{"id":3224,"date":"2017-05-28T14:46:59","date_gmt":"2017-05-28T11:46:59","guid":{"rendered":"http:\/\/blogit.image.fi\/minakertoja\/?p=3224"},"modified":"2018-02-28T09:40:21","modified_gmt":"2018-02-28T07:40:21","slug":"lontoo-levoton-ystavani","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/blogit.apu.fi\/minakertoja\/lontoo-levoton-ystavani\/","title":{"rendered":"Lontoo, levoton yst\u00e4v\u00e4ni"},"content":{"rendered":"

Sir, when a man is tired of London, he’s tired of life.<\/p>\n

-Samuel Johnson<\/p><\/blockquote>\n

\"Big<\/a>
Big Ben ja min\u00e4.<\/figcaption><\/figure>\n

Tutustuin Lontooseen ensimm\u00e4ist\u00e4 kertaa seitsem\u00e4n vuotta sitten. Haastattelin Alicia Keysi\u00e4<\/strong> baarissa, jonka nimen olen jo unohtanut. Se oli round table -haastattelu, p\u00f6yd\u00e4n \u00e4\u00e4ress\u00e4 istui minun lis\u00e4kseni ehk\u00e4 kolme tai nelj\u00e4 toimittajaa. Yksi oli ilmeisesti It\u00e4vallasta, koska kaikki h\u00e4nen kysymyksens\u00e4 liittyiv\u00e4t wienil\u00e4isiin s\u00e4velt\u00e4jiin. Minun kysymykseni liittyiv\u00e4t rakkauteen. Yll\u00e4ni oli paita, joka oli t\u00e4ynn\u00e4 pianon koskettimia.<\/p>\n

”Did you wear it for me”, Alicia sanoi mustien aurinkolasiensa takaa.<\/p>\n

”Yes”, min\u00e4 vastasin ujosti.<\/p>\n

Illalla p\u00e4\u00e4sin viel\u00e4 Alicia Keysin keikalle. Muistikuvissani v\u00e4lkkyy h\u00e4myinen turkoosiksi valaistu huone, ja piano jonka \u00e4\u00e4rell\u00e4 Alicia laulaa ett\u00e4\u00a0Love Is Blind<\/a>.<\/p>\n

Seuraavana aamuna s\u00f6in yksin aamiaista hotellissa. Paluulento olisi jo samana p\u00e4iv\u00e4n\u00e4, eik\u00e4 minulla ollut kovin paljon aikaa katsella n\u00e4ht\u00e4vyyksi\u00e4. Olin silti p\u00e4\u00e4tt\u00e4nyt, ett\u00e4 tavalla tai toisella n\u00e4kisin Big Benin.<\/p>\n

N\u00e4in my\u00f6s tapahtui. Otin taksin ja pyysin kuskia ajamaan Big Benin ohi.<\/p>\n

Se oli ensimm\u00e4inen kosketukseni Lontooseen.<\/p>\n

***<\/p>\n

\"Puhelinkoppi<\/a>
”Hello, is it me you’re looking for?”<\/figcaption><\/figure>\n

Minun ja Lontoon yst\u00e4vyys on kest\u00e4nyt jo monta vuotta. Vaikka nykyisin tapaamme melko harvoin, tuntuu kuin emme olisi olleet erossa lainkaan.<\/p>\n

Jokainen kohtaamisemme on ollut erilainen. Olen n\u00e4hnyt Buckinhamin palatsin edess\u00e4 marssivat sotilaat mustissa karvalakeissaan ja ihaillut Westminster Abbeyn lattiaa, joka on kuin shakkilauta. Olen matkustanut Victoria Stationilta perinteisiin laukkakisoihin Epsonin pikkukaupunkiin ja n\u00e4hnyt vilauksen kuningatar Elisabetin punaisesta hatusta. Olen hypistellyt lukemattomia kirjoja Foylesissa ja Waterstonella, antikvariaateissa ja W & H Smithill\u00e4. Olen k\u00e4ynyt teatterissa, n\u00e4hnyt Kim Cattrallin<\/strong> Tennessee Williamsin n\u00e4ytelm\u00e4ss\u00e4 Sweet Bird of Youth<\/em> ja katsonut haltioissani h\u00e4nen s\u00e4ken\u00f6ivi\u00e4 silmi\u00e4\u00e4n. Olen tilannut teet\u00e4 pubissa ja saanut osakseni t\u00e4ydellisen hyv\u00e4ksynn\u00e4n. Olen seissyt ruuhkametrossa matkalla Earl’s Courtiin, Leicester Squarelle, Piccadilly Circukseen ja Nottinghill Gatelle, olen kuullut ihmisten puhuvan lukemattomia eri kieli\u00e4 ja tuntenut toisen turistin k\u00e4sivarren omaani vasten. Olen n\u00e4hnyt naisia, jotka k\u00e4velev\u00e4t Harrodsille Dolce & Gabbanan jakkupuvuissa ja katusoittajia, jotka laulavat Leonard Cohenin Hallelujahia<\/em> keskell\u00e4 kiireist\u00e4 iltap\u00e4iv\u00e4\u00e4.<\/p>\n

\"Piccadilly<\/a>
Piccadilly Circus.<\/figcaption><\/figure>\n

Viimeksi k\u00e4vin Lontoossa huhtikuussa, p\u00e4\u00e4si\u00e4isen aikoihin. Kaupunki oli samanlainen kuin ennenkin – mutta ehk\u00e4 min\u00e4 olin jossain m\u00e4\u00e4rin muuttunut. Ensinn\u00e4kin olen nelj\u00e4 vuotta vanhempi kuin viimeksi. Se vaikuttaa kaikkeen, muun muassa siihen miteni jalkani reagoivat k\u00e4velty\u00e4ni 17 000 askelta p\u00e4iv\u00e4ss\u00e4.<\/p>\n

Jouduin my\u00f6nt\u00e4m\u00e4\u00e4n itselleni, ett\u00e4 v\u00e4lill\u00e4 Lontoo uuvuttaa. Se on \u00e4\u00e4nek\u00e4s, meluisa, levoton ja jollakin tavalla yksin\u00e4inen. Se on ep\u00e4t\u00e4ydellinen, niin kuin min\u00e4 tai kuka tahansa yst\u00e4v\u00e4 – joskus jopa ep\u00e4siisti. Kaduilla lojuu roskapusseja, jossakin naisten vessassa haisee oksennus, italialaisessa ravintolassa tarjotaan kylm\u00e4\u00e4 lasagnea.\u00a0Murehdin kodittomia, jotka makaavat kadulla makuupusseissaan, vierell\u00e4\u00e4n n\u00e4lk\u00e4inen koira ja avuton peltipurkki. Stressaan my\u00f6s mit\u00e4tt\u00f6m\u00e4n pieni\u00e4 asioita, kuten sit\u00e4, kantautuuko liikenteen melu hotellihuoneeseen ja jaksanko varmasti her\u00e4t\u00e4 aamiaiselle klo 09.00. Ahdistun tungoksesta ja v\u00e4enpaljoudesta. Tunnen, ett\u00e4 tarvitsen lis\u00e4\u00e4 tilaa, v\u00e4h\u00e4n kuin jossakin ihmissuhteessa.<\/p>\n

Kuitenkin palaan kaupunkiin aina uudelleen. Ja joka kerta l\u00f6yd\u00e4n jotakin sellaista, mit\u00e4 en ole ennen n\u00e4hnyt.<\/p>\n

\"Lontoo<\/a>
Kaupunkin\u00e4kym\u00e4\u00e4.<\/figcaption><\/figure>\n

T\u00e4ll\u00e4 kertaa l\u00f6ysin muun muassa Whitehall Gardens -nimisen puutarhan melko l\u00e4helt\u00e4 Big Beni\u00e4 ja Westminsterin metroasemaa. En ollut hetkeen n\u00e4hnyt mit\u00e4\u00e4n niin kaunista. Puutarha oli t\u00e4ynn\u00e4 vaaleanpunaisia kukkia, ehk\u00e4 tulppaaneja. (Jos joku hortonomi lukee t\u00e4t\u00e4 postausta, feel free to inform me about those flowers in the picture).<\/p>\n

\"Lontoo<\/a>
Pieni lepotauko Whitehall Gardensissa.<\/figcaption><\/figure>\n

K\u00e4vimme kolmen hengen porukalla my\u00f6s Towerissa, joka on minulle huomattavasti tutumpi Tudors -tv-sarjasta (p\u00e4\u00e4osassa Jonathan Rhys-Meyers<\/strong>!) kuin koulun historiatunneilta. Kuljimme pitkin kellarintuoksuisia k\u00e4yt\u00e4vi\u00e4, katselimme kokovartalohaarniskoihin pukeutuneita kuninkaallisia ja vanhoja aseita, joihin emme jaksaneet perehty\u00e4. N\u00e4imme mustia korppeja, jotka nokkivat maasta kev\u00e4\u00e4n tuoreita makuja.<\/p>\n

\"Lontoo<\/a>
The Tower.<\/figcaption><\/figure>\n

L\u00f6ysin kirjoja, joita en ollut koskaan ennen lukenut, kuten Evelyn Waugh’n<\/strong> A Handful of Dust –<\/em>nimisen klassikon sek\u00e4 Tommy Wieringan<\/strong> romaanin A Beautiful Young Wife.<\/em><\/p>\n

Viimeisen\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 riitelin paikallisen taksikuskin kanssa matkan hinnasta. (Jouduimme tekem\u00e4\u00e4n paniikkip\u00e4\u00e4t\u00f6ksen ja matkustamaan taksilla lentokent\u00e4lle, koska junaliikenteess\u00e4 oli ongelmia). Kuski ei osannut ennustaa tarkkaa hintaa, vain karkean arvion. Valitettavasti juuri tuolloin sattui olemaan p\u00e4\u00e4si\u00e4isest\u00e4 johtuva ”bank holiday”, mik\u00e4 ilmeisesti vaikutti taksoihin. Mittari naksutti nimitt\u00e4in ep\u00e4todellisen korkean lukeman, ehk\u00e4 noin 40 prosenttia suuremman kuin mihin olimme varautuneet.<\/p>\n

”You can’t do this”, sanoin kuskille, aivan kuin h\u00e4n olisi ollut huonosti k\u00e4ytt\u00e4ytyv\u00e4 poikayst\u00e4v\u00e4.<\/p>\n

”Have a nice flight”, h\u00e4n vastasi.<\/p>\n

Matka maksettiin hammasta purren. Pamautin oven kiinni kaikella voimallani.<\/p>\n

Silti voin sanoa, t\u00e4ydell\u00e4 varmuudella, ett\u00e4 rakkauteni Lontooseen ei koskaan h\u00e4vi\u00e4.<\/p>\n

\"Lontoo<\/a>
N\u00e4in Tennessee Williamsin n\u00e4ytelm\u00e4n Duke of York’s -teatterissa.<\/figcaption><\/figure>\n

There’s nowehere else like London, nothing at all, anywhere.”<\/p>\n

-Vivienne Westwood<\/p><\/blockquote>\n

 <\/p>\n

PS: Lis\u00e4\u00e4 Lontoo-kuvia (ja muitakin el\u00e4m\u00e4ni kuvia) – voit katsella Instagramista, jossa oleskelen – surprisingly – nimell\u00e4 tainalatvala<\/a>.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Sir, when a man is tired of London, he’s tired of life.…<\/p>\n","protected":false},"author":70,"featured_media":3233,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[6,12,13,17,19,26,1],"tags":[113,121,149,225,385,472,552,625,801,811,823,824],"acf":[],"platta":{"numLikes":0,"numComments":2,"category":null,"themes":[],"commercial_partner":null,"thumbnail":"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/51\/2017\/05\/puhelinkoppi-lontoo.jpg","blog_id":51},"jetpack_featured_media_url":"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/51\/2017\/05\/puhelinkoppi-lontoo.jpg","_links":{"self":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/minakertoja\/api\/wp\/v2\/posts\/3224"}],"collection":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/minakertoja\/api\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/minakertoja\/api\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/minakertoja\/api\/wp\/v2\/users\/70"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/minakertoja\/api\/wp\/v2\/comments?post=3224"}],"version-history":[{"count":1,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/minakertoja\/api\/wp\/v2\/posts\/3224\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":3473,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/minakertoja\/api\/wp\/v2\/posts\/3224\/revisions\/3473"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/minakertoja\/api\/wp\/v2\/media\/3233"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/minakertoja\/api\/wp\/v2\/media?parent=3224"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/minakertoja\/api\/wp\/v2\/categories?post=3224"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/minakertoja\/api\/wp\/v2\/tags?post=3224"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}