{"id":4239,"date":"2019-03-20T16:00:31","date_gmt":"2019-03-20T14:00:31","guid":{"rendered":"https:\/\/blogit.apu.fi\/minakertoja\/?p=4239"},"modified":"2019-03-20T16:18:39","modified_gmt":"2019-03-20T14:18:39","slug":"miksi-oma-vanha-kirja-herattaa-joskus-haikeutta","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/blogit.apu.fi\/minakertoja\/miksi-oma-vanha-kirja-herattaa-joskus-haikeutta\/","title":{"rendered":"Miksi oma vanha kirja her\u00e4tt\u00e4\u00e4 joskus haikeutta?"},"content":{"rendered":"

Facebookissa tuli t\u00e4n\u00e4\u00e4n vastaan muisto kolmen vuoden takaa. Yst\u00e4v\u00e4ni oli ottanut minusta valokuvan Helsingin Tokoinrannassa, yll\u00e4ni villakangastakki ja maisemaan sointuva kev\u00e4thymy. Kuvatekstiksi olin kirjoittanut: ”T\u00e4n\u00e4\u00e4n, onnellisuuden p\u00e4iv\u00e4n\u00e4, kirjani meni painoon.”<\/p>\n

Kyseess\u00e4 oli vuoden 2015 tyk\u00e4tyin postaus.<\/p>\n

Se koski novellikokoelmaani Ennen kuin kaikki muuttuu.<\/a><\/em><\/p>\n

\"\"
Ennen kuin kaikki muuttuu ilmestyi huhtikuussa 2015 Otavalta.<\/figcaption><\/figure>\n

Luen aika harvoin omia kirjojani j\u00e4lkeenp\u00e4in, koska usein kokemukseen liittyy niin voimakas haikeuden tunne. Tietyt kirjat voi kirjoittaa vain tietyll\u00e4 hetkell\u00e4, tiettyin\u00e4 kuukausina ja vuosina. Sellainen olo minulla on t\u00e4st\u00e4kin rakkaasta novellikokoelmasta, jota kirjoitin usein Rytmiss\u00e4, jossakin valkoisessa nurkkap\u00f6yd\u00e4ss\u00e4, ihmisi\u00e4 tarkkaillen ja heit\u00e4 tervehtien, tekstiin uppoutuen ja v\u00e4lill\u00e4 kaiken muun unohtaen.<\/p>\n

T\u00e4n\u00e4\u00e4n tartuin pitk\u00e4st\u00e4 aikaa tuohon kolme vuotta vanhaan kirjaan ja lueskelin novelleja sielt\u00e4 t\u00e4\u00e4lt\u00e4. Luin p\u00e4tki\u00e4 naisesta, joka haluaa pakkomielteisesti ikioman kilpikonnavauvan. Luin ajatuksia kahdesta kolmikymppisest\u00e4, jotka kihlautuvat yhten\u00e4 kes\u00e4isen\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4, luin arasta kirjailijasta joka ihastuu kuuluisaan n\u00e4yttelij\u00e4\u00e4n, luin naisesta joka kohtaa Edinburghissa italialaisen katusoittajan. Novellin nimi on ”Italialainen yst\u00e4v\u00e4”, ja sen luettuani aloin kaivata hirve\u00e4sti Edinburghia, s\u00e4kkipillinsoittoa Fringe-festivaalien aikaan, p\u00e4ivi\u00e4 jolloin mit\u00e4 tahansa voi tapahtua, kiivet\u00e4 Calton Hillin kukkulalle kamera kaulassaan, yst\u00e4vysty\u00e4 kokonaisen kaupungin yll\u00e4.<\/p>\n

\"\"
Kuva Edinburghista vuodelta 2013.<\/figcaption><\/figure>\n

Joskus omia vanhoja kirjoja selaillessa iskee yht\u00e4 aikaa hellyytt\u00e4v\u00e4 ylpeyden tunne, ja aito ihmetys: min\u00e4k\u00f6 t\u00e4m\u00e4n tein? Noihin tunteisiin voi my\u00f6s sekoittua kauheaa pelkoa: osaisinko en\u00e4\u00e4 kirjoittaa niin kuin silloin joskus? Toisinaan on todettava, ett\u00e4 en ehk\u00e4 osaisi. En pystyisi en\u00e4\u00e4 kirjoittamaan t\u00e4ysin samalla tavalla kuin vaikkapa 23-vuotias tuleva esikoiskirjailija, joka ty\u00f6sti 18 neli\u00f6n yksi\u00f6ss\u00e4\u00e4n Vallillassa Arvostelukappale<\/a><\/em>-nimist\u00e4 novellikokoelmaa, muistellen, kuvaillen, kadonneita hetki\u00e4 vangiten. Koko kirjan energia kumpusi nuoruudesta, viattomuudesta, aidosta h\u00e4mmennyksest\u00e4 el\u00e4m\u00e4n edess\u00e4.<\/p>\n

Sellaista h\u00e4mmennyst\u00e4 ei voi en\u00e4\u00e4 toistaa vuosia my\u00f6hemmin.<\/p>\n

\"\"
Arvostelukappale n\u00e4ki p\u00e4iv\u00e4nvalon syyskuussa 2007 WSOY:n kustantamana.<\/figcaption><\/figure>\n

Omia vanhoja kirjoja lukiessa kaipaa menneit\u00e4 onnen hetki\u00e4, ohikiit\u00e4neit\u00e4 sekunteja ja toisaalta kirjoittamisen paloa ja valoa. Samalla alkaa j\u00e4nn\u00e4ll\u00e4 tavalla kaivata my\u00f6s sit\u00e4 ihmist\u00e4, joka oli silloin kun kirjoitti juuri nuo aiemmat tarinat.<\/p>\n

Se ihminen on jo muuttunut, monta kertaa.<\/p>\n

Sit\u00e4 ihmist\u00e4 ei oikeastaan en\u00e4\u00e4 ole. On uusi ihminen.<\/p>\n

On ihminen, joka kirjoitti Venetsialaiset<\/a><\/em>-nimisen romaanin ja kolmen sisaren tarinan, on ihminen joka halusi kokeilla vaihteeksi kaikkitiet\u00e4v\u00e4\u00e4 kertojaa, koska totuttuja kirjoitustapoja on hyv\u00e4 murtaa. On ihminen, joka ei halua eik\u00e4 jaksa kirjoittaa aina samalla tavalla, vaikka tuo tapa olisikin joskus hyv\u00e4ksi havaittu.<\/p>\n

\"\"
Venetsialaiset ilmestyi Otavalta syksyll\u00e4 2018. Se kertoo kolmesta sisaresta, heid\u00e4n edesmenneest\u00e4 is\u00e4st\u00e4\u00e4n ja huvilakauden p\u00e4\u00e4tt\u00e4j\u00e4isist\u00e4.<\/figcaption><\/figure>\n

On ihminen, joka kirjoittaa nyt satiirista, fiktiivist\u00e4 komedian\u00e4ytelm\u00e4\u00e4 jossa p\u00e4\u00e4henkil\u00f6n\u00e4 on ’Kekkosen tyt\u00e4r’ – ja miettii, voisiko hallituksen kaatumista jotenkin hy\u00f6dynt\u00e4\u00e4 t\u00e4ss\u00e4 teoksessa.<\/p>\n

On ihminen, joka kirjoitti hiljattain uuden lopun Anna Kareninaan ja luki sen \u00e4\u00e4neen Vaasa LittFestiss\u00e4<\/a> Klassikon uusi \u00e4\u00e4ni -tapahtumassa, leve\u00e4ll\u00e4 etel\u00e4pohjalaisella murteella.<\/p>\n

Tuota ihmist\u00e4 j\u00e4nnitti niin paljon, ett\u00e4 h\u00e4n laittoi p\u00e4\u00e4h\u00e4ns\u00e4 mustan ”kirjailijahatun” selvit\u00e4kseen tilaisuudesta kunnialla. Kyseisell\u00e4 taikahatulla on sellainen erityisominaisuus, ett\u00e4 se toimii jonkinlaisena rekvisiittana ja suojapanssarina liiallista syd\u00e4mentykytyst\u00e4 vastaan.<\/p>\n

Mutta vaasalaisyleis\u00f6n palaute oli niin ihanaa ja kannustavaa, ett\u00e4 sen voimin jaksaa hymyill\u00e4 pitk\u00e4\u00e4n. Ihmisten yst\u00e4v\u00e4llisyys on korvaamatonta kirjailijan kiemuraisella polulla.<\/p>\n

\"\"
Kotona en useinkaan k\u00e4yt\u00e4 taikahattua.<\/figcaption><\/figure>\n

Kirjailija saa ilokseen huomata, ett\u00e4 uusia onnellisuuden p\u00e4ivi\u00e4 tulee, ne pit\u00e4\u00e4 vain huomata, ja niille pit\u00e4\u00e4 avata silm\u00e4ns\u00e4.<\/p>\n

T\u00e4h\u00e4n loppuun kirjoitan viel\u00e4 lainauksen jo mainitsemastani Italialainen yst\u00e4v\u00e4 -nimisest\u00e4 novellista, joka tiivist\u00e4\u00e4 mielest\u00e4ni aika hyvin merkityksellisten matkojen ja jaettujen hetkien j\u00e4lkihehkun:<\/p>\n

”L\u00e4ht\u00f6p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 siivoilin ja mietin, mik\u00e4 oli ollut viikon paras hetki. Tiesin, ett\u00e4 se liittyi jollakin tavalla Valentinoon, mutta en osannut sanallistaa sit\u00e4. J\u00e4rjestelin paikkoja ja ajattelin h\u00e4nen el\u00e4m\u00e4\u00e4ns\u00e4, muistin mit\u00e4 kaikkea h\u00e4n oli sanonut vapaudesta. Yritin j\u00e4tt\u00e4\u00e4 residenssin sellaiseen kuntoon, jossa se oli ollut ennen tuloani; ker\u00e4sin kyn\u00e4ni, hiusharjani, kurkkupastillini, teatteriliput jotka n\u00f6k\u00f6ttiv\u00e4t p\u00f6yd\u00e4ll\u00e4, kuitin jonka takana oli Valentinon numero. Silti oli mahdotonta t\u00e4ysin h\u00e4ivytt\u00e4\u00e4 sit\u00e4, mit\u00e4 olin j\u00e4tt\u00e4nyt itsest\u00e4ni noihin valkoisiin huoneisiin, samoin kuin oli mahdotonta unohtaa kadut joilla olin yksin harhaillut, tai keng\u00e4t jotka olivat hetken k\u00e4velleet vieretysten.”<\/em><\/p>\n

 <\/p>\n

Hyv\u00e4\u00e4 kansainv\u00e4list\u00e4 onnellisuuden p\u00e4iv\u00e4\u00e4 kaikille! Se on t\u00e4n\u00e4\u00e4n!<\/p>\n

 <\/p>\n

PS: T\u00e4\u00e4lt\u00e4<\/a>, vanhasta blogitekstist\u00e4, voi lukea vuoden 2015 tunnelmiani kirjan menty\u00e4 painoon.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Facebookissa tuli t\u00e4n\u00e4\u00e4n vastaan muisto kolmen vuoden takaa. Yst\u00e4v\u00e4ni oli ottanut minusta…<\/p>\n","protected":false},"author":70,"featured_media":4240,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[3,4,6,12,13,14,17,18,19,21,24,26],"tags":[85,163,176,376,395,779,885],"acf":[],"platta":{"numLikes":0,"numComments":0,"category":"kulttuuri","themes":["kirjallisuus","taide"],"commercial_partner":null,"thumbnail":"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/51\/2019\/03\/ennen-kuin-kaikki-muuttuu-valokuva.jpg","blog_id":51},"jetpack_featured_media_url":"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/51\/2019\/03\/ennen-kuin-kaikki-muuttuu-valokuva.jpg","_links":{"self":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/minakertoja\/api\/wp\/v2\/posts\/4239"}],"collection":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/minakertoja\/api\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/minakertoja\/api\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/minakertoja\/api\/wp\/v2\/users\/70"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/minakertoja\/api\/wp\/v2\/comments?post=4239"}],"version-history":[{"count":6,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/minakertoja\/api\/wp\/v2\/posts\/4239\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":4248,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/minakertoja\/api\/wp\/v2\/posts\/4239\/revisions\/4248"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/minakertoja\/api\/wp\/v2\/media\/4240"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/minakertoja\/api\/wp\/v2\/media?parent=4239"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/minakertoja\/api\/wp\/v2\/categories?post=4239"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/minakertoja\/api\/wp\/v2\/tags?post=4239"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}