![\"lakeusmaisema\"](\"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/51\/2016\/12\/lakeusmaisema.jpg\")
<\/a><\/p>\nY\u00f6n pimein\u00e4 tunteina mietin tuota haastavaa yht\u00e4l\u00f6\u00e4. Itsen\u00e4isyys + Pohjanmaa + komedia = x. Kainalot hikisin\u00e4 yritin l\u00f6yt\u00e4\u00e4 ratkaisua. Miten kirjoittaa hauskasti itsen\u00e4isyydest\u00e4, jota on perinteisesti pidetty Suomessa varsin vakavana aiheena? Miten ty\u00f6st\u00e4\u00e4 komediallista materiaalia teemasta, johon etenkin Pohjanmaalla suhtaudutaan syv\u00e4ll\u00e4 hartaudella?<\/p>\n
Hetken ynn\u00e4ilty\u00e4ni p\u00e4\u00e4tin tarttua haasteeseen. P\u00e4\u00e4ss\u00e4ni alkoi elell\u00e4 p\u00e4\u00e4henkil\u00f6 Jarppa, noin viisikymppinen mies, joka on asunut jo yli 30 vuotta Helsingin vilskeess\u00e4. Vanhemmiten Jarppa on kuitenkin ruvennut kaipaamaan kiihke\u00e4sti takaisin kotiseudulleen, Pohjanmaalle. Tarkemmin sanottuna Lapualle.<\/p>\n
Mist\u00e4 min\u00e4kin olen kotoisin.<\/p>\n
(Minulla ja Jarpalla saattaa olla muutakin yhteist\u00e4, mutta ei siit\u00e4 sen enemp\u00e4\u00e4.)<\/p>\n
Jarppa on ottanut vastaan suuren teht\u00e4v\u00e4n: h\u00e4n on luvannut pit\u00e4\u00e4 puheen vanhalla koulullaan Suomi 100 -juhlassa. Tilaisuus on jo seuraavana p\u00e4iv\u00e4n\u00e4, mutta Jarppa ei ole viel\u00e4 keksinyt mit\u00e4\u00e4n j\u00e4rkev\u00e4\u00e4 sanottavaa. Ajatuksissa myll\u00e4\u00e4 lapualainen ensirakkaus Sussu, jonka el\u00e4m\u00e4\u00e4 Jarppa seuraa nyky\u00e4\u00e4n Instagramin v\u00e4lityksell\u00e4. Sussu on edelleen eritt\u00e4in ihana. Valitettavasti Sussu ei suostu poistumaan Jarpan p\u00e4\u00e4st\u00e4 edes akupunktion keinoin.<\/p>\n
Monologin kuluessa Jarppa yritt\u00e4\u00e4 paitsi saada yhteyden Sussuun, my\u00f6s kehitell\u00e4 ideaa juhlapuhetta varten. H\u00e4n pohtii, millaisena h\u00e4n n\u00e4kee Pohjanmaan nyky\u00e4\u00e4n. Mit\u00e4 itsen\u00e4isyys h\u00e4nelle merkitsee, ent\u00e4 koti, uskonto ja is\u00e4nmaa? Ja miksi h\u00e4n ravaa Lapualla nyky\u00e4\u00e4n niin usein, ett\u00e4 h\u00e4nen vanha \u00e4itins\u00e4 on jo burnoutin partaalla?<\/p>\n Itsen\u00e4isyys on monologin l\u00e4p\u00e4isev\u00e4 suuri teema. Se n\u00e4kyy my\u00f6s monologin nimess\u00e4:\u00a0Mun Pohjanmaa – Itsen\u00e4inen komedia<\/a>. Kirjoitusprosessin aikana ymm\u00e4rsin, ett\u00e4 itsen\u00e4isyytt\u00e4 ei tarvitse k\u00e4sitell\u00e4 pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n yhteiskunnallisella tasolla – vaikka tuokin taso on toki mukana. T\u00e4ss\u00e4 tarinassa on kyse on my\u00f6s yksil\u00f6n itsen\u00e4isyydest\u00e4; siit\u00e4, millaista on olla vapaa ja riippumaton ihminen, tehd\u00e4 omat valintansa.<\/p>\n Kiinnostavaa on my\u00f6s se, mik\u00e4 valintojamme ohjaa ja mik\u00e4 meit\u00e4 milloinkin ajaa eteenp\u00e4in. Onko kyse kapinasta, ylpeydest\u00e4, pelosta vai rakkaudesta? T\u00e4ht\u00e4\u00e4mmek\u00f6 johonkin tavoitteeseen siksi, ett\u00e4 itse sit\u00e4 haluamme vai siksi, ett\u00e4 toiset sit\u00e4 odottavat? Mill\u00e4 tavalla edellisten sukupolvien toiveet ja arvot s\u00e4\u00e4telev\u00e4t meid\u00e4n el\u00e4m\u00e4\u00e4mme? Monologissa p\u00e4\u00e4seekin \u00e4\u00e4neen muun muassa Jarpan edesmennyt mumma, joka seuraa lapsenlapsensa vaiheita pilvenreunalta.<\/p>\n Yksi t\u00e4rke\u00e4 teema on my\u00f6s katumus. En ollut kirjoittanut sit\u00e4 tietoisesti tekstiin, mutta n\u00e4yttelij\u00e4 Jari Hietanen<\/strong> ja ohjaaja Erik Kiviniemi<\/strong>\u00a0bongasivat sen k\u00e4sikirjoituksesta ja pitiv\u00e4t sit\u00e4 keskeisen\u00e4 aiheena.<\/p>\n Jarppa katuu monia asioita, muun muassa sit\u00e4, mit\u00e4 h\u00e4n sanoi Sussulle ennen kuin muutti Helsinkiin.<\/p>\n Ja my\u00f6s sit\u00e4, mit\u00e4 h\u00e4n ei koskaan sanonut.<\/p>\n<\/a>