{"id":4228,"date":"2019-04-15T21:13:52","date_gmt":"2019-04-15T18:13:52","guid":{"rendered":"https:\/\/blogit.apu.fi\/minakertoja\/?p=4228"},"modified":"2019-04-15T23:01:59","modified_gmt":"2019-04-15T20:01:59","slug":"yo-on-kirjailijan-parasta-aikaa","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/blogit.apu.fi\/minakertoja\/yo-on-kirjailijan-parasta-aikaa\/","title":{"rendered":"Y\u00f6 on kirjailijan parasta aikaa"},"content":{"rendered":"

”Olen aina uskonut y\u00f6n voimaan: Olen varma, ett\u00e4 y\u00f6 saa toiveet toteutumaan. [–] se voimantunne voi ilmeisesti kadota vain, kun siirtyy pois unien maailmasta, aamunkoiton tuolle puolen. Silloin n\u00e4hd\u00e4\u00e4n ketk\u00e4 ovat todellisia onnistujia, ketk\u00e4 tekev\u00e4t unelmistaan totta ja kykenev\u00e4t voittamaan aamunkoiton.”<\/em><\/p>\n

-Albert Espinosa: Keltainen maailma<\/em> (suom. Taina Helkamo)<\/p><\/blockquote>\n

\"\"<\/p>\n

Olen aina ollut niin sanotusti y\u00f6kukkuja. Kouluaikoina rakastin kes\u00e4lomia erityisesti siksi, ett\u00e4 lomalla sai valvoa my\u00f6h\u00e4\u00e4n. Muistan yh\u00e4, kuinka lukioik\u00e4isen\u00e4 ajeltiin yst\u00e4v\u00e4n kanssa autolla ymp\u00e4ri Lapuaa ja juteltiin kolmeen, nelj\u00e4\u00e4n asti aamulla. Aurinko ehti jo nousta, kun min\u00e4 vasta ajelin kotiin pitkin vaitonaisia katuja. Joskus tuntui silt\u00e4 kuin olisin ollut ainoa ihminen maailmassa – eik\u00e4 kukaan huomannut minua paitsi kadun viert\u00e4 kulkeva kissa. Niityll\u00e4 nuokkuvat lehm\u00e4tk\u00e4\u00e4n eiv\u00e4t en\u00e4\u00e4 siin\u00e4 vaiheessa jaksaneet kiinnitt\u00e4\u00e4 minuun huomiota.<\/p>\n

En ole muuttunut noista ajoista. Yh\u00e4 edelleen rakastan y\u00f6n ensimm\u00e4isi\u00e4 hetki\u00e4, siroa kuunsirppi\u00e4 taivaalla, t\u00e4hti\u00e4 jotka ujostelevat n\u00e4ytt\u00e4yty\u00e4 t\u00e4\u00e4ll\u00e4 Helsingin syd\u00e4mess\u00e4.<\/p>\n

\"\"<\/p>\n

Iltaisin ja \u00f6isin saan usein parhaat kirjoitusideat. Esimerkiksi yhten\u00e4 y\u00f6n\u00e4 Pohjanmaalla valvoin s\u00e4ngyss\u00e4 ainakin kolmeen asti, sill\u00e4 aivoni olivat varoittamatta alkaneet muokata uutta versiota tekeill\u00e4 olevasta n\u00e4ytelm\u00e4st\u00e4. Yritin ajatella muita asioita, mutta hermosoluni olivat itsepintaisia, ja syd\u00e4n hakkasi hurjana ideoiden voimasta. Olin samana p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 k\u00e4ynyt palaverissa Vaasan kaupunginteatterissa ja saanut uudesta n\u00e4ytelm\u00e4st\u00e4ni palautetta. Keskell\u00e4 y\u00f6t\u00e4, kun kaupunki vajosi hiljaisuuteen, aloin kuulla henkil\u00f6hahmojen \u00e4\u00e4net ja heid\u00e4n repliikkins\u00e4, ja tiesin yht\u00e4kki\u00e4, mit\u00e4 heid\u00e4n tulisi sanoa toisilleen.<\/p>\n

Lopulta filmi katkesi ja aloin n\u00e4hd\u00e4 rauhallisia unia.<\/p>\n

Seuraavana aamuna minun ei tarvinnut kuin avata kannettava tietokoneeni ja kirjoittaa ensimm\u00e4inen kohtaus uusiksi ihanassa flow-tilassa.<\/p>\n

(Onneksi t\u00e4llaisia hurjia y\u00f6llisi\u00e4 ideamyrskyj\u00e4 tapahtuu kuitenkin aika harvoin. Ne voisivat k\u00e4yd\u00e4 hieman raskaiksi.)<\/p>\n

\"\"<\/p>\n

Yhten\u00e4 y\u00f6n\u00e4 luin antaumuksella Sara Enholm Hielmin<\/strong>\u00a0esseeteosta\u00a0Ja syd\u00e4n oli minun<\/a><\/em>\u00a0(2018). Kirjassa on hyvin inspiroiva vire, ja yksi esseist\u00e4 her\u00e4tti minussa muistoja er\u00e4\u00e4st\u00e4 omasta kokemuksestani. Yll\u00e4tt\u00e4en minun teki mieli ruveta kirjoittamaan. En kuitenkaan tehnyt sit\u00e4 heti, maistelin vain lauseita mieless\u00e4ni kuin jotakin herkullista kuvittellista suklaata.<\/p>\n

Mutta joitakin aikoja my\u00f6hemmin, sauvak\u00e4velylenkin j\u00e4lkeen, kirjoitin yht\u00e4kki\u00e4 kahdeksan liuskaa uutta materiaalia kylpytakki p\u00e4\u00e4ll\u00e4ni, valtavalla innolla.<\/p>\n

Sen sijaan p\u00e4ivisin – etenkin keskell\u00e4 arjen askareita – minun on toisinaan vaikeaa tuntea n\u00e4peiss\u00e4ni yht\u00e4 voimakasta kirjoittamisen paloa.<\/p>\n

Ehk\u00e4 minua riivaa jonkinlainen syyllisyys – syyllisyys siit\u00e4, ett\u00e4 en istu avokonttorissa puhumassa jotakin t\u00e4rke\u00e4\u00e4 puhelua, minulla ei ole kovin usein kokouksia, joissa tarvittaisiin mielipidett\u00e4ni, enk\u00e4 saa yhden maanantaip\u00e4iv\u00e4n aikana 52 uutta s\u00e4hk\u00f6postia. Kenenk\u00e4\u00e4n el\u00e4m\u00e4 ei varsinaisesti riipu siit\u00e4, kirjoitanko uuden luvun\/ kohtauksen juuri t\u00e4n\u00e4\u00e4n vai en – vaikka jonakin p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 kyseisest\u00e4 teoksesta voi toki tulla jollekulle h\u00e4nen el\u00e4m\u00e4ns\u00e4 k\u00e4\u00e4nteentekev\u00e4 kokemus.<\/p>\n

Ehk\u00e4 teos saattaa joskus jopa pelastaa jonkun el\u00e4m\u00e4n.<\/p>\n

Tai v\u00e4hint\u00e4\u00e4n yhden p\u00e4iv\u00e4n jonkun el\u00e4m\u00e4st\u00e4.<\/p>\n

\"\"<\/p>\n

T\u00e4t\u00e4 ei kuitenkaan tule ajatelleeksi jonakin tavallisena tuulisena tiistaina, kun kaikki ovat ty\u00f6paikoillaan tulostamassa t\u00e4rkeit\u00e4 papereita.<\/p>\n

My\u00f6h\u00e4\u00e4n illalla, kun aurinko on jo kadonnut mustalta taivaalta ja useimmat ihmiset (paitsi ehk\u00e4 p\u00e4ivyst\u00e4v\u00e4t l\u00e4\u00e4k\u00e4rit, ensihoitajat, taksikuskit, vartijat jne.) ovat jo aikoja sitten l\u00e4hteneet ty\u00f6paikoiltaan ja vet\u00e4ytyneet y\u00f6puulle, tunnen olevani erityisen onnellinen ja vapaa kirjoittamaan. Tai lukemaan.<\/p>\n

(Tai ottamaan selfieit\u00e4).<\/p>\n

\"\"<\/p>\n

Tied\u00e4n kyll\u00e4, ett\u00e4 \u00f6inen hengailu ei ole kovin j\u00e4rkev\u00e4\u00e4 unirytmin kannalta. Oikeasti minun pit\u00e4isi menn\u00e4 nukkumaan viimeist\u00e4\u00e4n klo 00.00, mutta en juuri koskaan onnistu t\u00e4ss\u00e4 tavoitteessa; tekee mieli lukea viel\u00e4 yksi lyhyt luku jostakin romaanista, viel\u00e4 pari kaunista lausetta. Mik\u00e4\u00e4n ei ole niin rauhoittavaa kuin kirjan lukeminen. My\u00f6h\u00e4\u00e4n illalla se on rauhoittavampaa kuin kirjoittaminen, ja siksi saatan lukea pitk\u00e4t p\u00e4tk\u00e4t ennen nukkumaanmenoa.<\/p>\n

Toki tiedostan, ett\u00e4 kaikkien el\u00e4m\u00e4ntilanteissa maltillinenkaan y\u00f6kukkuminen ei k\u00e4y p\u00e4ins\u00e4. Lapsi alkaa itke\u00e4 kolmelta, her\u00e4tyskello pirisee klo 5.20, pomolla on asiaa, koira tahtoo lenkille klo 6.24.<\/p>\n

Minulla ei kuitenkaan ole t\u00e4ll\u00e4 hetkell\u00e4 huolehdittavana mit\u00e4\u00e4n edell\u00e4 mainituista, paitsi her\u00e4tyskello k\u00e4nnyk\u00e4ss\u00e4. Her\u00e4tyskello, joka on syntisen helppo vaimentaa.<\/p>\n

Vaikka koen my\u00f6h\u00e4iset illat innoittaviksi, kirjoitan silti ehk\u00e4 enemm\u00e4n p\u00e4iv\u00e4saikaan, esimerkiksi kahviloissa tai kirjastossa. Nautin siit\u00e4, ett\u00e4 tunnen olevani ihmisten parissa, osa hy\u00f6riv\u00e4\u00e4, kahvintuoksuista yhteiskuntaa. Oikeastaan yrit\u00e4n nyky\u00e4\u00e4n v\u00e4ltt\u00e4\u00e4 y\u00f6llist\u00e4 tarinoiden punomista turvatakseni itselleni hyv\u00e4t y\u00f6unet.<\/p>\n

Mutta minun el\u00e4m\u00e4ss\u00e4ni y\u00f6t ovat olleet olennaisia. Ehk\u00e4 jopa el\u00e4m\u00e4ni parhaat tuokiot ovat tapahtuneet \u00f6isin. Sinisten hetkien j\u00e4lkeen olen ollut kaikkein inspiroitunein ja vapautunein, \u00f6isin olen tanssinut, hullaantunut, rakastunut keskell\u00e4 savukoneiden puhallusta.<\/p>\n

\"\"<\/p>\n

Sara Ehnholm Hielm puhuu kauniisti \u00f6iden voimasta Ja syd\u00e4n oli minun<\/em> -kirjan ensimm\u00e4isess\u00e4 esseess\u00e4 (suom. Kaisa Sivenius<\/strong>). Y\u00f6t voivat olla juhlien aikaa, uusien kohtaamisten, ilon ja yll\u00e4tt\u00e4vien keskustelujen aikaa.<\/p>\n

”Noiden \u00f6isten olemassaolon hetkien voimin jaksan siet\u00e4\u00e4 p\u00e4iv\u00e4maailmaa, tylsyytt\u00e4, jossa kaikki puhuvat odotetusti, yksik\u00e4\u00e4n katse ei v\u00e4l\u00e4hd\u00e4, eik\u00e4 yll\u00e4tyksi\u00e4 tule. Heid\u00e4n seurassaan olen turvassa, mit\u00e4\u00e4n vaarallista ei minulle tapahdu. Mutta sinun kanssasi oli toisin.”<\/em><\/p>\n

Hyv\u00e4\u00e4 viikon jatkoa kaikille! \u00c4lk\u00e4\u00e4 menk\u00f6 nukkumaan liian aikaisin.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

”Olen aina uskonut y\u00f6n voimaan: Olen varma, ett\u00e4 y\u00f6 saa toiveet toteutumaan.…<\/p>\n","protected":false},"author":70,"featured_media":4237,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[6,11,12,13,14,17,18,24,26,1],"tags":[45,282,1050,358,395,487,1049,919],"acf":[],"platta":{"numLikes":1,"numComments":0,"category":"kulttuuri","themes":["kirjallisuus","taide","teatteri"],"commercial_partner":null,"thumbnail":"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/51\/2019\/03\/senaatintorilla.jpg","blog_id":51},"jetpack_featured_media_url":"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/51\/2019\/03\/senaatintorilla.jpg","_links":{"self":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/minakertoja\/api\/wp\/v2\/posts\/4228"}],"collection":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/minakertoja\/api\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/minakertoja\/api\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/minakertoja\/api\/wp\/v2\/users\/70"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/minakertoja\/api\/wp\/v2\/comments?post=4228"}],"version-history":[{"count":19,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/minakertoja\/api\/wp\/v2\/posts\/4228\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":4263,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/minakertoja\/api\/wp\/v2\/posts\/4228\/revisions\/4263"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/minakertoja\/api\/wp\/v2\/media\/4237"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/minakertoja\/api\/wp\/v2\/media?parent=4228"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/minakertoja\/api\/wp\/v2\/categories?post=4228"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/minakertoja\/api\/wp\/v2\/tags?post=4228"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}