{"id":4751,"date":"2020-05-26T17:59:17","date_gmt":"2020-05-26T14:59:17","guid":{"rendered":"https:\/\/blogit.apu.fi\/minakertoja\/?p=4751"},"modified":"2020-05-26T18:03:23","modified_gmt":"2020-05-26T15:03:23","slug":"voiko-koronakevaana-elaa-taysilla","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/blogit.apu.fi\/minakertoja\/voiko-koronakevaana-elaa-taysilla\/","title":{"rendered":"Voiko koronakev\u00e4\u00e4n\u00e4 el\u00e4\u00e4 t\u00e4ysill\u00e4?"},"content":{"rendered":"

-Ja min\u00e4 olen Ruttuvaari enk\u00e4 kukaan muu! Ja tied\u00e4n ett\u00e4 te salaa pid\u00e4tte kemuja, sill\u00e4 teid\u00e4n ikkunoistanne n\u00e4kyy valoa koko y\u00f6n.<\/em><\/p>\n

-Tove Jansson: Muumilaakson marraskuu<\/em>, 1970 (suom. Kaarina Helakisa, 1987)<\/p><\/blockquote>\n

Viime aikoina olen ajoittain vaipunut koronakriisin vuoksi (syv\u00e4\u00e4n) ep\u00e4toivoon.<\/p>\n

Aiemmin kev\u00e4\u00e4ll\u00e4 Faceookissa liikkui humoristisia meemej\u00e4 siit\u00e4, millaisessa henkisess\u00e4 vaiheessa kukin on omassa erist\u00e4ytyneisyydess\u00e4\u00e4n. Olen samaistunut niihin. Min\u00e4 olen se, joka makaa s\u00e4ngyll\u00e4 ja itkee.<\/p>\n

En siis jatkuvasti. Ehk\u00e4 pari kertaa on k\u00e4ynyt niin. Useimmiten istun ja kirjoitan, joskus my\u00f6s seison ja hymyilen.<\/p>\n

\"\"<\/p>\n

Mutta esimerkiksi viime perjantaina oli hivenen melankolisempi hetki. Innostuin ostamaan lipun\u00a0Erinin<\/strong>\u00a0akustiselle livestriimauskeikalle, jota sai siis katsoa et\u00e4n\u00e4 omalta koneeltaan – ja liikutuin tuosta konsertista niin paljon, ett\u00e4 puhkesin kyyneliin. Ensimm\u00e4isen kerran herkistyin M\u00e4 hiihd\u00e4n<\/em> -biisin kohdalla. Kyseess\u00e4 on siis Antti Tuiskun<\/strong> hitti, josta Erin teki oman versionsa Vain el\u00e4m\u00e4\u00e4 -ohjelmassa.<\/p>\n

“Jos nyt jaksan viel t\u00e4n yhden m\u00e4en yli”, Erin lauloi koskettavalla, lempe\u00e4ll\u00e4 \u00e4\u00e4nell\u00e4\u00e4n.<\/p>\n

Niinp\u00e4! Viel\u00e4 yksi m\u00e4ki, min\u00e4 ajattelin ja niistin.<\/p>\n

Ja sitten, kun h\u00e4n esitti uuden kappaleensa\u00a0Yhten\u00e4 sunnuntaina<\/a><\/em>, tarvitsin lis\u00e4\u00e4 nen\u00e4liinoja.<\/p>\n

Yhten\u00e4 sunnuntaina<\/em> on laulu, jossa kaksi ihmist\u00e4 el\u00e4\u00e4 t\u00e4ysill\u00e4, tarrautuu toisiinsa ja k\u00e4sill\u00e4 olevaan hetkeen – ja se liikutti minua, koska en todellakaan koe el\u00e4v\u00e4ni t\u00e4ysill\u00e4 t\u00e4ll\u00e4 hetkell\u00e4.<\/p>\n

Viime perjantaina itkin sit\u00e4, ett\u00e4 en ole tavannut yst\u00e4vi\u00e4ni pitk\u00e4\u00e4n aikaan, ainoastaan puhunut heid\u00e4n kanssaan puhelimessa tai videolla. Astmaattisen taipumukseni vuoksi en ole k\u00e4ynyt edes k\u00e4velyill\u00e4 turvav\u00e4lin kera. Onko se ollut v\u00e4\u00e4r\u00e4 ratkaisu?<\/p>\n

Onko niin, ett\u00e4 min\u00e4 – ikuinen kympin tytt\u00f6 – suoritan t\u00e4t\u00e4 koronakev\u00e4tt\u00e4kin kunnon perfektionistin tyylill\u00e4? Jos teen yhdenkin mokan, tapahtuuko jotakin kauheaa?<\/p>\n

Toisaalta en usko, ett\u00e4 n\u00e4in\u00e4 aikoina voi edelleenk\u00e4\u00e4n olla liian varovainen. V\u00e4lill\u00e4 tuntuu kuin osa ihmisist\u00e4 olisi miltei autuaasti unohtanut koko koronan olemassaolon. Vaikka koulut ja kirjastot on avattu, t\u00e4ytyy muistaa, ett\u00e4 virus on yh\u00e4 olemassa – se ei ole h\u00e4vinnyt mihink\u00e4\u00e4n, vaikka p\u00e4ivitt\u00e4isten uusien tartuntojen m\u00e4\u00e4r\u00e4 onkin onneksi Suomessa laskenut. (Grafiikoita voi tutkailla ainakin t\u00e4\u00e4lt\u00e4<\/a> HS: sivuilta).<\/p>\n

\"\"Luin taannoin Helsingin Sanomista\u00a0Saska Saarikosken<\/strong>\u00a011. toukokuuta julkaistun Poikkeustilassa-kolumnin,<\/a> jossa Saarikoski kirjoittaa koronapandemian aiheuttamista tuntemuksista ja viittaa tekstiss\u00e4\u00e4n my\u00f6s kriisiin eri vaiheisiin. Kriisipsykologi Eija Palosaari<\/strong>\u00a0oli ne luetellut Yleisradion iltauutisissa: h\u00e4mm\u00e4stys, yhteishenki, v\u00e4s\u00e4hdys, syyllisten etsint\u00e4. Palosaaren mukaan parhaillaan oli k\u00e4ynniss\u00e4 v\u00e4s\u00e4hdysvaihe. Ihmiset eiv\u00e4t jaksa en\u00e4\u00e4 pel\u00e4t\u00e4.<\/p>\n

En min\u00e4k\u00e4\u00e4n jaksaisi pel\u00e4t\u00e4, mutta pelk\u00e4\u00e4n edelleen. Varmaankin lapsuuden astmalla on pelossa oma osansa. Kauan sitten saatoin her\u00e4t\u00e4 keskell\u00e4 y\u00f6t\u00e4 siihen, ett\u00e4 minun on vaikea hengitt\u00e4\u00e4. Voi toki olla, ett\u00e4 olin tuolloin jonkin virustaudin kourissa, mutta joka tapauksessa oli l\u00e4hdett\u00e4v\u00e4 terveyskeskukseen. Sain hengitt\u00e4\u00e4 maskin kautta er\u00e4\u00e4nlaista “kylm\u00e4\u00e4 h\u00f6yry\u00e4”, joka helpotti oloa. (Tsekkasin l\u00e4\u00e4k\u00e4riyst\u00e4v\u00e4lt\u00e4ni, ett\u00e4 kyseess\u00e4 on varmaankin ollut raseeminen adrenaliini).<\/p>\n

Vaikka aikuisi\u00e4ll\u00e4 astma on vaivannut l\u00e4hinn\u00e4 siitep\u00f6lyaikoina ja flunssassa, koen silti liippaavani l\u00e4helt\u00e4 riskiryhm\u00e4\u00e4. Lis\u00e4ksi viime viikolla minulla oli pient\u00e4 l\u00e4mp\u00f6ily\u00e4 – ja vaikka uskon sen olleen normiflunssaa tai siitep\u00f6lyallergiaa, en tietenk\u00e4\u00e4n voinut ruveta ehdottelemaan tapaamisia.<\/p>\n

\"\"<\/p>\n

Kielt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 tunnen tietty\u00e4 ulkopuolisuutta omien pelkojeni kanssa. Facebookiin on jo alkanut ilmaantua valokuvia iloisista porukoista, jotka ovat jossain pit\u00e4m\u00e4ss\u00e4 hauskaa. Kaupungilla vastaan k\u00e4velee nuoria vieri vieress\u00e4. Puistoissa ihmiset nauravat piknikvilteill\u00e4\u00e4n. Ruohikolle on unohtunut tyhj\u00e4 viinipullo, ehk\u00e4 parikin. Roskakorista on tipahdellut muutamia tyhij\u00e4 sipsipusseja.<\/p>\n

Yht\u00e4kki\u00e4 jossain onkin BILEET, enk\u00e4 min\u00e4 voi olla mukana. Ainakaan juuri nyt.<\/p>\n

Miten paljon kaipaankaan sit\u00e4, ett\u00e4 voisin vain tanssia Loosessa valomerkkiin asti! Enk\u00e4 l\u00e4htisi pois, ennen kuin viimeisen hitaan viimeiset soinnut on kuultu!<\/p>\n

Ja miten hauskaa olisikaan jutella uusien ihmisten kanssa kes\u00e4y\u00f6ss\u00e4, kun aurinko jo nousee ja linnut ovat her\u00e4nneet, ja joku tulee pyyt\u00e4m\u00e4\u00e4n minulta tupakkaa jota minulla ei koskaan ole, ja silti me j\u00e4\u00e4mme juttelemaan niit\u00e4 n\u00e4it\u00e4, ja kohta kello onkin jo nelj\u00e4.<\/p>\n

\"\"<\/p>\n

“Tuntuu, ett\u00e4 ei en\u00e4\u00e4 koskaan tapahdu mit\u00e4\u00e4n hauskaa”, itkin puolisolleni perjantaina, kun Erinin musiikki avasi kyynelkanavani.<\/p>\n

“Tapahtuu”, h\u00e4n lupasi.<\/p>\n

H\u00e4n oli oikeassa, kuten aina. Sit\u00e4 paitsi tuntuu melkein rikolliselta valittaa t\u00e4llaisista asioista, kun kuitenkin minulla on kaikki varsin hyvin. Olen elossa! Minulla on katto p\u00e4\u00e4n p\u00e4\u00e4ll\u00e4, puoliso vierell\u00e4 ja koti t\u00e4ynn\u00e4 kirjoja, kev\u00e4t on jo pitk\u00e4ll\u00e4, meri ja Helsinki kutsuvat minua k\u00e4velylenkeille. Ja eilen jo puhuin yhden yst\u00e4v\u00e4n kanssa, josko n\u00e4ht\u00e4isiin jonain p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 ulkona, sitten kun uskallan. Purskahdimme nauruun, kun k\u00e4ytin vahingossa sanaa “turvak\u00e4vely”.<\/p>\n

Tove Janssonin<\/strong>\u00a0teoksessa\u00a0N\u00e4kym\u00e4t\u00f6n lapsi<\/em> sanotaan viisaasti: “Mutta kenell\u00e4k\u00e4\u00e4n ei ole hauskempaa kuin h\u00e4n itse itselleen j\u00e4rjest\u00e4\u00e4.”<\/p>\n

Sitaatti on kertomuksesta nimelt\u00e4 “Hemuli joka rakasti hiljaisuutta”. Se kertoo hemulista, joka ty\u00f6skentelee huvipuistossa mutta kaipaa vain yksinoloa ja rauhaa. Ja sitten h\u00e4n saa avaimet iso\u00e4itins\u00e4 vanhaan puutarhaan, jonka raikkaudessa h\u00e4n loikkii ja vaeltaa – ja tuntee olonsa nuoreksi j\u00e4lleen.<\/p>\n

\"\"
Tove Janssonin N\u00e4kym\u00e4tt\u00f6m\u00e4n lapsen on suomentanut Laila J\u00e4rvinen.<\/figcaption><\/figure>\n

\u00c4lk\u00e4\u00e4mme siis vaipuko ep\u00e4toivoon, vaan j\u00e4rjestet\u00e4\u00e4n hauskoja juttuja olosuhteet huomioiden.<\/p>\n

Yksi hauskoista asioista on muutama viikko sitten k\u00e4ynnist\u00e4m\u00e4ni Luovuus Live -keskustelusarja, joka jatkuu edelleen.<\/p>\n

Viime viikolla vieraanani oli esikoiskirjailija Emmi-Liia Sj\u00f6holm<\/strong>, jonka kanssa meill\u00e4 oli hienot keskustelut muun muassa Paperilla toinen<\/a><\/em> -romaanin syntyprosessista, Natalie Golbergin<\/strong>\u00a0kullanarvoisista kirjoitusvinkeist\u00e4, \u00e4itiyden aiheuttamisesta tuntemuksista sek\u00e4 kirjoittamiselle otollisista olosuhteista. Puhuimme my\u00f6s inspiroivista elokuvista: Emmi-Liia mainitsi ainakin iki-ihanan Lost in Translation<\/a><\/em>\u00a0-leffan, Boyhood<\/a><\/em>-elokuvan sek\u00e4 Julie Delpyn<\/strong> ja Ethan Hawken<\/strong> t\u00e4hditt\u00e4m\u00e4n\u00a0Rakkautta ennen<\/em> -trilogian, jota min\u00e4kin suuresti ihailen. Lis\u00e4ksi laitoin lukulistalleni Emmi-Liian mainitseman\u00a0Max Porterin<\/strong> romaanin Surulla on sulkapeite<\/a>,\u00a0<\/em>jonka asetelma kuulostaa kiehtovan omaper\u00e4iselt\u00e4.<\/p>\n

Seuraavana vieraanani Luovuus Livess\u00e4 on kirjailija\u00a0Max Seeck<\/strong>.\u00a0H\u00e4nen tuorein trillerins\u00e4,\u00a0talviseen Helsinkiin sijoittuva Uskollinen lukija<\/a>,<\/em> on myyty t\u00e4h\u00e4n menness\u00e4 jo 38 maahan. Lis\u00e4ksi romaanista on valmisteilla tv-sarja Hollywoodissa. Helsingin Sanomien haastattelussa<\/a> todetaankin, ett\u00e4 kansainv\u00e4linen menestys on ollut kirjailijalle unelmien t\u00e4yttymys.<\/p>\n

\"\"
Kirjailija Max Seeck sai esikoiskirjastaan Hammurabin enkelit Vuoden esikoisdekkari -palkinnon. Palkinnon saajan valitsee Suomen dekkariseura. KUVA: Mikko Rasila\/ Tammi<\/figcaption><\/figure>\n

Luen Uskollista lukijaa<\/em> parhaillaan, se tempaisi minut mukaansa jo ensiriveilt\u00e4 asti. Yht\u00e4kki\u00e4 olin hotkaissut kirjaa jo 40 sivua, v\u00e4lill\u00e4 k\u00e4vin lenkill\u00e4 ja taas jatkoin lukemista. Nyt olen kulkenut rikosylikonstaapeli Jessica Niemen mukana jo mit\u00e4 hurjimmissa tilanteissa – ja piipahtanut h\u00e4nen seurassaan Venetsiassakin.<\/p>\n

Tapasin Maxin ensimm\u00e4ist\u00e4 kertaa helmikuussa, kun olimme pienell\u00e4 kirjailijaporukalla sy\u00f6m\u00e4ss\u00e4 nepalilaisessa ravintolassa. Miten kaukaiselta juuri nyt tuntuukaan noin ihana, pirist\u00e4v\u00e4 asia: lounas kollegojen kanssa.<\/p>\n

Muistaakseni emme silloin ehtineet kovinkaan paljon keskustella kirjallisuudesta. Nyt, Luovuus Liven my\u00f6t\u00e4, asia korjaantuu.<\/p>\n

Max Seeckin esikoistrilleri\u00a0Hammurabin enkelit<\/a><\/em> ilmestyi vuonna 2016 ja k\u00e4ynnisti kolmiosaisen trilogian. Uuden sarjan aloittanut Uskollinen lukija<\/em> ilmestyi viime vuonna, ja sit\u00e4 seuraava kirja Pahan verkko<\/em>\u00a0n\u00e4kee p\u00e4iv\u00e4nvalon syyskuussa 2020. Julkaisutahti on tiivis – ja haluaisinkin kysy\u00e4 Maxilta muun muassa, miten h\u00e4n aikatauluttaa kirjoitusty\u00f6ns\u00e4. Ent\u00e4\u00a0miten h\u00e4n rakentaa kirjoihinsa vet\u00e4v\u00e4n, koukuttavan juonen? Piirt\u00e4\u00e4k\u00f6 h\u00e4n kaavioita ja aikajanoja, vai liimaileeko h\u00e4n ty\u00f6huoneensa seinille post it -lappuja?<\/p>\n

\"\"
Psykologinen j\u00e4nnitysromaani Uskollinen lukija ilmestyi vuonna 2019 ja on saavuttanut kansainv\u00e4list\u00e4 menestyst\u00e4.<\/figcaption><\/figure>\n

Ja tottakai t\u00e4ytynee esitt\u00e4\u00e4 my\u00f6s se kysymys, jota varmasti kaikilta trilleri- ja dekkarikirjailijoilta aina tiedustellaan ja jota kysyt\u00e4\u00e4n Uskollisessa lukijassakin<\/em> er\u00e4\u00e4ll\u00e4 kirjailijavierailulla: pelk\u00e4\u00e4k\u00f6 kirjailija sit\u00e4, mit\u00e4 h\u00e4n kirjoittaa?<\/p>\n

Min\u00e4 ainakin v\u00e4lill\u00e4 pelk\u00e4\u00e4n omia tekstej\u00e4ni, vaikka en edes ole kirjoittanut trilleri\u00e4.<\/p>\n

Tiedossa on siis j\u00e4nnitt\u00e4v\u00e4 ilta!<\/p>\n

Kohtaan Max Seeckin t\u00e4m\u00e4n viikon torstaina 28.5. klo 20. Tervetuloa Instagramiin kuuntelemaan!<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

-Ja min\u00e4 olen Ruttuvaari enk\u00e4 kukaan muu! Ja tied\u00e4n ett\u00e4 te salaa…<\/p>\n","protected":false},"author":70,"featured_media":4757,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[1],"tags":[1162,1167,1115,1116,1165,1164,1163,847,1166],"acf":[],"platta":{"numLikes":2,"numComments":0,"category":"terveys-ja-hyvinvointi","themes":["koronavirus","kirjallisuus","ihmiset"],"commercial_partner":null,"thumbnail":"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/51\/2020\/05\/taina-kotona-1.jpg","blog_id":51},"jetpack_featured_media_url":"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/51\/2020\/05\/taina-kotona-1.jpg","_links":{"self":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/minakertoja\/api\/wp\/v2\/posts\/4751"}],"collection":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/minakertoja\/api\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/minakertoja\/api\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/minakertoja\/api\/wp\/v2\/users\/70"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/minakertoja\/api\/wp\/v2\/comments?post=4751"}],"version-history":[{"count":18,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/minakertoja\/api\/wp\/v2\/posts\/4751\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":4782,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/minakertoja\/api\/wp\/v2\/posts\/4751\/revisions\/4782"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/minakertoja\/api\/wp\/v2\/media\/4757"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/minakertoja\/api\/wp\/v2\/media?parent=4751"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/minakertoja\/api\/wp\/v2\/categories?post=4751"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/minakertoja\/api\/wp\/v2\/tags?post=4751"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}