![\"gl\u00f6gi\u00e4\"](\"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/51\/2017\/12\/glogia.jpg\")
<\/a>Tuntuu uskomattomalta, ett\u00e4 edellisest\u00e4 joulusta on kohta vier\u00e4ht\u00e4nyt taas vuosi. En ole en\u00e4\u00e4 aivan sama ihminen kuin silloin, kun viimeksi tapasimme. Minulla on nyt otsatukka, viiden vuoden tauon j\u00e4lkeen. Yh\u00e4 useammin minua sanotaan\u00a0Chisun<\/strong> n\u00e4k\u00f6iseksi, mik\u00e4 tietenkin ilahduttaa minua. Lis\u00e4ksi minulla on nyky\u00e4\u00e4n uudet silm\u00e4lasit. Edelliset olivat per\u00e4isin vuodelta 2002, ne olivat jo v\u00e4\u00e4ntyneet vinoon enk\u00e4 en\u00e4\u00e4 kehdannut k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 niit\u00e4 muualla kuin pilkkopime\u00e4ss\u00e4 elokuvateatterissa.<\/p>\n Toki minussa on sis\u00e4isestikin tapahtunut joitakin pieni\u00e4 muutoksia tai jopa mullistuksia, joista olen kirjoittanut p\u00e4iv\u00e4kirjaani iltojen pimentyess\u00e4.<\/p>\n Joulun alla tulee pohdittua varsinkin yht\u00e4 kysymyst\u00e4, jonka n\u00e4in\u00e4 aikoina usein kuulee: olenko ollut kiltti?<\/p>\n Tuohon kysymykseen on aina yht\u00e4 vaikea vastata. Riippuu, mist\u00e4 el\u00e4m\u00e4nalueesta puhutaan.<\/p>\n Ty\u00f6rintamalla olen ollut mielest\u00e4ni melko kiltti (eli t\u00e4ss\u00e4 yhteydess\u00e4 ahkera). Kev\u00e4\u00e4ll\u00e4 kirjoitin monologin\u00e4ytelm\u00e4n\u00a0Mun Pohjanmaa – Itsen\u00e4inen komedia<\/a>, joka py\u00f6rii parhaillaan Vaasan kaupunginteatterissa.\u00a0Toivon, ett\u00e4 ehtisit n\u00e4kem\u00e4\u00e4n sen jossain vaiheessa, vaikkapa joulukiireiden j\u00e4lkeen. Luulen, ett\u00e4 pit\u00e4isit n\u00e4ytelm\u00e4st\u00e4, olethan monesti matkannut porovaljakkosi kyydiss\u00e4 lakeuksille ja tavannut ty\u00f6ss\u00e4si paljon pohjalaisia.<\/p>\n He ovat aika ihania, vai mit\u00e4?<\/p>\n (Tai siis me. Muistat varmaan, ett\u00e4 tapasit minut ensimm\u00e4isen kerran synnyinkaupungissani Lapualla, vuosia sitten.)<\/p>\n Olen my\u00f6s kirjoittanut novellin Toinen tuntematon<\/a> -antologiaan ja ty\u00f6st\u00e4nyt uutta romaania, josta kerron lis\u00e4\u00e4 my\u00f6hemmin.<\/p>\n Vaikka naputtelen jatkuvasti jotakin teksti\u00e4, minusta tuntuu usein, ett\u00e4 voisin olla tehokkaampikin. Moitin itse\u00e4ni siit\u00e4, ett\u00e4 en her\u00e4\u00e4 aamulla l\u00e4hesk\u00e4\u00e4n klo 8.00 niin kuin sin\u00e4 todenn\u00e4k\u00f6isesti teet – ja ett\u00e4 joinakin p\u00e4ivin\u00e4 aloitan ty\u00f6t vasta silloin kun rakennusty\u00f6ntekij\u00e4t, opettajat, pankkivirkailijat ja erilaiset asiamiehet palaavat t\u00f6ist\u00e4.<\/p>\n Toisaalta, eik\u00f6 t\u00e4rkeint\u00e4 ole ett\u00e4 teksti\u00e4 syntyy, vaikka sitten klo 22 aikaan illalla?<\/p>\n Itseruoskinta on my\u00f6s turhaa ja kuormittavaa. Miksi en olisi itselleni armollinen ja kiltti ja keskittyisi rakastamaan itse\u00e4ni ja kaikkea mit\u00e4 olen saanut aikaan, sen sijaan ett\u00e4 murehtisin sit\u00e4 mik\u00e4 on viel\u00e4 tekem\u00e4tt\u00e4? Er\u00e4s henkil\u00f6 neuvoi taannoin, ett\u00e4 voisin joku aamu her\u00e4tty\u00e4ni katsoa itse\u00e4ni peilist\u00e4 ja huudahtaa: “Huomenta, sin\u00e4 ihana nainen!”<\/p>\n Aluksi t\u00e4m\u00e4 ajatus huvitti minua.<\/p>\n Ihana nainen? Aamulla her\u00e4tty\u00e4ni? Min\u00e4?<\/p>\n Voisinko tosiaan ajatella olevani ihana!<\/p>\n ***<\/p>\n Rakas joulupukki, olen kuluneena vuonna yritt\u00e4nyt olla kiltti my\u00f6s ihmissuhteissa, kuten kaikkina aiempinakin el\u00e4m\u00e4ni vuosina. Enk\u00e4 tee niin siksi, ett\u00e4 saisin jouluna lahjoja, vaan siksi etten halua pahoittaa kenenk\u00e4\u00e4n mielt\u00e4.<\/p>\n Joskus jopa k\u00e4rsin liiasta kiltteydest\u00e4. En pysty useinkaan n\u00e4ytt\u00e4m\u00e4\u00e4n ihmisille negatiivisia tunteitani enk\u00e4 aina osaa vet\u00e4\u00e4 omia rajojani tarpeeksi selv\u00e4sti. Minun on hyvin vaikea suuttua tai raivostua kanssakulkijoilleni. Jos joku sanoo tai tekee jotakin tyhm\u00e4\u00e4, s\u00e4ilyt\u00e4n mieluummin h\u00e4nen kasvonsa kuin sanon napakasti takaisin. Tunteet ker\u00e4\u00e4ntyv\u00e4t sisimp\u00e4\u00e4ni, kytev\u00e4t siell\u00e4 ja saattavat my\u00f6hemmin purkautua h\u00e4mment\u00e4vin\u00e4 itkukohtauksina ravintolaillallisella tai p\u00e4\u00e4ty\u00e4 tulikivenkatkuisiksi kirjaimiksi tietokoneen ruudulle.<\/p>\n Pystyn onneksi ilmaisemaan itse\u00e4ni kirjoittamalla. Siit\u00e4 huolimatta olen tullut siihen tulokseen, ettei tunteiden patoaminen ole kovin terveellist\u00e4. Se nakertaa sisuksia ja johtaa usein v\u00e4\u00e4rink\u00e4sityksiin ja huonoon oloon, ehk\u00e4 my\u00f6s t\u00e4rkeiden ihmisten et\u00e4\u00e4ntymiseen tai suhteiden hiipumiseen.<\/p>\n<\/a><\/a>