{"id":3377,"date":"2017-11-16T17:28:11","date_gmt":"2017-11-16T15:28:11","guid":{"rendered":"http:\/\/blogit.image.fi\/minakertoja\/?p=3377"},"modified":"2018-02-28T09:40:18","modified_gmt":"2018-02-28T07:40:18","slug":"enta-jos-joku-loukkaantuu","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/blogit.apu.fi\/minakertoja\/enta-jos-joku-loukkaantuu\/","title":{"rendered":"Ent\u00e4 jos joku loukkaantuu?"},"content":{"rendered":"

The only way you can write the truth is to assume that what you set down will never be read. Not by any other person, and not even by yourself at some later date. Otherwise you begin excusing yourself.<\/p>\n

-Margaret Atwood: The Blind Assasin<\/p><\/blockquote>\n

Pari p\u00e4iv\u00e4\u00e4 sitten p\u00e4\u00e4dyin juttelemaan pienen porukan kanssa kirjoittamisesta. Tuossa joukossa kaikki sattuivat olemaan kiinnostuneita aiheesta tai jopa ty\u00f6skenteliv\u00e4t alalla. Jotkut heist\u00e4 my\u00f6s pitiv\u00e4t samppanjasta.<\/p>\n

\"varikas<\/a><\/p>\n

Jossakin vaiheessa keskustelu sivusi sit\u00e4, miten lukijat – esimerkiksi kirjailjan l\u00e4heiset – reagoivat kirjailijan teoksiin. Tunnustin, ett\u00e4 min\u00e4 esimerkiksi mietin usein, loukkaantuuko joku teksteist\u00e4ni. Ent\u00e4 jos kuvailen jonkin ik\u00e4v\u00e4n asian suoraan, ja joku tunnistaa itsens\u00e4 ja pist\u00e4\u00e4 v\u00e4lit poikki? Poistaa minut Messengerist\u00e4 – (tai jos h\u00e4n on syntynyt 1930-luvulla, suttaa nimeni yli osoitekirjastaan)? Vaihtaa toiselle puolelle katua kun k\u00e4velee kylill\u00e4 vastaan? L\u00e4hett\u00e4\u00e4 postissa lahjaksi kakkap\u00f6k\u00e4leen?<\/p>\n

N\u00e4m\u00e4 pelot juontavat todenn\u00e4k\u00f6isesti kirjailijan urani alkuaikoihin. Esikoiskirjani Arvostelukappale<\/a> (2007) her\u00e4tti joitakin h\u00e4mment\u00e4vi\u00e4 reaktioita. Jotkut henkil\u00f6hahmot olivat lukijoiden mielest\u00e4 h\u00e4kellytt\u00e4v\u00e4n tunnistettavia, pari silloista ty\u00f6kaveria otti kanssani huvittuneina puheeksi er\u00e4\u00e4n novellin. Yksi sukulainen suuttui kirjasta ja soitti tuohtuneen puhelun (joskin oli pahoillaan my\u00f6hemmin), toinen kehui kirjaa mutta ehdotti ett\u00e4 pyyt\u00e4isin parilta l\u00e4heiselt\u00e4ni anteeksi. En pyyt\u00e4nyt. Mielest\u00e4ni en ollut tehnyt mit\u00e4\u00e4n v\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4, olin vain kirjoittanut sen mit\u00e4 en ollut koskaan uskaltanut sanoa. Lopulta k\u00e4vi niin, ett\u00e4 kirja sai hienot arvostelut, se palkittiin Kalevi J\u00e4ntin palkinnolla ja on rehellisyydess\u00e4\u00e4n edelleen keskeinen osa minua niin kuin keuhkot tai syd\u00e4n. On ollut lohdullista kuulla, ett\u00e4 teos on ollut t\u00e4rke\u00e4 my\u00f6s muille. Yksi mieslukija sanoi, ett\u00e4 kirjaa lukiessaan h\u00e4n ymm\u00e4rsi kirkkaasti, miten valtava merkitys is\u00e4ll\u00e4 on tytt\u00e4ren el\u00e4m\u00e4ss\u00e4.<\/p>\n

\"arvostelukappale<\/a>
Esikoiskirjani ilmestymisest\u00e4 tuli t\u00e4n\u00e4 syksyn\u00e4 kuluneeksi kymmenen vuotta.<\/figcaption><\/figure>\n

Toista kirjaani, Paljastuskirjaa<\/em> (2009), jouduin k\u00e4sittelem\u00e4\u00e4n j\u00e4lkik\u00e4teen parin yst\u00e4v\u00e4n kanssa. He olivat pahoittaneet mielens\u00e4 tai v\u00e4hint\u00e4\u00e4n h\u00e4mmentyneet joistakin kohdista. Lis\u00e4ksi pari entist\u00e4 ty\u00f6kaveria poisti minut Facebook-kavereistaan.<\/p>\n

T\u00e4llainen on hyvin vaikeaa ihmiselle, joka mielell\u00e4\u00e4n v\u00e4ltt\u00e4\u00e4 konflikteja. En halua riidell\u00e4 enk\u00e4 pahoittaa kenenk\u00e4\u00e4n mielt\u00e4, varsinkaan l\u00e4heisteni tai yst\u00e4vieni. Haluaisin, ett\u00e4 kaikki olisivat koko ajan iloisia ja onnellisia. T\u00e4m\u00e4 on tietysti sula mahdottomuus, kirjoitin min\u00e4 tai en. Lis\u00e4ksi on tosiasia, ett\u00e4 my\u00f6s minun mielt\u00e4ni on pahoitettu, min\u00e4kin olen k\u00e4rsinyt tai n\u00e4hnyt k\u00e4rsimyst\u00e4 ja minun on pakko kirjoittaa siit\u00e4. Kirjoittaminen on minulle elinehto ja selviytymiskeino, tapa saada kiinni maailman kaaoksesta.<\/p>\n

Mik\u00e4 tahansa kokemus voi kirjailijan p\u00e4\u00e4ss\u00e4 muuttua tarinaksi, eiv\u00e4tk\u00e4 kaikki asianosaiset v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 pid\u00e4 siit\u00e4. Siihen on t\u00e4ytynyt tottua.<\/p>\n

\"muistikirja<\/a><\/p>\n

Ensimm\u00e4iset novellini olivat minulle v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4t\u00f6n venttiili purkaa negatiivisia tunteita, surun kokemuksia, vihaakin. Ensimm\u00e4ist\u00e4 kertaa el\u00e4m\u00e4ss\u00e4ni, noin 22-24-vuotiaana, otin oman tilani ja ajattelin: min\u00e4 puhun nyt! Se oli valtavan vapauttavaa, v\u00e4h\u00e4n samalla tavalla kuin olisi kiivennyt korkealle vuorelle ja huutanut kovaa. Noita tekstej\u00e4 kirjoittaessani en oikeastaan ajatellut, mit\u00e4 joku niist\u00e4 ajattelisi. En viel\u00e4 silloin edes tiennyt, ett\u00e4 tekstit julkaistaisiin. Kirjoitin ne l\u00e4hinn\u00e4 itselleni ja muutamalle ihanalle lukijalle kirjoittajaryhm\u00e4 Nobelistiklubissa. Lopulta k\u00e4vi niin, ett\u00e4 noista ensimm\u00e4isist\u00e4 novelleista alkoi kehitty\u00e4 minun esikoiskirjani.<\/p>\n

My\u00f6hempien kirjojen kohdalla rehellisyyteen on pit\u00e4nyt erikseen pyrki\u00e4. Esikoiskirjan j\u00e4lkeen takaraivossa on jyskytt\u00e4nyt ajatus siit\u00e4, ett\u00e4 kun teksti julkaistaan, joku voi sanoa siit\u00e4 jotakin. Yht\u00e4kki\u00e4 kirjailija onkin tietoinen yleis\u00f6st\u00e4 ja vastaanotosta, kritiikeist\u00e4 ja arvostelijoista, siit\u00e4 ett\u00e4 teksteist\u00e4 ollaan jotakin mielt\u00e4, ja joskus tuo mielipide sattuu.<\/p>\n

\"kukkamuistikirja\"<\/a><\/p>\n

T\u00e4m\u00e4 kaikki pit\u00e4isi unohtaa silloin, kun kirjoittaa. Pit\u00e4isi muistaa nuo Margaret Atwoodin<\/strong> sanat postauksen alussa; pit\u00e4isi pysty\u00e4 kuvittelemaan, ett\u00e4 kukaan ei lue minun teksti\u00e4ni, kukaan ei kiristele hampaitaan eik\u00e4 pyyhi kyyneleit\u00e4\u00e4n, kukaan ei poista numeroani puhelimestaan tai pistele neuloilla Taina Latvalan n\u00e4k\u00f6ist\u00e4 woodoo-nukkea.<\/p>\n

Kirjoittaessa minua auttavat my\u00f6s muiden kirjailijoiden teokset. Yksi t\u00e4rkeimmist\u00e4 sielunveljist\u00e4 on t\u00e4ss\u00e4 suhteessa ollut norjalainen\u00a0Karl Ove Knausg\u00e5rd<\/strong>, joka kirjoitti kuusiosaisen omael\u00e4m\u00e4kerrallisen Taisteluni<\/a>-romaanisarjan. Siin\u00e4 h\u00e4n k\u00e4sittelee raadollisen rehellisesti avioliittoaan, perhe-el\u00e4m\u00e4n kiemuroita, poikavuosiaan, is\u00e4n menett\u00e4mist\u00e4. Olen lukenut ensimm\u00e4iset viisi osaa kokonaan, ja jokainen niist\u00e4 on saanut minut liikuttumaan kyyneliin.<\/p>\n

\"taisteluni<\/a><\/p>\n

Muita kirjailijoita, jotka ovat tehneet minuun vaikutuksen rehellisenoloisella ilmaisullaan, ovat muun muassa John Fante<\/strong>,\u00a0Charles Bukowski<\/strong>, Kjell Askildsen<\/strong>,\u00a0Edna O’Brien<\/b>, Liv Ullman, Linn Ullman<\/strong>,\u00a0M\u00e4rta<\/strong> Tikkanen<\/strong>,\u00a0Turkka Hautala<\/strong>, Laura<\/strong> Lehtola\u00a0<\/strong>ja Essi Kummu<\/strong>. Heit\u00e4 on my\u00f6s monia muita, mutta n\u00e4m\u00e4 tekij\u00e4t tulivat ensimm\u00e4iseksi mieleen.<\/p>\n

T\u00e4ll\u00e4 viikolla luin Laura Gustafssonin<\/strong> uutuuskirjan Pohja<\/a>. Jo ensimm\u00e4isen\u00e4 iltana ahmin ensimm\u00e4iset 58 sivua – ja olisin varmasti hotkaissut koko kirjan samana iltana, ellei minun olisi pit\u00e4nyt nukkua v\u00e4lill\u00e4. Gustafssonin kirjassa puhuu \u00e4\u00e4ni, joka on ihailtavan rehellinen ja suorasukainen. Teoksessa tarkastellaan naisena ja \u00e4itin\u00e4 olemista ilman kaunistelevaa valoa, siin\u00e4 puhutaan miehist\u00e4 ja joidenkin miesten (ajoittain typer\u00e4st\u00e4 ja\/tai raivostuttavasta) k\u00e4ytt\u00e4ytymisest\u00e4 ilman silottelevaa sensuuria, siin\u00e4 kuvaillaan ohimenevi\u00e4 onnenhetki\u00e4, raastavaa ep\u00e4toivoa ja rakkauden rotkoja. Joukossa on my\u00f6s huumoria, vaikka asiat sin\u00e4ns\u00e4 ovat vakavia, niin kuin el\u00e4m\u00e4 niin usein on. Kirjoitin muun muassa n\u00e4m\u00e4 lauseet muistiin lukup\u00e4iv\u00e4kirjaani:<\/p>\n

”Kunnioitan miehi\u00e4 i\u00e4n, uran ja yleisen olemuksen perusteella. Heid\u00e4n on oltava vertailukelpoisia is\u00e4ni kanssa. Itseluottamuksen pit\u00e4\u00e4 olla iso ja perustua tosiasioille. Jos he eiv\u00e4t jotakin osaa, niin he kiiruhtavat sen opettelemaan ja palaavat vasta kun homma on hallussa.”<\/em><\/p>\n

Hieno tiivistys. Etenkin kolmas lause l\u00e4mmitti sieluani samalla tavalla kuin viltti varpaita.<\/p>\n

\"Laura<\/a><\/p>\n

T\u00e4ll\u00e4 hetkell\u00e4 minulla on kesken oma romaanik\u00e4sikirjoitukseni. Olen pit\u00e4nyt pinkasta nyt taukoa noin kuukauden verran, ottanut et\u00e4isyytt\u00e4 ja miettinyt hetken muita asioita. Kun alan j\u00e4lleen ty\u00f6st\u00e4\u00e4 k\u00e4sikirjoitusta, yrit\u00e4n unohtaa kaiken muun paitsi edess\u00e4ni olevan k\u00e4sikirjoituksen. Er\u00e4s kollega on yritt\u00e4nyt muistuttaa, ett\u00e4 vain tekstill\u00e4 on merkityst\u00e4. Ajattelen, ett\u00e4 sanojen pit\u00e4\u00e4 tuntua todelta, vaikka kirjoittaisikin fiktiota.<\/p>\n

All you have to do is write one true sentence. Write the truest sentence that you know.<\/p>\n

-Ernest Hemingway<\/p><\/blockquote>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

The only way you can write the truth is to assume that…<\/p>\n","protected":false},"author":70,"featured_media":2570,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[2,6,12,13,14,17,18,24,1],"tags":[85,344,395,447,606,636,651,674,688,779,781],"acf":[],"platta":{"numLikes":0,"numComments":4,"category":null,"themes":[],"commercial_partner":null,"thumbnail":"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/51\/2016\/08\/muistikirja-avoin.jpg","blog_id":51},"jetpack_featured_media_url":"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/51\/2016\/08\/muistikirja-avoin.jpg","_links":{"self":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/minakertoja\/api\/wp\/v2\/posts\/3377"}],"collection":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/minakertoja\/api\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/minakertoja\/api\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/minakertoja\/api\/wp\/v2\/users\/70"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/minakertoja\/api\/wp\/v2\/comments?post=3377"}],"version-history":[{"count":1,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/minakertoja\/api\/wp\/v2\/posts\/3377\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":3464,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/minakertoja\/api\/wp\/v2\/posts\/3377\/revisions\/3464"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/minakertoja\/api\/wp\/v2\/media\/2570"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/minakertoja\/api\/wp\/v2\/media?parent=3377"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/minakertoja\/api\/wp\/v2\/categories?post=3377"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/minakertoja\/api\/wp\/v2\/tags?post=3377"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}