{"id":3193,"date":"2017-04-09T17:22:23","date_gmt":"2017-04-09T14:22:23","guid":{"rendered":"http:\/\/blogit.image.fi\/minakertoja\/?p=3193"},"modified":"2018-02-28T09:40:21","modified_gmt":"2018-02-28T07:40:21","slug":"ihminen-tarvitsee-sanoja-joihin-voi-nojata","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/blogit.apu.fi\/minakertoja\/ihminen-tarvitsee-sanoja-joihin-voi-nojata\/","title":{"rendered":"Ihminen tarvitsee sanoja, joihin voi nojata"},"content":{"rendered":"

Isi oli Aamrikas ja sill\u00e4 oli vdookmera.<\/em><\/p>\n

T\u00e4m\u00e4 on yksi ensimm\u00e4isist\u00e4 p\u00e4iv\u00e4kirjamerkinn\u00f6ist\u00e4ni. Olin ehk\u00e4 viisivuotias, p\u00e4iv\u00e4koti-ik\u00e4inen pellavap\u00e4\u00e4, lyijykyn\u00e4 tiukasti vasemmassa k\u00e4dess\u00e4.<\/p>\n

Noihin aikoihin minulla oli ilmeisesti tapana kirjoittaa iskevi\u00e4 one-linereita. Toinen merkint\u00e4 kuuluu n\u00e4in:<\/p>\n

Ylihuomena oli p\u00e4sij\u00e4inen.<\/em><\/p>\n

\"sininen<\/a><\/p>\n

My\u00f6hemmin p\u00e4iv\u00e4kirjaan alkoi ilmesty\u00e4 v\u00e4h\u00e4n pidempi\u00e4 tarinoita p\u00e4iv\u00e4kodin tapahtumista. Niiss\u00e4 s-kirjaimet olivatkin yht\u00e4kki\u00e4 c-kirjaimia, ja muitakin poikkeavuuksia esiintyi. Merkitys v\u00e4littyi silti. Tekstini muistutti jonkinlaista Mikael Agricolan aikaista vanhaa suomea.<\/p>\n

Jostakin syyst\u00e4 minulla on aina ollut tarve ilmaista itse\u00e4ni sanoilla. Ala-asteella aloin rustata runoja Riipisensillasta ja \u00e4idin silmist\u00e4, Lapuanjoesta ja sinikelloista. Kirjoitin tarinaa viidest\u00e4 sisaresta, jotka erehdytt\u00e4v\u00e4sti muistuttivat Louisa May Alcottin Pikku naisia<\/em>. Raahasin paksun nahkakantisen muistikirjani jopa Playa del Inglesiin, kirjoitin kolmatta lukua aurinkotuolissa ja katselin uima-altaassa v\u00e4lkehtiv\u00e4\u00e4 vett\u00e4.<\/p>\n

Kun Estonia upposi, olin 12-vuotias. Televisio kuulutti kuolleiden m\u00e4\u00e4r\u00e4n, uutiskuvissa lainehti synkk\u00e4 musta meri. Onnettomuus j\u00e4rkytti suuresti, hy\u00f6kyi mieleen ennen nukkumaanmenoa. Yhten\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 tallensin tunteeni runoon, jonka nimi oli Estonian kohtalo. Se julkaistiin Lapuan Sanomissa. Muistan opettajan kehuneen runoa tunnin j\u00e4lkeen.<\/p>\n

Jo varhain huomasin, ett\u00e4 kirjoittaminen helpottaa oloa. Huomasin my\u00f6s, ett\u00e4 kirjoittamani teksti voi koskettaa muita ihmisi\u00e4. Kun \u00e4iti pyyhki kyyneli\u00e4 lukiessaan \u00e4itienp\u00e4iv\u00e4runoni tai kun is\u00e4 halasi minua syntym\u00e4p\u00e4iv\u00e4korttinsa luettuaan, tiesin, ett\u00e4 olin saanut v\u00e4litetty\u00e4 tunteeni toiselle ihmiselle.<\/p>\n

***<\/p>\n

\"karttamuistikirja<\/a><\/p>\n

Joskus kuulee v\u00e4itett\u00e4v\u00e4n, ett\u00e4 sanat ovat turhia. Sanat eiv\u00e4t merkitse mit\u00e4\u00e4n. Vain teot puhuvat.<\/p>\n

Ymm\u00e4rr\u00e4n hyvin, mit\u00e4 sill\u00e4 tarkoitetaan, ja toisinaan itsekin ajattelen niin. Mutta on my\u00f6s tilanteita, joissa sanat ovat pelastaneet minut. Olen kuullut laulun, jonka lyriikat ovat auttaneet pahimman yli. Olen tavannut yst\u00e4v\u00e4n, joka on sanonut juuri oikean lauseen. Olen lukenut runon, joka on auttanut minua itkem\u00e4\u00e4n.<\/p>\n

(- -)\u00a0En rakasta h\u00e4nt\u00e4 en\u00e4\u00e4, totta kyll\u00e4, mutta ehk\u00e4p\u00e4 rakastan.<\/em><\/p>\n

Rakkaus on niin lyhyt ja unohdus niin pitk\u00e4.\u00a0(- -)<\/em><\/p>\n

-Pablo Neruda: T\u00e4n\u00e4 y\u00f6n\u00e4 voin kirjoittaa… (Andien mainingit, <\/em>1973, suom. Pentti Saaritsa)<\/em><\/p>\n

My\u00f6s omat sanani ovat auttaneet minua, sanat jotka olen itse kirjoittanut. Sanat, jotka ovat j\u00e4rjest\u00e4neet kaaoksen novelliksi, runoksi, lauluksi, kokonaiseksi romaaniksi tai n\u00e4ytelm\u00e4ksi. Sanat, joiden kautta olen saanut purkaa surua, voimattomuutta, ep\u00e4toivoa, rakkautta, riemua, ohimenevi\u00e4 onnenkipin\u00f6it\u00e4.<\/p>\n

\"pinkki<\/a><\/p>\n

Huomaan, ett\u00e4 suhtaudun sanoihin vakavasti. Sanoilla voi aloittaa vaikka mit\u00e4, el\u00e4m\u00e4nmittaisen rakkauden tai yst\u00e4vyyden, menn\u00e4\u00e4nk\u00f6 kahville, sulla on jotenkin j\u00e4nn\u00e4 nen\u00e4, tekee mieli painaa sun nen\u00e4\u00e4, saanko m\u00e4 painaa sit\u00e4<\/em>. Sanoilla voi osoittaa kiintymyst\u00e4 ja hellyytt\u00e4, kehua kaveria, antaa tunnustusta, tehd\u00e4 toinen iloiseksi. Sanoilla voi lohduttaa surevaa, pyyt\u00e4\u00e4 anteeksi, aloittaa alusta. Sanoilla rakennetaan luottamusta ihmisten v\u00e4lille.<\/p>\n

Valitettavasti sanoja k\u00e4ytet\u00e4\u00e4n my\u00f6s v\u00e4\u00e4rin. Niill\u00e4 loukataan, uhkaillaan, syrjit\u00e4\u00e4n, j\u00e4tet\u00e4\u00e4n ulkopuolelle.<\/p>\n

Sanoilla voi my\u00f6s lopettaa asioita. Tehd\u00e4 p\u00e4\u00e4t\u00f6ksi\u00e4. Ehdottaa eroa, toivottaa kaikkea hyv\u00e4\u00e4.<\/p>\n

Sanat voivat olla t\u00e4ynn\u00e4 raivoa ja suuttumusta, katkeruutta tai pettymyst\u00e4. Joskus sellaisiakin sanoja tarvitaan, jotta voi jatkaa eteenp\u00e4in. Jotta paha mieli ei juuttuisi m\u00f6ykyksi kurkkuun.<\/p>\n

Surullisimpia ovat sanat, joita ei uskalla sanoa \u00e4\u00e4neen, vaikka haluaisi.<\/p>\n

Surullisia ovat my\u00f6s sellaiset sanat, jotka eiv\u00e4t tarkoita mit\u00e4\u00e4n. Kauniit, h\u00f6yhenkevyet sanat, jotka leijuvat maahan toteutumatta koskaan.<\/p>\n

(- -) pett\u00e4v\u00e4 taivas, lumen m\u00e4rk\u00e4 puuska\/<\/em><\/p>\n

riitt\u00e4\u00e4 kumoamaan\/\u00a0<\/em>auringon puolinaiset lupaukset, (- -)<\/em><\/p>\n

-Jyri Schreck: En kiell\u00e4, olen allap\u00e4in (Muuttop\u00e4iv\u00e4t<\/em>, 1973)<\/p>\n

\"kev\u00e4tasfaltti<\/a><\/p>\n

Parhaimmillaan sanat voivat olla ehdottoman rehellisi\u00e4 ja suoria, t\u00e4sm\u00e4llisi\u00e4. Sanat voivat olla jykevi\u00e4 kuin kallio, jonka laelle saa kiivet\u00e4 ja lev\u00e4ht\u00e4\u00e4 hetken. Sellaisia sanoja tarvitaan.<\/p>\n

Sellaiset sanat auttavat olemaan ja selviytym\u00e4\u00e4n t\u00e4ss\u00e4 maailmassa, joka on arvaamaton ja turvaton, pelokas planeetta. Ja samalla t\u00e4ynn\u00e4 toivoa ja tulevaisuudenuskoa.<\/p>\n

 <\/p>\n

(- -) Kuitenkin k\u00e4teni, olkap\u00e4\u00e4ni<\/em><\/p>\n

ovat painosta v\u00e4syneet.\u00a0<\/em><\/p>\n

Sanat istuvat niill\u00e4 kuin linnut,<\/em><\/p>\n

muuttolinnut,<\/em><\/p>\n

lent\u00e4\u00e4kseen kev\u00e4tt\u00e4<\/em><\/p>\n

k\u00e4dest\u00e4 k\u00e4teen, olkap\u00e4\u00e4lt\u00e4 olkap\u00e4\u00e4lle. (- -)<\/em><\/p>\n

-Marja-Liisa Vartio: Vihre\u00e4\u00e4 sukua (Runot ja proosarunot<\/em>, 1966)<\/p>\n

 <\/p>\n

\"taivas<\/a><\/p>\n

 <\/p>\n

Hyv\u00e4\u00e4 Mikael Agricolan ja suomen kielen p\u00e4iv\u00e4\u00e4 kaikille, ja kev\u00e4ist\u00e4 palmusunnuntaita!<\/p>\n

Muistakaa \u00e4\u00e4nest\u00e4\u00e4 t\u00e4n\u00e4\u00e4n.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Isi oli Aamrikas ja sill\u00e4 oli vdookmera. T\u00e4m\u00e4 on yksi ensimm\u00e4isist\u00e4 p\u00e4iv\u00e4kirjamerkinn\u00f6ist\u00e4ni.…<\/p>\n","protected":false},"author":70,"featured_media":3206,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[6,12,13,14,17,18,24,1],"tags":[63,330,395,506,551,571,597,601,688,694,714,791,888],"acf":[],"platta":{"numLikes":0,"numComments":0,"category":null,"themes":[],"commercial_partner":null,"thumbnail":"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/51\/2017\/04\/taivas-puu-linnut-1.jpg","blog_id":51},"jetpack_featured_media_url":"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/51\/2017\/04\/taivas-puu-linnut-1.jpg","_links":{"self":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/minakertoja\/api\/wp\/v2\/posts\/3193"}],"collection":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/minakertoja\/api\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/minakertoja\/api\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/minakertoja\/api\/wp\/v2\/users\/70"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/minakertoja\/api\/wp\/v2\/comments?post=3193"}],"version-history":[{"count":1,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/minakertoja\/api\/wp\/v2\/posts\/3193\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":3474,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/minakertoja\/api\/wp\/v2\/posts\/3193\/revisions\/3474"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/minakertoja\/api\/wp\/v2\/media\/3206"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/minakertoja\/api\/wp\/v2\/media?parent=3193"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/minakertoja\/api\/wp\/v2\/categories?post=3193"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/minakertoja\/api\/wp\/v2\/tags?post=3193"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}