![\"Puu](\"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/51\/2017\/12\/puu-suomi-sata.jpg\")
<\/a><\/p>\nHyv\u00e4t Lapuan yl\u00e4koulun oppilaat, opettajat ja muu henkil\u00f6kunta,<\/strong><\/p>\n tuntuu aika nostalgiselta palata t\u00e4nne Lapuan yl\u00e4koululle kaikkien vuosien j\u00e4lkeen. Opiskelin t\u00e4ss\u00e4 koulussa kolmen vuoden ajan, hyvin kauan sitten, 1900-luvulla. Silloin koulu tunnettiin viel\u00e4 nimell\u00e4 Lapuan yl\u00e4aste.<\/p>\n T\u00e4m\u00e4 saattaa kuulostaa hieman yll\u00e4tt\u00e4v\u00e4lt\u00e4 \u2013 mutta t\u00e4m\u00e4 rakennus tuo ensimm\u00e4iseksi mieleeni rakkauden. Koko yl\u00e4asteaikani olin korviani ja varpaitani my\u00f6ten rakastunut saman luokan poikaan, jolla oli suklaasilm\u00e4t ja hauskat jutut. Jos etsisin jonkin vanhan p\u00e4iv\u00e4kirjani ja lukisin, mit\u00e4 olen tehnyt vaikkapa itsen\u00e4isyysp\u00e4iv\u00e4n aattona vuonna 1996, sielt\u00e4 saattaisi l\u00f6yty\u00e4 jonkinlainen merkint\u00e4 siit\u00e4, miten olen kuuntelevinani koulussa itsen\u00e4isyysp\u00e4iv\u00e4n juhlapuhetta mutta vilkuilen jatkuvasti ihastukseni kauniita kasvoja. Kaikki teini-i\u00e4n p\u00e4iv\u00e4kirjani ovat t\u00e4ynn\u00e4 tarkkoja raportteja h\u00e4nen liikkeist\u00e4\u00e4n. Saksantunnilla istuin h\u00e4nen takanaan ja tuijotin lumoutuneena h\u00e4nen niskaansa. Uskonnontunnilla lainasin h\u00e4nelle teroitinta, ja syd\u00e4meni hyp\u00e4hti kun k\u00e4temme hipaisivat toisiaan. Matematiikan tunnilla n\u00e4ytin h\u00e4nelle, miten olin ratkaissut jonkin monimutkaisen yht\u00e4l\u00f6n.<\/p>\n Mutta yht\u00e4 yht\u00e4l\u00f6\u00e4, sit\u00e4 kaikkein t\u00e4rkeint\u00e4, en pystynyt ratkaisemaan silloin: mit\u00e4 h\u00e4n tunsi minua kohtaan?<\/p>\n En voinut seurata h\u00e4nt\u00e4 Instagramissa enk\u00e4 Twitteriss\u00e4, en n\u00e4hnyt h\u00e4nen videoitaan Snapchatissa, eik\u00e4 h\u00e4n ollut minun Facebook-kaverini, koska noita sosiaalisen median kanavia ei ollut silloin edes olemassa.<\/p>\n On ihmeellist\u00e4 ajatella, miten nopeasti tekniikka ja viestint\u00e4v\u00e4lineet ovat kehittyneet verraten lyhyen ajan sis\u00e4ll\u00e4, my\u00f6s t\u00e4\u00e4ll\u00e4 sata vuotta t\u00e4ytt\u00e4v\u00e4ss\u00e4 Suomessa. Yl\u00e4asteaikoinani, vuosina 1995-98, esimerkiksi k\u00e4nnyk\u00e4t olivat oppilailla viel\u00e4 aikamoisia harvinaisuuksia. Oppitunneilla saatoimme l\u00e4hett\u00e4\u00e4 luokkatovereiden kesken salaisia viestej\u00e4 l\u00e4hinn\u00e4 huulia liikuttaen tai pienten paperilappusten v\u00e4lityksell\u00e4. Kaveriin tai ihastukseen ei voinut ottaa k\u00e4tev\u00e4sti yhteytt\u00e4 vaikkapa WhatsAppissa eik\u00e4 edes tekstiviestill\u00e4, vaan t\u00e4ytyi soittaa heid\u00e4n kotiinsa vanhanaikaisella lankapuhelimella. Emme tutustuneet toisiimme s\u00e4hk\u00f6isten medioiden v\u00e4lityksell\u00e4, vaan meid\u00e4n piti keksi\u00e4 luoviakin keinoja. Toisinaan luokissa kiersiv\u00e4t esimerkiksi pienet kirjevihkoset, joita ainakin Lapualla kutsuttiin kiinalaisiksi p\u00e4iv\u00e4kirjoiksi ja jotka olivat t\u00e4ynn\u00e4 erilaisia kysymyksi\u00e4. Niihin jokainen luokkatoveri sai vuorollaan vastata, k\u00e4ytt\u00e4en kukin omaa puumerkki\u00e4\u00e4n.<\/p>\n Yl\u00e4asteajoistani on vasta noin viisitoista vuotta, ja t\u00e4n\u00e4 aikana ihmisten v\u00e4linen vuorovaikutus on saanut kokonaan uusia muotoja. Nyky\u00e4\u00e4n min\u00e4kin olen Instagramissa, voin esimerkiksi n\u00e4hd\u00e4 kuinka lapsuuteni idoli Madonna<\/strong> ratsastaa meren rannalla valkoisella hevosella tai kuinka Lana del Rey<\/strong> tervehtii fanejaan live-videolla. Facebookissa olen hengaillut vajaat kymmenen vuotta, Twitteriss\u00e4 vuodesta 2012.<\/p>\n K\u00e4yt\u00e4n jo mielest\u00e4ni aika sujuvasti hashtageja. T\u00e4m\u00e4n p\u00e4iv\u00e4n aihetunniste olisi varmaankin #itsen\u00e4isyysp\u00e4iv\u00e4 #aatto #suomisata.<\/p>\n Kuten kaikki tied\u00e4mme, itsen\u00e4inen Suomi t\u00e4ytt\u00e4\u00e4 6. joulukuuta sata vuotta. Se on mittaamattoman t\u00e4rke\u00e4 merkkipaalu Suomen historiassa, juhla joka on otettu lukuisin eri tavoin huomioon ymp\u00e4ri maata. Lapuan Sanomista luin, ett\u00e4 t\u00e4m\u00e4n koulun yhdeks\u00e4sluokkalaiset ovat jo juhlistaneet itsen\u00e4isyytt\u00e4 kaupungintalolla joulukuun ensimm\u00e4isen\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4. Suurta juhlap\u00e4iv\u00e4\u00e4 kunnioitetaan Lapualla my\u00f6s tuomiokirkossa, arvokkaissa tunnelmissa. Juhla huipentuu siihen, ett\u00e4 200 kuorolaista laulaa yhdess\u00e4 Jean Sibeliuksen Finlandian.<\/p>\n Suomi sata -juhlallisuudet ovat kuluneena vuonna vaikuttaneet voimakkaasti my\u00f6s minun el\u00e4m\u00e4\u00e4ni. Olen saanut olla tekem\u00e4ss\u00e4 kahta kiinnostavaa kirjoitusprojektia, jotka kumpikin k\u00e4sittelev\u00e4t omalla tavallaan itsen\u00e4isyytt\u00e4 \u2013 ja my\u00f6s aihetta, johon puheen alussa viittasin: ihmisten v\u00e4list\u00e4 kommunikaatiota ja vuorovaikutusta.<\/p>\n Ensimm\u00e4inen noista kirjoitusprojekteista liittyi teatteriin. Sain viime vuoden lopulla Vaasan kaupunginteatterista kiinnostavan ehdotuksen: voisinko kirjoittaa teatterille uuden n\u00e4ytelm\u00e4n \u2013 monologin, joka k\u00e4sittelisi komediallisin keinoin itsen\u00e4isyytt\u00e4 ja Pohjanmaata. Teht\u00e4v\u00e4nanto kuulosti aluksi haastavalta. Komedia itsen\u00e4isyydest\u00e4 ja Pohjanmaasta? Voiko noita elementtej\u00e4 yhdist\u00e4\u00e4 toisiinsa toimivalla tavalla? Mit\u00e4 ihimisekki ajatteloo, suuttuuko joku? Itsen\u00e4isyysh\u00e4n on ollut perinteisesti hyvin vakava aihe t\u00e4\u00e4ll\u00e4 Pohjanmaalla, siihen on suhtauduttu aina tietynlaisella hartaudella ja kunnioituksella.<\/p>\n V\u00e4hitellen ymm\u00e4rsin, ett\u00e4 minun ei tarvitse k\u00e4sitell\u00e4 aihetta pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n yhteiskunnallisella tasolla. Voin zoomata my\u00f6s yksil\u00f6\u00f6n, siihen, millaista on olla itsen\u00e4inen ihminen, tehd\u00e4 el\u00e4m\u00e4ss\u00e4 omat valintansa. N\u00e4ytelm\u00e4n p\u00e4\u00e4henkil\u00f6ksi muotoutui Jarppa, viisikymppinen lapualaissyntyinen mies, joka on asunut jo yli 30 vuotta Helsingiss\u00e4 mutta on alkanut kaivata kiihke\u00e4sti takaisin kotiseudulleen lakeuksille. Jarpalla on harteillaan suuri teht\u00e4v\u00e4, niin kuin minullakin nyt: h\u00e4n on luvannut pit\u00e4\u00e4 itsen\u00e4isyysp\u00e4iv\u00e4n juhlapuheen vanhalla koulullaan Suomi sata -juhlassa. H\u00e4n miettii kuumeisesti, miten ilmaisisi ajatuksensa itsen\u00e4isyydest\u00e4 ja sen merkityksest\u00e4 lapualaiselle yleis\u00f6lle.<\/p>\n Ent\u00e4 mit\u00e4 h\u00e4n aikoo sanoa nuoruusajan tytt\u00f6yst\u00e4v\u00e4lle, joka esiintyy samassa juhlassa?<\/p>\n N\u00e4ytelm\u00e4n nimeksi tuli Mun Pohjanmaa – Itsen\u00e4inen komedia<\/a>, ja se sai ilokseni loistavan vastaanoton. Esitys on t\u00e4h\u00e4n menness\u00e4 vieraillut kaksi kertaa my\u00f6s Lapualla, Teatteri Lapuan n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6ll\u00e4.<\/p>\n Toinen itsen\u00e4isyytt\u00e4 k\u00e4sittelevist\u00e4 kirjoitusprojekteista, jossa sain olla mukana, on Toinen tuntematon<\/em> -niminen novelliantologia. Se keskittyy V\u00e4in\u00f6 Linnan<\/strong> Tuntemattoman sotilaan<\/em> naisten tarinoihin ja k\u00e4sittelee kotirintaman el\u00e4m\u00e4\u00e4 jatkosodan aikana. Jokainen meist\u00e4 22 nykykirjailijasta sai valita itselleen mieluisimman naishahmon valmiiksi laaditusta listasta ja kehitell\u00e4 tuon henkil\u00f6n ymp\u00e4rille kiinnostavan tarinan. Vaikka Tuntematon sotilas<\/em> on p\u00e4\u00e4asiassa rintamakuvaus, siin\u00e4 on mainittu my\u00f6s joitakin naisia kuten lottia, sotilaiden puolisoita tai ihastuksia \u2013 mutta osa hahmoista jouduttiin keksim\u00e4\u00e4n t\u00e4t\u00e4 projektia varten.<\/p>\n Min\u00e4 valitsin juuri t\u00e4llaisen keksityn hahmon \u2013 navettapiian, joka ty\u00f6skentelee talousaliuspeeri M\u00e4kil\u00e4n kotitilalla Laihialla 1940-luvulla. Valinta oli minulle helppo. M\u00e4kil\u00e4 on Tuntemattomassa sotilaassa<\/em> se tuttu pohjalaishahmo, nuuka ja uskonnollinen laihialaismies joka puhuu levi\u00e4\u00e4 murretta ja laulaa virsi\u00e4 jylh\u00e4ll\u00e4 \u00e4\u00e4nell\u00e4. Kehittelin M\u00e4kil\u00e4n ja navettapiika Iitan v\u00e4lille kainon kiintymyksen ja rinnassa roihuavan ensirakkauden, tuon tutun tunteen, jota on vaikea ilmaista \u00e4\u00e4neen mutta joka hehkuu jatkuvasti n\u00e4iden nuorten ymp\u00e4rill\u00e4.<\/p>\n Olen kuullut sanottavan, ett\u00e4 kirjallisuudessa kiinnostavaa on usein se, mit\u00e4 ei kirjoiteta suoraan tai mik\u00e4 ilmenee vain rivien v\u00e4liss\u00e4. N\u00e4in on t\u00e4ss\u00e4kin novellissa. Iitalla ja Antilla on toisiaan kohtaan paljon tunteita, mutta ne ovat niin suuria, ett\u00e4 heit\u00e4 ujostuttaa puhua niist\u00e4. Novellin kuluessa Iita yritt\u00e4\u00e4 ilmaista tunteensa Antille k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6llisell\u00e4 tavalla, l\u00e4hett\u00e4m\u00e4ll\u00e4 rintamalle paketin, jossa on h\u00e4nen itse leipomiaan pikkuleipi\u00e4 – yksi niist\u00e4 syd\u00e4menmuotoinen. Antti kirjoittaa Iitalle l\u00e4mminhenkisen vastauskirjeen. Sen saapuminen postissa kest\u00e4\u00e4 pidemp\u00e4\u00e4n kuin nykyajan WhatsApp-viesti, mutta perille se kuitenkin tulee. Iita nukkuu y\u00f6ns\u00e4 aitassa kirje tyynyn alla ja miettii viikon verran, mit\u00e4 vastaisi Antille, mitk\u00e4 sanat valitsisi. Luen nyt pienen p\u00e4tk\u00e4n tuosta kirjoittamastani Enne<\/em>-nimisest\u00e4 novellista, joka siis ilmestyi lokakuussa Toinen tuntematon<\/em> -antologiassa (WSOY, 2017):<\/p>\n Iita tarttui kyn\u00e4\u00e4n ja tuijotti puhdasta paperia. H\u00e4nen teki mieli kirjoittaa: \u201dRakas Antti.\u201d Mutta h\u00e4n ei tehnyt niin, h\u00e4n valitsi samanlaisen muotoilun kuin nuori is\u00e4nt\u00e4. \u201dHyv\u00e4 Antti.” H\u00e4n kirjoitti, ett\u00e4 hein\u00e4t\u00f6it\u00e4 oli paiskittu parisen viikkoa. \u201dHermannista hein\u00e4\u00e4n\u201d, oli vanha is\u00e4nt\u00e4 kajauttanut yhten\u00e4 tiistaina, ja siit\u00e4 oli alkanut urakka. H\u00e4n kirjoitti, kuinka mukavaa olisi jos Antti olisi t\u00e4\u00e4ll\u00e4, ja kaikki olisi niin kuin ennenkin. Em\u00e4nt\u00e4 ja is\u00e4nt\u00e4 kohtelivat h\u00e4nt\u00e4 hyvin, h\u00e4n sai kaiken mit\u00e4 tarvitsikin, ruoka oli kortilla ja lihapullat tiukassa, mutta em\u00e4nt\u00e4 jatkoi lihaa sienill\u00e4 ja kasviksilla. Kunnon kahvia heid\u00e4n teki kaikkien mieli, v\u00e4lill\u00e4 meinasi kyll\u00e4sty\u00e4 siihen ainaiseen sokerijuurikaslitkuun \u2013 mutta t\u00e4m\u00e4 oli tietysti murheista pienin. Lehm\u00e4t voivat hyvin, Orvokki oli poikinut pari viikkoa sitten,<\/strong> suloinen pikkuvasikka oli pullahtanut p\u00e4\u00e4 edell\u00e4 maailmaan. H\u00e4n kirjoitti, ett\u00e4 k\u00e4vi juttelemassa Uskolle joka p\u00e4iv\u00e4. H\u00e4n sanoi muistavansa Anttia ahkerasti iltarukouksessaan \u2013 ja muutenkin.<\/em><\/p>\n H\u00e4n toivoi, ett\u00e4 pian tulisi rauha.<\/em><\/p>\n H\u00e4nen syd\u00e4mens\u00e4 keveni, kun h\u00e4n sai sanottua n\u00e4m\u00e4 asiat, kirjoitettua nimens\u00e4 alle.\u00a0<\/em><\/p>\n Novellia kirjoittaessani pystyin hyvin samaistumaan Iitan tunteisiin. En ole el\u00e4nyt nuoruuttani samaan aikaan kuin Iita, ja minun kotimaani on hyvin erilainen kuin h\u00e4nen Suomensa \u2013 mutta samaistuttavaa on yhteinen tunne, se tuttu hetki, kun pystyy vihdoin muotoilemaan sisimp\u00e4ns\u00e4 liikkeet lauseiksi ja kertomaan ne toiselle ihmiselle. Se on yksi kirjailijan ty\u00f6n hienoimmista hetkist\u00e4.<\/p>\n Viisi vuotta sitten pidin t\u00e4ss\u00e4 samaisessa koulussa itsen\u00e4isyysp\u00e4iv\u00e4n juhlapuheen silloin 95 vuotta t\u00e4ytt\u00e4neen Suomen kunniaksi. Yleis\u00f6ss\u00e4 oli lapualaisia laidasta laitaan, sotaveteraaneja, kunnallispoliitikkoja, vanhoja opettajia, tuttuja kasvoja el\u00e4m\u00e4ni varrelta. Juhlan tunnelma oli niin harras ja koskettava, ett\u00e4 itkin melkein koko puheen ajan. Muistelin muun muassa omaa vaariani, joka oli l\u00e4htenyt sotaan nuorena poikana huhtikuussa 1943. Vaari oli minulle l\u00e4heisin ihminen, joka oli ollut sodassa ja selvinnyt siit\u00e4. Kerroin, ett\u00e4 my\u00f6s toinen isois\u00e4ni oli ollut sodassa, mutta h\u00e4nt\u00e4 en koskaan ehtinyt tavata, h\u00e4n kuoli muutamaa vuotta ennen minun syntym\u00e4\u00e4ni. Kerroin, ett\u00e4 molemmat mummini toimivat sodan aikaan pikkulottina, toinen heist\u00e4 my\u00f6hemmin my\u00f6s kotirintamalottana Sein\u00e4joen sairaalassa ja puhelinkeskuksessa. H\u00e4n on nyt 93-vuotias. Aion soittaa mummille huomenna ja toivottaa h\u00e4nelle hyv\u00e4\u00e4 itsen\u00e4isyysp\u00e4iv\u00e4\u00e4. L\u00e4hetin h\u00e4nelle itsen\u00e4isyysp\u00e4iv\u00e4n yll\u00e4tyksen\u00e4 my\u00f6s paketin, jossa on tuo mainitsemani Toinen<\/em> tuntematon<\/em> -kirja. Mummi varmasti ilahtuu, kun p\u00e4\u00e4see lukemaan novellini, jota varten kysyin h\u00e4nelt\u00e4kin taustatietoja.<\/p>\n Toinen, jo edesmennyt mummini, tapasi toisinaan laulaa kahvip\u00f6yd\u00e4ss\u00e4 Lottatytt\u00f6jen laulua<\/em>, joka oli sotavuosina painunut h\u00e4nen mieleens\u00e4. Viel\u00e4kin h\u00e4n muisti\u00a0ulkoa\u00a0n\u00e4m\u00e4 Helmi Junttilan kirjoittamat sanat: \u201dMin\u00e4 olen pikkulotta, lottalapsonen.\/\u00a0Is\u00e4nmaa on mulle rakas, vaikka v\u00e4h\u00e4inen.\/\u00a0On\u00a0sen kansa,\u00a0se on aina minun kansani.\/\u00a0Min\u00e4 toimin pienin voimin synnyinmaalleni.\u201d<\/em><\/p>\n Noissa sanoissa on viisaus, jota j\u00e4in hetkeksi pohtimaan.<\/p>\n Mill\u00e4 tavalla jokainen meist\u00e4 voisi tuoda kortensa kekoon nykyp\u00e4iv\u00e4n\u00e4, omien voimiensa rajoissa, t\u00e4m\u00e4n maan ja yhteisen hyvinvointimme ja tulevaisuutemme eteen?<\/p>\n Omalta osaltani voin sanoa, ett\u00e4 min\u00e4 voin ainakin kirjoittaa. Kirjoitan aiheista, jotka minua jollakin tavalla koskettavat ja jotka ehk\u00e4 siten koskettavat my\u00f6s muita. Kirjoitan maailmasta, jota tarkkailen ja tunteista, jotka ihmisten sis\u00e4ll\u00e4 myll\u00e4\u00e4v\u00e4t. Kirjoitan aiheista, joista on toisinaan hankala puhua mutta joista jonkun on puhuttava.<\/p>\n Minun ty\u00f6t\u00e4ni on kommunikoida ajatukseni ja havaintoni tarinoiden kautta toiselle ihmiselle, lukijalle.<\/p>\n Olen sit\u00e4 mielt\u00e4, ett\u00e4 jokainen meist\u00e4 voi edist\u00e4\u00e4 omalla tavallaan ihmisten v\u00e4list\u00e4 viestint\u00e4\u00e4 ja vuorovaikutusta, hyv\u00e4ksynt\u00e4\u00e4 ja suvaitsevaisuutta. Meille on annettu sanat ja kieli siksi, ett\u00e4 k\u00e4ytt\u00e4isimme niit\u00e4. T\u00e4t\u00e4 kaikkea voi my\u00f6s harjoitella, yht\u00e4 lailla kuin jalkapalloa tai balettia, tai polynomeja matematiikan tunnilla. Sanan k\u00e4ytt\u00f6\u00e4 voi treenata esimerkiksi lainaamalla kirjastosta hyv\u00e4n romaanin, jonka lauseet virkist\u00e4v\u00e4t mielt\u00e4 ja viev\u00e4t aivan uusiin maisemiin. Lukukeskuksen sivuilta l\u00f6ytyy tietopaketti 10<\/em> +1 faktaa lukemisesta<\/em>, jossa sanotaan, ett\u00e4 \u201dfiktio ruokkii empatiaa ja mielikuvitusta, kulttuurisia ja sosiaalisia taitoja\u201d. Se, ett\u00e4 hallitsee kielen ja sanat, merkitsee paljon kaikessa kommunikaatiossa kuten my\u00f6s my\u00f6hemmiss\u00e4 opinnoissa ja ty\u00f6el\u00e4m\u00e4ss\u00e4. Jo ty\u00f6hakemuksen laatiminen vaatii sit\u00e4, ett\u00e4 osaa kirjoittaa toimivia lauseita ja viesti\u00e4 toiselle oman osaamisensa. Sanoilla on paljon merkityst\u00e4 my\u00f6s ihmissuhteissa \u2013 siin\u00e4, miten osaa ilmaista toiselle omat tunteensa t\u00e4sm\u00e4llisell\u00e4 tavalla.<\/p>\n<\/a><\/a><\/a><\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/p>\n