![\"\"](\"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/51\/2020\/01\/ulkoilemassa.jpg\")
<\/p>\nKello on 3.10. Makaan yksin leve\u00e4ss\u00e4 paris\u00e4ngyss\u00e4, pime\u00e4ss\u00e4 huoneessa. Korvatulppien l\u00e4pi ei kuulu mit\u00e4\u00e4n, ei patterin naksahduksia eik\u00e4 edes kaukaista tuulta. Olen vallannut s\u00e4ngyn vasemman puolen niin kuin kotonakin. Pit\u00e4isi menn\u00e4 vessaan, mutta en uskalla nousta. Silloin minun t\u00e4ytyisi hipsi\u00e4 ulko-oven ohi ja loikata yli pime\u00e4n k\u00e4yt\u00e4v\u00e4n. Syd\u00e4n hakkaa jo pelk\u00e4st\u00e4 ajatuksesta. Ent\u00e4 jos joku (esim. Bob, Leland tai paikallinen kyl\u00e4hullu) tuijottaisi minua oven takaa, huuruisen ikkunan l\u00e4pi?<\/p>\n
Mit\u00e4 min\u00e4 tekisin? Mit\u00e4 sanoisin?<\/p>\n
Ristin k\u00e4teni. Rukoilen.<\/p>\n
***<\/p>\n
Vuokrasin m\u00f6kin k\u00e4ytt\u00f6\u00f6ni viime viikon maanantaista l\u00e4htien. Tahdoin p\u00e4\u00e4st\u00e4 kirjoittamaan yksin luonnon helmaan. Samalla halusin todistaa itselleni, ett\u00e4 p\u00e4rj\u00e4\u00e4n. Ett\u00e4 olen itsen\u00e4inen, aikuinen ihminen.<\/p>\n
Olen saavuttanut tavoitteeni. Olen p\u00e4rj\u00e4nnyt ja kohdannut pelkoni. En ole soittanut h\u00e4t\u00e4numeroon vaikka y\u00f6ll\u00e4 olenkin s\u00e4ik\u00e4ht\u00e4nyt jotakin \u00e4\u00e4nt\u00e4. K\u00e4velylenkeill\u00e4 olen jopa kulkenut ohi sen pihan, jossa haukkuu \u00e4rh\u00e4kk\u00e4 koira. Vaikka se on h\u00e4kiss\u00e4, pelk\u00e4\u00e4n sit\u00e4.<\/p>\n
<\/p>\n
Yhten\u00e4 iltana, parin tunnin talviurheilemisen j\u00e4lkeen, k\u00e4velin pitk\u00e4t p\u00e4tk\u00e4t s\u00e4kkipime\u00e4\u00e4 katua vain k\u00e4nnyk\u00e4n taskulamppu valonani. Sekin meni ihan hyvin.<\/p>\n
”Jotenkin sit\u00e4 vaan ajatteli, ett\u00e4 nyt m\u00e4 meen l\u00e4pi t\u00e4m\u00e4n pime\u00e4n hetteik\u00f6n”, kehuin yst\u00e4v\u00e4lleni puhelimessa. ”Tai siis tie se oli. Mutta kuitenkin.”<\/p>\n
Alusta asti m\u00f6kki on ottanut minut avosylin vastaan ja kohdellut minua yst\u00e4v\u00e4n\u00e4\u00e4n. Riitaa meille ei ole tullut kertaakaan. Se on kyennyt tekem\u00e4\u00e4n oloni kotoisaksi olemalla vain oma l\u00e4mmin itsens\u00e4.<\/p>\n
Ainoa haaste on ollut oman mielikuvitukseni voima (joskin kirjoittaessani se on my\u00f6s siunaus). \u00d6isin olen v\u00e4lill\u00e4 pel\u00e4nnyt haamuja, kummituksia, henki\u00e4 ja kuvitteellisia h\u00e4irik\u00f6it\u00e4. Mutta pelko on hellitt\u00e4nyt, kun olen ottanut viereeni Jane Austenin Emman<\/em>. Sain romaanin lahjaksi vaarilta jouluna 1996.<\/p>\n Lempiaikaani m\u00f6kill\u00e4 ovat ollet illat ja y\u00f6t ennen nukkumaanmenoa. Ne olen viett\u00e4nyt suoranaisen euforian vallassa. Vihdoin ymp\u00e4rill\u00e4ni on ollut TILAA niin paljon, ett\u00e4 kyseinen sana on kirjoitettava Caps Lockilla. Min\u00e4, pieni mutta suurisyd\u00e4minen nainen, olen saanut temmelt\u00e4\u00e4 monta p\u00e4iv\u00e4\u00e4 kaksikerroksisessa m\u00f6kiss\u00e4, jossa on ainakin seitsem\u00e4n s\u00e4nky\u00e4 ja kaksi isoa sohvaa! Keitti\u00f6\u00f6n mahtuisi sy\u00f6m\u00e4\u00e4n vaikka koko Kiljusen herrasv\u00e4ki!<\/p>\n Jo ensimm\u00e4isen\u00e4 iltana l\u00e4mmitin saunan, mik\u00e4 sekin on harvinaista luksusta urbaanissa el\u00e4m\u00e4ss\u00e4ni. Selailin kirjoja, jotka olin ottanut mukaani. Laitoin television p\u00e4\u00e4lle. Astelin kylpyhuoneeseen, lukitsin oven. Hengittelin lauteilla ja heitin l\u00f6yly\u00e4. Sanoin \u00e4\u00e4neen: ”M\u00e4 oon onnellinen t\u00e4\u00e4ll\u00e4.” Pelk\u00e4sin, ett\u00e4 joku vastaisi minulle jotakin. Suljin suuni. Pesin hiukset orgaanisella shampoolla ja hoitoaineella. Harmitti, ett\u00e4 olin unohtanut kuivaharjan kotiin.<\/p>\n Saunan j\u00e4lkeen katsoin The Crownia<\/em> – brittihovin vaiheista kertovaa draamasarjaa – p\u00e4iv\u00e4peittoon k\u00e4\u00e4riytyneen\u00e4. Kun jakso p\u00e4\u00e4ttyi, piipahdin viel\u00e4 hetkiseksi YouTubessa ja katsoin p\u00e4tki\u00e4 dokumentista\u00a0The Real Camilla: HRH The Dutchess of Cornwall<\/em>.<\/p>\n ”M\u00e4 oon onnellinen t\u00e4\u00e4ll\u00e4”, ajattelin j\u00e4lleen.<\/p>\n Kahden maissa y\u00f6ll\u00e4 minulle tuli n\u00e4lk\u00e4. Paahdoin leip\u00e4\u00e4, s\u00f6in, laitoin toisen leiv\u00e4n paahtimeen uudelleen, sitten unohdin sen ja petasin lakanat s\u00e4nkyyn. Huomaamattani ruisleip\u00e4 ”kypsyi” mustaksi.<\/p>\n Sitke\u00e4 k\u00e4rynkatku saavutti nen\u00e4ni.<\/p>\n Avasin saman tien ikkunat, ulko-oven sek\u00e4 oven katetulle terassille. Piha tuijotti minua h\u00e4mmentyneen\u00e4, tummin silmin. Outoa, miten v\u00e4h\u00e4n pelk\u00e4sin silloin, vaikka kaikki luukut olivat auki.<\/p>\n Tuuletusoperaatio kesti melko pitk\u00e4\u00e4n, molemmissa kerroksissa. Kun vihdoin makasin s\u00e4ngyss\u00e4, hampaat pestyin\u00e4 ja korvatulpat korvissa, ajattelin:<\/p>\n ”Min\u00e4 selvisin t\u00e4st\u00e4.”<\/p>\n ***<\/p>\n P\u00e4iv\u00e4t ovat kuluneet leppoisissa merkeiss\u00e4.<\/p>\n Olen lenkkeillyt ulkona, kirjoittanut romaania, valmistellut tietokirjoittamisen kurssia, soittanut rakkaita puheluita, lukenut muun muassa\u00a0Antti Arnkilin<\/strong> Sunnuntaiesseit\u00e4<\/a><\/em>,\u00a0Jaana Sepp\u00e4sen<\/strong> Outokuoriaisia<\/a>,\u00a0<\/em>Johanna Venhon<\/strong> toimittamaa kirjoituskokoelmaa Mit\u00e4 essee tarkoittaa?<\/a><\/em> sek\u00e4 Anne Wiazemskyn<\/strong> romaania\u00a0<\/em>Hymni rakkaudelle.<\/em><\/a> Olen jopa sy\u00f6nyt muutakin kuin riisikakkuja, olen tehnyt ruokaa, loihtinut tofusta ja Uncle Ben’s -kastikkeesta p\u00e4tev\u00e4n, hapanimel\u00e4n s\u00f6rsselin. Olen sy\u00f6nyt sit\u00e4. Se on ollut hyv\u00e4\u00e4.<\/p>\n Kaksi kertaa olen k\u00e4ynyt ihmisten ilmoilla, kerran jopa kuntosalilla nostelemassa painoja ja huhkimassa crosstrainerissa.<\/p>\n Eilen sunnuntaina t\u00e4nne saapui talvi. M\u00f6kki n\u00e4ytti selv\u00e4sti ilahtuneen yll\u00e4tysvieraasta, se alkoi ik\u00e4\u00e4n kuin loistaa kilpaa lumen kanssa. K\u00e4velyll\u00e4 otin valokuvia kylmist\u00e4 puista ja valkeista teist\u00e4. N\u00e4ytt\u00e4isi kuitenkin silt\u00e4, ett\u00e4 lumi ei viivy pitk\u00e4\u00e4n t\u00e4\u00e4ll\u00e4. Sill\u00e4 on aina niin kiire.<\/p>\n Mielenkiintoinen yksityiskohta on se, ett\u00e4 m\u00f6kill\u00e4 ollessani olen kuunnellut radiota. Helsingiss\u00e4 en tee niin juuri koskaan. Olen huomannut, ett\u00e4 radiossa harrastetaan mielenkiintoisia visailuja.<\/p>\n ”Mik\u00e4 on sellainen esine, joita ihmisill\u00e4 on keskim\u00e4\u00e4rin kuusi el\u00e4m\u00e4ns\u00e4 aikana”, kysyttiin muistaakseni KISS FM -kanavalla tiistaina.<\/p>\n Oikea vastaus: pyykkikori.<\/p>\n ***<\/p>\n![\"\"](\"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/51\/2020\/01\/villasukat.jpg\")
![\"\"](\"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/51\/2020\/01\/luontokuva.jpg\")
<\/p>\n![\"\"](\"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/51\/2020\/01\/lumisia-puita.jpg\")
<\/p>\n