{"id":4115,"date":"2019-03-03T20:29:57","date_gmt":"2019-03-03T18:29:57","guid":{"rendered":"https:\/\/blogit.apu.fi\/minakertoja\/?p=4115"},"modified":"2019-03-03T20:29:57","modified_gmt":"2019-03-03T18:29:57","slug":"rajantakainen-kertoja-nakee-kaiken","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/blogit.apu.fi\/minakertoja\/rajantakainen-kertoja-nakee-kaiken\/","title":{"rendered":"Rajantakainen kertoja n\u00e4kee kaiken"},"content":{"rendered":"

“Kun kuolleilla ei en\u00e4\u00e4 ole asiaa el\u00e4ville”, sanoi Franny minulle, “el\u00e4v\u00e4t voivat siirty\u00e4 muihin asioihin.<\/p>\n

-Alice Sebold: Oma taivas (2002), suom. Pirkko Bistr\u00f6m (2003)<\/p><\/blockquote>\n

Luin taannoin romaanin, jossa on k\u00e4ytetty harvinaista kerrontaratkaisua. Tarinan kertoo 14-vuotias tytt\u00f6, joka on kuollut.<\/p>\n

Kyse on amerikkalaisen\u00a0Alice Seboldin<\/strong> romaanista Oma taivas<\/em>, alkukieliselt\u00e4 nimelt\u00e4\u00e4n\u00a0<\/em>The Lovely Bones<\/em>.\u00a0<\/a>Kirjasta on tehty my\u00f6s samanniminen elokuva,<\/a> jota en ole viel\u00e4 toistaiseksi n\u00e4hnyt.<\/p>\n

\"\"
Alice Seboldin Oma taivas ilmestyi vuonna 2002.<\/figcaption><\/figure>\n

Olen t\u00e4n\u00e4 vuonna tarttunut Helmet-lukuhaasteeseen<\/a> ja valitsin Seboldin kirjan kohtaan 16: Kirjassa liikutaan todellisen ja ep\u00e4todellisen rajamailla.<\/strong><\/p>\n

Olin aiemmin kuullut Seboldin romaanista mutta en ollut etsinyt sit\u00e4 k\u00e4siini. En kovin usein tule tarttuneeksi kirjoihin, joissa on yliluonnollisia elementtej\u00e4.<\/p>\n

Viime aikoina olen kuitenkin ajatellut laajentaa kirjallista perspektiivi\u00e4ni. Kun Seboldin romaani tuli vastaan antikvariaatin alelaarissa, p\u00e4\u00e4tin ostaa sen.<\/p>\n

1970-luvulle sijoittuva kirja kertoo teini-ik\u00e4isest\u00e4 Susie Salmonista, joka joutuu raa’an rikoksen uhriksi ja kuolee. Murhaaja paljastetaan jo toisella sivulla. Kirjan j\u00e4nnite ei siis synny siit\u00e4 kysymyksest\u00e4, kuka rikoksen teki tai mit\u00e4 Susielle tapahtui, vaan siit\u00e4, j\u00e4\u00e4k\u00f6 tekij\u00e4 koskaan kiinni – ja etenkin siit\u00e4, miten Susien l\u00e4heiset selvi\u00e4v\u00e4t menetyksest\u00e4\u00e4n.<\/p>\n

Perheen el\u00e4m\u00e4niloista esikoistyt\u00e4rt\u00e4 j\u00e4\u00e4v\u00e4t kaipaamaan \u00e4iti, is\u00e4, pikkusisko Lindsey, pikkuveli Buckely, iso\u00e4iti Lynn sek\u00e4 koulutoverit. Susien muisto py\u00f6rii my\u00f6s er\u00e4\u00e4n nuoren pojan mieless\u00e4 – samanik\u00e4isen Rayn, joka kerran suuteli tytt\u00f6\u00e4. Voiko suudelma en\u00e4\u00e4 koskaan toistua muuten kuin haaveissa?<\/p>\n

Susien l\u00e4heiset eiv\u00e4t tied\u00e4, minne Susie on mennyt. He eiv\u00e4t tied\u00e4, ett\u00e4 Susie on omassa taivaassaan, jossa kaikki toiveet toteutuvat. Tai ainakin melkein kaikki.<\/p>\n

“Koulussa ei ollut opettajia. Meid\u00e4n ei koskaan tarvinnut menn\u00e4 sinne sis\u00e4\u00e4n, paitsi minun piirustustunnille ja Hollyn soittamaan jazzyhtyeess\u00e4. Pojat eiv\u00e4t nipist\u00e4neet meit\u00e4 pepusta eiv\u00e4tk\u00e4 v\u00e4itt\u00e4neet ett\u00e4 haisimme, meill\u00e4 oli oppikirjoina <\/em>Seventeen ja <\/em>Glamour ja <\/em>Vogue.”<\/em><\/p>\n

Se, mit\u00e4 Susie eniten haluaisi, on kuitenkin h\u00e4nen tavoittamattomissaan. H\u00e4n ei voi en\u00e4\u00e4 olla elossa. H\u00e4n ei voi en\u00e4\u00e4 viett\u00e4\u00e4 aikaa l\u00e4heistens\u00e4 kanssa muutoin kuin heit\u00e4 tarkkailemalla.<\/p>\n

\"\"
Romaanin ostamisen j\u00e4lkeen menin kirjoittamaan Robert’s Coffeehen.<\/figcaption><\/figure>\n

Kirjassa on kuvattu kauniisti ja herk\u00e4sti el\u00e4vien ja kuolleiden v\u00e4list\u00e4 rajaa. Enimm\u00e4kseen Susie keskittyy kertomaan l\u00e4heistens\u00e4 arkip\u00e4ivist\u00e4 maan p\u00e4\u00e4ll\u00e4, mutta jonkin verran h\u00e4n valottaa my\u00f6s hetki\u00e4\u00e4n taivaassa.<\/p>\n

En ole kovin usein t\u00f6rm\u00e4nnyt kirjoihin, joissa kurkistettaisiin rajan taakse. Mieleen tulee silti ainakin kolme teosta:\u00a0Marja-Leena Tiaisen<\/strong>\u00a0Topelius-palkitussa nuortenromaanissa\u00a0Rakas Mikael <\/a><\/em>(2010) romaanin kertojana on 16-vuotiaana onnettomuudessa kuollut poika.\u00a0Laura Lindstedtin<\/strong> Finlandia-palkittu Oneiron<\/a><\/em>\u00a0(2015) puolestaan kuvaa seitsem\u00e4n eritaustaisen naisen kohtaamista kuolemanj\u00e4lkeisess\u00e4 valkoisessa v\u00e4litilassa. Helmikuussa puolestaan ilmestyi\u00a0Anna-Maria Eilitt\u00e4n<\/strong> esikoisromaani\u00a0Kun olen poissa<\/a><\/em>, jossa 45-vuotias nainen tarkkailee perheens\u00e4 el\u00e4m\u00e4\u00e4 kuoltuaan auton t\u00f6yt\u00e4isem\u00e4n\u00e4.<\/p>\n

On hienoa, ett\u00e4 kirjailijat uskaltavat kirjoittaa asioista, jotka s\u00e4ilyv\u00e4t meille ihmisille ikuisina mysteerein\u00e4. Kirjailijan ty\u00f6h\u00f6n kuuluu rohkeus kuvitella ja esitt\u00e4\u00e4 vaikeitakin kysymyksi\u00e4.<\/p>\n

Seboldin Omassa taivaassa<\/em> vallitsee vahva, tummien pilvien ja lumisen maissipellon v\u00e4rinen tunnelma. Paikoin kirja on ahdistava, v\u00e4h\u00e4n kuin Twin Peaksissa. Synkimm\u00e4t hetket esiintyv\u00e4t niiss\u00e4 luvuissa, joissa kuvataan Susien hengen riist\u00e4nytt\u00e4 miest\u00e4. Kun romaanissa k\u00e4yd\u00e4\u00e4n l\u00e4pi kaikkia niit\u00e4 kammottavia rikoksia, jotka mies on j\u00e4tt\u00e4nyt taakseen, minulle tuli lukijana my\u00f6s v\u00e4h\u00e4n ep\u00e4uskoinen olo. Kuinka h\u00e4n ei ole j\u00e4\u00e4nyt kiinni n\u00e4iden vuosien aikana?<\/p>\n

Toisaalta kyse on romaanista, ja romaanissa kaikki on mahdollista – joskus my\u00f6s sellaiset asiat, joita on vaikea hyv\u00e4ksy\u00e4.<\/p>\n

\"\"
Oma taivas lukupinon p\u00e4\u00e4llim\u00e4isen\u00e4.<\/figcaption><\/figure>\n

Romaanin kertojaratkaisu on toimiva. Susiesta on tehty kaikkitiet\u00e4v\u00e4 kertoja, joka pystyy n\u00e4kem\u00e4\u00e4n mit\u00e4 h\u00e4nen l\u00e4heisilleen tapahtuu, miten n\u00e4m\u00e4 h\u00e4nt\u00e4 ik\u00e4v\u00f6iv\u00e4t ja etsiv\u00e4t uutta olemisen tapaa. Taivaspaikaltaan Susie n\u00e4kee surevan is\u00e4ns\u00e4, joka yritt\u00e4\u00e4 ep\u00e4toivoisesti j\u00e4ljitt\u00e4\u00e4 murhaajaa, sisaren joka yritt\u00e4\u00e4 k\u00e4yd\u00e4 koulua normaalisti, ja \u00e4idin, joka etsii lohtua ihastumalla Susien murhaa selvitt\u00e4v\u00e4\u00e4n etsiv\u00e4\u00e4n.<\/p>\n

Ja h\u00e4n n\u00e4kee my\u00f6s Rayn, joka katselee h\u00e4nt\u00e4 valokuvasta.<\/p>\n

“Kun h\u00e4n tuijotti kuvaani, h\u00e4nelle valkeni yksi asia: se en ollut min\u00e4. Olin ilmassa h\u00e4nen ymp\u00e4rill\u00e4\u00e4n, olin viluisissa aamuissa joita h\u00e4nell\u00e4 nyt oli Ruthin kanssa, olin hiljaisissa hetkiss\u00e4 jotka h\u00e4n vietti yksin\u00e4\u00e4n l\u00e4ksyjen luvun v\u00e4liss\u00e4. Olin tytt\u00f6 jota h\u00e4n oli tahtonut suudella.”<\/em><\/p>\n

Sebold osoittaa mielikuvituksensa voiman l\u00e4pi kirjan. Eniten se n\u00e4kyy romaanin loppupuolella, jossa Ray kokee oudon kohtaamisen Susien kanssa vuosia tyt\u00f6n kuoleman j\u00e4lkeen.<\/p>\n

Kukin voi tulkita itse, toimiiko tuo ratkaisu ja mitk\u00e4 sen mahdolliset ongelmat ovat.<\/p>\n

Joka tapauksessa Oma taivas<\/em> her\u00e4tt\u00e4\u00e4 paljon ajatuksia kuoleman vaikutuksista perheeseen ja ymp\u00e4r\u00f6iv\u00e4\u00e4n yhteis\u00f6\u00f6n – ja kaikesta siit\u00e4, mit\u00e4 me emme voi varmasti tiet\u00e4\u00e4.<\/p>\n

Olisiko mahdollista, ett\u00e4 aivan pienen hetken verran, jonakin ihmeellisen\u00e4 y\u00f6n\u00e4, el\u00e4vien ja kuolleiden raja voi ylitty\u00e4 h\u00e4mm\u00e4stytt\u00e4v\u00e4ll\u00e4 tavalla?<\/p>\n

Romaani\u00a0muistuttaa lukijaa my\u00f6s elossaolon ihanuudesta ja parhaiden hetkien kauneudesta. Se voi antaa my\u00f6s lohtua sille, joka tiet\u00e4\u00e4 mit\u00e4 suru on.<\/p>\n

Menetyksen j\u00e4lkeen el\u00e4m\u00e4 jatkuu, vaikkakin toisenlaisena.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

“Kun kuolleilla ei en\u00e4\u00e4 ole asiaa el\u00e4ville”, sanoi Franny minulle, “el\u00e4v\u00e4t voivat…<\/p>\n","protected":false},"author":70,"featured_media":4123,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[3,4,12,13,14,17,24,1],"tags":[1027,1022,374,1028,688,1029],"acf":[],"platta":{"numLikes":0,"numComments":0,"category":"kulttuuri","themes":["kirjallisuus","taide"],"commercial_partner":null,"thumbnail":"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/51\/2019\/01\/oma-taivas-ikkunalaudalla.jpg","blog_id":51},"jetpack_featured_media_url":"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/51\/2019\/01\/oma-taivas-ikkunalaudalla.jpg","_links":{"self":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/minakertoja\/api\/wp\/v2\/posts\/4115"}],"collection":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/minakertoja\/api\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/minakertoja\/api\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/minakertoja\/api\/wp\/v2\/users\/70"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/minakertoja\/api\/wp\/v2\/comments?post=4115"}],"version-history":[{"count":15,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/minakertoja\/api\/wp\/v2\/posts\/4115\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":4223,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/minakertoja\/api\/wp\/v2\/posts\/4115\/revisions\/4223"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/minakertoja\/api\/wp\/v2\/media\/4123"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/minakertoja\/api\/wp\/v2\/media?parent=4115"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/minakertoja\/api\/wp\/v2\/categories?post=4115"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/minakertoja\/api\/wp\/v2\/tags?post=4115"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}