{"id":4291,"date":"2019-05-20T22:29:55","date_gmt":"2019-05-20T19:29:55","guid":{"rendered":"https:\/\/blogit.apu.fi\/minakertoja\/?p=4291"},"modified":"2019-05-21T00:08:38","modified_gmt":"2019-05-20T21:08:38","slug":"helsinki-lit-toi-mukanaan-kesan-ja-tunnelmalliset-kirjallisuuskeskustelut","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/blogit.apu.fi\/minakertoja\/helsinki-lit-toi-mukanaan-kesan-ja-tunnelmalliset-kirjallisuuskeskustelut\/","title":{"rendered":"Helsinki Lit toi mukanaan kes\u00e4n ja tunnelmalliset kirjallisuuskeskustelut"},"content":{"rendered":"<p>Minun piti jo eilen naputella postaus <a rel=\"nofollow\" href=\"https:\/\/helsinki-lit.fi\/fi\/etusivu\/\">Helsinki Lit &#8211;<\/a>kirjallisuustapahtumasta, johon viikonloppuna osallistuin.<\/p>\n<p>K\u00e4vi kuitenkin niin, ett\u00e4 luin melkein koko sunnuntain irlantilaiskirjailija\u00a0<strong>Sally Rooneyn<\/strong>\u00a0kehuttua esikoisromaania <em><a rel=\"nofollow\" href=\"https:\/\/otava.fi\/kirjat\/9789511333517\/\">Keskusteluja yst\u00e4vien kesken<\/a><\/em> (2019).\u00a0Kirja oli niin mukaansatempaava, ett\u00e4 makoilin monta tuntia s\u00e4ngyss\u00e4 ja luin. Ja kun menin joskus keskip\u00e4iv\u00e4ll\u00e4 sy\u00f6m\u00e4\u00e4n &#8221;aamupalaa&#8221;, otin romaanin mukaan seurakseni\u00a0 p\u00f6yt\u00e4\u00e4n. Ja luin.<\/p>\n<figure id=\"attachment_4296\" aria-describedby=\"caption-attachment-4296\" style=\"width: 1057px\" class=\"wp-caption alignnone\"><img decoding=\"async\" loading=\"lazy\" class=\"wp-image-4296 size-full\" src=\"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/51\/2019\/05\/sally-rooney-keskusteluja-ystavien-kesken.jpg\" alt=\"\" width=\"1057\" height=\"1200\" \/><figcaption id=\"caption-attachment-4296\" class=\"wp-caption-text\">Sally Rooneyn esikoisromaani on ilmestynyt alun perin englanniksi vuonna 2017.<\/figcaption><\/figure>\n<p>Uskon, ett\u00e4 kirjallisuusihmiset, jos ketk\u00e4, antavat anteeksi t\u00e4st\u00e4 syyst\u00e4 aiheutuneen viiveen.<\/p>\n<p>(Sally Rooneyn piti muuten alun perin esiinty\u00e4 Helsinki Litiss\u00e4, mutta h\u00e4n joutui valitettavasti perumaan osallistumisensa.)<\/p>\n<p>Ajattelin kirjoittaa ja julkaista Helsinki Lit -kokemuksiani t\u00e4ll\u00e4 kertaa kahdessa osassa, koska yhteen viikonloppuun mahtui niin monta el\u00e4myst\u00e4.<\/p>\n<figure id=\"attachment_4300\" aria-describedby=\"caption-attachment-4300\" style=\"width: 1200px\" class=\"wp-caption alignnone\"><img decoding=\"async\" loading=\"lazy\" class=\"wp-image-4300 size-full\" src=\"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/51\/2019\/05\/kirjoja-hesinki-litissa.jpg\" alt=\"\" width=\"1200\" height=\"1120\" \/><figcaption id=\"caption-attachment-4300\" class=\"wp-caption-text\">Helsinki Litiss\u00e4 oli kirjoja myynniss\u00e4.<\/figcaption><\/figure>\n<p>Helsinki Lit alkoi samana p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 kuin Helsingiss\u00e4 kes\u00e4. Festivaalin ohjelmajohtaja <strong>Philip Teir<\/strong> sanoikin alun puheenvuorossaan, ett\u00e4 pelk\u00e4si ihmisten l\u00e4hteneen maalle aurinkoisen s\u00e4\u00e4n vuoksi. Niin ei kuitenkaan k\u00e4ynyt, vaan Savoy-teatterin sali oli l\u00e4hestulkoon t\u00e4ynn\u00e4 &#8211; luin Helsinki Litin Faceobook-sivuilta, ett\u00e4 ainakin perjantai-ilta oli viitt\u00e4 lippua vaille loppuunmyyty.<\/p>\n<p>Helsinki Lit on kansainv\u00e4linen kirjallisuusfestivaali. T\u00e4n\u00e4 vuonna esiintyj\u00e4t olivat saapuneet muun muassa Ruosista, Islannista, Norjasta, Kanadasta, Iso-Britanniasta ja Amerikasta asti.<\/p>\n<p>Perjantai-ilta k\u00e4ynnistyi chilel\u00e4is-ruotsalaisen<strong> Pascal Engmanin<\/strong>\u00a0ja <strong>Li Anderssonin<\/strong> keskustelusta. Engman on julkaissut toimintatrillerin nimelt\u00e4 <em>Patrioterna<\/em>\u00a0(suom. <a rel=\"nofollow\" href=\"https:\/\/www.wsoy.fi\/kirja\/pascal-engman\/patriootit\/9789510431160\"><em>Patriootit)<\/em>,<\/a>joka her\u00e4tti Helsinki Litin lavalla keskustelua muun muassa luokkayhteiskunnasta, nuorista vihaisista miehist\u00e4 ja radikalisoitumisesta. Engmanin esikoisromaanista on t\u00e4ll\u00e4 hetkell\u00e4 tekeill\u00e4 tv-sarja Hollywoodissa.<\/p>\n<p>Helsinki Lit on v\u00e4h\u00e4n kuin Flow-festivaali &#8211; tapahtumasta l\u00f6ytyy aina uusia kiehtovia tekij\u00f6it\u00e4, joiden tuotantoon haluaa tutustua. Yksi mieleenpainuvimmista hahmoista oli vietnamilaissyntyinen kirjailija\u00a0<strong>Kim Th\u00fcy<\/strong>, joka on kirjoittanut omae\u00e4m\u00e4kerrallisen, <em><a rel=\"nofollow\" href=\"https:\/\/www.gummerus.fi\/fi\/kirja\/9789512410736\/ru\/\">Ru<\/a><\/em>-nimisen romaanin. Se k\u00e4sittelee Vietnamia, venepakolaisuutta ja p\u00e4\u00e4henkil\u00f6n uutta el\u00e4m\u00e4\u00e4 Kanadassa. Lyhyehk\u00f6ist\u00e4 fragmenteista koostuva romaani on saanut alkunsa kiinnostavalla tavalla: kirjailijalla on kuulemma paha tapa nukahtaa liikenneruuhkassa valoihin, joten h\u00e4nen oli pakko pit\u00e4\u00e4 itsens\u00e4 hereill\u00e4 jollakin tavalla. H\u00e4n ryhtyi kirjoittamaan tekstej\u00e4, ja n\u00e4in alkoi synty\u00e4 romaani. Kirjailija\u00a0<strong>Silvia Hosseinin <\/strong>jututtama\u00a0Th\u00fcy vastasi kysymyksiin valloittavasti, h\u00e4n osasi viihdytt\u00e4\u00e4 yleis\u00f6\u00e4 ja sai koko salin nauramaan.<\/p>\n<p>Ensimm\u00e4isen\u00e4 iltana odotin eniten<strong> Andr\u00e9 Acimanin<\/strong>\u00a0ja n\u00e4yttelij\u00e4 <strong>Boodi Kabbanin<\/strong> keskustelua. Nyky\u00e4\u00e4n New Yorkissa asuva, egyptil\u00e4istaustainen Aciman on tullut maailmankuuluksi romaanillaan <em>Call Me by Your Name<\/em>, joka kertoo kahden nuoren miehen rakkaustarinan. Acimanin teokseen perustuva samanniminen elokuva teki minuun viime vuonna suuren vaikutuksen. Kuulin, ett\u00e4 joku yleis\u00f6st\u00e4 oli n\u00e4hnyt elokuvan 42 kertaa. Min\u00e4 olen katsonut elokuvan kahdesti. Istuessani Litin katsomossa tajusin, ett\u00e4 se ei ole l\u00e4himainkaan riitt\u00e4v\u00e4 m\u00e4\u00e4r\u00e4.<\/p>\n<figure id=\"attachment_4301\" aria-describedby=\"caption-attachment-4301\" style=\"width: 1120px\" class=\"wp-caption alignnone\"><img decoding=\"async\" loading=\"lazy\" class=\"wp-image-4301 size-full\" src=\"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/51\/2019\/05\/call-me-by-your-name.jpg\" alt=\"\" width=\"1120\" height=\"1200\" \/><figcaption id=\"caption-attachment-4301\" class=\"wp-caption-text\">Call Me by Your Name kertoo Oliverin ja Elion rakkaustarinan.<\/figcaption><\/figure>\n<p>Kun selailen vaaleanpunaista muistikirjaani, huomaan, ett\u00e4 olen ehtinyt kirjoittaa yl\u00f6s vain hajanaisia lauseita kirjailijoitten puheesta. Acimanin kohdalla lukee muun muassa n\u00e4in:<\/p>\n<p>&#8221;I write of uncertainty and of paradox&#8221;<\/p>\n<p>&#8221;I wrote it for myself, it came right out of my subconsciousness&#8221;<\/p>\n<p>&#8221;I examine everything when I want to become someone&#8217;s friend.&#8221;<\/p>\n<p>&#8221;It [the film] captures the feelings without saying a word.&#8221;<\/p>\n<p>On ihana tunne, kun kirjoittaessa teksti kumpuaa suoraan alitajunnasta, kuten <em>Call Me By Your Name<\/em> -kirjan tapauksessa on ilmeisesti k\u00e4ynyt. Ajattelen niin, ett\u00e4 jos teksti pulppuaa suoraan sielusta ja syd\u00e4mest\u00e4, lukija aistii sen yht\u00e4 voimakkaasti kuin kirjailija. Silloin tuntuu, ett\u00e4 kirjailijalla on ollut todellinen tarve kirjoittaa kaikesta siit\u00e4 mit\u00e4 h\u00e4n paperille tallensi, estot ja pelot katoavat ja sis\u00e4inen sensuuri vaimenee. Juuri t\u00e4h\u00e4n pyrin omassa kirjoittamisessani, vaikka se on v\u00e4lill\u00e4 vaikeaa. Usein syd\u00e4men ymp\u00e4rill\u00e4 on monenlaisia suojamuureja, jotka koostuvat muun muassa h\u00e4pe\u00e4st\u00e4, pelosta ja muista ahdistuksista.<\/p>\n<p><img decoding=\"async\" loading=\"lazy\" class=\"alignnone size-full wp-image-4299\" src=\"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/51\/2019\/05\/pinkki-muistikirja.jpg\" alt=\"\" width=\"1200\" height=\"1200\" \/><\/p>\n<p>Kiinnostuin my\u00f6s norjalaisen <strong>Niina Lykken<\/strong> romaanista\u00a0<em><a rel=\"nofollow\" href=\"https:\/\/www.gummerus.fi\/fi\/kirja\/9789512412808\/ei-ei-ja-viela-kerran-ei\/\">Ei, ei ja viel\u00e4 kerran ei<\/a><\/em>. T\u00e4m\u00e4 keskiluokkasatiiriksi kutsuttu teos kertoo keski-ik\u00e4isest\u00e4 opettajasta ja perheen\u00e4idist\u00e4 Ingridist\u00e4, jonka mies ihastuu nuorempaan naiseen.<strong>\u00a0Saara Turusen<\/strong> haastattelema Lykke kertoi kiinnostavasti ajatuksiaan nykyajan perheest\u00e4 ja keskiluokasta. L\u00e4nsimaisella ihmisell\u00e4 on usein kaikki melko hyvin, mutta silti h\u00e4n ei v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 ole onnellinen.<\/p>\n<p>&#8221;Me olemme kaikki sidottuja omiin neurooseihimme. Jokainen on tavallaan oman el\u00e4m\u00e4ns\u00e4 vanki&#8221;, Lykke muotoili.<\/p>\n<p>H\u00e4n sanoi my\u00f6s, ett\u00e4 vapauskin voi tuntua siteelt\u00e4.<\/p>\n<p>&#8221;Monet rakastavat kahleitaan, mutta eiv\u00e4t vain tied\u00e4 sit\u00e4.&#8221;<\/p>\n<p>N\u00e4ist\u00e4 kommenteista tuli mieleeni Tommy Tabermannin runo, jota siteeraan nyt vain muistin varassa: &#8221;Vapaus on hieno asia, kunhan joku vain sanoisi, mit\u00e4 sill\u00e4 pit\u00e4isi tehd\u00e4.&#8221;<\/p>\n<p>Ilta huipentui muusikko <strong>Astrid Swanin<\/strong> ja h\u00e4nt\u00e4 haastatelleen\u00a0<strong>Jani Toivolan<\/strong> keskusteluun, joka k\u00e4sitteli muun muassa Swanin esikoisteosta\u00a0<a rel=\"nofollow\" href=\"http:\/\/nemokustannus.fi\/kirjat\/viimeinen-kirjani-kirjoituksia-elamasta\/\"><em>Viimeinen kirjani. Kirjoituksia el\u00e4m\u00e4st\u00e4<\/em>.<\/a>\u00a0Kirjassaan laulaja kertoo taiteilijaksi kasvamisestaan, muusikon urastaan sek\u00e4 siit\u00e4, millaista tuntuu el\u00e4\u00e4 vakavan sairauden kanssa. Kun Astrid Swan istui haastattelun j\u00e4lkeen flyygelin \u00e4\u00e4reen ja alkoi laulaa koskettavaa kappalettaan <em>Song of Fear, <\/em>tulkiten biisi\u00e4 upeasti ja tunteella,\u00a0minun ei auttanut muu kuin kaivaa nen\u00e4liinoja kassista. En muista, milloin viimeksi jokin musiikkiesitys olisi vaikuttanut minuun niin voimakkaasti.<\/p>\n<p>Tapahtuman j\u00e4lkeen p\u00e4\u00e4dyin viel\u00e4 hetkeksi lasilliselle muutaman kirjailijakollegan ja kirjoittajan kanssa. Tilasin inkiv\u00e4\u00e4rioluen ja kuuntelin ihmisten ajatuksia t\u00e4m\u00e4n vuoden festivaalista.<\/p>\n<p>Tuon tapaamisen j\u00e4lkeen j\u00e4in pohtimaan, kiinnostaako Helsinki Litin yleis\u00f6\u00e4 enemm\u00e4n keskustelu yhteiskunnallisista ja poliittisista aiheista, jotka luonnollisesti vaikuttavat voimakkaasti nykykirjallisuuden sis\u00e4lt\u00f6ihin, vai haluaisivatko ihmiset kuulla enemm\u00e4n pohdintaa kirjailijan ty\u00f6st\u00e4, kerrontakeinoista, kirjojen juonellisesta sis\u00e4ll\u00f6st\u00e4, kielest\u00e4 jne? Luultavasti t\u00e4h\u00e4n ei ole vain yht\u00e4 oikeaa vastausta, sill\u00e4 jokaisella on omat kiinnostuksen kohteensa ja aiheensa, jotka heid\u00e4t sytytt\u00e4v\u00e4t. Koen, ett\u00e4 lauantain keskusteluissa kirjailijan ty\u00f6 ja kirjoittaminen nousivat suurempaan rooliin kuin perjantaina, mutta nautin yht\u00e4 lailla kummastakin p\u00e4iv\u00e4st\u00e4. Sek\u00e4 perjantaina ett\u00e4 lauantaina opin paljon uutta maailmasta ja ihmisen\u00e4 olemisesta.<\/p>\n<p><img decoding=\"async\" loading=\"lazy\" class=\"alignnone size-full wp-image-4302\" src=\"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/51\/2019\/05\/kirjaloytoja.jpg\" alt=\"\" width=\"1120\" height=\"1200\" \/><\/p>\n<p>Vierustoverilleni sanoin, ett\u00e4 jos itse p\u00e4\u00e4tyisin joskus haastattelijaksi Helsinki Litiin, kaikkein j\u00e4nnitt\u00e4vint\u00e4 olisi keskustelun aloitus. Miten se teht\u00e4isiin?<\/p>\n<p>&#8221;Good evening, everyone.&#8221; *ysk\u00e4hdys*. &#8221;I am very happy to discuss tonight with mr\/mrs&#8230;&#8221;<\/p>\n<p>Ja sitten keskustelun aiheet. Ne pit\u00e4isi mietti\u00e4 tarkkaan!<\/p>\n<p>&#8221;Sulla n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 olevan jo aika valmiina t\u00e4\u00e4 homma sun p\u00e4\u00e4ss\u00e4&#8221;, sanoi kollegani.<\/p>\n<p>&#8221;Kyll\u00e4! M\u00e4 voisin nyt jo t\u00e4n\u00e4 iltana tehd\u00e4 sellaisen tiedoston, jonka nimi on &#8217;Helsinki Lit 2020&#8217;, ja mietti\u00e4 kysymykset valmiiksi ensi vuotta varten.&#8221;<\/p>\n<p>&#8221;Ne olis sellasia tosi yleisi\u00e4 kysymyksi\u00e4, jotka sopii ihan kaikille&#8221;, ehdotti kollega.<\/p>\n<p>Nauroimme ja aloimme visioida, mit\u00e4 ne voisivat olla.<\/p>\n<p>Min\u00e4 varmaan kysyisin ainakin aiheesta &#8221;writing routines&#8221;. Miten ja milloin kukin kirjoittaa? Miten teksti\u00e4 parhaiten syntyy? Rakastan my\u00f6s keskusteluja kerrontakeinoista. Miksi joku valitsee vaikkapa min\u00e4kertojan h\u00e4n-kertojan sijaan, tai toisinp\u00e4in? Miksi kirjan rakenne on tietynlainen? Ent\u00e4 miksi joku kirjoittaa juuri jostakin tietyst\u00e4 teemasta?<\/p>\n<p>Kaikki t\u00e4llainen kiinnostaa minua valtavasti.<\/p>\n<p>Palaan my\u00f6hemmin viel\u00e4 lauantain tunnelmiin. Pysyk\u00e4\u00e4 kuulolla!<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"<p>Minun piti jo eilen naputella postaus Helsinki Lit &#8211;kirjallisuustapahtumasta, johon viikonloppuna osallistuin.&hellip;<\/p>\n","protected":false},"author":70,"featured_media":4300,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[1],"tags":[1069,1067,1070,1065,1066,990,238,1059,1062,378,1064,1060,1061,1063,1058,717,1068],"acf":[],"platta":{"numLikes":4,"numComments":0,"category":"kulttuuri","themes":["kirjallisuus","ihmiset","taide"],"commercial_partner":null,"thumbnail":"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/51\/2019\/05\/kirjoja-hesinki-litissa.jpg","blog_id":51},"jetpack_featured_media_url":"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/51\/2019\/05\/kirjoja-hesinki-litissa.jpg","_links":{"self":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/minakertoja\/api\/wp\/v2\/posts\/4291"}],"collection":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/minakertoja\/api\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/minakertoja\/api\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/minakertoja\/api\/wp\/v2\/users\/70"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/minakertoja\/api\/wp\/v2\/comments?post=4291"}],"version-history":[{"count":15,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/minakertoja\/api\/wp\/v2\/posts\/4291\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":4311,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/minakertoja\/api\/wp\/v2\/posts\/4291\/revisions\/4311"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/minakertoja\/api\/wp\/v2\/media\/4300"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/minakertoja\/api\/wp\/v2\/media?parent=4291"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/minakertoja\/api\/wp\/v2\/categories?post=4291"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/minakertoja\/api\/wp\/v2\/tags?post=4291"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}