{"id":4410,"date":"2020-01-03T22:34:27","date_gmt":"2020-01-03T20:34:27","guid":{"rendered":"https:\/\/blogit.apu.fi\/minakertoja\/?p=4410"},"modified":"2020-01-04T01:33:22","modified_gmt":"2020-01-03T23:33:22","slug":"unohtumaton-vuoteni-kekkosen-tyttaren-seurassa","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/blogit.apu.fi\/minakertoja\/unohtumaton-vuoteni-kekkosen-tyttaren-seurassa\/","title":{"rendered":"Unohtumaton vuoteni Kekkosen tytt\u00e4ren seurassa"},"content":{"rendered":"

Vuosi 2019 on ollut jo pari p\u00e4iv\u00e4\u00e4 niin sanotusti pulkassa. Pulkka on jo l\u00e4htenyt vierim\u00e4\u00e4n alas menneisyyden m\u00e4ke\u00e4, eik\u00e4 sit\u00e4 kohta en\u00e4\u00e4 n\u00e4y.<\/p>\n

Mutta ne asiat, joita olemme tehneet ja joihin olemme panostaneet vuonna 2019, kantavat hyvin todenn\u00e4k\u00f6isesti hedelm\u00e4\u00e4 viel\u00e4 t\u00e4n\u00e4kin vuonna.<\/p>\n

\"\"
T\u00e4m\u00e4 kuva on otettu joululomalla Koveron Shellill\u00e4 (Lapualla), vaikka n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 silt\u00e4 kuin joisin kaakota jossakin sveitsil\u00e4isess\u00e4 laskettelukeskuksessa. N\u00e4in ei kuitenkaan ole. Sit\u00e4 paitsi kupissani on teet\u00e4.<\/figcaption><\/figure>\n

Omalla kohdallani yksi t\u00e4llaisista asioista on n\u00e4ytelm\u00e4 nimelt\u00e4\u00a0Kekkosen tyt\u00e4r<\/a><\/em>, jonka viimeistelin viime vuonna valmiiksi. N\u00e4ytelm\u00e4 saa kantaesityksens\u00e4 15. helmikuuta 2020 Vaasan kaupunginteatterin pienell\u00e4 n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6ll\u00e4. Ensi kuussa koittaa siis juhlava ensi-ilta!<\/p>\n

On palautettava mieleen, miten kumarretaan luontevasti lavalla, juostaan rennosti kulisseihin ja palataan sielt\u00e4 takaisin n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6lle kukkien kera.<\/p>\n

Aika on vier\u00e4ht\u00e4nyt hurjan nopeasti. Kirjoitin n\u00e4ytelm\u00e4\u00e4n alustavan synopsiksen jo syksyll\u00e4 2017, kun ohjaaja Erik<\/strong> Kiviniemi<\/strong> soitti minulle ja kysyi maagisen kysymyksen: “Saiskohan Kekkosesta jotain?”<\/p>\n

Kekkosen tyt\u00e4r<\/em> kertoo viisikymppisest\u00e4 Pohjanmaalla asuvasta naisesta Katariinasta (Katasta), joka kuulee vanhalta \u00e4idilt\u00e4\u00e4n mullistavan uutisen. Pian Kata ja h\u00e4nen lapualainen l\u00e4hipiirins\u00e4 huomaavat olevansa osallisena armottomassa presidenttipeliss\u00e4, jossa on teht\u00e4v\u00e4 nopeita siirtoja. Saadaanko valtakuntaan uusi johtohahmo Pohjanmaalta – ja viel\u00e4 Lapualta, lakeuksien syd\u00e4mest\u00e4?<\/p>\n

\"\"
Kekkosen tyt\u00e4r -n\u00e4ytelm\u00e4n p\u00e4\u00e4roolissa n\u00e4hd\u00e4\u00e4n Emmi Kangas. KUVA: Vaasan kaupunginteatteri.<\/figcaption><\/figure>\n

N\u00e4ytelm\u00e4 on komedia, mutta siin\u00e4 on kyse vakavistakin asioista: itsens\u00e4 etsimisest\u00e4, rajojen asettamisesta, rakkaudesta ja prioriteeteista, suhteista e\u00e4m\u00e4n t\u00e4rkeimpiin ihmisiin.<\/p>\n

Tietokoneellani on tallennettuna\u00a0Kekkosen tytt\u00e4rest\u00e4<\/em> ainakin 80 versiota, muun muassa t\u00e4m\u00e4nnimisi\u00e4: “Kekkonen n\u00e4ytelm\u00e4 1”, “Kekkonen n\u00e4ytelm\u00e4 7 putsausta uus”, “Kekkosen tyt\u00e4r KOLMAS VERSIO KOKONAAN”, “Kekkosen tyt\u00e4r nelj\u00e4s versio TULOSTUS”.<\/p>\n

Ja vihdoin my\u00f6s t\u00e4m\u00e4: Kekkosen tyt\u00e4r nelj\u00e4s versio VALMIIKSI TEATTERILLE pdf”.<\/p>\n

Mik\u00e4\u00e4n n\u00e4ytelm\u00e4tekstini ei ole kirjoitusprosessin aikana kokenut yht\u00e4 isoja mullistuksia kuin Kekkosen tyt\u00e4r. N\u00e4ytelm\u00e4n ihmissuhdekuviot ovat muuttuneet useaan otteeseen, puhumattakaan itse p\u00e4\u00e4henkil\u00f6st\u00e4 ja h\u00e4nen tarinastaan. Olen tehnyt taustat\u00f6it\u00e4, haastatellut ihmisi\u00e4, lukenut tietoa Kekkosesta, perehtynyt y\u00f6pakkasiin ja Kuuban ohjuskriisiin – ja kuitenkin parhaiten ovat j\u00e4\u00e4neet mieleeni sellaiset seikat, ett\u00e4 Kekkonen piti lahnanp\u00e4\u00e4keitosta ja joi mielell\u00e4\u00e4n piim\u00e4\u00e4 ja maitoa sekoitettuna.<\/p>\n

Kirjailijana ja tekstin luojana olen tietenkin kokenut suurta vastuuta siit\u00e4, ett\u00e4 k\u00e4sikirjoituksesta tulee mahdollisimman hyv\u00e4. Olen kiintynyt henkil\u00f6ihin ja heid\u00e4n heikkouksiinsa, nauranut ja itkenyt heid\u00e4n kanssaan, punonut hurjia juonia pohjalaisessa tuvassa ja hurmaantunut Kekkosen tytt\u00e4ren karismasta.<\/p>\n

\"\"
The writer of Kekkonen’s Daughter.<\/figcaption><\/figure>\n

Matka Kekkosen tytt\u00e4ren seurassa onkin ollut sen verran vaiheikas, ett\u00e4 kirjailijayst\u00e4v\u00e4ni sanoi, ett\u00e4 n\u00e4ytelm\u00e4n tekemisest\u00e4 saisi oman n\u00e4ytelm\u00e4ns\u00e4. Ainakin huomaan, ett\u00e4 projekti vaatii kokonaan oman blogipostauksensa. (Palaan siis asiaan my\u00f6hemmin.)<\/p>\n

Kekkosen tytt\u00e4ren<\/em> lis\u00e4ksi kirjoitin viime vuonna kahta romaania. T\u00e4m\u00e4 kuulostaa aika suurieleiselt\u00e4; onhan yhdess\u00e4kin tekemist\u00e4. Mutta molemmat tekstit – joiden aiheita en voi viel\u00e4 paljastaa – kiinnostavat minua valtavasti, enk\u00e4 viel\u00e4 tied\u00e4, kumpi niist\u00e4 kantaa pidemm\u00e4lle. Vai kantavatko kummatkin? Toista kirjoitin enimm\u00e4kseen kev\u00e4\u00e4ll\u00e4 ja kes\u00e4ll\u00e4, l\u00e4mpimien \u00f6iden yksin\u00e4isyydess\u00e4, toista p\u00e4ivisin, syyssateiden aikaan. Molemmat tekstit kumpuavat tarpeesta kertoa, puhua, avautua. Olla rehellinen. Sanoa, millaista on el\u00e4\u00e4 l\u00e4pi juuri t\u00e4m\u00e4 hetki, t\u00e4m\u00e4 vaihe el\u00e4m\u00e4ss\u00e4.<\/p>\n

Ehk\u00e4 joku tuolla jossain tuntee samoin kuin min\u00e4?<\/p>\n

Uskon niin.<\/p>\n

\"\"
Suomalaisen kirjakaupan kahvilassa.<\/figcaption><\/figure>\n

Kirjoittamisen lis\u00e4ksi olen onneksi ehtinyt tehd\u00e4 paljon muutakin. Olen tavannut yst\u00e4vi\u00e4ni ja l\u00e4heisi\u00e4ni, k\u00e4ynyt heid\u00e4n kanssaan teell\u00e4 ja teatterissa, somettanut (aivan liikaa!) nostanut salilla kahden ja kolmen kilon puntteja, lukenut romaaneja, googlaillut Kekkosta, osallistunut pontevasti\u00a0helmet-lukuhaasteeseen<\/a> ja yht\u00e4kki\u00e4 unohtanut sen, olen kadottanut uusimman turkoosin lukup\u00e4iv\u00e4kirjani, etsinyt sit\u00e4 kirjahyllyst\u00e4, ikkunalaudalta ja laatikkojen k\u00e4tk\u00f6ist\u00e4 (luultavasti useiden tuntien ajan), olen kuunnellut \u00e4\u00e4nikirjaa matkalla kirjastoon, tanssinut jonkin verran y\u00f6kerhossa (mutta en l\u00e4hesk\u00e4\u00e4n tarpeeksi!), pit\u00e4nyt syliss\u00e4ni l\u00e4hipiiriin syntyneit\u00e4 vauvoja, tehnyt joitakin ihastuttavia kirjailijavierailuja, varannut pulssi koholla lentoliput ja n\u00e4hnyt niin uudenvuoden Torinossa kuin vohvelit brysselil\u00e4isess\u00e4 kahvilassa ja graffitien v\u00e4rj\u00e4\u00e4m\u00e4t sein\u00e4t Napolissa. Roomassa tsekkasimme yhden kuuman p\u00e4iv\u00e4n aikana l\u00e4hestulkoon kaikki merkitt\u00e4v\u00e4t n\u00e4ht\u00e4vyydet ja k\u00e4velimme mieheni kanssa ainakin 20 kilometri\u00e4. Lopulta lys\u00e4hdin keskelle jotakin upeaa rakennusta, jonka nimen olen jo unohtanut.<\/p>\n

Lepuutin jalkojani ja hengitin syv\u00e4\u00e4n.<\/p>\n

On aina muistettava hengitt\u00e4\u00e4.<\/p>\n

\"\"
RoomAh. Hein\u00e4kuu.<\/figcaption><\/figure>\n

Lokakuussa 2019 aloin pitk\u00e4st\u00e4 aikaa opettaa taas luovaa kirjoittamista, mik\u00e4 oli minulle iso ja ihana hyppy uuteen. Vedin proosakurssin\u00a0Helsingin Evankelisessa Opistossa<\/a>, jossa pid\u00e4n my\u00f6s t\u00e4n\u00e4 kev\u00e4\u00e4n\u00e4 kaksi kurssia. On ollut hienoa n\u00e4hd\u00e4, kuinka opiskelijat ovat kehittyneet kirjoittajina ja l\u00f6yt\u00e4neet omat ilmaisukeinonsa.<\/p>\n

(Ja min\u00e4 l\u00f6ysin itsest\u00e4ni naisen, joka osaa aivan luontevasti k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 Google Drivea ja dokumenttikameraa ja tulee loistavasti toimeen my\u00f6s kopiokoneitten kanssa. Hurraa!)<\/p>\n

Loppuvuonna tapahtui my\u00f6s sellainen ihana k\u00e4\u00e4nne, ett\u00e4 kaunis valkoinen orkideani alkoi kukkia. Sain sen (tai tekisi mieleni sanoa h\u00e4net<\/em>) julkkarilahjaksi elokuussa 2018, jolloin kukka hehkui valkoisissaan kuin nuori morsian. Syksyll\u00e4 orkidea kuitenkin ryhtyi minimalistiksi ja pudotti kaikki ter\u00e4lehtens\u00e4. Yli vuoden se on viett\u00e4nyt hiljaiseloa, k\u00f6k\u00f6tt\u00e4nyt ikkunalaudalla ja tuijottanut sis\u00e4pihalle tyynen\u00e4 kuin zen-munkki – mutta yht\u00e4kki\u00e4 joulukuussa huomasin sen tehneen pieni\u00e4, ujoja nuppuja.<\/p>\n

T\u00e4n\u00e4\u00e4n havaitsin ensimm\u00e4isen, avautuneen kukan!<\/p>\n

\"\"
Elokuussa 2018 minulta ilmestyi romaani nimelt\u00e4 Venetsialaiset. Julkkareissa sain lahjaksi t\u00e4m\u00e4n kaunokaisen.<\/figcaption><\/figure>\n

Toivon, ett\u00e4 orkidea toimisi kauniina symbolina tulevalle vuodelle. Toivon, ett\u00e4 min\u00e4kin jaksaisin avautua t\u00e4yteen loistooni ja n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 kaikki v\u00e4rini; ett\u00e4 rohkenisin kukoistaa, el\u00e4\u00e4 t\u00e4ysill\u00e4, olla pikemminkin syd\u00e4n auki kuin kiinni.<\/p>\n

T\u00e4t\u00e4 samaa toivon teille kaikille.<\/p>\n

Onnellista alkanutta vuotta 2020!<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Vuosi 2019 on ollut jo pari p\u00e4iv\u00e4\u00e4 niin sanotusti pulkassa. Pulkka on…<\/p>\n","protected":false},"author":70,"featured_media":4421,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[1],"tags":[1088,1100,175,180,347,1099,639,688,801,865,867],"acf":[],"platta":{"numLikes":2,"numComments":0,"category":"kulttuuri","themes":["kirjallisuus","teatteri","elamys"],"commercial_partner":null,"thumbnail":"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/51\/2020\/01\/kekkosen-tytar-ja-mina-1.jpg","blog_id":51},"jetpack_featured_media_url":"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/51\/2020\/01\/kekkosen-tytar-ja-mina-1.jpg","_links":{"self":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/minakertoja\/api\/wp\/v2\/posts\/4410"}],"collection":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/minakertoja\/api\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/minakertoja\/api\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/minakertoja\/api\/wp\/v2\/users\/70"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/minakertoja\/api\/wp\/v2\/comments?post=4410"}],"version-history":[{"count":19,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/minakertoja\/api\/wp\/v2\/posts\/4410\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":4438,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/minakertoja\/api\/wp\/v2\/posts\/4410\/revisions\/4438"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/minakertoja\/api\/wp\/v2\/media\/4421"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/minakertoja\/api\/wp\/v2\/media?parent=4410"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/minakertoja\/api\/wp\/v2\/categories?post=4410"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/minakertoja\/api\/wp\/v2\/tags?post=4410"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}