{"id":4065,"date":"2019-01-03T16:14:43","date_gmt":"2019-01-03T14:14:43","guid":{"rendered":"https:\/\/blogit.apu.fi\/minakertoja\/?p=4065"},"modified":"2019-01-03T17:12:14","modified_gmt":"2019-01-03T15:12:14","slug":"venetsialaisten-ja-matkalaukkujen-vuosi","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/blogit.apu.fi\/minakertoja\/venetsialaisten-ja-matkalaukkujen-vuosi\/","title":{"rendered":"Venetsialaisten ja matkalaukkujen vuosi"},"content":{"rendered":"

Kummallinen olo. En ole kirjoittanut mit\u00e4\u00e4n viiteen p\u00e4iv\u00e4\u00e4n – paitsi postauksia sosiaaliseen mediaan. Olen lomaillut Torinossa, tilannut italiaksi omenamehun ja pikkupitsan, hiljentynyt hetkeksi tuntemattomissa kirkoissa, hymyillyt Alpeilla auringonpaisteessa, n\u00e4hnyt rakettien paukkuvan Torinon taivaalla.<\/p>\n

\"\"
Alpeilla ilma oli raikas, ja aurinko l\u00e4mmitti poskip\u00e4it\u00e4.<\/figcaption><\/figure>\n

Ja salaa olen murehtinut kaikkea. Miksi Torinon kaupungissa on niin huono ilmanlaatu? Vaurioituvatko keuhkoni jollakin tavalla pienist\u00e4 savuhiukkasista? Voiko maailma koskaan pelastua, jos kukaan ei luovu autolla ajamisesta ja lent\u00e4misest\u00e4? Miten saisin toteutettua ne asiat, joista haaveilen? Mit\u00e4 asioita el\u00e4m\u00e4ss\u00e4ni haluaisin muuttaa?<\/p>\n

Tiistaina palasimme kotiin Suomeen, ja on aika aloittaa vuoden 2019 arki. Sosiaalinen media on viime p\u00e4ivin\u00e4 tulvinut Best nine -postauksia ja hymyilevi\u00e4 valokuvia, mutta koska parittomat luvut ovat minulle mahdottomia, listaan t\u00e4h\u00e4n kymmenen kohokohtaa vuodelta 2018. Olen pyrkinyt asettelemaan ne jonkinlaiseen aikaj\u00e4rjestykseen.<\/p>\n

1. Mun Pohjanmaa<\/strong><\/p>\n

\"\"
Kuvassa Jarpan roolin n\u00e4yttelev\u00e4 Jari Hietanen sek\u00e4 s\u00e4est\u00e4j\u00e4 Jenny Malmberg. KUVA: Linus Lindholm\/ Vaasan kaupunginteatteri<\/figcaption><\/figure>\n

Kirjoittamani monologi Mun Pohjanmaa<\/a><\/em> sai ensi-iltansa jo 2. syyskuuta 2017, mutta se saavutti suuren suosion ja py\u00f6ri Vaasan kaupunginteatterissa <\/a>viel\u00e4 koko viime vuoden. Tammikuussa 2018 teimme kaveriporukalla Vaasaan pienen teatteriretken. Olin helpottunut, ett\u00e4 yst\u00e4v\u00e4ni nauroivat halki shown, vaikka suurin osa heist\u00e4 ei ole edes kotoisin Pohjanmaalta. Yhdell\u00e4 on juuret jopa Savossa. Voi siis todeta, ett\u00e4 pohjalaisuus on universaalia.<\/p>\n

Mun Pohjanmaa<\/em> vieraili viime vuonna useaan otteeseen my\u00f6s Teatteri Lapuan<\/a> n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6ll\u00e4. Lapualaisten el\u00e4ytyminen esitykseen oli jotakin sellaista, mit\u00e4 en ollut osannut edes villeimmiss\u00e4 fantasioissani kuvitella. Oli hienoa k\u00e4yd\u00e4 kumartamassa kannustavalle kotiyleis\u00f6lle.<\/p>\n

T\u00e4ll\u00e4 hetkell\u00e4 Mun Pohjanmaa<\/em>\u00a0kuuluu Vaasan kaupunginteatterin ohjelmistoon tilausesityksen\u00e4.<\/p>\n

2. B\u00e4ttre Folk i fj\u00e4llen<\/strong><\/p>\n

\"\"
Pyh\u00e4tunturin satumaiset maisemat.<\/figcaption><\/figure>\n

Helmikuussa sain yll\u00e4tt\u00e4v\u00e4n viestin: voisinko tulla paikkaamaan er\u00e4st\u00e4 kirjailijakollegaa Pyh\u00e4tunturille B\u00e4ttre Folk <\/a> -festareille. Lento Lappiin olisi jo seuraavana p\u00e4iv\u00e4n\u00e4! Minun piti soittaa ainakin kolmelle ihmiselle, ennen kuin pystyin tekem\u00e4\u00e4n p\u00e4\u00e4t\u00f6ksen. Voisinko todella l\u00e4hte\u00e4 Lappiin p\u00e4iv\u00e4n varoitusajalla? Olin aikonut menn\u00e4 viel\u00e4 illalla kuntosalille, mutta sen sijaan p\u00e4\u00e4dyinkin Ruoholahden Prismaan ostamaan toppahousut.<\/p>\n

B\u00e4ttre Folk -festareilla sain muun muassa n\u00e4hd\u00e4 liven\u00e4 Pyhimyksen ja Kauriimetst\u00e4j\u00e4t. Luin novellini \u00e4\u00e4neen baarissa, jonne osa yleis\u00f6st\u00e4 asteli monot jalassa. Pyh\u00e4tunturilla n\u00e4in my\u00f6s pitk\u00e4st\u00e4 aikaa tunturit ja uskomattoman kauniit lumihuiput. Viimeksi olin lasketellut noin korkeissa maisemissa silloin, kun oli viel\u00e4 ok menn\u00e4 toppahaalareissa kouluun – eli minun kohdallani 1990-luvulla. My\u00f6s ensimm\u00e4isen illan pakkaslukemat olivat eksoottinen el\u00e4mys. Ripset huurtuivat jo matkalla majoituspaikasta kauppaan.<\/p>\n

3. K\u00f6ln<\/strong><\/p>\n

\"\"
K\u00f6lnin tuomiokirkko. Tai siis osa siit\u00e4.<\/figcaption><\/figure>\n

Vuoden ensimm\u00e4inen ulkomaanreissu suuntautui p\u00e4\u00e4si\u00e4isen aikoihin Saksaan. Halusin n\u00e4hd\u00e4 K\u00f6lnin tuomiokirkon, jossa k\u00e4vin viimeksi 17-vuotiaana, kun minulla oli lyhyt tukka ja kirkkaanturkoosit housut. Oli my\u00f6s mukavaa saada maistiaisia K\u00f6lnin suklaamuseossa ja puhua saksaa pitk\u00e4n tauon j\u00e4lkeen – olenhan entinen geramaanisen filologian opiskelija. Wundersch\u00f6n!<\/p>\n

4. Kes\u00e4 ja haaremihousut<\/strong><\/p>\n

\"\"<\/p>\n

Toukokuussa p\u00e4\u00e4dyin ostamaan Maailma kyl\u00e4ss\u00e4 -festivaaleilta haaremihousut (2 kpl), ensimm\u00e4ist\u00e4 kertaa el\u00e4m\u00e4ss\u00e4ni. Kukaan ei olisi voinut odottaa minulta t\u00e4llaista tyylisiirtoa. Jollakin tavalla nuo housut laajensivat persoonallisuuttani. Minusta tuli astetta rennompi ja boheempimpi (tosin l\u00e4hinn\u00e4 ulkoisesti).<\/p>\n

Kes\u00e4st\u00e4 tuli pitk\u00e4, kuuma ja hikinen – etenkin jos sattuu asumaan pieness\u00e4 helsinkil\u00e4isasunnossa. Oli kuitenkin ihanaa kulkea haaremihousuissa ja lyhythihaisessa paidassa p\u00e4iv\u00e4st\u00e4 toiseen. Jossain vaiheessa en en\u00e4\u00e4 edes muistanut, millaista on k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 takkia tai kaulaliinaa.<\/p>\n

Kirjoitin haaremihousuista ja her\u00e4teostoksista my\u00f6s kokonaisen postauksen<\/a> Kirjan Pitoa -blogiini, jota pid\u00e4n Talousaidon verkkosivuilla.<\/p>\n

5. Kirjat (kautta vuoden)<\/strong><\/p>\n

\"\"<\/p>\n

Kirjat ovat minun henkil\u00f6kohtainen tilani, oma salainen paikka joka hohkaa taikaa ja hehkuvia sanoja, suuri ja avara paratiisi jossa olen kahden kesken vain tarinoiden kanssa. Rakastan kirjakauppoja ja uusien romaanien tuoksua. Haalin uutta lukemista niin kaupoista kuin kirjastoistakin, ja minulla on kesken monta kirjaa yht\u00e4 aikaa. Joskus jokin niist\u00e4 saattaa j\u00e4\u00e4d\u00e4 ikuisesti lukematta, tai sitten romaani j\u00e4\u00e4 k\u00e4rsiv\u00e4llisesti odottamaan minua ja parempaa hetke\u00e4. Olen tehnyt itseni kanssa sopimuksen, ett\u00e4 saan merkit\u00e4 lukup\u00e4iv\u00e4kirjaani vain ne teokset, jotka olen lukenut kokonaan<\/em>. Yksi viime vuonna lukemistani kirjoista oli Erica Jongin<\/strong> Fear of Flying<\/em> (1973), joka on suomennettu nimell\u00e4 Lenn\u00e4, uneksi<\/em>. Kirjoitin lukup\u00e4iv\u00e4kirjaani muistiin muun muassa t\u00e4m\u00e4n lauseen kyseisest\u00e4 romaanista:<\/p>\n

“How can you expect to have anything interesting to write about if you’re so afraid of new experiences?” Adrian asked.”<\/em><\/p>\n

Hyv\u00e4 kysymys, Adrian.<\/p>\n

6. Best European Fiction 2018<\/strong><\/p>\n

\"\"
Antologia t\u00e4ynn\u00e4 eurooppalaista kirjallisuutta. Vierell\u00e4 novellikokoelmani Ennen kuin kaikki muuttuu (2015).<\/figcaption><\/figure>\n

Kes\u00e4kuussa sain k\u00e4siini jo aiemmin ilmestyneen antologian Best European Fiction<\/a>, jonka on kustantanut Dalkey Archive Press. Antologiassa on julkaistu englanniksi novellini nimelt\u00e4 “El\u00e4m\u00e4ni koirana”. Olin valtavan otettu, ett\u00e4 novelli p\u00e4\u00e4si mukaan t\u00e4h\u00e4n teokseen ja ett\u00e4 saan edustaa suomalaista kirjallisuutta arvostetussa, kansainv\u00e4lisess\u00e4 antologiassa. Olen my\u00f6s kiitollinen k\u00e4\u00e4nt\u00e4j\u00e4 Sarah Wadelle<\/strong> (Sarah Upton) upeasta k\u00e4\u00e4nn\u00f6ksest\u00e4. Er\u00e4\u00e4n elokuvaohjaajan ja kahden nuoren naisen illanvietosta kertova tekstini on alun perin ilmestynyt novellikokoelmassani Ennen kuin kaikki muuttuu<\/a>.<\/p>\n

7. Venetsia<\/strong><\/p>\n

\"\"
Gondolit olivat Venetsiassa tuttu n\u00e4ky.<\/figcaption><\/figure>\n

L\u00e4hdin mieheni kanssa juhannukseksi Venetsiaan, koska kaipasimme lomaa ja todellista irtiottoa Suomesta. Noihin aikoihin ty\u00f6st\u00e4m\u00e4ni romaani Venetsialaiset<\/a> oli viel\u00e4 taittovaiheessa, joten pidin aistit valppaina silt\u00e4 varalta, ett\u00e4 bongaisin reissusta viel\u00e4 jonkin t\u00e4rke\u00e4n havainnon tai yksityiskohdan. Ja pari t\u00e4rke\u00e4\u00e4 lausetta toinkin tuliaisina Suomeen. Keskell\u00e4 karnevaalikauppoja ja kullanhohtoisia naamioita tajusin, kuinka olennaista oli n\u00e4hd\u00e4 kaupunki omin silmin, vaikka Venetsia mainitaankin romaanissa vain pari kertaa.<\/p>\n

8. Venetsialaiset<\/strong><\/p>\n

\"\"
Venetsialaiset-romaani n\u00e4ki p\u00e4iv\u00e4nvalon elokuussa 2018.<\/figcaption><\/figure>\n

Aloitin Venetsialaisten<\/em> kirjoittamisen vuoden 2015 lopulla. Romaani kertoo kolmesta sisaresta, jotka kokoontuvat edesmenneen is\u00e4ns\u00e4 rakennuttamalle kes\u00e4m\u00f6kille viett\u00e4m\u00e4\u00e4n elokuun viimeist\u00e4 iltaa – ja p\u00e4\u00e4tyv\u00e4tkin lopulta l\u00e4hell\u00e4 sijaitseviin venetsialaisjuhliin. Yhden dramaattisen vuorokauden aikana sisaret joutuvat kasvotusten menneisyytens\u00e4 s\u00e4r\u00f6jen ja omien salaisuuksiensa kanssa.<\/p>\n

\"\"
Julkkareitten j\u00e4lkeisen\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4.<\/figcaption><\/figure>\n

Elokuussa ilmestynyt romaani on saanut hienon vastaanoton. Kritiikit ovat olleet p\u00e4\u00e4osin my\u00f6nteisi\u00e4, ja lukijat ovat l\u00e4hett\u00e4neet minulle ilahduttavia viestej\u00e4. Kirjakaupoissa olen katsellut romaania ihmetellen niin kuin kaikkia kirjojani – tuossa se on, minun oma teokseni! Julkkareita vietettiin elokuussa isolla porukalla kirjailijatalo Ville Kivess\u00e4, yhdess\u00e4 Kaija Rantakarin<\/strong> kanssa, jonka runokokoelma Koko meren laajuus<\/a>\u00a0on palkittu syksyll\u00e4 kahteen otteeseen.<\/p>\n

Venetsialaiset<\/em> on vei minut viime vuonna muun muassa Turun kirjamessuille, Poriin Telj\u00e4n kirjallisuusp\u00e4iville, Lapualle Her\u00e4tt\u00e4j\u00e4n kirjakauppaan sek\u00e4 Vimpeliin paikallisen kirjaston vieraaksi. Koska olen mielell\u00e4ni liikkeess\u00e4, n\u00e4m\u00e4 matkat ovat olleet tervetullutta vaihtelua tavalliseen arkeen. My\u00f6s lukijoiden kysymykset, kommentit ja pelkk\u00e4 yst\u00e4v\u00e4llinen l\u00e4sn\u00e4olo ovat ilahduttaneet mielt\u00e4.<\/p>\n

9. Italian alkeet<\/strong><\/p>\n

\"\"
Italian opiskelua.<\/figcaption><\/figure>\n

Aloitin syksyll\u00e4 italian kielen opinnot. T\u00e4h\u00e4n minua inspiroi paitsi kes\u00e4kuinen Venetsian-matka, my\u00f6s Elizabeth Gilbertin<\/strong> romaani Eat, Pray, Love, <\/em>jota aloin lukea alkuvuodesta 2018. Kirjan kertojanainen alkaa opiskella vaikeassa el\u00e4m\u00e4ntilanteessaan italiaa ja l\u00f6yt\u00e4\u00e4 lohtua vieraan kielen sanoista. My\u00f6hemmin h\u00e4n matkustaa Italiaan etsim\u00e4\u00e4n itse\u00e4\u00e4n ja uusia el\u00e4myksi\u00e4, ja jatkaa matkaansa viel\u00e4 Intiaan ja Indonesiaan.<\/p>\n

Olen onnellinen k\u00e4ym\u00e4st\u00e4ni alkeiskurssista, sill\u00e4 tuoreimmalla Italian-matkalla osasin jo asioida paikallisella kielell\u00e4 kahvilassa ja ravintolassa. Oli h\u00e4mment\u00e4v\u00e4\u00e4 huomata, ett\u00e4 kun sanoin “un succo di mela, per favore”, min\u00e4 todella sain eteeni omenamehun. Kaikki dialogit eiv\u00e4t tietenk\u00e4\u00e4n sujuneet aivan t\u00e4ydellisesti, mutta ei se mit\u00e4\u00e4n. Juuri t\u00e4ydellisyydentavoittelusta minun pit\u00e4isikin p\u00e4\u00e4st\u00e4 eroon.<\/p>\n

10. Torino<\/strong><\/p>\n

\"\"
Torinon halki virtaa Po-joki.<\/figcaption><\/figure>\n

Loppuvuoden matkakohteeksi valikoitui Torino, koska se sijaitsee Italiassa, ja sinne sattui l\u00f6ytym\u00e4\u00e4n sopivat lennot.<\/p>\n

Aluksi olin j\u00e4rkyttynyt kaupungin huonosta ilmanlaadusta, jonka havaitsin jo saapumisy\u00f6n\u00e4 ja viel\u00e4 seuraavana p\u00e4iv\u00e4n\u00e4. Ahdistukseni k\u00e4rjistyi sellaisiin mittoihin, ett\u00e4 k\u00e4vin jopa apteekissa ostamassa hengityssuojaimen – samanlaisen, joita olen n\u00e4hnyt japanilaisilla ja kiinalaisilla turisteilla Helsingiss\u00e4. Yhden sateisen y\u00f6n j\u00e4lkeen savun haju kuitenkin h\u00e4lveni hieman, ja kaupungissa oli helpompi hengitt\u00e4\u00e4. Pian hengityssuojain jo unohtui k\u00e4silaukkuun huulipunan seuraksi.<\/p>\n

Torinossa oli jouluisa tunnelma, myym\u00e4l\u00f6iss\u00e4 hymyiliv\u00e4t pulskat joulupukit, hyllyj\u00e4 korisivat seimet ja v\u00e4lkkyv\u00e4t valot.<\/p>\n

Rakennukset olivat kauniita, arkkitehtuuri hiveli silm\u00e4\u00e4. Palazzo Madaman linnassa sain aavistuksen siit\u00e4, millaista olisi olla prinsessa (muutenkin kuin vain henkisesti).<\/p>\n

Vuosi 2018 huipentui juhlavasti Alpeille. Kirjailijakollega oli vinkannut Facebookissa Sacra di San Michelen luostaria<\/a>, joka sijaitsee noin 40 kilometrin junamatkan p\u00e4\u00e4ss\u00e4 Torinosta. Kollegani kertoi, ett\u00e4 Umberto Eco on saanut luostarista inspiraation\u00a0Ruusun nimi<\/em> -romaaniinsa.<\/p>\n

Retki Aviglianan kyl\u00e4\u00e4n ja sielt\u00e4 autolla vuoristoon oli el\u00e4mys, jonka takia kannatti n\u00e4hd\u00e4 hiukan vaivaa. Alppien jylhist\u00e4 maisemista oli hyv\u00e4 hakea innoitusta tuleviin kirjoitust\u00f6ihin.<\/p>\n

\"\"
Sacra di San Michele.<\/figcaption><\/figure>\n

Kaiken kaikkiaan voi siis todeta, ett\u00e4 vuosi 2018 oli t\u00e4ynn\u00e4 upeita hetki\u00e4. Parhaimpia olivat ne, jotka sain jakaa yhdess\u00e4 toisten ihmisten kanssa. Kiitos!<\/p>\n

Toivotan kaikille hyv\u00e4\u00e4 ja antoisaa uutta vuotta 2019!<\/p>\n

Itse yrit\u00e4n olla useammin l\u00e4sn\u00e4 t\u00e4\u00e4ll\u00e4 blogissa. Sit\u00e4 varten minulla on jo joitakin suunnitelmia, joista kerron lis\u00e4\u00e4 my\u00f6hemmin.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Kummallinen olo. En ole kirjoittanut mit\u00e4\u00e4n viiteen p\u00e4iv\u00e4\u00e4n – paitsi postauksia sosiaaliseen…<\/p>\n","protected":false},"author":70,"featured_media":4077,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[2,3,4,6,12,13,14,17,18,19,24,1],"tags":[1020,941,1018,1019,1015,960,543,938,688,1021,958,1017,1016,885],"acf":[],"platta":{"numLikes":0,"numComments":0,"category":"kulttuuri","themes":["kirjallisuus","teatteri","tapahtumat"],"commercial_partner":null,"thumbnail":"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/51\/2019\/01\/julkkareitten-jalkeen.jpeg","blog_id":51},"jetpack_featured_media_url":"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/51\/2019\/01\/julkkareitten-jalkeen.jpeg","_links":{"self":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/minakertoja\/api\/wp\/v2\/posts\/4065"}],"collection":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/minakertoja\/api\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/minakertoja\/api\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/minakertoja\/api\/wp\/v2\/users\/70"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/minakertoja\/api\/wp\/v2\/comments?post=4065"}],"version-history":[{"count":15,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/minakertoja\/api\/wp\/v2\/posts\/4065\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":4090,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/minakertoja\/api\/wp\/v2\/posts\/4065\/revisions\/4090"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/minakertoja\/api\/wp\/v2\/media\/4077"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/minakertoja\/api\/wp\/v2\/media?parent=4065"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/minakertoja\/api\/wp\/v2\/categories?post=4065"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/minakertoja\/api\/wp\/v2\/tags?post=4065"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}