![\"luistelua\"](\"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/51\/2017\/01\/luistelua.jpg\")
<\/a>K\u00e4yn siskoni kanssa k\u00e4velylenkill\u00e4 20 asteen pakkasessa ja n\u00e4yt\u00e4n silt\u00e4 kuin olisin l\u00e4hd\u00f6ss\u00e4 naparetkelle. Yll\u00e4ni on yht\u00e4 aikaa sukkahousut, thermoleggingssit, juoksutrikoot ja XL-koon toppahousut.<\/p>\n
Ja hiippalakki, jota k\u00e4ytin yl\u00e4asteella.<\/p>\n
V\u00e4lill\u00e4 t\u00f6rm\u00e4\u00e4n tuttuihin. En tied\u00e4, mit\u00e4 he ajattelevat asustani. Yll\u00e4tyksekseni he tunnistavat minut kaikesta huolimatta.<\/p>\n
Valokuvaan kierr\u00e4tysmateriaaleista tehdyn lasikuusen, virolaisen taiteilijan Teet Suurin<\/strong> tilataideteoksen, joka on tuotu Lapualle Rakveresta asti. Vanhoista ikkunoista koottu teos on mainittu jopa The Guardianin 12 joulupuun listassa, josta l\u00f6ytyy my\u00f6s Obaman perhekuusi.<\/p>\n Kadotan k\u00e4velylenkill\u00e4 pankkikorttini. Todenn\u00e4k\u00f6isesti pudotin sen ottaessani valokuvia Instagramiin. Otan nyky\u00e4\u00e4n kaikesta kuvia Instagramiin. Joudumme k\u00e4velem\u00e4\u00e4n siskoni kanssa saman reitin takaisin, k\u00e4ym\u00e4\u00e4n uudestaan kirjastossa, kulkemaan lasikuusen ohi kohti taidemuseota. Pankkikortista ei n\u00e4y j\u00e4lke\u00e4k\u00e4\u00e4n. Mietin, onko joku jo ostanut minun rahoillani lennot Meksikoon. Hetken puoli Lapuaa on h\u00e4lytystilassa. Kaksi ihmist\u00e4 kirjoittaa muistiin puhelinnumeroni.<\/p>\n Lopulta siskoni l\u00f6yt\u00e4\u00e4 pankkikortin lumihangesta lasikuusen l\u00e4hettyvilt\u00e4. Juoksen taidemuseoon kertomaan, ett\u00e4 kortti on l\u00f6ytynyt.<\/p>\n ”M\u00e4 kuulinkin riemunhuudot t\u00e4nne asti”, tiskin takana istuva nainen hymyilee.<\/p>\n K\u00e4ymme Patruunagalleriassa katsomassa vimpelil\u00e4isen Sirpa Katajan<\/strong> taiden\u00e4yttelyn ”Mit\u00e4 silm\u00e4ni n\u00e4kev\u00e4t…” Katson laiturilla istuvaa poikaa, tytt\u00f6\u00e4 joka poimii kukkia niityll\u00e4, vihre\u00e4\u00e4 koivumets\u00e4\u00e4. Yhdess\u00e4 taulussa vaalea nainen katsoo olkansa yli kaukaisuuteen. Taulun nimi on ”\u00c4l\u00e4 katso taaksesi”, mutta siit\u00e4 huolimatta en malta olla vilkaisematta viel\u00e4 hetken taakseni, viime vuoteen.<\/p>\n Huomaan, kuinka paljon hyv\u00e4\u00e4 olen saanut, kuinka monia iloisia lounaita sy\u00f6nyt yst\u00e4vien kanssa, kuinka monta naurua kikattanut perheen seurassa, kuinka monta auringons\u00e4dett\u00e4 olen saanut n\u00e4hd\u00e4, kuinka monta kaunista lumihiutaletta.<\/p>\n Muistelen ilolla sit\u00e4, kuinka sain viime vuonna kirjoitettua valmiiksi\u00a0Saman katon alla<\/a> -n\u00e4ytelm\u00e4n, jonka ensi-ilta oli Vaasan kaupunginteatterissa 23. syyskuuta. Erik Kiviniemen<\/strong> ohjaama n\u00e4ytelm\u00e4 on ker\u00e4nnyt hyvin katsojia, ja se on ollut yksi teatterin yleis\u00f6magneeteista, kuten Pohjalaisen jutussa<\/a> kerrotaan. Saman katon alla<\/em> py\u00f6rii teatterissa my\u00f6s nyt kev\u00e4tkaudella, mist\u00e4 olen todella iloinen.<\/p>\n Olen hyvill\u00e4ni my\u00f6s siit\u00e4, ett\u00e4 sain viime vuonna menty\u00e4 laulutunneille pitk\u00e4n harkinnan j\u00e4lkeen. Tunneilla olen oppinut muun muassa, ett\u00e4 voin laulaa sek\u00e4 niin sanotulla ’huokoisella’ ett\u00e4 ’kiinte\u00e4ll\u00e4 \u00e4\u00e4nell\u00e4’, riippuen laulusta ja sen s\u00e4vyist\u00e4.<\/p>\n V\u00e4lill\u00e4 teen \u00e4\u00e4niharjoituksia suihkussa. Toki pid\u00e4n siell\u00e4 my\u00f6s kokonaisia konsertteja. N\u00e4m\u00e4 konsertit ovat hyvin monipuolisia; saatan vaihtaa Whitney Houstonin lennosta Abbaan, tai Sannin<\/strong> yht\u00e4kki\u00e4 Ed Sheeraniin<\/strong>. Yhten\u00e4 iltana uusi naapurini kysyi, olenko min\u00e4 kenties se, joka laulaa suihkussa.<\/p>\n En, halusin sanoa. My\u00f6nsin kuitenkin, posket punaisina. Naapuri sanoi iloisesti, ett\u00e4 lauluni kuulosti hyv\u00e4lt\u00e4.<\/p>\n Musisointini jatkuu my\u00f6s t\u00e4n\u00e4 kev\u00e4\u00e4n\u00e4, koko kerrostalon iloksi.<\/p>\n Viime vuonna koin my\u00f6s toisenlaisia uusia el\u00e4myksi\u00e4 kuten Dublinin kaupungin<\/a> ja SUP-lautailun. Rakastuin molempiin heti. SUP-lautailu vastasi minun persoonallani ehk\u00e4 yht\u00e4 laskuvarjohyppy\u00e4 nelj\u00e4n kilometrin korkeudesta. Kokeilin suppailua ensin Lapuanjoella, sitten Helsingiss\u00e4 meren kuohuissa.<\/p>\n Huomasin, ett\u00e4 tarvitsen ennen kaikkea suuremmat hauislihakset.<\/p>\n ***<\/p>\n Viime vuoteen kuului my\u00f6s joitakin raskaita hetki\u00e4. Olen ollut lohduttajana ja joskus kaivannut lohtua itsekin. Miettinyt, mik\u00e4 on kaiken tarkoitus.<\/p>\n Nuo hetket ovat j\u00e4lleen n\u00e4ytt\u00e4neet, ett\u00e4 me tarvitsemme toisia ihmisi\u00e4.<\/p>\n Me olemme t\u00e4\u00e4ll\u00e4, k\u00e4si k\u00e4dess\u00e4.<\/p>\n Me olemme nuoria ja vanhoja. Me tarvomme lumessa.<\/p>\n Katsomme Netflixist\u00e4 Gilmoren tytt\u00f6j\u00e4. Luemme kirjoja, kuten Thomas Bernhardin romaania Hakkuu. Muuan mielenkuohu. <\/em>Siin\u00e4 ei ole lainkaan lukuja eik\u00e4 kappaleenjakoja, mutta ei se mit\u00e4\u00e4n.<\/p>\n<\/a><\/a><\/a><\/a>