{"id":4516,"date":"2020-02-23T20:23:29","date_gmt":"2020-02-23T18:23:29","guid":{"rendered":"https:\/\/blogit.apu.fi\/minakertoja\/?p=4516"},"modified":"2020-02-23T20:34:21","modified_gmt":"2020-02-23T18:34:21","slug":"mita-kirjailijalle-tapahtuu-ensi-illan-kulisseissa","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/blogit.apu.fi\/minakertoja\/mita-kirjailijalle-tapahtuu-ensi-illan-kulisseissa\/","title":{"rendered":"Mit\u00e4 kirjailijalle tapahtuu ensi-illan kulisseissa?"},"content":{"rendered":"

Viikko sitten lauantaina juhlittiin\u00a0Kekkosen tytt\u00e4ren <\/a><\/em> ensi-iltaa.<\/p>\n

Aamup\u00e4iv\u00e4ll\u00e4 istuin mieheni kanssa junassa matkalla Vaasaan. Laukkuuni oli pakattu muun muassa kiharrin, meikkipussi, astmal\u00e4\u00e4ke, nen\u00e4sumutin, Versacen jakku (l\u00e4hestulkoon ainoa merkkivaate, jonka omistan) sek\u00e4 kullanhohtoisin salmiakkikuvioin koristeltu jussipaita.<\/p>\n

Junassa sain p\u00e4\u00e4h\u00e4ni perustaa Facebookiin oman kirjailijasivun (mit\u00e4 olin harkinnut ehk\u00e4 nelisen vuotta). Sivun pohja oli jo olemassa, mutta muuten kaikki oli ep\u00e4selv\u00e4\u00e4. K\u00e4vin toisessa vaunussa moikkaamassa lapsuudenyst\u00e4v\u00e4\u00e4ni, jonka kanssa keskustelin kuumeisesti sivun nimest\u00e4.<\/p>\n

Palasin omaan vaunuun tietokoneen \u00e4\u00e4reen. Takkusin teknisten yksityiskohtien kanssa. Pyysin miest\u00e4 vilkaisemaan sivuani. Turhauduin, kun h\u00e4n ei osannut auttaa.<\/p>\n

”Kato nyt t\u00e4t\u00e4! Mit\u00e4 t\u00e4\u00e4 tarkoittaa? Mist\u00e4 mun nyt pit\u00e4\u00e4 painaa?”<\/p>\n

”En tii\u00e4”, h\u00e4n sanoi ja selaili iPadiaan, raivostuttavan rauhallisena.<\/p>\n

”S\u00c4 ET EDES YRIT\u00c4 AUTTAA!”<\/p>\n

”No ei oo koskaan tarvinnu teh\u00e4 kirjailijasivua.”<\/p>\n

Lopulta sain tekniset yksityiskohdat fiksattua ja nimen p\u00e4\u00e4tetty\u00e4. Olen siihen todella tyytyv\u00e4inen: ”Taina Latvala<\/strong>”. En\u00e4\u00e4 tarvitsi luoda ensimm\u00e4inen julkaisu. Pyysin miest\u00e4 ottamaan minusta kuvan sit\u00e4 varten. H\u00e4n\u00a0napsi valokuvia eri suunnista. Yritin hymyill\u00e4 normaalisti.<\/p>\n

Katsoin kuvia j\u00e4rjett\u00f6m\u00e4n ep\u00e4uskon vallassa.<\/p>\n

”Siis m\u00e4h\u00e4n n\u00e4yt\u00e4n n\u00e4is aivan hirvi\u00e4lt\u00e4. IHAN KAUHIALTA! Siis n\u00e4yt\u00e4nk\u00f6 m\u00e4 oikiasti T\u00c4LT\u00c4! J\u00e4rkytt\u00e4v\u00e4\u00e4.”<\/p>\n

Mies nauroi ja napsi lis\u00e4\u00e4 kuvia. Se \u00e4rsytti minua viel\u00e4 enemm\u00e4n. Lopulta kaappasin kameran k\u00e4teeni.<\/p>\n

”Kaikki pit\u00e4\u00e4 n\u00e4k\u00f6j\u00e4\u00e4n itte teher\u00e4!”<\/p>\n

Otin itsest\u00e4ni muutaman selfien. Vihdoin sain julkaistua ensimm\u00e4isen p\u00e4ivitykseni. Ihmiset alkoivat tykk\u00e4ill\u00e4 kirjailijasivustani – mies ensimm\u00e4isen\u00e4. Pian olimme taas sovussa. Pyysin anteeksi huonoa tuultani. Sanoin, ett\u00e4 min\u00e4 vain j\u00e4nnitin ensi-iltaa niin paljon.<\/p>\n

(En kyll\u00e4 varsinaisesti voi suositella kenellek\u00e4\u00e4n kirjailijan puolisona olemista. Raskas taival).<\/p>\n

Vaasassa oloni alkoi tasaantua. Tapasin hotellilla perheenj\u00e4seni\u00e4ni, jotka seisoivat aulassa iloisin ilmein. Veimme tavarat huoneeseen ja asetuimme aloillemme. Ihastelimme kaupungin n\u00e4kymi\u00e4 seitsem\u00e4nnest\u00e4 kerroksesta. Otin juhlavaatteet esiin ja levitin ne s\u00e4ngylle. K\u00e4vimme nopeasti katsomassa Vaasan kirkkoa, ja sen j\u00e4lkeen menimme ravintolaan sy\u00f6m\u00e4\u00e4n.<\/p>\n

Kesti aika kauan, ennen kuin tarjoilija toi meille ruuat. En en\u00e4\u00e4 tied\u00e4, miten sain murustakaan alas. Varmasti hyv\u00e4 seura auttoi.<\/p>\n

\"\"
Junassa. KUVA: Taina Latvala.<\/figcaption><\/figure>\n

Nelj\u00e4n maissa palasimme huoneeseen laittautumaan. Jo tunnin p\u00e4\u00e4st\u00e4 piti olla kaupunginteatterilla. Olimme sopineet, ett\u00e4 t\u00e4ht\u00e4isimme m\u00e4\u00e4r\u00e4np\u00e4\u00e4h\u00e4n viideksi. Paikalla olisi kuulemma ammattivalokuvaaja, joka ottaisi ensi-iltavieraista kuvia punaisella matolla, mik\u00e4li niin haluaisimme. Kuudelta alkaisi esitys.<\/p>\n

Kaaoksen vallassa laitoin itseni valmiiksi. Lainasin siskoltani hiuslakkaa ja siskontyt\u00f6lt\u00e4 l\u00e4mm\u00f6lt\u00e4 suojaavaa suihketta. K\u00e4hersin hiuksiani nelj\u00e4 minuuttia. En saanut loihdittua tukkaani samalla tavalla laineille kuin kampaaja, mutta ei voinut mit\u00e4\u00e4n.<\/p>\n

Oli l\u00e4hdett\u00e4v\u00e4 matkaan.<\/p>\n

\"\"
Vaasan kaupunginteatterin l\u00e4mm\u00f6ss\u00e4. KUVA: Min\u00e4Kertojan mies<\/figcaption><\/figure>\n

Teatterilla hoitelin lippuasioita, tapasin tuttuja ja poseerasin k\u00e4yt\u00e4v\u00e4ll\u00e4 ja punaisella matolla. Otin lukuisia kaverikuvia ihmisten kanssa. Olin kiitollinen jokaisesta kohtaamisesta ja jokaisesta kannustavasta hymyst\u00e4.<\/p>\n

Valokuvaaja kehotti minua laittamaan k\u00e4den lanteelle. Huomasin, ett\u00e4 n\u00e4ytin siin\u00e4 asennossa k\u00e4tev\u00e4sti my\u00f6s hoikemmalta.<\/p>\n

Niinp\u00e4 seison jokaisessa valokuvassa samassa asennossa. Seitsem\u00e4nnen kuvan kohdalla poskip\u00e4\u00e4ni alkoivat jo t\u00e4rist\u00e4.<\/p>\n

”Mik\u00e4s on fiilis”, joku kysyi kun k\u00e4velin ohi.<\/p>\n

”Hyv\u00e4 fiilis. Mutta j\u00e4nnitt\u00e4\u00e4\u00e4\u00e4\u00e4\u00e4!”<\/p>\n

Ennen esityst\u00e4 joimme l\u00e4heisten kesken lasilliset teatteriravintola Kulmassa. Oli mukavaa istahtaa hetkeksi alas ja hengitell\u00e4 syv\u00e4\u00e4n. Yst\u00e4v\u00e4ni ojensi minulle jo lahjapussukan, toinen antoi kukkapaketin. Vein lahjat narikkaan turvaan, odottamaan minua.<\/p>\n

\"\"
Punaisella matolla. Kuva: @clickbynelly @vaasankaupunginteatteri<\/figcaption><\/figure>\n

Teatterin Julia-salissa ei ole numeroituja paikkoja, joten suuntasimme saliin hyviss\u00e4 ajoin. Saimme sellaiset paikat kuin halusinkin.\u00a0 Muistaakseni istuimme nelj\u00e4nnell\u00e4 rivill\u00e4.<\/p>\n

\u00c4itini istui rivin taempana muiden perheenj\u00e4senten kanssa. Ennen kuin valot sammutettiin, h\u00e4n nosti minulle peukkua ja hymyili.<\/p>\n

Musiikki alkoi soida, esitys alkoi. Laitoin silm\u00e4lasit p\u00e4\u00e4h\u00e4n.<\/p>\n

Sain seurata, miten kirjoittamani hahmot her\u00e4siv\u00e4t lavalla eloon taitavien n\u00e4yttelij\u00f6iden voimin. Emmi Kangas<\/strong>, Anna Lemmetti-Vieri<\/strong>, Jari Hietanen<\/strong>, Ville H\u00e4rk\u00f6nen<\/strong>,\u00a0Anna Pukkila<\/strong> ja Topi Kohonen<\/strong> ottivat yleis\u00f6n heti haltuunsa.<\/p>\n

Sanat paperilla muuntuivat kokonaisiksi ihmisiksi, joiden tekemiset ja sanomiset saivat yleis\u00f6n nauramaan, huudahtamaan h\u00e4mmennyksest\u00e4, hykertelem\u00e4\u00e4n partoihinsa.<\/p>\n

Takaani kuului isosiskoni turvallinen kikatus.<\/p>\n

Mies istui toisella puolellani, yst\u00e4v\u00e4 toisella. Tuntui ihmeelliselt\u00e4, ett\u00e4 nyt n\u00e4m\u00e4 kaikki ihmiset n\u00e4kiv\u00e4t omin silmin sen, mink\u00e4 parissa olin puurtanut pari kolme vuotta, juonia punoen ja lankoja solmien, vuorosanoja hioen. Joskus olin painiskellut Kekkosen tytt\u00e4ren kanssa jopa y\u00f6t\u00e4 my\u00f6ten.<\/p>\n

\"\"
Kuvassa n\u00e4ytelm\u00e4n p\u00e4\u00e4henkil\u00f6 Katariina (Emmi Kangas) sek\u00e4 h\u00e4nen (ex)-rakastettunsa Pertti (Ville H\u00e4rk\u00f6nen), jonka kanssa on aika iso kana kynitt\u00e4v\u00e4n\u00e4. KUVA: Linus Lindholm\/ Vaasan kaupuginteatteri<\/figcaption><\/figure>\n

V\u00e4liajalla siemailin teet\u00e4 ja vaihdoin nopeita repliikkej\u00e4 ihmisten kanssa. N\u00e4ytelm\u00e4st\u00e4 pidettiin. Tunnelma oli l\u00e4mmin. Siskoni tuli kehumaan, ett\u00e4 on saanut nauraa.<\/p>\n

Toisella puoliajalla aloin toivoa, ettei n\u00e4ytelm\u00e4 koskaan loppuisi. Tuntui turvalliselta vain istua siin\u00e4, omalla paikallaan, ja seurata tapahtumia katsomon pimeydest\u00e4.<\/p>\n

Loppukohtaus kosketti minua niin, ett\u00e4 silmiini kihosivat kyyneleet.<\/p>\n

Hetken kuluttua valot jo syttyiv\u00e4t. Ihmiset taputtivat. N\u00e4yttelij\u00e4t kumarsivat ja kutsuivat lis\u00e4\u00e4 tekij\u00f6it\u00e4 lavalle. Min\u00e4 ja ohjaaja Erik Kiviniemi<\/strong> k\u00e4velimme lavalle yht\u00e4 matkaa.<\/p>\n

Halasin Emmi Kangasta, p\u00e4\u00e4roolin esitt\u00e4j\u00e4\u00e4, joka seisoi vierell\u00e4ni. Ehk\u00e4 halasin muitakin, mutta tarkat muistikuvat ovat h\u00e4m\u00e4r\u00e4n peitossa.<\/p>\n

Riensin kulisseihin n\u00e4yttelij\u00f6iden per\u00e4ss\u00e4. Verhojen takana sain k\u00e4teeni keltaisen krysanteemikimpun.<\/p>\n

Aplodit jatkuivat.<\/p>\n

\"\"
Kumartamisen hetki ikuistettuna. KUVA: Er\u00e4s katsoja<\/figcaption><\/figure>\n

Riensin lavalle uudelleen. N\u00e4yttelij\u00e4t seurasivat per\u00e4ss\u00e4. Kumarsimme yhdess\u00e4 ja kiitimme yleis\u00f6\u00e4.<\/p>\n

Kun valot syttyiv\u00e4t ja katsojat alkoivat hiljalleen nousta, l\u00e4heiseni j\u00e4iv\u00e4t saliin odottamaan minua.<\/p>\n

He tulivat halaamaan ja onnittelemaan, \u00e4iti ensimm\u00e4isen\u00e4. Kun isosisko sulki minut syleilyyns\u00e4, aloin yht\u00e4kki\u00e4 itke\u00e4. Niin suuri oli helpotus siit\u00e4, ett\u00e4 kaikki oli mennyt hyvin.<\/p>\n

Mies asteli luokseni hymy huulillaan, valmiina halaukseen. H\u00e4nell\u00e4 oli k\u00e4dess\u00e4\u00e4n silm\u00e4lasini ja k\u00e4silaukkuni. Olin pyyt\u00e4nyt h\u00e4nt\u00e4 pit\u00e4m\u00e4\u00e4n niist\u00e4 huolta.<\/p>\n

Sitten l\u00e4hdimme l\u00e4mpi\u00f6\u00f6n nostamaan maljat.<\/p>\n

\"\"
Parrasvaloissa. KUVA: Er\u00e4s katsoja.<\/figcaption><\/figure>\n

PS: Ensi-illasta voi n\u00e4hd\u00e4 lis\u00e4\u00e4 kuvia Facebook-sivullani<\/a> sek\u00e4 Instgram-tillill\u00e4ni.<\/a> Sielt\u00e4 voi lukea my\u00f6s katkelmia arvioista,<\/a> jotka ovat olleet loistavia. Kekkosen tyt\u00e4r<\/em> py\u00f6rii Vaasan kaupunginteatterissa 9. toukokuuta asti.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Viikko sitten lauantaina juhlittiin\u00a0Kekkosen tytt\u00e4ren ensi-iltaa. Aamup\u00e4iv\u00e4ll\u00e4 istuin mieheni kanssa junassa matkalla…<\/p>\n","protected":false},"author":70,"featured_media":4529,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[1],"tags":[175,177,180,1099,867,1113],"acf":[],"platta":{"numLikes":2,"numComments":0,"category":"kulttuuri","themes":["teatteri"],"commercial_partner":null,"thumbnail":"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/51\/2020\/02\/lavalla-kumartamassa.jpeg","blog_id":51},"jetpack_featured_media_url":"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/51\/2020\/02\/lavalla-kumartamassa.jpeg","_links":{"self":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/minakertoja\/api\/wp\/v2\/posts\/4516"}],"collection":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/minakertoja\/api\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/minakertoja\/api\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/minakertoja\/api\/wp\/v2\/users\/70"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/minakertoja\/api\/wp\/v2\/comments?post=4516"}],"version-history":[{"count":19,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/minakertoja\/api\/wp\/v2\/posts\/4516\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":4541,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/minakertoja\/api\/wp\/v2\/posts\/4516\/revisions\/4541"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/minakertoja\/api\/wp\/v2\/media\/4529"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/minakertoja\/api\/wp\/v2\/media?parent=4516"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/minakertoja\/api\/wp\/v2\/categories?post=4516"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/minakertoja\/api\/wp\/v2\/tags?post=4516"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}