{"id":32,"date":"2015-03-13T11:27:00","date_gmt":"2015-03-13T09:27:00","guid":{"rendered":"http:\/\/blogit.image.fi\/minakertoja\/valokehassa-voimanainen\/"},"modified":"2018-02-28T09:42:54","modified_gmt":"2018-02-28T07:42:54","slug":"valokehassa-voimanainen","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/blogit.apu.fi\/minakertoja\/valokehassa-voimanainen\/","title":{"rendered":"Valokeh\u00e4ss\u00e4 voimanainen"},"content":{"rendered":"

”\u00c4idill\u00e4 oli ollut tapana sanoa ett\u00e4 voimakkaalla naisella on kaksi mahdollisuutta, n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 ett\u00e4 on voimakas ja k\u00e4rsi\u00e4 seuraukset, tai sitten vain esitt\u00e4\u00e4 heikkoa ja vaatimatonta.”<\/i>
\n
<\/i>
\nSisko Istanm\u00e4en <\/b>romaani Liian paksu perhoseksi <\/i>(1995) kertoo etel\u00e4pohjalaisesta Kaisusta, poikkeuksellisen isokokoisesta naisesta, jolle on suotu syntym\u00e4lahjana valtava annos voimaa. H\u00e4nen l\u00e4hell\u00e4\u00e4n miehet luimistelevat tai vitsailevat typeri\u00e4 saadakseen edes jonkinlaisen etuy\u00f6ntiaseman. Kuulanty\u00f6nn\u00f6ss\u00e4 rippikouluik\u00e4inen Kaisu voittaa jopa edellisvuoden pit\u00e4j\u00e4nmestarin, Manne V\u00e4h\u00e4sen. T\u00e4t\u00e4 n\u00f6yryytyst\u00e4 mies ei kest\u00e4 vaan kokee traagisen lopun.<\/p>\n

”Siit\u00e4 l\u00e4htien Kaisu oli ollut ihmisten silmiss\u00e4 jotain muuta kuin nuori tytt\u00f6 el\u00e4m\u00e4ns\u00e4 kev\u00e4\u00e4ss\u00e4.”<\/i>
\n
<\/i>
\n<\/p>\n

\n<\/a><\/div>\n


<\/i>
\n
\nRupesin lukemaan Istanm\u00e4en romaania pikaisella hiihtolomallani Pohjanmaalla. Olin juuri irtaantunut edellisen kirjan maailmasta ja mietin, mihin seuraavaksi tarttuisin. Vaeltelin levottomana ymp\u00e4ri taloa ja etsin sopivaa teosta. Kaipasin jotakin, mik\u00e4 tuntuisi aidolta – fiktiota, joka ei kuitenkaan vaikuttaisi liian keksitylt\u00e4.<\/p>\n

Mahdoton yht\u00e4l\u00f6?<\/p>\n

Sitten l\u00f6ysin Istanm\u00e4en romaanin, joka tuntui heti jotenkin kotoisalta. Ja konstailemattomalta. Takakannessa todettiin, ett\u00e4 kyseess\u00e4 on rakkausromaani ja ett\u00e4 sen ”aika on kaukainen 60-luku, n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6n\u00e4 ep\u00e4muodikas Ruutinojan Sekatavara Pohjanmaalla”.<\/p>\n

Juuri sana ”ep\u00e4muodikas” her\u00e4tti uteliaisuuteni.<\/p>\n

Romaanissa kuvataan Kaisun muistoja, kuinka h\u00e4n parikymppisen\u00e4 tytt\u00f6n\u00e4 irtaantuu lapsuudenperheest\u00e4\u00e4n ja l\u00e4htee kotikyl\u00e4lt\u00e4\u00e4n kauppa-apulaiseksi J\u00e4rviseudulle. Linja-auton ikkunasta Kaisu katselee maisemia, jotka ovat niin tuttuja my\u00f6s omasta lapsuudestani ja nuoruudestani: kotoisa ruskea joki ja kimmelt\u00e4v\u00e4 j\u00e4rvi ajomatkan p\u00e4\u00e4ss\u00e4.<\/p>\n

”Puitten lomassa  pilkahtaa silloin t\u00e4ll\u00f6in sininen j\u00e4rven selk\u00e4. Se on ihmeen kaunis, h\u00e4n ei ole tottunut n\u00e4kem\u00e4\u00e4n tuollaista avaraa vett\u00e4. Kotipuolessa kiemurtelee vain kapea mutainen joki merta kohti, ja uimassa k\u00e4ytiin hiekakuopalla, jonka vesi oli kes\u00e4ll\u00e4kin j\u00e4isen kylm\u00e4\u00e4.”<\/i>
\n
<\/i>
\n
<\/i>
\n<\/p>\n

\n<\/a><\/div>\n


<\/i>
\nPerill\u00e4 Kaisua odottaa sekasortoinen, k\u00e4rp\u00e4sten kansoittama kauppa ja suloisenhintel\u00e4 kauppias Erni, jolla on mukava \u00e4\u00e4ni. Kaupan p\u00e4\u00e4lle tulevat my\u00f6s Ernin tuhlaileva sisar Vivien sek\u00e4 pakonomaiseen n\u00e4pistelyyn taipuvainen \u00e4iti, joka heti ensimm\u00e4isen\u00e4 y\u00f6n\u00e4 yritt\u00e4\u00e4 varastaa yhden Kaisun \u00e4idin antamista pitsilakanoista.<\/p>\n

Riuskoilla otteillaan Kaisu loihtii kaupan uuteen uskoon ja asettuu asumaan autioituvaan kyl\u00e4\u00e4n, josta monet l\u00e4htev\u00e4t Ruotsiin t\u00f6iden per\u00e4ss\u00e4. Pian kauppiaan ja apulaisen v\u00e4lill\u00e4 alkaa kipin\u00f6id\u00e4. Kun Ernin \u00e4iti ja sisar muuttavat toiseen taloon, rantahuvilaan, Kaisu ja Erni saavat rauhassa riiustella. Kaisun herkk\u00e4vaistoinen uusi yst\u00e4v\u00e4 Anna huomaa heti, ett\u00e4 parin v\u00e4lill\u00e4 on muutakin kuin ty\u00f6toveruutta.<\/p>\n

”-Teh\u00e4n olette niinkun valokeh\u00e4n sis\u00e4ll\u00e4. Te s\u00e4teilette, kun te olette kahden tiskin takana.”<\/i><\/p>\n

Saunan rappusilla Erni kosii Kaisua katkonaisin lausein. Yhteinen ty\u00f6 ja arjen huumori liimaavat rakastavaiset tiiviisti yhteen, mutta k\u00e4rk\u00e4s anoppi ja huikentelevainen sisar pit\u00e4v\u00e4t hyv\u00e4ntahtoista Erni\u00e4 tiukasti otteessaan. Kaisu tuntee olonsa kuviossa ulkopuoliseksi, eik\u00e4 Erni aina tied\u00e4, kumpaan suuntaan kumartaisi.<\/p>\n

Ja kun Kaisu vihdoin saa tarpeekseen, huvilan leiditkin pelk\u00e4\u00e4v\u00e4t h\u00e4nt\u00e4.<\/p>\n

\n<\/a><\/div>\n


\n<\/p>\n

Liian paksu perhoseksi <\/i>on virkist\u00e4v\u00e4 ja ep\u00e4tyypilinen kuvaus naisesta. Naisesta, joka puristaa nyrkkins\u00e4 kokoon, kun h\u00e4n suuttuu. Naisesta, joka kantaa miehens\u00e4 juhlista kotiin olkap\u00e4\u00e4ll\u00e4\u00e4n. Naisesta, joka rakastaa kaikella voimallaan.<\/p>\n

Kaisun vahvuus ei ole romaanissa pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n fyysist\u00e4, vaan se huokuu my\u00f6s symbolista merkityst\u00e4. Romaani kuvastaa sit\u00e4, kuinka monenlaisissa tilanteissa ihminen tarvitsee voimaa. Rakkaudessa etenkin. Ja silloin, kun se tuntuu olevan kortilla.<\/p>\n

Tragedia ja komedia kietoutuvat kirjassa saumattomasti yhteen; el\u00e4m\u00e4nmakuinen romaani sai minut nauramaan ja itkem\u00e4\u00e4n. Kaisun ja Ernin suhteessa oli jotakin aitoa ja ainutlaatuista, sellaista joka ulottui syd\u00e4meen asti.<\/p>\n

Kaikkien vastoink\u00e4ymisten j\u00e4lkeenkin Kaisu ja Erni lopulta hakeutuvat toistensa l\u00e4helle. Kaisu on kokenut el\u00e4m\u00e4ss\u00e4\u00e4n niin monta menetyst\u00e4, ett\u00e4 h\u00e4n alkaa jo ep\u00e4ill\u00e4, onko h\u00e4ness\u00e4 jonkinlainen kirous. Erni vakuuttaa, ettei ole:
\n
<\/i>
\n”Siunaus sinussa on. Olet pit\u00e4nyt minua syliss\u00e4si ja se on ollut minulle siunaukseksi.”<\/i><\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

”\u00c4idill\u00e4 oli ollut tapana sanoa ett\u00e4 voimakkaalla naisella on kaksi mahdollisuutta, n\u00e4ytt\u00e4\u00e4…<\/p>\n","protected":false},"author":70,"featured_media":191,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[1],"tags":[293,409,463,639,688,736,848],"acf":[],"platta":{"numLikes":0,"numComments":1,"category":null,"themes":[],"commercial_partner":null,"thumbnail":"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/51\/2015\/06\/liian-paksu-perhoseksi.jpg","blog_id":51},"jetpack_featured_media_url":"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/51\/2015\/06\/liian-paksu-perhoseksi.jpg","_links":{"self":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/minakertoja\/api\/wp\/v2\/posts\/32"}],"collection":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/minakertoja\/api\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/minakertoja\/api\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/minakertoja\/api\/wp\/v2\/users\/70"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/minakertoja\/api\/wp\/v2\/comments?post=32"}],"version-history":[{"count":1,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/minakertoja\/api\/wp\/v2\/posts\/32\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":3604,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/minakertoja\/api\/wp\/v2\/posts\/32\/revisions\/3604"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/minakertoja\/api\/wp\/v2\/media\/191"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/minakertoja\/api\/wp\/v2\/media?parent=32"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/minakertoja\/api\/wp\/v2\/categories?post=32"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/minakertoja\/api\/wp\/v2\/tags?post=32"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}