{"id":4324,"date":"2019-05-24T15:04:38","date_gmt":"2019-05-24T12:04:38","guid":{"rendered":"https:\/\/blogit.apu.fi\/minakertoja\/?p=4324"},"modified":"2019-05-24T21:39:09","modified_gmt":"2019-05-24T18:39:09","slug":"kirjoittaako-kirjailija-yha-uudelleen-samaa-tarinaa","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/blogit.apu.fi\/minakertoja\/kirjoittaako-kirjailija-yha-uudelleen-samaa-tarinaa\/","title":{"rendered":"Kirjoittaako kirjailija yh\u00e4 uudelleen samaa tarinaa?"},"content":{"rendered":"

Lupasin viel\u00e4 kirjoittaa lauantaip\u00e4iv\u00e4n kokemuksistani Helsinki Lit<\/a> -kirjallisuusfestivaaleilla.<\/p>\n

Olin sopinut, ett\u00e4 n\u00e4en isosiskoni kymment\u00e4 vaille ennen H-hetke\u00e4. L\u00e4hdin kuitenkin kotoa liian my\u00f6h\u00e4\u00e4n, juoksin hikisen\u00e4 pitkin katuja ja laskin minuutteja. Tajusin ett\u00e4 my\u00f6h\u00e4styn, mik\u00e4li ihmett\u00e4 ei tapahdu. Sill\u00e4 hetkell\u00e4 tein jotakin radikaalia: hypp\u00e4sin taksiin.<\/p>\n

N\u00e4in olen tehnyt useasti aiemminkin vastaavanlaisessa tilanteessa. Ihminen ei muutu paitsi ehk\u00e4 tarinoissa.<\/p>\n

\"\"
T\u00e4m\u00e4 farkkupaita on tuliainen 1990-luvulta, muistaakseni Amerikasta.<\/figcaption><\/figure>\n

Onneksi ehdin hyvin paikan p\u00e4\u00e4lle kaaoksesta huolimatta enk\u00e4 my\u00f6h\u00e4stynyt sekuntiakaan ensimm\u00e4isest\u00e4 esityksest\u00e4, ruotsalaisen\u00a0Joakim Zanderin<\/strong>\u00a0haastattelusta.<\/p>\n

Lauantaina estradille astuivat my\u00f6s irakilaisl\u00e4ht\u00f6inen, nyky\u00e4\u00e4n Suomessa asuva kirjailija\u00a0Hassan Blasim<\/strong>, islantilainen kirjailija ja muusikko\u00a0Sj\u00f3n<\/strong>\u00a0sek\u00e4 ruotsalainen\u00a0Malin Lindroth<\/strong>. Lindrothin ja h\u00e4nt\u00e4 haastatelleen kirjailija\u00a0Kaisa Haatasen<\/strong>\u00a0keskustelu oli varsinainen lauantain piristysruiske. Lindroth on kirjoittanut esseeromaanin\u00a0Vanhapiika<\/a><\/em>, joka on myynyt Ruotsissa jo ainakin 14 000 kappaletta. Teos kertoo siit\u00e4, millaista on el\u00e4\u00e4 yksin lapsettomana naisena yhteiskunnassa, jossa normin mukaista on solmia parisuhde ja perustaa perhe. Haatanen esitti Lindrothille hauskoja, suorasukaisia kysymyksi\u00e4, joihin ruotsalaiskirjailija vastasi osuvasti ja rehellisesti. Minua huvittaa viel\u00e4kin k\u00e4site, jonka Lindroth sanoi keskustelussa kuin ohimennen:\u00a0vanhapeakness.<\/em><\/p>\n

\"\"
Helsinki Lit -kirjallisuusfestivaalia on j\u00e4rjestetty vuodesta 2015.<\/figcaption><\/figure>\n

Lauantaina odotin eniten\u00a0Rachel Cuskin<\/strong>\u00a0ja\u00a0Philip Teirin<\/strong>\u00a0keskustelua. Kanadassa syntyneen, nyky\u00e4\u00e4n Englannissa asuvan Cuskin kolmiosainen romaanisarja (Outline<\/em>,\u00a0Transit<\/em>\u00a0ja\u00a0Kudos<\/em>) on her\u00e4tt\u00e4nyt paljon huomiota ja arvostusta kirjamaailmassa.<\/p>\n

“Pitk\u00e4n pohdinnan j\u00e4lkeen Cusk on yritt\u00e4nyt kehitt\u00e4\u00e4 uudenlaisen kerrontatavan, joka voisi kuvata henkil\u00f6kohtaista kokemusta ilman subjektiivisuuden ja kirjaimellisuuden poliittista painolastia, vapaana tarinallisuuden konventioista”, kuvaillaan Cuskin suomalaisen kustantamon S&S:n\u00a0sivuilla.<\/a><\/p>\n

Cuskin kirjoitustyyliss\u00e4 min\u00e4kertojan oma todellisuus ei ole p\u00e4\u00e4roolissa, vaan kertoja keskittyy kuvaamaan kohtaamiensa henkil\u00f6iden el\u00e4m\u00e4\u00e4, samalla kun h\u00e4nen oma tarinansa ja omat tunteensa hehkuvat koko ajan taustalla, rivien v\u00e4leiss\u00e4.<\/p>\n

\"\"
\u00c4\u00e4riviivat on ilmestynyt alun perin englanniksi nimell\u00e4 Outline (2014).<\/figcaption><\/figure>\n

Luin hiljattain romaanisarjan ensimm\u00e4isen osan, joka on suomennettu nimell\u00e4\u00a0\u00c4\u00e4riviivat<\/em>. Se kertoo eronneesta kirjailijasta, Fayesta, joka matkustaa Ateenaan opettamaan luovaa kirjoittamista. Faye kohtaa matkallaan monenlaisia ihmisi\u00e4: vierustoverin lentokoneessa, kreikkalaisen menestyskirjailijan ravintolassa, ryhm\u00e4n eri ik\u00e4isi\u00e4 kurssilaisia luokkahuoneessa, kovia kokeneen opettajakollegan joka potee voimakasta kirjoittamisen kriisi\u00e4. N\u00e4m\u00e4 uudet ja vanhat tuttavat uskoutuvat Fayelle ja kertovat t\u00e4lle el\u00e4m\u00e4ntarinoitaan, palaavat menneiden vuosien kipupisteisiin ja v\u00e4l\u00e4hteleviin onnenhetkiin.<\/p>\n

Romaanissa k\u00e4sitell\u00e4\u00e4n syv\u00e4llisesti ja \u00e4lykk\u00e4\u00e4sti muun muassa identiteetin muutoksia, avioeroa ja sit\u00e4, millaista on luoda itsens\u00e4 uudelleen, kun turvalliset rakenteet ovat romuttuneet. Juuri ero ja irti p\u00e4\u00e4st\u00e4minen tuntuvat olevan romaanin ytimess\u00e4 – se, miten tuskallista on luopua jostakin tutusta ja rakkaasta. Miten tottua uuteen tilanteeseen? Onko mahdollista en\u00e4\u00e4 rakastua kehenk\u00e4\u00e4n?<\/p>\n

Oli kiinnostavaa kuunnella, kuinka Cusk kertoi uuden kerrontatavan synnyst\u00e4. Perinteiset fiktion muodot (kuten nykyisin laajasti suosittu n\u00e4k\u00f6kulmakerronta), tuntuivat h\u00e4nest\u00e4 jotenkin v\u00e4\u00e4rilt\u00e4. Autofiktiona Cusk ei kuitenkaan omia teoksiaan pid\u00e4, vaikkakin h\u00e4nen kirjoitustyyliss\u00e4\u00e4n on aistittavissa vahva henkil\u00f6kohtaisuuden aura. H\u00e4nen tavoitteenaan olikin, ett\u00e4 lukija mielt\u00e4isi h\u00e4net ja Fayen suurinpiirtein samaksi ihmiseksi.<\/p>\n

“Mielest\u00e4ni n\u00e4iss\u00e4 p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4t ovat samanlaisia, mutta reitti on eri”, h\u00e4n kuvailee autofiktion ja oman kerrontatyylins\u00e4 v\u00e4lisi\u00e4 eroja.<\/p>\n

\"\"<\/p>\n

Festivaali huipentui virolaisen\u00a0Kai Aareleidin\u00a0<\/strong>ja h\u00e4nt\u00e4 haastatelleen\u00a0Joel Haahtelan<\/strong>\u00a0keskusteluun.\u00a0Oli hienoa kuunnella, kun kaksi kirjailijaa vaihtoi kokemuksiaan t\u00e4st\u00e4 erikoisesta ammatista, sek\u00e4 my\u00f6s kirjoitusprosessin vaikeista hetkist\u00e4 ja ajoittaisesta uskonpuutteesta.<\/p>\n

“Pit\u00e4\u00e4 olla sellaisia kuvia tai kohtauksia, joista on pidett\u00e4v\u00e4 kiinni,\u00a0 jotka antavat takaisin sen voiman ja palauttavat uskon heikkoina hetkin\u00e4”, Kai Aareleid sanoi.<\/p>\n

My\u00f6s Haahtela tunnisti alkukuvan merkityksen. Kev\u00e4\u00e4ll\u00e4 ilmestynytt\u00e4\u00a0Adelen kysymys<\/a><\/em>\u00a0-romaania kirjoittaessaan h\u00e4n esimerkiksi piti tiukasti kiinni mielikuvasta, jossa luostarissa oleva aikuinen mies palaa muistoissaan lapsuuteensa, pieneen poikaan, joka seisoo kerrostalon pihalla.<\/p>\n

Haahtela ja Aareleid pohtivat my\u00f6s sit\u00e4, kirjoittaako kirjailija aina samaa tarinaa, yh\u00e4 uudestaan ja uudestaan. Haahtela siteerasi keskustelun aikana\u00a0Elizabeth Stroutin<\/strong>\u00a0kehuttua romaania,\u00a0Kristiina Rikmanin<\/strong>\u00a0suomentamaa teosta\u00a0Nimeni on Lucy Barton<\/a>\u00a0<\/em>, jossa er\u00e4s kirjallisuuden opettaja sanoo:<\/p>\n

“Teill\u00e4 on vain yksi tarina. Te kirjoitatte tarinaanne monin tavoin. \u00c4lk\u00e4\u00e4 koskaan ep\u00e4ilk\u00f6 tarinaanne.”<\/em><\/p>\n

Kristiina Rikman\u00a0palkittiin Helsinki Litin perjantai-illassa Jarl Hellemann -palkinnolla Stroutin romaanin suomentamisesta. Siksikin oli hienoa, ett\u00e4 Haahtela mainitsi haastattelussa kyseisen teoksen.<\/p>\n

\"\"<\/p>\n

Haahtela kertoi l\u00f6yt\u00e4neens\u00e4 taannoin vanhan, Silta-nimisen novellinsa vuodelta 1994. Tuo sivun mittainen novelli on ensimm\u00e4inen h\u00e4nen kirjoittamansa fiktiivinen teksti, ja siin\u00e4kin on h\u00e4nen mielest\u00e4\u00e4n jo n\u00e4ht\u00e4viss\u00e4 kaikki se, mit\u00e4 h\u00e4n on kaikissa kirjoissaan k\u00e4sitellyt: l\u00e4sn\u00e4olon ja poissaolon mysteeri sek\u00e4 sis\u00e4isen ja ulkoisen maailman sekoittuminen.<\/p>\n

“Novellissa on poika, joka odottaa tytt\u00f6\u00e4 sillalla, ja se tytt\u00f6 ei tietysti tule”, Haahtela kuvailee.<\/p>\n

Kirjailijoiden tuotannosta pystyy havaitsemaan erilaisia toistuvia teemoja. Kirjailijayst\u00e4v\u00e4ni kanssa keskustelin kerran siit\u00e4, kuinka\u00a0Paul Austerin<\/strong>\u00a0romaaneissa sattuma kiertyy kaiken ymp\u00e4rille; se, miten jokin satunnainen asia vaikuttaa tapahtumien kulkuun.<\/p>\n

V\u00e4in\u00f6 Linna<\/strong>\u00a0on puolestaan tarkastellut kirjoissaan sit\u00e4, millaisia seurauksia sodalla on ihmisten el\u00e4m\u00e4\u00e4n.\u00a0Marguerite Duras<\/strong>\u00a0k\u00e4sittelee usein rakkautta, kirjoittamista, luovuutta ja niiden voimaa.\u00a0Erica Jongin<\/strong>\u00a0teoksissa toistuu nainen, joka tahtoisi toteuttaa vapaasti omia intohimojaan – ja joskus toteuttaakin. (Tunnustan, ett\u00e4 olen lukenut vasta Jongin ensimm\u00e4isen ja tuoreimman kirjan, mutta niiss\u00e4 oli selvi\u00e4 yht\u00e4l\u00e4isyyksi\u00e4).<\/p>\n

\"\"<\/p>\n

Olen usein miettinyt, kirjoitanko itse samaa tarinaa yh\u00e4 uudelleen. Varmasti vastaus on kyll\u00e4. Vaikka tyyli, kieli ja n\u00e4k\u00f6kulmat saattavat muuttua, samat teemat toistuvat, samat kipe\u00e4t tunteet valuvat tekstiin kuin suolaiset kyyneleet. Romaaneissani ja novelleissani esiintyy usein nainen, joka on kokenut menetyksen, nainen, joka etsii itse\u00e4\u00e4n ja paikkaansa maailmassa.<\/p>\n

T\u00e4ll\u00e4 hetkell\u00e4 olen kirjoittamassa Vaasan kaupunginteatteriin n\u00e4ytelm\u00e4\u00e4 nimelt\u00e4\u00a0Kekkosen tyt\u00e4r<\/em>. Pitk\u00e4\u00e4n en ollut aivan varma, mist\u00e4 n\u00e4ytelm\u00e4ss\u00e4 on temaattisella tasolla kyse – eli mist\u00e4 se syvimmilt\u00e4\u00e4n kertoo.<\/p>\n

Oli suuri helpotus, kun dramaturgi oli l\u00f6yt\u00e4nyt tekstist\u00e4 tarinan ytimen.<\/p>\n

En halua t\u00e4ss\u00e4 vaiheessa viel\u00e4 paljastaa mik\u00e4 se on, koska on t\u00e4rke\u00e4\u00e4, ett\u00e4 yleis\u00f6 saa itse pohtia n\u00e4it\u00e4 asioita sitten, kun n\u00e4ytelm\u00e4 esitet\u00e4\u00e4n. Mutta identiteettiin t\u00e4m\u00e4kin teema liittyy.<\/p>\n

Every writer has only one story to tell, and he has to find a way of telling it until the meaning becomes clearer and clearer, until the story becomes at once narrow and larger, more and more precise, more and more reverberating.”<\/em><\/p>\n

-James Baldwin<\/p><\/blockquote>\n

PS: Helsinki Litin haastattelut ovat katsottavissa\u00a0Yle Areenasta.<\/a><\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Lupasin viel\u00e4 kirjoittaa lauantaip\u00e4iv\u00e4n kokemuksistani Helsinki Lit -kirjallisuusfestivaaleilla. Olin sopinut, ett\u00e4 n\u00e4en…<\/p>\n","protected":false},"author":70,"featured_media":4315,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[1],"tags":[1074,1071,1073,300,1080,1076,378,1072,1075,1078,1079,1077],"acf":[],"platta":{"numLikes":2,"numComments":0,"category":"kulttuuri","themes":["kirjallisuus","taide","ihmiset"],"commercial_partner":null,"thumbnail":"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/51\/2019\/05\/taksi-selfie.jpg","blog_id":51},"jetpack_featured_media_url":"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/51\/2019\/05\/taksi-selfie.jpg","_links":{"self":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/minakertoja\/api\/wp\/v2\/posts\/4324"}],"collection":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/minakertoja\/api\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/minakertoja\/api\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/minakertoja\/api\/wp\/v2\/users\/70"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/minakertoja\/api\/wp\/v2\/comments?post=4324"}],"version-history":[{"count":10,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/minakertoja\/api\/wp\/v2\/posts\/4324\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":4334,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/minakertoja\/api\/wp\/v2\/posts\/4324\/revisions\/4334"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/minakertoja\/api\/wp\/v2\/media\/4315"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/minakertoja\/api\/wp\/v2\/media?parent=4324"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/minakertoja\/api\/wp\/v2\/categories?post=4324"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/minakertoja\/api\/wp\/v2\/tags?post=4324"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}