{"id":4091,"date":"2019-01-11T19:35:31","date_gmt":"2019-01-11T17:35:31","guid":{"rendered":"https:\/\/blogit.apu.fi\/minakertoja\/?p=4091"},"modified":"2019-01-13T14:13:26","modified_gmt":"2019-01-13T12:13:26","slug":"kauhu-on-hyodyllista-kirjailijalle","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/blogit.apu.fi\/minakertoja\/kauhu-on-hyodyllista-kirjailijalle\/","title":{"rendered":"Kauhu on hy\u00f6dyllist\u00e4 kirjailijalle"},"content":{"rendered":"

The journey itself was her positive action, her destination vague, unimagined, perhaps nonexistent.”<\/p>\n

-Shirley Jackson: The Haunting of Hill House<\/em> (1959)<\/p><\/blockquote>\n

T\u00e4n\u00e4 vuonna p\u00e4\u00e4tin tarttua ensimm\u00e4ist\u00e4 kertaa Helmet-lukuhaasteeseen.\u00a0Vuoden 2019 aikana olisi tarkoitus lukea mahdollisimman monta teosta kirjastoalan ammattilaisten kokoaman haastelistan inspiroimana. Yhteens\u00e4 50 kohtaa sis\u00e4lt\u00e4v\u00e4 lista l\u00f6ytyy t\u00e4\u00e4lt\u00e4<\/a>, Helmetin sivuilta.<\/p>\n

Olen jo pitk\u00e4\u00e4n miettinyt, ett\u00e4 haluaisin kirjoittaa blogiini enemm\u00e4n kirjoista, joita jatkuvasti luen. En ole kuitenkaan osannut p\u00e4\u00e4tt\u00e4\u00e4, mist\u00e4 teoksesta aloittaisin, joten ajattelin, ett\u00e4 lukuhaaste voisi luoda toimivat raamit t\u00e4lle toiminnalle. Samalla haluan saada bloggaamiseeni enemm\u00e4n s\u00e4\u00e4nn\u00f6llisyytt\u00e4.<\/p>\n

 <\/p>\n

\"\"
Helmet-lukuhaasteen logo. Haaste j\u00e4rjestettiin ensimm\u00e4isen kerran vuonna 2015.<\/figcaption><\/figure>\n

 <\/p>\n

Lukuhaasteessa p\u00e4\u00e4tin tarttua ensimm\u00e4iseksi kohtaan 3:<\/p>\n

Kirja sellaisesta kirjallisuuden\u00a0 lajista, jota et yleens\u00e4 lue.<\/strong><\/p>\n

Valitsin kirjaksi amerikkalaisen Shirley Jacksonin\u00a0(1916-1965) romaanin\u00a0The Haunting of Hill House<\/a>,\u00a0\u00a0<\/em>joka edustaa kauhukirjallisuutta. (My\u00f6nnett\u00e4k\u00f6\u00f6n, ett\u00e4 aloin lukea kirjaa jo viime vuoden puolella, mutta sain ahmittua sen loppuun 4. tammikuuta 2019.)<\/p>\n

T\u00e4ytyy tunnustaa, ett\u00e4 olen perehtynyt hyvin v\u00e4h\u00e4n genrekirjallisuuteen. J\u00e4nnitys- ja kauhukirjallisuus on minulle tuttua l\u00e4hinn\u00e4 yliopiston dekkarikurssilta 2000-luvun puoliv\u00e4list\u00e4. Jo lapsena luin paljon mieluummin Anna- ja Runotytt\u00f6-<\/em>kirjoja kuin Neiti Etsivi\u00e4<\/em>.<\/p>\n

Viime aikoina olen kuitenkin tuntenut mystist\u00e4 vetoa trillereihin sek\u00e4 sellaisiin kirjoihin, jotka sis\u00e4lt\u00e4v\u00e4t jonkinlaisen mysteerin.<\/p>\n

\"\"<\/p>\n

Viehtymys salaper\u00e4isiin s\u00e4vyihin alkoi oikeastaan jo Venetsialaisia<\/a> kirjoittaessani. Minulla oli intuitiivinen tunne siit\u00e4, ett\u00e4 romaanin kes\u00e4idyllin ylle pit\u00e4isi luoda synkk\u00e4, tumma pilvi. Alusta asti tiesin, ett\u00e4 kirjassa tulisi olla uhkaava, henke\u00e4 pid\u00e4tt\u00e4v\u00e4 tunnelma.<\/p>\n

En kuitenkaan tiedostanut, ett\u00e4 Venetsialaisissa<\/em> olisi trillerim\u00e4isi\u00e4 piirteit\u00e4, ennen kuin jotkut lukijat kiinnittiv\u00e4t asiaan huomiota. Kerran minulta jopa kysyttiin, olenko ikin\u00e4 ajatellut kirjoittavani trilleri\u00e4 tai dekkaria. Sellainen ei ollut tullut edes mieleeni, koska tunnen lajia niin v\u00e4h\u00e4n.<\/p>\n

Olen kuitenkin sit\u00e4 mielt\u00e4, ett\u00e4 kirjailijan ja kirjailijaksi haluavien kannattaa tutustua erilaisiin genreihin. Esimerkiksi dekkarit ja kauhuromaanit voivat opettaa kirjoittajaa siin\u00e4, miten kertomukseen luodaan j\u00e4nnitett\u00e4 ja miten lukija pidet\u00e4\u00e4n kertojan otteessa.<\/p>\n

The Haunting of Hill House –<\/em>romaanin l\u00f6ysin torinolaisesta kirjakaupasta. En ollut aiemmin kuullutkaan tuosta kirjasta, joka on innoittanut my\u00f6s samannimisen Netflix-sarjan.<\/a>\u00a0Sarjasta olen n\u00e4hnyt vasta yhden jakson, mutta se n\u00e4ytt\u00e4isi juonikuvioltaan poikkeavan melko paljon alkuper\u00e4isest\u00e4 teoksesta.<\/p>\n

\"\"
Torinosta ostamiani romaaneja – kaikki hyvin erilaisia.<\/figcaption><\/figure>\n

Aloin lukea Jacksonin kirjaa istuessani ravintolassa Torinossa. Lumouduin heti ensimm\u00e4isell\u00e4 sivulla lukiessani kuvausta tarinan synk\u00e4st\u00e4 tapahtumapaikasta, Hill Housen talosta:<\/p>\n

”Hill House, not sane, stood by itself against its hills, holding darkness within; it has stood so for eighty years and might stand for eighty more.”<\/em><\/p>\n

Halusin astua sis\u00e4\u00e4n tuohon taloon, vaikka hiukan pelottikin.<\/p>\n

Sama tunne on kirjan p\u00e4\u00e4henkil\u00f6ll\u00e4, kolmikymppisell\u00e4 Eleanor Vancella. Eleanor ei ole l\u00f6yt\u00e4nyt paikkaansa maailmassa, suhde sisareen on viile\u00e4, ja sisarusten \u00e4iti on hiljattain kuollut. Sairasta \u00e4iti\u00e4\u00e4n hoivannut Eleanor kaipaa el\u00e4m\u00e4\u00e4ns\u00e4 nyt jotakin uutta ja j\u00e4nnitt\u00e4v\u00e4\u00e4, ilahduttavaa seikkailua, yll\u00e4tyksellist\u00e4 k\u00e4\u00e4nnett\u00e4.<\/p>\n

Kun yliluonnollisista ilmi\u00f6ist\u00e4 kiinnostunut tohtori Montague kutsuu ryhm\u00e4n ihmisi\u00e4 tutkimaan kanssaan pahamaineisen Hill Housen arvoitusta, Eleanor ottaa kutsun vastaan. Eleanor on lapsuudessaan kokenut oudon, selitt\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4n ilmi\u00f6n, joka oli kantautunut tohtorin korviin.<\/p>\n

Heti ensin\u00e4kem\u00e4lt\u00e4 Eleanor aistii talossa jotakin uhkaavaa ja sairasta. Tunne vahvistuu entisest\u00e4\u00e4n, kun h\u00e4net johdatetaan omaan makuukamariinsa, niin sanottuun ”siniseen huoneeseen”, jossa on h\u00e4m\u00e4r\u00e4 tunnelma ja raskas, sininen sisustus.<\/p>\n

\"\"
Shirley Jacksonin The Haunting of Hill House on inspiroinut samannimisen tv-sarjan.<\/figcaption><\/figure>\n

Eleanorin ahdistus kuitenkin helpottaa jo samana iltana, kun h\u00e4n tutustuu samanik\u00e4iseen Theodoraan, talon toiseen naispuoliseen vieraaseen, joka tuntuu heti ihmeellisen l\u00e4heiselt\u00e4. Theodoran eloisa ja kujeileva luonne vet\u00e4\u00e4 Eleanoria puoleensa, ja pian naiset yst\u00e4vystyv\u00e4t ja turvautuvat toisiinsa vieraan talon sokkeloissa.<\/p>\n

Aikoinaan gradua tehdess\u00e4ni tutustuin kirjallisuuden kaksoisolentomotiiviin. Perehdyin\u00a0Markku Envallin<\/strong> kirjaan Toinen min\u00e4 <\/em>(1988),\u00a0joka sis\u00e4lt\u00e4\u00e4 hienoja esseit\u00e4 kirjallisuudessa esiintyvist\u00e4 kaksoisolennon tyypeist\u00e4. N\u00e4it\u00e4 ovat muu muassa sivupersoona, varjo ja parempi min\u00e4.<\/p>\n

The Haunting of Hill Housea<\/em> lukiessa tuntui, ett\u00e4 Theodoran hahmo on yhdistelm\u00e4 kaikkia edell\u00e4 mainittuja. Envall kirjoittaa, ett\u00e4 varjo on ”tietoisuudesta torjuttujen ainesten projektio ulkomaailmaan”. Juuri t\u00e4llainen hahmo Theodora vaikuttaisi olevan. H\u00e4n on p\u00e4\u00e4henkil\u00f6n k\u00e4tkettyjen puolien ja tukahdutettujen halujen ruumiillistuma, vierell\u00e4 kulkeva arvaamaton varjo, rohkeampi versio tarinan p\u00e4\u00e4henkil\u00f6st\u00e4. Envallin varjoja k\u00e4sittelev\u00e4 essee loppuu puhuttelevaan lauseeseen: ”Ellet ole oma itsesi, joku toinen ryhtyy siksi.”<\/p>\n

Kirjan useimmissa kohtauksissa muut henkil\u00f6t tuntuvat n\u00e4kev\u00e4n Theodoran ja puhuvat h\u00e4nelle. Kuitenkin kirjan alkupuolen luvussa, jossa Theodora vasta saapuu taloon, h\u00e4net voi tulkita my\u00f6s Eleanorin n\u00e4kym\u00e4tt\u00f6m\u00e4ksi ihannemin\u00e4ksi, er\u00e4\u00e4nlaiseksi pelastavaksi enkeliksi, jonka Eleanor on itse keksinyt. Merkille pantavaa on sekin, ett\u00e4 Theodoralla ei ole sukunime\u00e4 toisin kuin kirjan muilla henkil\u00f6ill\u00e4.<\/p>\n

\"\"<\/p>\n

Romaanissa on k\u00e4ytetty hyyt\u00e4vi\u00e4 kauhuelementtej\u00e4: talossa kuuluu \u00f6isin kummallista jyskytyst\u00e4, ovet avautuvat ja sulkeutuvat itsekseen, sein\u00e4\u00e4n ilmestyy outo viesti ja Eleanorin nimi, Theodoran vaatteet l\u00f6ytyv\u00e4t tahrittuina vereen. Ovatko ilmi\u00f6t yliluonnollisia, vai tekeek\u00f6 joku asukkaista pilaa muiden kustannuksella?<\/p>\n

N\u00e4m\u00e4 hienosti kuvatut kohtaukset eiv\u00e4t her\u00e4tt\u00e4neet minussa yht\u00e4 paljon kauhua kuin se taitavasti kuvattu ulkopuolisuuden tunne, josta Eleanor alkaa talossa k\u00e4rsi\u00e4. Hill Housen asukkaissa ilmenee v\u00e4hitellen ik\u00e4vi\u00e4 luonteenpiirteit\u00e4, eik\u00e4 Theodorakaan ole poikkeus. Yhten\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 Eleanor huomaa, ett\u00e4 Theodora ja taloon kutsuttu nuori mies Luke viett\u00e4v\u00e4t aikaa mieluummin kahdestaan kuin h\u00e4nen kanssaan. Kipe\u00e4 hyv\u00e4ksytyksi tulemisen tarve sek\u00e4 ulkopuolisuudentunteen aiheuttama kauhu ja pettymys jyll\u00e4\u00e4v\u00e4t romaanin ytimess\u00e4 ja liittyv\u00e4t kiinte\u00e4sti my\u00f6s kirjan traagiseen loppuratkaisuun.<\/p>\n

Jacksonin 70 vuotta sitten ilmestynyt teos on kest\u00e4nyt hyvin aikaa, ja sen sivuilla h\u00e4ilyy ilmiselv\u00e4 klassikon henki. Romaanin kieli on koukuttavaa, virtaavaa ja ihailtavan lumovoimaista. Kirja sis\u00e4lt\u00e4\u00e4 my\u00f6s osuvia ja tunnistettavia havaintoja ihmisen mielenliikkeist\u00e4.<\/p>\n

”Now what was here, she wondered, what was here and is gone, or what was going to be here and never came?”<\/em><\/p>\n

***<\/p>\n

Toivottavasti joku muukin uskaltaa astua sis\u00e4\u00e4n Hill Housen pimeisiin huoneisiin t\u00e4m\u00e4n postauksen innoittamana. Kirjan englanti oli mielest\u00e4ni melko nopealukuista.<\/p>\n

Seuraavissa postauksissa on luvassa muita kirjoja, ja muita kuulumisia. Tervetuloa blogiin seuraamaan t\u00e4t\u00e4 kirjamatkaa ja Min\u00e4Kertojan uusia seikkailuja!<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

The journey itself was her positive action, her destination vague, unimagined, perhaps…<\/p>\n","protected":false},"author":70,"featured_media":4101,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[2,3,4,12,13,14,17,18,19,1],"tags":[1026,1022,1025,395,478,688,1023,1024],"acf":[],"platta":{"numLikes":0,"numComments":0,"category":"kulttuuri","themes":["kirjallisuus","taide"],"commercial_partner":null,"thumbnail":"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/51\/2019\/01\/lukija-junassa.png","blog_id":51},"jetpack_featured_media_url":"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/51\/2019\/01\/lukija-junassa.png","_links":{"self":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/minakertoja\/api\/wp\/v2\/posts\/4091"}],"collection":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/minakertoja\/api\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/minakertoja\/api\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/minakertoja\/api\/wp\/v2\/users\/70"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/minakertoja\/api\/wp\/v2\/comments?post=4091"}],"version-history":[{"count":16,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/minakertoja\/api\/wp\/v2\/posts\/4091\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":4114,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/minakertoja\/api\/wp\/v2\/posts\/4091\/revisions\/4114"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/minakertoja\/api\/wp\/v2\/media\/4101"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/minakertoja\/api\/wp\/v2\/media?parent=4091"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/minakertoja\/api\/wp\/v2\/categories?post=4091"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/minakertoja\/api\/wp\/v2\/tags?post=4091"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}