{"id":3118,"date":"2017-02-16T21:23:18","date_gmt":"2017-02-16T19:23:18","guid":{"rendered":"http:\/\/blogit.image.fi\/minakertoja\/?p=3118"},"modified":"2018-02-28T09:40:22","modified_gmt":"2018-02-28T07:40:22","slug":"matkalla-maailman-sadehtivimmaksi-lapualaiseksi","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/blogit.apu.fi\/minakertoja\/matkalla-maailman-sadehtivimmaksi-lapualaiseksi\/","title":{"rendered":"Matkalla maailman s\u00e4dehtivimm\u00e4ksi lapualaiseksi"},"content":{"rendered":"

Esiinnyin viime viikolla Oulunseudun Etel\u00e4pohjalaiset ry:n j\u00e4rjest\u00e4m\u00e4ss\u00e4 kirjallisuusillassa Oulussa. P\u00e4iv\u00e4ll\u00e4 tuli sen verran kiire lentokent\u00e4lle, ett\u00e4 oli pakko soittaa taksi. Tunnen sympatiaa kaikkia niit\u00e4 taksikuskeja kohtaan, jotka joutuvat ottamaan minut kyytiins\u00e4. Kaikkialle pit\u00e4isi ehti\u00e4 noin kymmeness\u00e4 minuutissa.<\/p>\n

\"matkalaukku\"<\/a>
Pakkaushommia Oulua varten.<\/figcaption><\/figure>\n

Kun vihdoin p\u00e4\u00e4sin Helsinki-Vantaan kent\u00e4lle, sy\u00f6ksyin l\u00e4ht\u00f6selvitystiskille ja pudotin laukun hihnalle. Helpottuneena huomasin, ett\u00e4 koneen l\u00e4ht\u00f6\u00f6n olisi viel\u00e4 ruhtinaalliset 35 minuttia.<\/p>\n

Sitten virkailija sanoi rauhallisella \u00e4\u00e4nell\u00e4, kuin pastori:<\/p>\n

“Jos k\u00e4y niin, ett\u00e4 t\u00e4\u00e4 sun laukku ei ehdi sun kanssa samalle lennolle, se tulee sitten seuraavalla.”<\/p>\n

Seuraavalla? Miten niin seuraavalla<\/em>? Minun piti olla esiintymispaikalla jo noin viiden maissa. Laukussa olivat kirjoittamani kirjat, sukkahousut, esiintymisvaatteeni. Se kukikas paitapusero, jota ilman en halua el\u00e4\u00e4.<\/p>\n

“Boarding alkaa nelj\u00e4n minuutin p\u00e4\u00e4st\u00e4”, virkailija totesi hymyillen.<\/p>\n

Pulssini kohosi parissa sekunnissa huippulukemiin. Viel\u00e4 pit\u00e4isi k\u00e4yd\u00e4 l\u00e4pi turvatarkastus, heitt\u00e4\u00e4 k\u00e4simatkatavarat laatikoihin, tunkea hammastahnatuubi pakastepussiin.<\/p>\n

\"sementtipuutarha\"<\/a>
Matkalukemista.<\/figcaption><\/figure>\n

Muutamia minuutteja my\u00f6hemmin istuin koneessa turvavy\u00f6 kiinnitettyn\u00e4. Luin syd\u00e4n pamppaillen ohutta pokkaria,\u00a0Ian McEwanin<\/strong> Sementtipuutarhaa<\/em>. Olin ajatellut pakata mukaan kevytt\u00e4 matkalukemista, mutta sis\u00e4lt\u00f6ns\u00e4 perusteella t\u00e4m\u00e4 romaani ei ollut sit\u00e4. Se ei kuitenkaan haitannut. Oli parempi ajatella mit\u00e4 tahansa muuta kuin sit\u00e4 mahdollisuutta, ett\u00e4 laukkuni ei ehtisik\u00e4\u00e4n kanssani samaan koneeseen.<\/p>\n

Seuraavaksi lentokapteenilla oli iloinen ilmoitus:<\/p>\n

“Hyv\u00e4t matkustajat, p\u00e4\u00e4semmekin l\u00e4htem\u00e4\u00e4n Ouluun hieman etuajassa!”<\/p>\n

Olin v\u00e4h\u00e4ll\u00e4 juosta ohjaamoon ja esitt\u00e4\u00e4 toivomuksen (vaatimuksen), ett\u00e4 odottaisimme sent\u00e4\u00e4n niin kauan, ett\u00e4 minun laukkuni saataisiin k\u00e4rr\u00e4tty\u00e4 mukaan lennolle.<\/p>\n

En kuitenkaan liikahtanut mihink\u00e4\u00e4n. Yritin lohduttautua sill\u00e4, mit\u00e4 lentokent\u00e4n virkailija oli lopuksi sanonut: kyll\u00e4 se laukku todenn\u00e4k\u00f6isesti ehtii.<\/p>\n

***<\/p>\n

\"taina<\/a>
K\u00e4velyll\u00e4 Pohjanlahden rannalla. KUVA: Sirkka-Liisa Laakso<\/figcaption><\/figure>\n

Oulun kent\u00e4ll\u00e4 k\u00e4velin huolissani kohti matkatavarahihnaa. Bongasin ensimm\u00e4iseksi oman laukkuni, joka liukui suoraan syliini kuin olisi jo ehtinyt kaivata minua.<\/p>\n

Muutenkin minut otettiin Oulussa syd\u00e4mellisesti vastaan. Sain vaihtaa vaatteet sukulaisten suloisessa vierashuoneessa, sy\u00f6d\u00e4 herkullista pataruokaa, heng\u00e4ht\u00e4\u00e4 hetken.<\/p>\n

Kirjailijailta j\u00e4rjestettiin Aleksinkulma-nimisess\u00e4 kokoontumistilassa. Ovella k\u00e4ttelin tilaisuuden j\u00e4rjest\u00e4ji\u00e4, riisuin takkini, vaihdoin muutaman sanan paikallisten pohjalaisten kanssa. Haastattelijani Sirkka-Liisa Laakso<\/strong> esitteli minut tuttavilleen. Yksi oli kotoisin Alavudelta, toinen Nurmosta, kolmas oli joskus asunut Lapualla. Er\u00e4s nainen tuli juttelemaan minulle ja kertoi, ett\u00e4 oli aikoinaan asunut mummini ja vaarini naapurissa.<\/p>\n

Juhlasalissa kaikui tuttu murre. Ilmassa leijui kahvin aromi ja pullantuoksuinen odotus.<\/p>\n

Kuuden kieppeill\u00e4 oli aika astua estradille. Aivan haastattelun alkuvaiheessa pohdittiin, muistaisiko kukaan mit\u00e4\u00e4n hauskaa pohjalaista vitsi\u00e4. Puristin huuleni yhteen ja rukoilin, etten avaisi suutani. Mieleeni tuli nimitt\u00e4in vain yksi etel\u00e4pohojalaanen sutkaus: “Joka piarua pir\u00e4ttel\u00f6\u00f6, sill\u00e4 on muutakin salattavaa.”<\/p>\n

J\u00e4rkeilin, ettei olisi ehk\u00e4 sopivaa aloittaa kirjallisuusiltaa tuolla lauseella.<\/p>\n

\"v\u00e4limatka<\/a>
V\u00e4limatka-romaanin p\u00e4\u00e4henkil\u00f6t ovat kotoisin Pohjanmaalta.<\/figcaption><\/figure>\n

Kirjallisuusillasta tuli l\u00e4mminhenkinen ja hauska. Tuntui mutkattomalta kertoa ty\u00f6st\u00e4ni ja el\u00e4m\u00e4st\u00e4ni yleis\u00f6lle, joka mystisesti tuntui jo jotenkin tutulta. Palasin aikaisempien kirjojeni tunnelmiin, kerroin Arvostelukappaleen<\/a> synnyst\u00e4 ja Paljastuskirjan<\/a> skandaaleista, kuvailin V\u00e4limatkan<\/a> \u00e4iti\u00e4 ja Ennen kuin kaikki muuttuu<\/a> -novellikokoelman tunnelmaa.<\/p>\n

Puhuin siit\u00e4, ett\u00e4 ty\u00f6stin k\u00e4sikirjoituksiani usein kahviloissa, ett\u00e4 olen kirjoittanut jo p\u00e4iv\u00e4koti-ik\u00e4isen\u00e4 ja ett\u00e4 minua kannustettiin lapsesta asti tekem\u00e4\u00e4n sellaista, miss\u00e4 on sielu mukana<\/em>.<\/p>\n

Kerroin ty\u00f6st\u00e4ni teatterin parissa, millaista oli dramatisoida oma romaani Vaasan Kaupunginteatteriin tai kirjoittaa kyseisen teatterin n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6lle aivan uusi tarina, Saman katon alla<\/a>. Kerroin my\u00f6s, milt\u00e4 tuntuu asua Helsingiss\u00e4 ja kaivata lakeuksille, ja miten teksteiss\u00e4ni palaan noihin maisemiin aina uudelleen.<\/p>\n

\"9789511289678\"<\/a>
Ennen kuin kaikki muuttuu ilmestyi kev\u00e4\u00e4ll\u00e4 2015.<\/figcaption><\/figure>\n

Yleis\u00f6 kuunteli tarkkaavaisena. V\u00e4lill\u00e4 naurettiin yhdess\u00e4, v\u00e4lill\u00e4 pohdittiin vakavia. Lopuksi kuulijat esittiv\u00e4t kysymyksi\u00e4, joihin yritin parhaani mukaan vastailla.<\/p>\n

Haastattelun j\u00e4lkeen monet halusivat signeerauksen kirjoihini. Ihmiset tulivat kehumaan esityst\u00e4 ja vaihtoivat sanasen kanssani. Yksi herrasmies sanoi ohikulkiessaan:<\/p>\n

“Oli pakko tulla sanomahan, ett\u00e4 s\u00e4 oot kyll\u00e4 s\u00e4dehtivin lapualaanen, jonka m\u00e4 oon ikin\u00e4 tavannu!”<\/p>\n

Purskahdin nauruun. Kuuluisa pohjalainen suorapuheisuus voi joskus saada my\u00f6s hymyn huulille.<\/p>\n

***<\/p>\n

\"nallikarin<\/a>
Nallikarin majakka.<\/figcaption><\/figure>\n

Seuraavana p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 oli suunnitelmissa kahden naisen pienimuotoinen Oulu-kierros. Otin valokuvia Pohjanlahden rannasta, j\u00e4\u00e4nsinisest\u00e4 merest\u00e4, Nallikarin majakasta. K\u00e4vimme my\u00f6s Suomalaisessa kirjakaupassa, jossa ehdimme k\u00e4yskennell\u00e4 ehk\u00e4 viisi minuuttia. (Kuinka ollakaan, minulla oli j\u00e4lleen kiire lentoasemalle.)<\/p>\n

Oulun kent\u00e4ll\u00e4 n\u00e4in sattumalta vanhan opiskelukaverini sek\u00e4 Lauri T\u00e4hk\u00e4n<\/strong>.\u00a0Hymyilin kummallekin, mutta vain toista uskalsin menn\u00e4 halaamaan.<\/p>\n

Kuulin sivukorvalla pienen tyt\u00f6n ja h\u00e4nen \u00e4itins\u00e4 keskustelun.<\/p>\n

“\u00c4iti, tolla miehell\u00e4 on samanlaiset vaatteet ku sill\u00e4 laulajalla.”<\/p>\n

“Se on se laulaja.”<\/p>\n

Matkalla takaisin Helsinkiin katselin vaaleanpunaisia pumpulipilvi\u00e4 ja mietin, miten ihanaa on olla v\u00e4lill\u00e4 liikkeess\u00e4, kohdata ihmisi\u00e4, nukkua y\u00f6 vieraassa huoneessa. Miten t\u00e4rke\u00e4\u00e4 on joskus l\u00e4hte\u00e4, ja tulla takaisin. Ja taas l\u00e4hte\u00e4.<\/p>\n

N\u00e4ist\u00e4 liikkeist\u00e4 syntyy kokemuksia – ja uusia tarinoita.<\/p>\n

\"Maisemaa<\/a><\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Esiinnyin viime viikolla Oulunseudun Etel\u00e4pohjalaiset ry:n j\u00e4rjest\u00e4m\u00e4ss\u00e4 kirjallisuusillassa Oulussa. P\u00e4iv\u00e4ll\u00e4 tuli sen…<\/p>\n","protected":false},"author":70,"featured_media":3121,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[6,12,13,14,17,18,19,24,26],"tags":[85,176,375,382,385,557,561,573,592,593,607,688,710,801,867,874,916],"acf":[],"platta":{"numLikes":0,"numComments":2,"category":null,"themes":[],"commercial_partner":null,"thumbnail":"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/51\/2017\/02\/taina-oulussa.jpg","blog_id":51},"jetpack_featured_media_url":"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/51\/2017\/02\/taina-oulussa.jpg","_links":{"self":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/minakertoja\/api\/wp\/v2\/posts\/3118"}],"collection":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/minakertoja\/api\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/minakertoja\/api\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/minakertoja\/api\/wp\/v2\/users\/70"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/minakertoja\/api\/wp\/v2\/comments?post=3118"}],"version-history":[{"count":1,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/minakertoja\/api\/wp\/v2\/posts\/3118\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":3477,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/minakertoja\/api\/wp\/v2\/posts\/3118\/revisions\/3477"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/minakertoja\/api\/wp\/v2\/media\/3121"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/minakertoja\/api\/wp\/v2\/media?parent=3118"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/minakertoja\/api\/wp\/v2\/categories?post=3118"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/minakertoja\/api\/wp\/v2\/tags?post=3118"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}