{"id":4132,"date":"2019-01-20T13:00:23","date_gmt":"2019-01-20T11:00:23","guid":{"rendered":"https:\/\/blogit.apu.fi\/minakertoja\/?p=4132"},"modified":"2019-01-20T14:39:21","modified_gmt":"2019-01-20T12:39:21","slug":"millainen-romaani-kantaa-loppuun-asti","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/blogit.apu.fi\/minakertoja\/millainen-romaani-kantaa-loppuun-asti\/","title":{"rendered":"Millainen romaani kantaa loppuun asti?"},"content":{"rendered":"

Laskin, ett\u00e4 minulla on t\u00e4ll\u00e4 hetkell\u00e4 luvussa yli 20 kirjaa. Kyll\u00e4, luit oikein. Kaksikymment\u00e4.<\/em>\u00a0Jossain vaiheessa menin laskuissa sekaisin. Suurin osa teoksista on romaaneja, mutta mukana on my\u00f6s pari el\u00e4m\u00e4ntaito-opasta sek\u00e4 yksi n\u00e4ytelm\u00e4kokoelma.<\/p>\n

Vaikka kirjat ovat kesken, se ei tarkoita, etten pit\u00e4isi niist\u00e4. Monet niist\u00e4 ovat tehneet minuun suuren vaikutuksen. Olen vain ahnehtinut liikaa. Vastik\u00e4\u00e4n sain luettua pari kirjaa loppuun, viimeksi eilen yhden romaanin.<\/p>\n

Toisinaan t\u00e4m\u00e4 hirvitt\u00e4v\u00e4 keskener\u00e4isyys ahdistaa minua. Miksi en voi vain keskitty\u00e4 yhteen kirjaan kerrallaan? Miksi haalin jatkuvasti uutta luettavaa jo ennen kuin edellisetk\u00e4\u00e4n kirjat on saatu p\u00e4\u00e4t\u00f6kseen?<\/p>\n

\"\"
Kaikki kirjat eiv\u00e4t liity tapaukseen. Osan olen lukenut kokonaan. Osaa en ole viel\u00e4 aloittanut.<\/figcaption><\/figure>\n

Sisimm\u00e4ss\u00e4ni tied\u00e4n vastauksen. Olen liian levoton ja k\u00e4rsim\u00e4t\u00f6n lukija omistautuakseni kerrallaan vain yhdelle teokselle. Minulla on jatkuva uusien tarinoiden ja uusien alkujen jano.<\/p>\n

Luin vastik\u00e4\u00e4n kollegojeni Sinikka Vuolan<\/strong> ja Tommi Melenderin<\/strong>\u00a0hienon esseekokoelman\u00a0Maailmojen loput. Kirjoituksia romaanitaiteesta\u00a0<\/a><\/em>(2018). Kirjassa k\u00e4sitell\u00e4\u00e4n kiinnostavista n\u00e4k\u00f6kulmista romaanin lopettamiseen liittyvi\u00e4 haasteita, samoin kuin my\u00f6s lukemisen ja kirjoittamisen iloja ja mysteereit\u00e4.<\/p>\n

Uuteen kirjaan tarttuminen on aina taianomainen hetki. Tunnistan t\u00e4ydellisesti Vuolan esitt\u00e4m\u00e4n ajatuksen siit\u00e4, millaista uutuudenvieh\u00e4tyst\u00e4 ja ensihuumaa uusi teos lukijalleen merkitsee.<\/p>\n

“Romaanin aloittaminen muistuttaa matkalle l\u00e4ht\u00f6\u00e4 tai rakastumista: teoksen maailma on viel\u00e4 avoin, ja tuntemattomaan on helppo sijoittaa alitajuisia toiveita ja unelmia. Tuon uuden ja salaper\u00e4isen kohtaaminen merkitsee maagista lupausta: kaikki on yh\u00e4 edess\u00e4, mik\u00e4 tahansa on mahdollista.”<\/em><\/p>\n

Vuola toteaa, ett\u00e4 h\u00e4nen toiveenaan on l\u00f6yt\u00e4\u00e4 kirjasta jotakin sellaista, jota h\u00e4n ei ole ennen kokenut ja joka ehk\u00e4 kykenee muuttamaan h\u00e4nt\u00e4.<\/p>\n

\"\"
Maailmojen loput koostuu kahden kirjailijan esseedialogista sek\u00e4 romaanien lopetuksia k\u00e4sittelevist\u00e4 pienoisesseist\u00e4.<\/figcaption><\/figure>\n

Minulla on sama tunne. Etsin kiihke\u00e4sti uutta luettavaa, koska toivon, ett\u00e4 uuden kirjan sivuilta l\u00f6yt\u00e4isin jotakin valaisevaa ja inspiroivaa, jotakin sellaista mik\u00e4 puhuu suoraan minulle ja josta min\u00e4 voin oivaltaa jotakin olennaista. Kirjan kautta saan mahdollisuuden p\u00e4\u00e4st\u00e4 niin fyysisesti kuin henkisestikin paikkaan, jossa en ole ennen k\u00e4ynyt. Uuden kirjan kieli ja tunnelma voivat my\u00f6s antaa oikeanlaista villi\u00e4 energiaa omaan kirjoitusprosessiin.<\/p>\n

Ensimm\u00e4iset lauseet ovat minulle hyvin t\u00e4rkeit\u00e4. Samoin kokee\u00a0 Tommi Melender, joka puhuu kirjassa romaanin alkukuvasta. Se on h\u00e4nen mukaansa “portti romaanin maailmaan”.<\/p>\n

“Ensivaikutelma on lukemisessa t\u00e4rke\u00e4 aivan kuten yst\u00e4vyydess\u00e4 ja rakkaudessa”,\u00a0<\/em>Melender kirjoittaa.<\/p>\n

Jokainen lukija tiet\u00e4\u00e4 sen tunteen, kuinka ihanaa on astua kirjan kautta uuteen todellisuuteen ja seikkailla siell\u00e4. Melenderin mielest\u00e4 monet romaanit ovatkin rikkaimmillaan keskivaiheilla, “kun kirjailija on l\u00f6yt\u00e4nyt teokselle luonteenomaisen ilmaisun ja pystyy sen voimalla syvent\u00e4m\u00e4\u00e4n ja laajentamaan romaaninsa maailmaa”.<\/p>\n

\"\"<\/p>\n

Monet lukijat tiet\u00e4v\u00e4t my\u00f6s sen, milt\u00e4 tuntuu, kun lupaavasta alusta huolimatta romaani saattaa j\u00e4\u00e4d\u00e4 kesken. T\u00e4m\u00e4n olen omalla kohdallani monesti havainnut.<\/p>\n

Romaani ei ehk\u00e4 annakaan sit\u00e4 mit\u00e4 olin odottanut – ensimm\u00e4iset virkkeet lupasivat kenties liikaa, eik\u00e4 niiden j\u00e4lkeen seurannutkaan sellaista mit\u00e4 olin toivonut.<\/p>\n

Toisinaan kirja j\u00e4\u00e4 odottamaan minua ikkunalaudalle, kun jokin muu asia on vienyt huomioni. My\u00f6hemmin l\u00f6yd\u00e4n teoksen uudelleen ja ihmettelen, miten saatoin hetkeksik\u00e4\u00e4n unohtaa sen.<\/p>\n

Eilen aloin uudestaan lukea\u00a0Karl Ove Knausg\u00e5rdin<\/a><\/strong> Taisteluni-<\/em>sarjan kuudetta osaa. Olen vannoutunut Knausg\u00e5rd-fani ja luin melko nopeaan tahtiin sarjan viisi ensimm\u00e4ist\u00e4 osaa, mutta sarjan kuudes kirja j\u00e4i minulla pitk\u00e4ksi ajaksi kesken. Luulen sen johtuvan alkupuolella k\u00e4sitelt\u00e4v\u00e4st\u00e4 aiheesta: l\u00e4heisten reaktioista kirjailijan tekstiin. Romaanin kertoja Karl Ove luetuttaa omael\u00e4m\u00e4kerrallista romaanik\u00e4sikirjoitustaan l\u00e4hipiirilleen, ja h\u00e4nen set\u00e4ns\u00e4 suuttuu. Tuo sed\u00e4n raivo oli minulle ehk\u00e4 liian rankkaa materiaalia luettavaksi niihin aikoihin, kun viel\u00e4 kirjoitin omaa Venetsialaiset<\/a><\/em>-romaaniani. Joskus siis lukeminen saattaa tyss\u00e4t\u00e4 jonkin henkil\u00f6kohtaisen, lukijalle herk\u00e4n sis\u00e4ll\u00f6n vuoksi.<\/p>\n

Joskus voi olla, ett\u00e4 lukemisen katkaisee jokin sellainen luku, joka ei puhuttele minua lainkaan. Esimerkiksi Leo Tolstoin\u00a0Anna Karenina<\/em>\u00a0oli mielest\u00e4ni aluksi varsinainen page-turner, kunnes jumituin pitk\u00e4ksi ajaksi johonkin pitk\u00e4veteiselt\u00e4 tuntuvaan lukuun. Luultavasti siin\u00e4 k\u00e4siteltiin Ven\u00e4j\u00e4n maataloutta. My\u00f6hemmin sel\u00e4tin jumin ja luin kirjan loppuun asti. Olen siit\u00e4 iloinen, sill\u00e4 Tolstoin klassikkoromaani on upea kokonaisuus.<\/p>\n

\"\"
Anna Karenina ilmestyi aluksi osissa vuosina 1875-77,<\/figcaption><\/figure>\n

Joidenkin romaanien kohdalla saattaa k\u00e4yd\u00e4 niin, ett\u00e4 tottumus astuu kehiin, eik\u00e4 romaani onnistu en\u00e4\u00e4 yll\u00e4tt\u00e4m\u00e4\u00e4n. Maailmojen loppuja<\/em> lukemalla opinkin, ett\u00e4 joskus romaanin kirjalliset keinot ehtyv\u00e4t matkan varrella.<\/p>\n

“(–) loppua kohden teoksen sis\u00e4inen maailma umpeutuu, vaihtoehdot supistuvat, aluksi ehk\u00e4 kiehtovaankaan tyyliin ei virtaa en\u00e4\u00e4 uutta dynamiikkaa, turtumus iskee”, <\/em>Sinikka Vuola pohtii.<\/p>\n

T\u00e4m\u00e4 on kiinnostava ajatus kirjailijan ty\u00f6t\u00e4 ajatellen. Miten pystyisi v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4\u00e4n turtumuksen? Kirjailijana pyrinkin k\u00e4ytt\u00e4m\u00e4\u00e4n paljon aikaa sen pohtimiseen, miten s\u00e4ilytt\u00e4isin kirjassani elinvoimaisen ja lukemiseen houkuttelevan vireen loppuun asti. Ilahdun aina, jos joku on sanonut lukeneensa kirjani yhdess\u00e4 illassa, koska ei pystynyt laskemaan sit\u00e4 k\u00e4sist\u00e4\u00e4n.<\/p>\n

Ehk\u00e4 yksi avain lukijan mielenkiinnon yll\u00e4pit\u00e4miseen on rehellinen, yksityiskohtainen ja tarkka kieli kautta romaanin. Vuolan mukaan tarkkuus taikoo kielest\u00e4 persoonallisen. Lis\u00e4ksi on uskallettava kokeilla ja leikki\u00e4, hyv\u00e4ksy\u00e4 olevansa “ikuinen harjoittelija”.<\/p>\n

“Uskon, ett\u00e4 jos taiteilijat eiv\u00e4t niin kipe\u00e4sti tavoittelisi onnistumisen kokemuksia, syntyisi paljon enemm\u00e4n rohkeaa, erottuvaa ja uudenlaista taidetta<\/em>“, Vuola miettii.<\/p>\n

Maailmojen loput<\/em> muistuttaa my\u00f6s siit\u00e4, kuinka t\u00e4rke\u00e4\u00e4 on antaa tilaa ja aukkoja lukijan omalle ajattelulle. Kirjailijan onkin t\u00e4rke\u00e4\u00e4 osata luopua sellaisesta, mit\u00e4 tekstiss\u00e4 ei tarvita. Omalla kohdallani olen huomannut, ett\u00e4 kustannustoimittajan tarkka silm\u00e4 auttaa t\u00e4ss\u00e4, samoin kuin my\u00f6s et\u00e4isyyden ottaminen tekstiin.<\/p>\n

“Ei riit\u00e4, ett\u00e4 kirjailija osaa kirjoittaa teksti\u00e4, h\u00e4nen on osattava my\u00f6s tuhota sit\u00e4. Tuhottu aines ei kuitenkaan h\u00e4vi\u00e4 kokonaan, vaan kaikuu rivien v\u00e4leiss\u00e4 ja kannattelee rakennusta kuin n\u00e4kym\u00e4t\u00f6n lujitusaine”, kuvailee Melender.<\/p>\n

\"\"<\/p>\n

Lukijana olen melko ankara itselleni. Minun on hankalaa j\u00e4tt\u00e4\u00e4 kirjoja kesken, vaikka sit\u00e4 tapahtuukin melko usein. Siksi minusta tuntuu valtavan helpottavalta, kun Sinikka Vuola muistuttaa Maailmojen lopuissa<\/em>, ett\u00e4 lukijan ei pid\u00e4 kantaa huonoa omaatuntoa romaanin kesken j\u00e4tt\u00e4misest\u00e4.<\/p>\n

“Lukeminen ei ole kilpailu tai suoritus: romaanin \u00e4\u00e4rell\u00e4 on yht\u00e4 lailla lupa innostua tai tylsisty\u00e4.”<\/em><\/p>\n

Ent\u00e4 millainen sitten on kiinnostava romaanin lopetus?<\/p>\n

Melender ja Vuola tuntuvat olevan yht\u00e4 mielt\u00e4 siit\u00e4, ett\u00e4 hyv\u00e4 loppu ei selittele eik\u00e4 alleviivaa, se ei ole liian siisti tai ennalta arvattava eik\u00e4 kaavamaisesti rakennettu. Vuola kuvailee hyv\u00e4\u00e4 loppua latautuneeksi ja ennakoimattomaksi, se her\u00e4tt\u00e4\u00e4 kysymyksi\u00e4 ja avautuu erilaisille tulkinnoille.<\/p>\n

Samoilla linjoilla on Melender pohtiessaan kirjan p\u00e4\u00e4ttymist\u00e4.<\/p>\n

“Se tulee valmiiksi, mutta sen ei tarvitse loppua. Se jatkaa el\u00e4m\u00e4\u00e4ns\u00e4 lukijoiden tajunnassa, j\u00e4lkihehkuna tai j\u00e4lkikohinana. Siin\u00e4 mieless\u00e4 lopetus tarkoittaa aloituksen mahdollisuutta.”<\/em><\/p>\n

\"\"<\/p>\n

Maailmojen loppuja<\/em> oli ihana lukea, koska siin\u00e4 toistensa kanssa dialogissa olevat kirjailijat suhtautuvat romaaneihin samanlaisella intohimolla ja roihulla kuin min\u00e4. Molemmat vertaavat kirjaan syntyv\u00e4\u00e4 yhteytt\u00e4 yst\u00e4vyyteen tai rakkauteen.<\/p>\n

Koin Maailmojen loput<\/em> inspiroivaksi my\u00f6s omaa kirjoittamistani ajatellen. Teos laajentaa n\u00e4kemyksi\u00e4 hyv\u00e4st\u00e4 kirjallisuudesta ja antaa my\u00f6s kiinnostavia lukuvinkkej\u00e4. T\u00e4m\u00e4n kirjan innoittamana haluaisin tarttua ainakin John Fowlesin Jumalten naamioon<\/em>, Zadie Smithin<\/strong> Risteymiin<\/em> ja Virginia Woolfin Majakkaan<\/em>. Kirjassa esitelty\u00a0Don DeLillon<\/strong> Valkoinen kohina<\/em> minulla on parhaillaan luvussa.<\/p>\n

Kirjan takakannessa todetaan, ett\u00e4 “teos on suunnattu kaikille lukemisen yst\u00e4ville ja se toimii my\u00f6s opaskirjana kirjailijan urasta haaveileville.”<\/p>\n

Toivoisinkin, ett\u00e4 esimerkiksi luovan kirjoittamisen opettajat l\u00f6yt\u00e4isiv\u00e4t kirjan ja hy\u00f6dynt\u00e4isiv\u00e4t sit\u00e4 opetusmateriaalina. Samoin voisin hyvin n\u00e4hd\u00e4 t\u00e4m\u00e4n teoksen vaikkapa yliopiston yleisen kirjallisuustieteen opintojen lukulistalla.<\/p>\n

Helmet-lukuhaasteessa<\/a> sijoitin kirjan kohtaan 8: Kirja, jonka lukeminen kuuluu mielest\u00e4si yleissivistykseen.<\/strong><\/p>\n

Tarinoident\u00e4yteist\u00e4 sunnuntaita kaikille!<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Laskin, ett\u00e4 minulla on t\u00e4ll\u00e4 hetkell\u00e4 luvussa yli 20 kirjaa. Kyll\u00e4, luit…<\/p>\n","protected":false},"author":70,"featured_media":4135,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[12,13,14,17,18,1],"tags":[1022,282,1032,382,395,1031,1030,842],"acf":[],"platta":{"numLikes":0,"numComments":0,"category":"kulttuuri","themes":["kirjallisuus","taide"],"commercial_partner":null,"thumbnail":"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/51\/2019\/01\/maailmojen-loput-kirja-1.jpg","blog_id":51},"jetpack_featured_media_url":"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/51\/2019\/01\/maailmojen-loput-kirja-1.jpg","_links":{"self":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/minakertoja\/api\/wp\/v2\/posts\/4132"}],"collection":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/minakertoja\/api\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/minakertoja\/api\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/minakertoja\/api\/wp\/v2\/users\/70"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/minakertoja\/api\/wp\/v2\/comments?post=4132"}],"version-history":[{"count":20,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/minakertoja\/api\/wp\/v2\/posts\/4132\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":4161,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/minakertoja\/api\/wp\/v2\/posts\/4132\/revisions\/4161"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/minakertoja\/api\/wp\/v2\/media\/4135"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/minakertoja\/api\/wp\/v2\/media?parent=4132"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/minakertoja\/api\/wp\/v2\/categories?post=4132"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/minakertoja\/api\/wp\/v2\/tags?post=4132"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}