{"id":3835,"date":"2018-04-22T21:16:20","date_gmt":"2018-04-22T18:16:20","guid":{"rendered":"https:\/\/blogit.apu.fi\/minakertoja\/?p=3835"},"modified":"2018-04-22T21:19:57","modified_gmt":"2018-04-22T18:19:57","slug":"kolnista-saat-ikuisen-ystavan","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/blogit.apu.fi\/minakertoja\/kolnista-saat-ikuisen-ystavan\/","title":{"rendered":"K\u00f6lnist\u00e4 saat ikuisen yst\u00e4v\u00e4n"},"content":{"rendered":"

Rakas lukija,<\/p>\n

olen viime aikoina editoinut elokuussa ilmestyv\u00e4\u00e4 romaaniani Venetsialaiset. <\/a>Kirja on valloittanut suurimman osan aivokapasiteetistani, ja sen vuoksi teen melkein kaiken viiveell\u00e4. Vastaan s\u00e4hk\u00f6posteihin viiveell\u00e4. Her\u00e4\u00e4n viiveell\u00e4. Sy\u00f6n aamupalaa klo 12.30. En muista, olenko jo pessyt hampaani. Pesen hampaat uudestaan.<\/p>\n

\"\"
Kuva otettu Caf\u00e9 Tin Tin Tangossa T\u00f6\u00f6l\u00f6ntorilla.<\/figcaption><\/figure>\n

Sama p\u00e4tee blogiin. Vietin p\u00e4\u00e4si\u00e4isen K\u00f6lniss\u00e4, mutta vasta nyt saan kirjoitettua matkasta postauksen. Onneksi aihe ei koskaan vanhene, ei ainakaan niin kauan kuin planeetta Maa on olemassa.<\/p>\n

T\u00e4ss\u00e4 joitakin vinkkej\u00e4 silt\u00e4 varalta, jos jonakin p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 p\u00e4\u00e4t\u00e4t matkustaa K\u00f6lniin, Saksan nelj\u00e4nneksi suurimpaan kaupunkiin. N\u00e4m\u00e4 kohteet kannattaa ainakin tsekata:<\/p>\n

1. K\u00f6lnin tuomiokirkko<\/strong><\/p>\n

\"\"<\/p>\n

T\u00e4h\u00e4n n\u00e4ht\u00e4vyyteen t\u00f6rm\u00e4\u00e4 K\u00f6lniss\u00e4 sataprosenttisella varmuudella. Kuten edellisess\u00e4 postauksessani<\/a> kerroin, n\u00e4in K\u00f6lnin viimeksi 17-vuotiaana. Paljon on virrannut Reinjoessa vett\u00e4 sen j\u00e4lkeen. T\u00e4ll\u00e4 kertaa olin ajatellut saapua kirkon luokse juhlallisin menoin, kuin pyhiinvaeltaja taivaansinisess\u00e4 takissani. Lopulta k\u00e4vikin niin, ett\u00e4 min\u00e4 ja seuralaiseni n\u00e4imme osan kirkosta jo p\u00e4\u00e4rautatieaseman ikkunasta, kun saavuimme lentokent\u00e4lt\u00e4 keskustaan. ”Apua, m\u00e4 en voi n\u00e4hd\u00e4 sit\u00e4 viel\u00e4”, huudahdin. T\u00e4t\u00e4 tunnetta paikallisten on varmaan hankalaa ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4. Tuomiokirkko lienee k\u00f6lnil\u00e4isille yht\u00e4 tavallinen asia kuin Stockmann helsinkil\u00e4isille.<\/p>\n

Vaikka vuosia on kulunut, kirkko oli yht\u00e4 upea kuin ennenkin. On huojentavaa huomata, ett\u00e4 maailmassa on joitakin asioita, jotka eiv\u00e4t muutu.<\/p>\n

\"\"
K\u00f6lnin tuomiokirkkoa rakennettiin 600 vuotta.<\/figcaption><\/figure>\n

2. Vanha kaupunki<\/strong><\/p>\n

Olisin voinut vaeltaa vaikka kuinka kauan vanhan kaupungin kaduilla. Kun k\u00e4velimme kapeilla kujilla ja ihailimme v\u00e4rikk\u00e4it\u00e4 taloja, tuntui kuin olisimme saapuneet satumaailmaan. Etenkin p\u00e4\u00e4si\u00e4islauantaina, kun aurinko oli erityisen hyv\u00e4ll\u00e4 tuulella, my\u00f6s vanha kaupunki n\u00e4ytti itsest\u00e4\u00e4n parhaat puolensa.<\/p>\n

\"\"<\/p>\n

\"\"
Vanhan kaupungin tunnelmaa.<\/figcaption><\/figure>\n

3. Reinin ranta<\/strong><\/p>\n

Olen kotoisin Lapualta, jonka l\u00e4pi virtaa joki. Ehk\u00e4 siksikin viihdyn niin hyvin kaupungeissa, joissa joki juoksee omaa vauhtiaan kohti p\u00e4\u00e4m\u00e4r\u00e4\u00e4ns\u00e4. K\u00f6ln on yksi noista paikoista. Reinin ranta vieh\u00e4tti minua my\u00f6s siksi, ett\u00e4 alueella sijaitsee viihtyisi\u00e4 ravintoloita, joiden terasseilla saattoi istuskella ja nauttia kev\u00e4\u00e4n valosta.<\/p>\n

\"\"<\/p>\n

4. Hohenzollernin silta<\/strong><\/p>\n

K\u00f6ln on romantikkojen kaupunki. Hohenzollernin siltaa koristavat lukuisat rakkauslukot, joita n\u00e4ht\u00e4v\u00e4sti my\u00f6s\u00a0lemmenlukoiksi<\/a>\u00a0kutsutaan ja joita\u00a0pariskunnat ovat kiinnitt\u00e4neet sillan kaiteisiin merkkin\u00e4 rakkaudestaan. Lukkoja katsellessa tuli v\u00e4ist\u00e4m\u00e4tt\u00e4 ajatelleeksi, millaisia pareja sillalla oli k\u00e4ynyt, millainen heid\u00e4n tarinansa on, ovatko he yhdess\u00e4 t\u00e4n\u00e4kin p\u00e4iv\u00e4n\u00e4. Sillan l\u00e4hist\u00f6ll\u00e4 sijaitsi koju, jossa myytiin erilaisia munalukkoja juuri t\u00e4t\u00e4 tarkoitusta varten. Niihin olisi voinut kaivertaa nimet ja p\u00e4iv\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4n, mik\u00e4li meill\u00e4 olisi ollut ylim\u00e4\u00e4r\u00e4ist\u00e4 energiaa. Sellaista emme itsest\u00e4mme l\u00f6yt\u00e4neet, vaikka uskommekin ikuiseen rakkauteen.<\/p>\n

\"\"<\/p>\n

5. Schokoladenmuseum<\/strong><\/p>\n

Suklaamuseossa<\/a> kannattaa k\u00e4yd\u00e4, jos haluaa muutaman ilmaisen maistiaisen herkullista Lindt-suklaata. Museossa olisi varmasti saanut paljon tietoa suklaan valmistamisen eri vaiheista ja historiasta, mutta min\u00e4 ja seuralaiseni olimme sin\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 kiinnostuneempia suklaan mausta ja kev\u00e4auringosta kuin faktatiedoista. K\u00f6lniss\u00e4 kev\u00e4t oli jo p\u00e4\u00e4si\u00e4isen aikoihin selv\u00e4sti pidemm\u00e4ll\u00e4 kuin Suomessa. N\u00e4imme keskustassa jopa orvokinkukkia!<\/p>\n

\"\"<\/p>\n

6. Museum Ludwig<\/strong><\/p>\n

Suosittelen l\u00e4mpim\u00e4sti Museum Ludwigia<\/a>, jossa voi ihailla muun muassa Pablo Picasson ja Andy Warholin taidetta. Jostakin syyst\u00e4 mieleeni j\u00e4iv\u00e4t parhaiten Warholin teos Two Elvis<\/em> (1963) sek\u00e4 David Hockneyn<\/strong>\u00a0maalaus Sunbather<\/em> (1966). Molemmat voi n\u00e4hd\u00e4 t\u00e4\u00e4lt\u00e4.<\/a><\/p>\n

Museon nettisivuilta luin, ett\u00e4 Museum Ludwigissa on Euroopan laajin poptaidekokoelma sek\u00e4 maailman kolmanneksi suurin Picasso-kokoelma. N\u00e4ht\u00e4vill\u00e4 on my\u00f6s muun muassa saksalaista ekspressionismia, ven\u00e4l\u00e4ist\u00e4 avantgardea sek\u00e4 tietoa valokuvauksen historiasta.<\/p>\n

\"\"<\/p>\n

7. R\u00f6misch-Germanisches Museum K\u00f6ln<\/strong><\/p>\n

Suuntasimme\u00a0roomalais-germaanisen museon<\/a> suojiin p\u00e4\u00e4si\u00e4issunnuntaina, kun sade viilensi s\u00e4\u00e4n ja kaupat olivat kiinni ja k\u00e4si\u00e4 paleli. Kun kuljin tuon museon saleissa, minulla oli koko ajan vahva d\u00e9ja vu -tunne. Luultavasti k\u00e4vin museossa 17-vuotiaana\u00a0 ymm\u00e4rt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 kovin paljon mist\u00e4\u00e4n. Nyt ymm\u00e4rsin l\u00e4hestulkoon yht\u00e4 v\u00e4h\u00e4n, koska k\u00e4rsiv\u00e4llisyyteni lukea tietoiskuja museoissa on minimaalinen. Joka tapauksessa museon sivuilla kerrotaan, ett\u00e4 n\u00e4ht\u00e4vill\u00e4 on kaupungin arkeologista perint\u00f6\u00e4 joka ulottuu aina esihistoriasta keskiaikaan. Katselimme, millaisia koruja naiset aikoinaan k\u00e4yttiv\u00e4t ja millaisilla ”saksilla” miehet muinoin leikkasivat hiuksensa. Ihailimme my\u00f6s kaunista, 200-luvulta per\u00e4isin olevaa mosaiikkilattiaa, joka oli sijoitettu er\u00e4\u00e4nlaiseen syv\u00e4nt\u00f6\u00f6n. Joku turisti pudotti sinne vahingossa k\u00e4nnykk\u00e4ns\u00e4. Museon ty\u00f6ntekij\u00e4 tuli avuksi, ja puhelin ongittiin pihdeill\u00e4. Katsoimme toimitusta henke\u00e4 pid\u00e4tt\u00e4en. T\u00e4m\u00e4 oli yksi matkan j\u00e4nnitt\u00e4vimmist\u00e4 hetkist\u00e4, vaikka se ei edes tapahtunut meille.<\/p>\n

\"\"<\/p>\n

8. Kirjakaupat<\/strong><\/p>\n

Ammattini huomioon ottaen ei ehk\u00e4 ole yll\u00e4tt\u00e4v\u00e4\u00e4, ett\u00e4 rakastan samoilla kirjakaupoissa. Mutta yll\u00e4tt\u00e4v\u00e4\u00e4 on se, kuinka kauan jaksan piehtaroida kirjojen keskell\u00e4. Ikuisesti. T\u00e4m\u00e4 saattaa joskus tuskastuttaa seuralaistani, joka haluaisi n\u00e4hd\u00e4 matkalla muutakin kuin kirjahyllyj\u00e4. Onkin t\u00e4rke\u00e4\u00e4, ett\u00e4 h\u00e4n saa jotakin tekemist\u00e4 n\u00e4iss\u00e4 tilanteissa. K\u00f6lniss\u00e4 h\u00e4n otti minusta pari videota ja valokuvaa, joissa n\u00e4ytin omasta mielest\u00e4ni kamalalta. Raivostuin, vaikka r\u00e4hj\u00e4inen ulkomuotoni ei ollut h\u00e4nen vikansa. Lopulta h\u00e4n nopeutti kirjakaupasta l\u00e4ht\u00f6\u00e4mme marssimalla kassalle ja ostamalla minulle lahjaksi pokkarin. Olin pidellyt k\u00e4dess\u00e4ni jo pitk\u00e4n tovin\u00a0Gr\u00e9ogoire Delacourtin <\/strong>romaania\u00a0Die vier Jahreszeiten des Sommers.\u00a0<\/em>Vapaasti k\u00e4\u00e4nnettyn\u00e4 kirjan nimi on ”kes\u00e4n nelj\u00e4 vuodenaikaa”.<\/p>\n

\"\"<\/p>\n

9. Dulce-kahvila<\/strong><\/p>\n

Sunnuntaiaamuna emme sy\u00f6neet aamiaista hotellilla, koska brunssin hinta oli 25 euroa. Niinp\u00e4 p\u00e4\u00e4dyimme mahat kurnien viihtyis\u00e4n n\u00e4k\u00f6iseen kahvilaan, jossa oli tarjolla herkullisia aamiaisvaihtoehtoja huomattavasti edullisemmin kuin hotellilla. Kahvila sijaitsee pienell\u00e4 aukiolla nimelt\u00e4 Willy Millowitsch-Platz. Voin suositella tuota paikkaa l\u00e4mpim\u00e4sti. Ehk\u00e4 t\u00e4m\u00e4 kuva kertoo, miksi:<\/p>\n

\"\"<\/p>\n

10. Patsas, jonka kainaloon voi istua<\/strong><\/p>\n

Dulce-kahvilan edess\u00e4 istuu vuodesta toiseen vanha herra k\u00e4si ojossa. Asetuin h\u00e4nen kainaloonsa viimeksi kes\u00e4ll\u00e4 2000, kun kaverini otti minusta ja patsaasta valokuvan. Sattumalta bongasin t\u00e4ll\u00e4 reissulla tuon saman herrasmiehen. Kun n\u00e4in h\u00e4net pitk\u00e4st\u00e4 aikaa, kiljahdin ilosta. My\u00f6hemmin sain selville, ett\u00e4 patsas esitt\u00e4\u00e4 edesmennytt\u00e4 Willy Millowitschia, k\u00f6lnil\u00e4ist\u00e4 n\u00e4yttelij\u00e4\u00e4 ja teatterinjohtajaa. Oli helppo hymyill\u00e4, kun sain poseerata h\u00e4nen kanssaan kaikkien vuosien j\u00e4lkeen.<\/p>\n

\"\"<\/p>\n

T\u00e4t\u00e4 postausta kirjoittaessa tuli hirvitt\u00e4v\u00e4 kaipuu uudelle matkalle. Ehk\u00e4 minua vaivaa se mik\u00e4 monia muitakin; ikuinen\u00a0Wanderlust <\/em>eli kaukokaipuu,\u00a0<\/em>liikkeell\u00e4 olemisen halu.<\/p>\n

 <\/p>\n

Hyv\u00e4\u00e4 sunnuntai-iltaa kaikille! Sch\u00f6nen Sonntag!<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Rakas lukija, olen viime aikoina editoinut elokuussa ilmestyv\u00e4\u00e4 romaaniani Venetsialaiset. Kirja on…<\/p>\n","protected":false},"author":70,"featured_media":3854,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[2,3,4,6,12,13,14,17,18,19,24,1],"tags":[65,965,967,966,960,957,509,963,964,962,961,968],"acf":[],"platta":{"numLikes":0,"numComments":2,"category":null,"themes":[],"commercial_partner":null,"thumbnail":"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/51\/2018\/04\/aamiainen-dulce.jpg","blog_id":51},"jetpack_featured_media_url":"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/51\/2018\/04\/aamiainen-dulce.jpg","_links":{"self":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/minakertoja\/api\/wp\/v2\/posts\/3835"}],"collection":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/minakertoja\/api\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/minakertoja\/api\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/minakertoja\/api\/wp\/v2\/users\/70"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/minakertoja\/api\/wp\/v2\/comments?post=3835"}],"version-history":[{"count":16,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/minakertoja\/api\/wp\/v2\/posts\/3835\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":3865,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/minakertoja\/api\/wp\/v2\/posts\/3835\/revisions\/3865"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/minakertoja\/api\/wp\/v2\/media\/3854"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/minakertoja\/api\/wp\/v2\/media?parent=3835"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/minakertoja\/api\/wp\/v2\/categories?post=3835"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/minakertoja\/api\/wp\/v2\/tags?post=3835"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}