{"id":4545,"date":"2020-03-28T15:11:17","date_gmt":"2020-03-28T13:11:17","guid":{"rendered":"https:\/\/blogit.apu.fi\/minakertoja\/?p=4545"},"modified":"2020-03-28T16:39:55","modified_gmt":"2020-03-28T14:39:55","slug":"koronavirus-vahingoitti-myos-kekkosen-tytarta-nyt-kirjailija-kerailee-voimia-kammiossaan","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/blogit.apu.fi\/minakertoja\/koronavirus-vahingoitti-myos-kekkosen-tytarta-nyt-kirjailija-kerailee-voimia-kammiossaan\/","title":{"rendered":"Koronavirus vahingoitti my\u00f6s Kekkosen tyt\u00e4rt\u00e4 – nyt kirjailija ker\u00e4ilee voimia kammiossaan"},"content":{"rendered":"

Chrisis doesn’t change people; it reveals them.<\/em><\/p>\n

-Eric Walters<\/p><\/blockquote>\n

Olen v\u00e4ltellyt t\u00e4m\u00e4n postauksen kirjoittamista. T\u00e4ss\u00e4 blogissa olen tottunut esittelem\u00e4\u00e4n pikemminkin valonpilkahduksia ja iloisia v\u00e4rej\u00e4 kuin pitki\u00e4, mustia varjoja ja pettymyksenharmaita valitusvirsi\u00e4.<\/p>\n

Noin kuukausi sitten kirjoitin Kekkosen tytt\u00e4ren<\/a><\/em> riemastuttavasta ensi-illasta.<\/a> Vajaa nelj\u00e4 viikkoa ensi-illan j\u00e4lkeen sain tiedon<\/a>, ett\u00e4 Vaasan kaupunginteatterin kaikki esitykset perutaan 12. huhtikuuta asti varotoimenpiteen\u00e4 koronaviruksen est\u00e4miseksi.<\/p>\n

\"\"
Kekkosen tytt\u00e4ren p\u00e4\u00e4roolin n\u00e4yttelee Emmi Kangas. KUVA: Linus Lindholm\/ Vaasan kaupunginteatteri.<\/figcaption><\/figure>\n

Kielt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 itkin \u00e4\u00e4neen, kun luin tiedotteen, kylpytakki yll\u00e4ni ja hiukset sekavalla nutturalla. Tottakai tiesin, ett\u00e4 juuri varotoimia oli teht\u00e4v\u00e4 t\u00e4ss\u00e4 tilanteessa. Ja vaikka kyseisess\u00e4 tiedotteessa ei lukenut, ett\u00e4 n\u00e4ytelm\u00e4n\u00a0kaikki<\/em> esitykset peruttaisiin, jouduin silti niist\u00e4m\u00e4\u00e4n muutamaan otteeseen – olihan kyseess\u00e4 paitsi ik\u00e4v\u00e4 taloudellinen fakta, my\u00f6s aika iso henkinen pettymys.<\/p>\n

En vain voinut olla ajattelematta kaikkia niit\u00e4 minuutteja, tunteja, p\u00e4ivi\u00e4, kuukausia ja vuosia (noin kahden, kolmen vuoden ty\u00f6t\u00e4), jotka olen Kekkosen tytt\u00e4relle antanut. Ja nyt, Kiinasta alkunsa saanut hirvi\u00f6 nimelt\u00e4 koronavirus, hy\u00f6kk\u00e4si omalla tavallaan my\u00f6s\u00a0Kekkosen tytt\u00e4ren<\/em> kimppuun ja nielaisi osan esityksist\u00e4. Toki n\u00e4ytelm\u00e4 ehti py\u00f6ri\u00e4 melkein kuukauden verran ja sai hyv\u00e4t arviot niin kriitikoilta kuin katsojiltakin. Ehdin saada esityksest\u00e4 aivan ihanaa palautetta, mik\u00e4 tottakai lohduttaa.<\/p>\n

\"\"
Kekkosen tyt\u00e4r -n\u00e4ytelm\u00e4n ensi-ilta oli 15. helmikuuta. Kuvassa Vladimir (Topi Kohonen) ja Maija (Anna Lemmetti-Vieri). KUVA: Linus Lindholm\/ Vaasan kaupunginteatteri<\/figcaption><\/figure>\n

Seuraavan esityksen pit\u00e4isi yh\u00e4 teatterin tapahtumakalenterin<\/a> mukaan olla 18.4.<\/p>\n

Milt\u00e4 Suomen kev\u00e4t mahtaa n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 silloin?<\/p>\n

Luultavasti kukaan ei tied\u00e4.<\/p>\n

My\u00f6s syksy on minulle toistaiseksi t\u00e4ysi mysteeri, joten suljen suuni sen osalta. Kerron sitten, kun minulla on annettavana jotakin uutta informaatiota.<\/p>\n

J\u00e4rjell\u00e4 ymm\u00e4rr\u00e4n, ett\u00e4 t\u00e4lle ei kukaan voi mit\u00e4\u00e4n. Se, ett\u00e4 Suomen teatterit joutuivat sulkemaan ovensa, on vain pieni palanen koko epidemiakuviosta. Nyt t\u00e4rkeint\u00e4 on, ett\u00e4 ihmiset pysyisiv\u00e4t tervein\u00e4. Suomessakin on jo kahdeksan ihmist\u00e4 kuollut koronavirukseen, ja tartuntoja on yli 1100.<\/p>\n

El\u00e4mme historiallisessa tilanteessa: Uusimaa on eristetty muusta Suomesta viruksen vuoksi. Facebookissa on jo ehditty jakaa humoristisia kuvia tai meemej\u00e4 John F. Kennedyn kuvan kera: ”Ich bin ein uusmaalainen.”<\/p>\n

Etel\u00e4isen Suomen ja muun maan v\u00e4lille on pystytetty n\u00e4kym\u00e4t\u00f6n muuri, jotta ihmisi\u00e4 voitaisiin suojella virukselta. Tuon rajan t\u00e4ll\u00e4 puolen min\u00e4 harjoitan sauvak\u00e4vely\u00e4, jatkan hengitt\u00e4mist\u00e4 Helsingiss\u00e4 ja menen Alepaan k\u00e4sineet k\u00e4dess\u00e4.<\/p>\n

Koskahan p\u00e4\u00e4sen seuraavan kerran Lapualle?<\/p>\n

\"\"
T\u00e4m\u00e4 kuva on napattu junassa, silloin kun viel\u00e4 matkustin julkisissa kulkuv\u00e4lineiss\u00e4 ja k\u00e4ytin ripsiv\u00e4ri\u00e4.<\/figcaption><\/figure>\n

En voi kielt\u00e4\u00e4, etteik\u00f6 koronaviruksen aiheuttama poikkeustilanne olisi lis\u00e4nnyt kirjailijan ty\u00f6h\u00f6n liittyv\u00e4\u00e4 yksin\u00e4isyytt\u00e4. Vaikka minulla on l\u00e4heisi\u00e4 ja muutamia hyvi\u00e4 yst\u00e4vi\u00e4 ymp\u00e4rill\u00e4ni, kukaan heist\u00e4 ei voi ahtautua kanssani kirjoittamaan t\u00e4h\u00e4n pieneen keitti\u00f6\u00f6n, eik\u00e4 kukaan heist\u00e4 voi kantaa puolestani t\u00e4t\u00e4 Kekkosen kokoista murhetta.<\/p>\n

On ihmeellist\u00e4, miten tunnen oloni aina yksin\u00e4isimm\u00e4ksi silloin, kun eniten tarvitsisin muita ihmisi\u00e4. N\u00e4it\u00e4 hetki\u00e4 ovat suuret surut ja valtaisat ilot. Menetys ja menestys – kummallista, ett\u00e4 noissakin sanoissa on vain yhden kirjaimen ero.<\/p>\n

Vaikka l\u00e4hell\u00e4ni onkin rakkaita ihmisi\u00e4 kannustamassa ja tukemassa, perhett\u00e4 ja l\u00e4heisi\u00e4, miksi aina murehdin niit\u00e4, jotka pysyv\u00e4t hiljaa?<\/p>\n

Ja toisaalta, miten paljon iloitsinkaan jokaisesta l\u00e4heisest\u00e4, joka oli l\u00e4sn\u00e4 ensi-illassa, jokaisesta onnitteluviestist\u00e4, jonka sain vaikkapa Facebookissa tai Instagramissa, jokaisesta viestist\u00e4 jonka lapsuudenyst\u00e4v\u00e4ni l\u00e4hettiv\u00e4t WhatsAppissa, tai kommenteista joita pari kollegaa l\u00e4hetti Messengerin tai Instagramin kautta. Miten hyv\u00e4lt\u00e4 voi tuntua yksi sana: ”Onnea!”<\/p>\n

Kummallista my\u00f6s, miten usein isot asiat my\u00f6s kasaantuvat yhteen. P\u00e4iv\u00e4 sen j\u00e4lkeen, kun kuulin n\u00e4ytelm\u00e4n esityksien perumisesta, sain suru-uutisen, ett\u00e4 mummini on nukkunut pois. Etel\u00e4-Pohjanmaalla asunut mummi oli jo hyvin i\u00e4k\u00e4s, jo 95-vuotias – mutta t\u00e4m\u00e4 tieto ei tietenk\u00e4\u00e4n v\u00e4henn\u00e4 menetyksen aiheuttamaa surua. Tuntuu vieraalta ajatukselta, ett\u00e4 en voi en\u00e4\u00e4 koskaan k\u00e4yd\u00e4 katsomassa mummia tai kertoa h\u00e4nelle uudesta kirjasta tai n\u00e4ytelm\u00e4st\u00e4, vied\u00e4 h\u00e4nelle kukkia tai suklaata.<\/p>\n

On luovuttava, yh\u00e4 uudestaan. On luovuttava, mutta ei luovutettava.<\/p>\n

\"\"
Maisemakuva T\u00f6\u00f6l\u00f6st\u00e4.<\/figcaption><\/figure>\n

T\u00e4llaisin\u00e4 hetkin\u00e4 lapsuusmuistot alkavat vilist\u00e4 silmiss\u00e4 kuin nopeutettu filminauha. Min\u00e4 mummin tuvassa p\u00f6yd\u00e4n \u00e4\u00e4ress\u00e4 kirjoittamassa joulupukille kirjett\u00e4, min\u00e4 ojentamassa mummille tekemi\u00e4ni runoja, min\u00e4 mummin kanssa puutarhassa pionien keskell\u00e4, min\u00e4 sy\u00f6m\u00e4ss\u00e4 mummin tekem\u00e4\u00e4 riisipuuroa luumukiisselin kera. Mummin \u00e4\u00e4ni, kun h\u00e4n tiskaa, pyyhkii k\u00e4tens\u00e4 esiliinaan ja vastaa jonkun l\u00e4heisens\u00e4 kommenttiin: ”Jahas”.<\/p>\n

Nyt tuo aika on ohitse. Yleens\u00e4 olen tilannut mummille ruusuja paikallisesta kukkakaupasta vaikkapa \u00e4itienp\u00e4iv\u00e4n\u00e4 tai mummin syntym\u00e4p\u00e4iv\u00e4n\u00e4, mik\u00e4li olin kaukana Helsingiss\u00e4. T\u00e4n\u00e4\u00e4n jouduin tilaamaan kukkalaitteen hautajaisiin.<\/p>\n

Huomaan, ett\u00e4 olen menett\u00e4nyt jo niin monta ihmist\u00e4 el\u00e4m\u00e4ss\u00e4ni, ett\u00e4 olen jo jollakin tavalla tottunut k\u00e4sittelem\u00e4\u00e4n n\u00e4it\u00e4 luopumisen tunteita. Minulla on siihen ty\u00f6kaluja. On tiet\u00e4myst\u00e4 siit\u00e4, ett\u00e4 p\u00e4iv\u00e4 p\u00e4iv\u00e4lt\u00e4 olo helpottaa. Ihmisen mieli on rakennettu niin. Aurinko laskee ja aurinko nousee. Mutta syd\u00e4n suree.<\/p>\n

Vaikka t\u00e4m\u00e4n maailmanlaajuisen pandemian j\u00e4lkeen mik\u00e4\u00e4n ei koskaan olisikaan t\u00e4ysin ennallaan, t\u00e4m\u00e4kin kev\u00e4t menee ohi joskus. ”This, too, shall pass”<\/em>, olen jostakin lukenut.<\/p>\n

\"\"
Nykyajan symboli: kumihanska.<\/figcaption><\/figure>\n

Yrit\u00e4n nyt tehd\u00e4 asioita, jotka ilahduttavat minua. Soitan pianoa, puhun l\u00e4heisten kanssa puhelimessa, viestit\u00e4n kavereille. Yrit\u00e4n muistaa olla kiitollinen jokaisesta terveest\u00e4 p\u00e4iv\u00e4st\u00e4. Viime aikoina olen l\u00e4hestulkoon joka ilta katsonut Matthew Weinerin<\/strong> luomaa suosikkisarjaa\u00a0Mad Meni\u00e4<\/a><\/em>, joka kertoo 1960-luvun mainosmaailmasta ja jonka mystinen p\u00e4\u00e4henkil\u00f6 Don Draper (Jon Hamm<\/strong>) ei lakkaa kiehtomasta minua (eik\u00e4 v\u00e4hiten komean ulkon\u00e4k\u00f6ns\u00e4 ja sliipattujen hiustensa vuoksi – miksi muuten kaikki miehet eiv\u00e4t kulje koko ajan puku p\u00e4\u00e4ll\u00e4?).<\/p>\n

Yhdess\u00e4 Weinerin kirjoittamassa jaksossa Don Draper sanoo maagisen, voimakkaan lauseen, jonka yrit\u00e4n itsekin nyt muistaa:<\/p>\n

”I have a life. And it only goes in one direction. Forward.”<\/em><\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Chrisis doesn’t change people; it reveals them. -Eric Walters Olen v\u00e4ltellyt t\u00e4m\u00e4n…<\/p>\n","protected":false},"author":70,"featured_media":4555,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[1],"tags":[1110,1118,145,1114,1119,1099,1115,1117,1116,493,561,562,767,801,1112,867],"acf":[],"platta":{"numLikes":3,"numComments":2,"category":"kulttuuri","themes":["koronavirus","teatteri","terveys"],"commercial_partner":null,"thumbnail":"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/51\/2020\/03\/junassa.jpg","blog_id":51},"jetpack_featured_media_url":"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/51\/2020\/03\/junassa.jpg","_links":{"self":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/minakertoja\/api\/wp\/v2\/posts\/4545"}],"collection":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/minakertoja\/api\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/minakertoja\/api\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/minakertoja\/api\/wp\/v2\/users\/70"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/minakertoja\/api\/wp\/v2\/comments?post=4545"}],"version-history":[{"count":17,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/minakertoja\/api\/wp\/v2\/posts\/4545\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":4568,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/minakertoja\/api\/wp\/v2\/posts\/4545\/revisions\/4568"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/minakertoja\/api\/wp\/v2\/media\/4555"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/minakertoja\/api\/wp\/v2\/media?parent=4545"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/minakertoja\/api\/wp\/v2\/categories?post=4545"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/minakertoja\/api\/wp\/v2\/tags?post=4545"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}