{"id":35,"date":"2015-03-05T10:44:00","date_gmt":"2015-03-05T08:44:00","guid":{"rendered":"http:\/\/blogit.image.fi\/minakertoja\/miten-onni-nakyy\/"},"modified":"2018-02-28T09:42:55","modified_gmt":"2018-02-28T07:42:55","slug":"miten-onni-nakyy","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/blogit.apu.fi\/minakertoja\/miten-onni-nakyy\/","title":{"rendered":"Miten onni n\u00e4kyy?"},"content":{"rendered":"

“Don’t tell me the moon is shining; show me the glint of light on broken glass.”
\n-Anton T\u0161ehov<\/p>\n

\n<\/a><\/div>\n

Kymmenisen vuotta sitten opiskelin luovaa kirjoittamista Jyv\u00e4skyl\u00e4n avoimen yliopiston kirjoittajakoulutuksessa. Silloin jotakin hyvin olennaista loksahti paikoilleen minun ja kyn\u00e4n v\u00e4lill\u00e4: oivalsin yksityiskohtien merkityksen kirjoittamisessa.<\/p>\n

Runokurssilla ymm\u00e4rsin, ett\u00e4 isoja asioita ei kuvata suurten sanojen avulla, vaan pienten yksityiskohtien. Sivusin t\u00e4t\u00e4 aihetta viikko sitten, kun puhuin Imagen kirjoittajakoulutuksessa<\/a> kirjoittajan omasta \u00e4\u00e4nest\u00e4 ja tyylist\u00e4.<\/p>\n

Jos haluaa kuvaa syd\u00e4nsurua, olisi varmaan helpointa sanoa, ett\u00e4 “syd\u00e4meni on s\u00e4rkynyt”. Mutta runokurssilla opin, ett\u00e4 t\u00e4m\u00e4 ei ole se paras tapa. Tunne pit\u00e4isi pysty\u00e4 ilmaisemaan jotenkin toisin, konkreettisesti, vaikkapa siten kuin Samuli Putro<\/b> Zen Caf\u00e9n biisiss\u00e4 Piha ilman sadettajaa<\/i>:<\/p>\n

“Peiton k\u00e4\u00e4rin rullaksi<\/i>
\nsen asettelen viereeni,<\/i>
\nkuvittelen, ett\u00e4 siin\u00e4 oot.”<\/i><\/p>\n

Hyv\u00e4\u00e4 teksti\u00e4 voisi verrata onnistuneeseen valokuvaan. <\/i>Arto Sepp\u00e4l\u00e4n <\/b>ja Markku Hattulan<\/b> Sanasi sun<\/i> -kirjoittamisoppaassa neuvotaan, ett\u00e4 ter\u00e4v\u00e4t l\u00e4hikuvat ovat parempia kuin ep\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4iset kaukokuvat. Kun kirjoittaa, kannattaa siis zoomata l\u00e4helle.<\/p>\n\n\n\n\n
<\/a><\/td>\n<\/tr>\n
Muistikirjani yliopistoajoilta.<\/td>\n<\/tr>\n<\/tbody>\n<\/table>\n

\nMuistan luovan kirjoittamisen opinnoista my\u00f6s toisen t\u00e4rke\u00e4n oivalluksen: kirjoittaminen vaatii paljon ty\u00f6t\u00e4, uudelleenkirjoittamista, editoimista, korjauksia, paranneltuja versioita.<\/p>\n

“Kirjoittajan ei saa koskaan olla laiska”, julisti romaanikurssin opettaja.<\/p>\n

J\u00e4in miettim\u00e4\u00e4n h\u00e4nen sanojaan. Olin kirjoittanut omaan tarinaani tavanomaisuuksia vilisev\u00e4n h\u00e4\u00e4kohtauksen, jossa kerroin muun muassa, ett\u00e4 “morsian oli onnellinen”. Kurssin vet\u00e4j\u00e4 totesi, ettei sellaista tarvitse sanoa. Kaikki tiet\u00e4v\u00e4t, ett\u00e4 morsian on todenn\u00e4k\u00f6isesti onnellinen h\u00e4\u00e4p\u00e4iv\u00e4n\u00e4\u00e4n. Kiinnostavampaa olisi kuvata, miten onni n\u00e4kyy.<\/p>\n

Tuosta kurssista l\u00e4htien olen yritt\u00e4nyt v\u00e4ltt\u00e4\u00e4 kliseit\u00e4 yht\u00e4 suurella kiihkeydell\u00e4 kuin aikaisia aamuher\u00e4tyksi\u00e4. Kirjoittajan pit\u00e4\u00e4 v\u00e4sym\u00e4tt\u00e4 etsi\u00e4 uusia, tuoreita tapoja ilmaista asioita. Toisina p\u00e4ivin\u00e4 se onnistuu paremmin, toisina heikommin. Mutta aina t\u00e4ytyy yritt\u00e4\u00e4.<\/p>\n

Kirjoittajakurssilla sain kuunnella my\u00f6s muiden esiintyjien kiinnostavia puheenvuoroja. Imagen p\u00e4\u00e4toimittaja Heikki Valkama<\/b> puhui otsikoinnista ja hyv\u00e4st\u00e4 aloituksesta. H\u00e4n totesi muun muassa n\u00e4in: “Jos et tied\u00e4 miten sanoa, sano se suoraan.” T\u00e4m\u00e4 on hyv\u00e4 vinkki kaikkeen kirjoittamiseen.<\/p>\n

Kirjailija Miina Supinen<\/b> puhui kirjoittamisen esteist\u00e4 ja niiden voittamisesta. H\u00e4n siteerasi Stephen Kingi\u00e4<\/b>, joka on antanut t\u00e4llaisen neuvon kirjoittamisoppaassaan On Writing<\/i> (suom. Kirjoittamisesta<\/i>):
\n
<\/i>
\n“Write with the door closed, rewrite with the door open.”<\/i>
\n
<\/i>
\n<\/p>\n

\n<\/a><\/div>\n


<\/i>
\n
\nYmm\u00e4rsin Kingin sitaatin tarkoittavan sit\u00e4, ett\u00e4 tekstin ensimm\u00e4inen
\nversio olisi hyv\u00e4 kirjoittaa itsekseen, omassa rauhassa, muiden mielipiteet unohtaen.<\/p>\n

“\u00c4lk\u00e4\u00e4 p\u00e4\u00e4st\u00e4k\u00f6 ket\u00e4\u00e4n itsenne ja n\u00e4ppiksen v\u00e4liin”, Supinen neuvoi.<\/p>\n

\n<\/div>\n

\nVasta kun k\u00e4sikirjoitus on sopivassa vaiheessa, sit\u00e4 kannattaa n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 muillekin.<\/p>\n

\nKollegani muistutti my\u00f6s, ett\u00e4 kirjoittamiseen t\u00e4ytyy sitoutua. Voi esimerkiksi p\u00e4\u00e4tt\u00e4\u00e4, ett\u00e4 naputtelee joka p\u00e4iv\u00e4 yhden liuskan proosaa. Tai vaikka vain nelj\u00e4 rivi\u00e4. Joskus tuo sitoutuminen voi merkit\u00e4 sit\u00e4, ett\u00e4 jokin muu hauska asia j\u00e4\u00e4 tekem\u00e4tt\u00e4. Jos todella haluaa kirjoittaa, on turha lyk\u00e4t\u00e4 sen aloittamista.<\/div>\n
\n<\/div>\n
\n“Oikea aika on t\u00e4n\u00e4\u00e4n”, Supinen kannusti.<\/p>\n
\n<\/a><\/div>\n

<\/div>\n

\n<\/div>\n

Kirjailija Katja Kettu<\/b> esitteli yleis\u00f6lle tarinankerronnan kolmetoista k\u00e4sky\u00e4. H\u00e4n neuvoi muu muassa “diggailemaan Aristotelesta” ja muistamaan draaman kaaren perusasiat: alun, keskikohdan ja lopun. Kettu sanoi my\u00f6s, ettei kannata ajaa ilman rattia tai silm\u00e4t kiinni; kirjoittaessa olisi hyv\u00e4 tiet\u00e4\u00e4 suunnilleen, minne on menossa. T\u00e4rke\u00e4\u00e4 olisi my\u00f6s rakastaa hahmojaan ja muistaa, ett\u00e4 totaalinen pahuus tai hyvyys ei ole kiinnostavaa. Henkil\u00f6iss\u00e4 on hyv\u00e4 olla rosoa ja kosketuspintaa, tunnistettavuutta.<\/p>\n

Kirjailija ja toimittaja Anu Silfverberg <\/b>puhui kuulijoille lehtijutun rakenteesta. H\u00e4n siteerasi Mark Krameria<\/b>, joka on todennut: “Structure is what the reader needs next.” Silfverberg kehotti miettim\u00e4\u00e4n juttua rakentaessa my\u00f6s sit\u00e4, mit\u00e4 tekstin kertojan on ylip\u00e4\u00e4t\u00e4\u00e4n mahdollista tiet\u00e4\u00e4 seuraavaksi. Aika- ja paikkasiirtymien tulisi olla motivoituja, ja kappaleiden aloitusten pit\u00e4isi houkutella lukemaan lis\u00e4\u00e4. Kirjoittajan t\u00e4ytyisi my\u00f6s pysty\u00e4 perustelemaan joka ikisen kohdan olemassaolo tekstiss\u00e4.<\/p>\n

\n<\/a><\/div>\n

Luentojen j\u00e4lkeen kurssilaiset saivat viel\u00e4 osallistua erilaisiin ty\u00f6pajoihin. Min\u00e4 k\u00e4vin kuuntelemassa Heikki Valkamaa, joka kertoi editoinnista Imagessa. Opin muun muassa uuden k\u00e4sitteen ennakoiva editointi<\/i>. T\u00e4m\u00e4n ajatuksen mukaan editorin rooli ei painotu vain lehtijutun viimeistelyvaiheeseen, vaan h\u00e4n on k\u00e4til\u00f6im\u00e4ss\u00e4 juttua alusta loppuun. Editori on tekstin ensimm\u00e4inen lukija, mutta my\u00f6s kirjoittajan kannustaja ja innostaja.<\/p>\n

Koulutuksen j\u00e4lkeen vaeltelin hetken Kallion kirjastossa Raymond Carverin <\/b>novelleja etsien. Minusta on ihanaa kulkea kirjastoissa ja kirjakaupoissa, sill\u00e4 tunnen oloni aina onnelliseksi kirjojen keskell\u00e4.<\/p>\n

Miten onni sitten n\u00e4kyy minussa?<\/p>\n

Suunnilleen n\u00e4in:<\/p>\n\n\n\n\n
<\/a><\/td>\n<\/tr>\n
Shakespeare & Company -kirjakaupassa Pariisissa.<\/td>\n<\/tr>\n<\/tbody>\n<\/table>\n

\nBonne journ\u00e9e, rakkaat lukijat!<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

“Don’t tell me the moon is shining; show me the glint of…<\/p>\n","protected":false},"author":70,"featured_media":197,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[1],"tags":[72,77,232,276,331,350,507,523,630,712,752,927],"acf":[],"platta":{"numLikes":0,"numComments":4,"category":null,"themes":[],"commercial_partner":null,"thumbnail":"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/51\/2015\/06\/glint-of-light.jpg","blog_id":51},"jetpack_featured_media_url":"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/51\/2015\/06\/glint-of-light.jpg","_links":{"self":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/minakertoja\/api\/wp\/v2\/posts\/35"}],"collection":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/minakertoja\/api\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/minakertoja\/api\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/minakertoja\/api\/wp\/v2\/users\/70"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/minakertoja\/api\/wp\/v2\/comments?post=35"}],"version-history":[{"count":1,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/minakertoja\/api\/wp\/v2\/posts\/35\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":3607,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/minakertoja\/api\/wp\/v2\/posts\/35\/revisions\/3607"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/minakertoja\/api\/wp\/v2\/media\/197"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/minakertoja\/api\/wp\/v2\/media?parent=35"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/minakertoja\/api\/wp\/v2\/categories?post=35"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/minakertoja\/api\/wp\/v2\/tags?post=35"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}