on kulunut. Mit\u00e4 sinulle oli tapahtunut? Ehk\u00e4 sin\u00e4 tarvitset minua.”<\/em><\/p>\n

Monika Fagerholmin<\/strong> Ihanat naiset rannalla<\/em> -romaanista (1997, suom. Arja Tuomari<\/strong>) l\u00f6ytyi sitaatti, jonka aina silloin t\u00e4ll\u00f6in muistan:<\/p>\n

“Thomaksen mieleen tulee, ettei h\u00e4n ole ajatellut Ren\u00e9et\u00e4 juuri lainkaan. Jollakin tapaa kuitenkin kaiken aikaa, sen h\u00e4n nyt ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4.”<\/em><\/p>\n

\"Ihanat<\/a>
Romaani kertoo kes\u00e4paratiisin naisista, Bellasta ja Rosasta 1960-luvulla.<\/figcaption><\/figure>\n

Ihmissuhteet eiv\u00e4t aina ole helppoja. Intialaisen jesuiittapapin ja terapeutti Anthony de Mellon teos\u00a0Havahtuminen<\/a><\/em>\u00a0(suom. Vuokko Rissanen) oli nimens\u00e4 mukaisesti havahduttava lukuel\u00e4mys. Se tarkastelee ihmisen\u00e4 olemista ja my\u00f6s ihmissuhteita melko suorasukaisella otteella.<\/p>\n

“Heid\u00e4n on k\u00e4rsitt\u00e4v\u00e4 ihmissuhteissaan kylliksi ennen kuin he her\u00e4\u00e4v\u00e4t ja sanovat: “Olen saanut tarpeekseni! T\u00e4ytyy olla jokin parempi tapa el\u00e4\u00e4 kuin toisissa ihmisiss\u00e4 kiinni riippuminen.”<\/em><\/p>\n

Ja:<\/p>\n

“Siin\u00e4, miss\u00e4 on rakkautta, ei ole mit\u00e4\u00e4n vaatimuksia, odotuksia tai riippuvuutta.”<\/em><\/p>\n

\"de-mello-kirja\"<\/a>
Havahtuminen on el\u00e4m\u00e4nfilosofisen kirjallisuuden klassikko.<\/figcaption><\/figure>\n

Luen mielell\u00e4ni romaaneja, joissa k\u00e4sitell\u00e4\u00e4n perhesuhteita ja rakkautta syv\u00e4llisesti ja el\u00e4ytyen.\u00a0Riikka Pulkkisen<\/strong>\u00a0osittain Berliiniin sijoittuvassa romaanissa Paras mahdollinen maailma<\/a><\/em>\u00a0(2016) oli monia kauniita kohtia, kuten t\u00e4m\u00e4:<\/p>\n

“El\u00e4m\u00e4ss\u00e4 on niin kovin v\u00e4h\u00e4n lohtua ja viel\u00e4 v\u00e4hemm\u00e4n lohduttajia. On lopulta vain harvoja, jotka ihminen p\u00e4\u00e4st\u00e4\u00e4 niin l\u00e4helle, ett\u00e4 voi hetkeksi laskea taakkansa, paljastaa heikkoutensa, sanoa ettei juuri t\u00e4n\u00e4\u00e4n oikein jaksaisi todellisuuden painoa. On niin kovin v\u00e4h\u00e4n niit\u00e4 jotka silloin ottavat syliin, sanovat ei se mit\u00e4\u00e4n, odotellaan hetki, kyll\u00e4 se siit\u00e4, sin\u00e4 ihana, sin\u00e4 rakas.”<\/em><\/p>\n

\"riikka-pulkkinen-paras-mahdollinen-maailma-1\"<\/a>
Riikka Pulkkisen romaani kertoo siit\u00e4, millaisen muurin salaisuudet ja niist\u00e4 vaikeneminen voivat synnytt\u00e4\u00e4 perheenj\u00e4senten v\u00e4lille.<\/figcaption><\/figure>\n

Johannes Ekholmin<\/strong>\u00a0nykyp\u00e4iv\u00e4\u00e4n sijoittuva romaani\u00a0Rakkaus niinku<\/a><\/em>\u00a0(2016) tavoittaa jotakin hyvin olennaista h\u00e4mmentyneen Y-sukupolven ihmissuhteista. Tunnistin erinomaisesti muun muassa seuraavan lauseen, jonka romaanin kolmekymppinen p\u00e4\u00e4henkil\u00f6 Joona kirjoittaa chatissa yst\u00e4v\u00e4lleen:<\/p>\n

“\u00e4rsytt\u00e4\u00e4 ett\u00e4 s\u00e4 ajattelet etten m\u00e4 v\u00e4lit\u00e4 siit\u00e4, mit\u00e4 s\u00e4 luulet ett\u00e4 m\u00e4 ajattelen susta.”<\/em><\/p>\n

Anja Er\u00e4majan<\/strong> runoteos Ehk\u00e4 liioittelen v\u00e4h\u00e4n<\/a><\/em>\u00a0(2016) on pieni suuri kirja rakkaudesta. Siit\u00e4 j\u00e4iv\u00e4t mieleeni muun muassa n\u00e4m\u00e4 seitsem\u00e4n sanaa:<\/p>\n

“Min\u00e4 tykk\u00e4\u00e4n sinusta, min\u00e4 sanon sen kaikille.”<\/em><\/p>\n

\"anja-eramaja-runokirja\"<\/a>
Anja Er\u00e4majan runoteos voitti vuoden 2016 Tanssiva karhu -palkinnon.<\/figcaption><\/figure>\n

Ja min\u00e4 tykk\u00e4\u00e4n teist\u00e4 tosi paljon. Enk\u00e4 liioittele yht\u00e4\u00e4n!<\/p>\n

Hyv\u00e4\u00e4 alkanutta vuotta 2017, rakkaat lukijat!<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

P\u00e4ivitt\u00e4iset tekomme muodostavat toistuessaan yhten\u00e4isen virran, ja nuo kovin pienet purot yhdistyv\u00e4t…<\/p>\n","protected":false},"author":70,"featured_media":3039,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[6,12,13,14,17,18,24,1],"tags":[382,454,478,482,737,898],"acf":[],"platta":{"numLikes":0,"numComments":2,"category":null,"themes":[],"commercial_partner":null,"thumbnail":"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/51\/2017\/01\/lukupaivakirjat.jpg","blog_id":51},"jetpack_featured_media_url":"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/51\/2017\/01\/lukupaivakirjat.jpg","_links":{"self":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/minakertoja\/api\/wp\/v2\/posts\/3022"}],"collection":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/minakertoja\/api\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/minakertoja\/api\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/minakertoja\/api\/wp\/v2\/users\/70"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/minakertoja\/api\/wp\/v2\/comments?post=3022"}],"version-history":[{"count":1,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/minakertoja\/api\/wp\/v2\/posts\/3022\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":3483,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/minakertoja\/api\/wp\/v2\/posts\/3022\/revisions\/3483"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/minakertoja\/api\/wp\/v2\/media\/3039"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/minakertoja\/api\/wp\/v2\/media?parent=3022"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/minakertoja\/api\/wp\/v2\/categories?post=3022"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/minakertoja\/api\/wp\/v2\/tags?post=3022"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}