![\"\"](\"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/51\/2018\/03\/lamppu-1-576x1024.jpg\")
<\/p>\nN\u00e4ytt\u00e4m\u00f6. Sinist\u00e4 valoa. Lampun henki?<\/p>\n
N\u00e4m\u00e4 ovat ainoita h\u00e4m\u00e4ri\u00e4 muistikuvia ensimm\u00e4isest\u00e4 teatteriel\u00e4myksest\u00e4ni. Uskoisin, ett\u00e4 kyseess\u00e4 oli tarina Aladdinista ja taikalampusta. Olin ala-asteik\u00e4inen ja istuin luokkatovereitteni vierell\u00e4, olimme matkustaneet teatteriin linja-autolla.<\/p>\n
Paikkana saattoi olla Sein\u00e4joen kaupunginteatteri, mutta en ole sataprosenttisen varma.<\/p>\n
Muistan vain maagisen tunnelman ja sinisen v\u00e4rin, sen miten ihmeellista kaikki oli.<\/p>\n
<\/p>\n
My\u00f6hemmin, v\u00e4h\u00e4n vanhempana, n\u00e4in joitakin hienoja n\u00e4ytelmi\u00e4 Helsingiss\u00e4 k\u00e4ydess\u00e4ni. Mieleeni on j\u00e4\u00e4nyt el\u00e4v\u00e4sti Helvi H\u00e4m\u00e4l\u00e4isen romaaniin perustuva S\u00e4\u00e4dyllinen murhen\u00e4ytelm\u00e4,<\/em>\u00a0jota esitettiin Kansallisteatterissa ja joka kertoi er\u00e4\u00e4st\u00e4 porvarisavioliitosta ja suhdetta hiert\u00e4neest\u00e4 kolmiodraamasta.\u00a0Saatan yh\u00e4 muistaa, milt\u00e4 Seela Sella<\/strong> n\u00e4ytti seisoessaan lavalla utuisessa valossa ja miten haltioissani seurasin tarinan tapahtumia.<\/p>\n T\u00e4llaisina hetkin\u00e4 aloin haaveilla siit\u00e4, ett\u00e4 jonakin p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 min\u00e4kin muuttaisin Helsinkiin kaiken t\u00e4m\u00e4n ihanuuden keskelle – ja p\u00e4\u00e4sisin pujahtamaan teatterin ihmeelliseen maailmaan milloin tahansa!<\/p>\n N\u00e4m\u00e4 muistot tulvahtivat mieleeni, kun seikkailin t\u00e4n\u00e4\u00e4n Instagramissa ja huomasin Teatteri Lapuan postauksesta, ett\u00e4 t\u00e4n\u00e4\u00e4n vietet\u00e4\u00e4n Maailman teatterip\u00e4iv\u00e4\u00e4. Teatterin tiedotuskeskuksen<\/a> (TINFO) sivuilta luin, ett\u00e4 kyseist\u00e4 juhlap\u00e4iv\u00e4\u00e4 on vietetty vuodesta 1962 ja ett\u00e4 perinteisesti Kansainv\u00e4linen teatteri-instituutti (ITI) tilaa joltakulta arvostetulta teatterintekij\u00e4lt\u00e4 Maailman teatterip\u00e4iv\u00e4n julistuksen. T\u00e4n\u00e4 vuonna ITI t\u00e4ytt\u00e4\u00e4 70 vuotta, ja sen kunniaksi julistuksia on pyydetty poikkeuksellisesti viidelt\u00e4 tekij\u00e4lt\u00e4, viidelt\u00e4 eri mantereelta.<\/p>\n TINFON<\/a> sivuilta pystyy katsomaan Maailman teatterip\u00e4iv\u00e4n julistusten videot kahdeksalla eri kielell\u00e4.<\/p>\n T\u00e4n\u00e4\u00e4n, teatterin juhlap\u00e4iv\u00e4n\u00e4, aloin mietti\u00e4 my\u00f6s sit\u00e4, mill\u00e4 tavalla teatteri on vaikuttanut minuun kirjailijana ja tarinankertojana.<\/p>\n Kirjoitin ensimm\u00e4isen n\u00e4ytelm\u00e4ni V\u00e4limatkan<\/em>\u00a0(2014) Vaasan kaupunginteatteriin. Kyseinen n\u00e4ytelm\u00e4 oli dramatisointi vuonna 2012 ilmestyneest\u00e4 samannimisest\u00e4 romaanistani<\/a>, joka kertoo etel\u00e4pohjalaisen \u00e4idin ja aikuisen tytt\u00e4ren Teneriffan-matkasta.<\/p>\n My\u00f6hemmin syntyiv\u00e4t etel\u00e4pohjalaiselle karjatilalle sijoittuva draamakomedia Saman katon alla<\/a> (2016) sek\u00e4 itsen\u00e4isyydest\u00e4 ja Pohjanmaasta kertova monologiesitys Mun Pohjanmaa – Itsen\u00e4inen komedia<\/a> (2017). N\u00e4ist\u00e4 j\u00e4lkimm\u00e4inen py\u00f6rii Vaasan kaupunginteatterissa edelleen.<\/p>\n Teatteria tehdess\u00e4ni olen oppinut paljon draaman kaaresta, tarinan rakenteesta ja juonen kuljettamisesta. Tapahtumien tulee edet\u00e4 jatkuvasti, liiallista r\u00f6nsyily\u00e4 ei mahdu mukaan. N\u00e4it\u00e4 draaman lakeihin liittyvi\u00e4 asioita opiskelin aikoinaan jo elokuvakoulussa Salfordin yliopistossa.<\/p>\n ”Don’t write stuff”, neuvoi viisas opettajani meit\u00e4 aloittelevia k\u00e4sikirjoittajia.<\/p>\n N\u00e4ytelmi\u00e4 tehdess\u00e4ni t\u00f6rm\u00e4\u00e4n usein juonellisiin kysymyksiin. Kuka tiet\u00e4\u00e4 ja mit\u00e4? Kuka saa asian selville ensimm\u00e4isen\u00e4? Milloin salaisuus paljastuu kaikille?<\/p>\n Teatterin parissa olen kirkkaasti oivaltanut my\u00f6s sen, ett\u00e4 n\u00e4ytelmiss\u00e4 operoidaan etup\u00e4\u00e4ss\u00e4 puheen ja toiminnan avulla.<\/p>\n Toki kertojaakin voidaan k\u00e4ytt\u00e4\u00e4, jos niin halutaan – mutta kertoja ei ole teatterin olennaisin elementti.<\/p>\n Dialogia t\u00e4ytyy kirjoittaa niin, ett\u00e4 repliikit viev\u00e4t tapahtumia eteenp\u00e4in tai kertovat jotakin olennaista henkil\u00f6hahmon luonteesta. Tyhj\u00e4 puhe j\u00e4\u00e4dytt\u00e4\u00e4 tarinan etenemisen ja tylsistytt\u00e4\u00e4 katsojia.<\/p>\n ”Jokainen repliikki on teko”, er\u00e4s dramaturgi sanoi minulle kerran. T\u00e4m\u00e4n ajatuksen olen yritt\u00e4nyt pit\u00e4\u00e4 mieless\u00e4.<\/p>\n Henkil\u00f6hahmojen sis\u00e4inen maailma ei tule teatterissa v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 samalla tavalla esiin kuin romaanissa tai novellissa. Sen sijaan huomio kiinnittyy siihen, mit\u00e4 henkil\u00f6 tekee tai sanoo.<\/p>\n Tai mit\u00e4 h\u00e4n ei sano.<\/p>\n Tarkkasilm\u00e4inen katsoja pystyy sen aistimaan.<\/p>\n On kiinnostavaa, jos n\u00e4ytelm\u00e4n henkil\u00f6hahmo p\u00e4\u00e4st\u00e4\u00e4 suustaan jotakin muuta kuin mit\u00e4 h\u00e4n oikeasti, syv\u00e4ll\u00e4 sisimm\u00e4ss\u00e4\u00e4n, ajattelee tai tuntee. Olen oppinut, ett\u00e4 t\u00e4t\u00e4 kutsutaan alatekstiksi<\/em>.<\/p>\n Alateksti\u00e4 viljell\u00e4\u00e4n monesti el\u00e4m\u00e4ss\u00e4kin, tavallisessa arjen kommunikaatiossa. Kaikki meist\u00e4 turvautuvat siihen toisinaan vaikkapa siksi, ett\u00e4 s\u00e4ilytt\u00e4isimme kasvomme tai k\u00e4tkisimme toiselta jotakin, mit\u00e4 emme halua itsest\u00e4mme paljastaa.<\/p>\n Ei minua tietenk\u00e4\u00e4n haitannut, ettet muistanut. Syntym\u00e4p\u00e4ivi\u00e4 tulee ja menee.<\/em><\/p>\n Teatteria tehdess\u00e4ni ja siit\u00e4 keskustellessani olen oppinut samalla paljon el\u00e4m\u00e4st\u00e4; olen tullut miettineeksi sit\u00e4, miten ihmiset k\u00e4ytt\u00e4ytyv\u00e4t, miten he puhuvat, miten he toimivat saadakseen haluamansa.<\/p>\n Ja miten konflikti syntyy.<\/p>\n Teatteri on heijastusta maailmasta, kirkas ja el\u00e4v\u00e4inen kuva todellisuudesta.<\/p>\n Yksi Maailman teatterip\u00e4iv\u00e4n julistuksen kirjoittaneista teatterintekij\u00f6ist\u00e4 t\u00e4n\u00e4 vuonna on meksikolainen n\u00e4ytelm\u00e4kirjailija ja toimittaja\u00a0Sabina Berman<\/strong>, jonka tekstin Tarja Roinila<\/strong> on k\u00e4\u00e4nt\u00e4nyt suomeksi.<\/p>\n T\u00e4ss\u00e4 on pieni ote Bermanin kirjoituksesta:<\/p>\n ”Ottakaamme teatterista pois kaikki tarpeeton. Riisukaamme se alasti. Sill\u00e4 mit\u00e4 yksinkertaisempaa teatteri on, sit\u00e4 paremmin se muistuttaa meit\u00e4 ainoasta kiist\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4st\u00e4 asiasta: olemme olemassa vain ajassa, olemme olemassa niin kauan kuin olemme lihaa ja<\/em> Juuri t\u00e4m\u00e4n tunteen teatteri meille lahjoittaa: n\u00e4emme esityksen juuri nyt, t\u00e4ss\u00e4 hetkess\u00e4 ja t\u00e4ss\u00e4 tilassa – huomenna esitys ei ole en\u00e4\u00e4 samanlainen kuin t\u00e4n\u00e4\u00e4n.<\/p>\n Niin kuin emme mek\u00e4\u00e4n.<\/p>\n *<\/p>\n <\/p>\n![\"\"](\"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/51\/2018\/03\/omakuva-2-747x1024.jpg\")
![\"\"](\"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/51\/2017\/12\/mun-pohjanmaa-esityskuvaa1-1024x683.jpg\")
![\"\"](\"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/51\/2017\/07\/pieni-muistivihko-698x1024.jpg\")
<\/p>\n![\"\"](\"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/51\/2016\/11\/muistikirja-ikkuna.jpg\")
<\/p>\n
\nverta ja rinnassamme sykkii syd\u00e4n. Olemme vain t\u00e4ss\u00e4 ja nyt.”<\/em><\/p>\n