{"id":4784,"date":"2020-06-04T21:11:43","date_gmt":"2020-06-04T18:11:43","guid":{"rendered":"https:\/\/blogit.apu.fi\/minakertoja\/?p=4784"},"modified":"2020-06-04T23:18:58","modified_gmt":"2020-06-04T20:18:58","slug":"kirjailijakin-haluaa-tavata-oikeita-ihmisia","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/blogit.apu.fi\/minakertoja\/kirjailijakin-haluaa-tavata-oikeita-ihmisia\/","title":{"rendered":"Kirjailijakin haluaa tavata oikeita ihmisi\u00e4"},"content":{"rendered":"

Viime aikoina olen alkanut hiljalleen purkaa omia korona-ajan rajoituksiani, t\u00e4ss\u00e4 omassa pieness\u00e4 valtakunnassani.<\/p>\n

Ensin k\u00e4vin pari kertaa kirjastossa, aika pian sen j\u00e4lkeen, kun ne avattiin uudelleen. Varsinkin T\u00f6\u00f6l\u00f6n kirjaston kanssa meill\u00e4 oli eritt\u00e4in l\u00e4mminhenkinen kohtaaminen.<\/p>\n

\"\"
Viel\u00e4 joitakin aikoja sitten pidin talvitakkia.<\/figcaption><\/figure>\n

Sitten, viime viikon lauantaina, l\u00e4hetin yst\u00e4v\u00e4lleni spontaanin viestin ja kysyin, l\u00e4htisik\u00f6 h\u00e4n minun kanssani illalla ”turvak\u00e4velylle”. T\u00e4m\u00e4 oli minulle suuri askel kohti ”uutta normaalia”. Mieheni oli parhaillaan tapaamassa serkkuaan, aurinko l\u00e4mmitti ulkona, en jaksanut k\u00f6k\u00f6tt\u00e4\u00e4 sis\u00e4ll\u00e4 en\u00e4\u00e4 sekuntiakaan, puhelimessa puhuminen ei inspiroinut, eik\u00e4 minua huvittanut juuri sill\u00e4 hetkell\u00e4 kirjoittaa. Halusin jutella kasvotusten oikean ihmisen kanssa.<\/p>\n

Onneksi k\u00e4vely sopi yst\u00e4v\u00e4nikin aikatauluun.<\/p>\n

Oli koulujen p\u00e4\u00e4tt\u00e4j\u00e4isp\u00e4iv\u00e4, paljon v\u00e4ke\u00e4 liikkeell\u00e4. Tapasimme Stockmannin kellon alla kuten ennenkin ja kuljimme pitkin valoisaa Aleksanterinkatua, ohi valkoisena hehkuvan tuomiokirkon, kohti aina yht\u00e4 tyylik\u00e4st\u00e4 Katajanokkaa. Aurinko l\u00e4mmitti meit\u00e4 niin anteliaasti, ettemme tarvinneet takkia. Vaihdoimme kuulumisia ja puhuimme siit\u00e4, miten ihanaa oli tehd\u00e4 jotakin sellaista, mit\u00e4 emme olleet pitk\u00e4\u00e4n aikaan tehneet.<\/p>\n

”Tuntuu kuin ois ulkomailla”, yst\u00e4v\u00e4ni huudahti.<\/p>\n

Ostimme kioskista juomat ja jatkoimme k\u00e4vely\u00e4 kohti T\u00e4htitorninm\u00e4enpuistoa, jossa ihmisi\u00e4 istui vilteill\u00e4\u00e4n. Juttelimme siit\u00e4, millaista oli olla nuori joskus, miten yht\u00e4kki\u00e4 saaattoi tapahtua jotakin yll\u00e4tt\u00e4v\u00e4\u00e4. Mutta eik\u00f6 niin ollut edelleenkin? Tuona lauantaina el\u00e4m\u00e4 yll\u00e4tti meid\u00e4t siten, ett\u00e4 se johdatti meid\u00e4t Helsingiss\u00e4 sellaiseen kohtaan, jota emme olleet kumpikaan koskaan n\u00e4hneet.<\/p>\n

\"\"<\/p>\n

Tuo p\u00e4iv\u00e4 oli kaikkinensa virkist\u00e4v\u00e4n sosiaalinen. Aiemmin samana p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 olin t\u00f6rm\u00e4nnyt sattumalta toiseen yst\u00e4v\u00e4\u00e4ni Taka-T\u00f6\u00f6l\u00f6ss\u00e4. Tuntui kuin universumi olisi halunnut meid\u00e4n kohtaavan juuri sill\u00e4 sekunnilla, kun yst\u00e4v\u00e4ni k\u00e4veli kadulla kauppakassi k\u00e4dess\u00e4\u00e4n, ja min\u00e4 astelin alas Yliopistoapteekin portaita. Kaikki oli ik\u00e4\u00e4n kuin suunniteltu valmiiksi.<\/p>\n

Oli ihanaa jutella pitk\u00e4st\u00e4 aikaa kasvotusten, vaikka emme voineetkaan halata.<\/p>\n

Tuo mainio viikonloppu huipentui siihen, ett\u00e4 saimme mieheni kanssa k\u00e4yd\u00e4 sunnuntaina kyl\u00e4ss\u00e4 tapaamassa er\u00e4st\u00e4 suloista vauvaa ja h\u00e4nen vanhempiaan, jotka olin n\u00e4hnyt viimeksi maaliskuussa. Ensin pienokainen vierasti minua v\u00e4h\u00e4n, mutta pian h\u00e4n jo katseli minua lempe\u00e4n uteliaana kuin vanhaa yst\u00e4v\u00e4\u00e4. (H\u00e4nen silmiss\u00e4\u00e4n olen varmaan oikeastikin hyvin, hyvin vanha, ehk\u00e4 noin 137-vuotias).<\/p>\n

Eilen puolestaan otin j\u00e4lleen yhden askeleen eteenp\u00e4in, kun k\u00e4vin isosiskoni kanssa lounaalla kiinalaisessa ravintolassa. Sen kunniaksi tilasimme oikein erikoislounaat j\u00e4\u00e4tel\u00f6ineen kaikkineen. Tuntui ihanan normaalilta jutella ja nauraa siskoa vastap\u00e4\u00e4t\u00e4.<\/p>\n

\"\"
Ilmeeni, kun olen varovasti n\u00e4hnyt jo muutaman ihmisen koronakev\u00e4\u00e4n eristyksen j\u00e4lkeen.<\/figcaption><\/figure>\n

Huomenna perjantaina n\u00e4en pitk\u00e4st\u00e4 aikaa kirjailijakollegani ja yst\u00e4v\u00e4ni\u00a0Laura Lehtolan<\/strong>, kun kohtaamme Luovuus Liven merkeiss\u00e4 Instagramissa. Lauralta on ilmestynyt t\u00e4h\u00e4n menness\u00e4 kaksi romaania: Pelk\u00e4\u00e4j\u00e4n paikalla<\/a> <\/em>ja Takapenkki.<\/a><\/em> Uusin kirja Min\u00e4 valitsin sinut<\/a><\/em> ilmestyy syyskuussa. Romaani kertoo kahden naisen rakkaudesta, joka roihahti jo opiskelujen aikaan 2000-luvun alussa ja jota v\u00e4ritt\u00e4v\u00e4t nyt yhteinen pieni poika, asuntolaina ja aikuisel\u00e4m\u00e4n velvollisuudet. Mutta miten sateenkaariperheelle k\u00e4y, kun toinen naisista ihastuu mieheen?<\/p>\n

\"\"
Kirjailija Laura Lehtola on koulutukseltaan tekniikan tohtori. H\u00e4n v\u00e4itteli tohtoriksi ohjelmistoliiketoiminnasta vuonna 2016. Kuva: Jonne R\u00e4s\u00e4nen\/ Otava 2020.<\/figcaption><\/figure>\n

Tutustuin Lauraan vuonna 2014 mit\u00e4 ihanimmalla tavalla: h\u00e4n l\u00e4hetti minulle Messengeriss\u00e4 kirjoihini liittyv\u00e4\u00e4 fanipostia. Viestiss\u00e4\u00e4n Laura kertoi my\u00f6s, ett\u00e4 oli parhaillaan ty\u00f6st\u00e4m\u00e4ss\u00e4 omaa esikoisromaaniaan. My\u00f6hemmin tapasimme Otavalla takkatuli-illassa ja aloimme jutella, cocktailtikut k\u00e4siss\u00e4mme. Muistan, ett\u00e4 joissakin bileiss\u00e4 Laura otti meist\u00e4 yhteisselfien, er\u00e4\u00e4nlaisen fanikuvan, joka ei ilmeisesti onnistunut kovin hyvin. Kuvan n\u00e4hdess\u00e4\u00e4n Lauran mies oli nauranut niin paljon, ettei voinut lopettaa. Kun mies pyysi saada n\u00e4hd\u00e4 kuvan toistamiseen, h\u00e4n purskahti nauruun uudelleen.<\/p>\n

En ole varma, olenko saanut viel\u00e4k\u00e4\u00e4n n\u00e4hd\u00e4 tuota otosta kunnolla.<\/p>\n

Jossain vaiheessa k\u00e4vimme Lauran kanssa sushilounaalla – ja sushin merkeiss\u00e4 olemme usein tavanneet sittemminkin ja puhuneet niin el\u00e4m\u00e4st\u00e4 kuin kirjoittamisesta. Lauran kirjoissa on hienoa se, miten el\u00e4v\u00e4sti h\u00e4n osaa kuvata sek\u00e4 hauskoja ett\u00e4 surullisia asioita ja miten h\u00e4n ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4, kuinka komedia ja tragedia ovat kietoutuneet toisiinsa.<\/p>\n

\"\"
Laura Lehtolan kolmas romaani Min\u00e4 valitsin sinut ilmestyy syksyll\u00e4. KUVA: Otava.<\/figcaption><\/figure>\n

Laura on sik\u00e4likin mielenkiintoinen kirjailijapersoona, ett\u00e4 h\u00e4n ty\u00f6skentelee p\u00e4iv\u00e4t\u00f6iss\u00e4 insin\u00f6\u00f6rin\u00e4. Toisinaan l\u00e4het\u00e4n h\u00e4nelle Messengeriss\u00e4 matemaattisia kysymyksi\u00e4 – joitakin arkeeni liittyvi\u00e4 laskuteht\u00e4vi\u00e4 – joita en itse osaa ratkaista. Laura osaa. Joskus kysyn h\u00e4nelt\u00e4 my\u00f6s asioita, joihin ei v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 ole mit\u00e4\u00e4n yht\u00e4 oikeaa vastausta. Ne saattavat k\u00e4sitell\u00e4 rakkautta tai yst\u00e4vyyssuhteita, ja joskus Lauralla on vastaus niihinkin.<\/p>\n

”Onko t\u00e4m\u00e4 matematiikkaa”, min\u00e4 kysyn.<\/p>\n

”Ei taida olla”, Laura vastaa.<\/p>\n

\"\"
Laura Lehtola debytoi Pelk\u00e4\u00e4j\u00e4n paikalla -nimisell\u00e4 romaanilla vuonna 2015. H\u00e4nen toisesta romaanistaan Takapenkki (2017) tehtiin n\u00e4ytelm\u00e4 Jyv\u00e4skyl\u00e4n Huoneteatteriin syksyll\u00e4 2019.<\/figcaption><\/figure>\n

Ennen korona-aikaa meill\u00e4 oli usein Lauran ja muutamien muiden kavereitten kanssa tapana kohdata er\u00e4\u00e4ss\u00e4 kalliolaisessa kahvila-baarissa ja kirjoittaa yhdess\u00e4. Kirjoitustreffit ovat ehk\u00e4 parasta, mit\u00e4 kirjailijalle voi tapahtua. Toivon, ett\u00e4 kohtaamme pian kahvilassa uudelleen. Tai miss\u00e4 tahansa! Puistokin k\u00e4y.<\/p>\n

Mutta huomenna me kohtaamme Lauran kanssa Luovuus Livess\u00e4 klo 19. Tule mukaan kuuntelemaan! Voin taata, ett\u00e4 sinusta tuntuu kuin olisit meid\u00e4n kanssamme kirjoitustreffeill\u00e4.<\/p>\n

N\u00e4hd\u00e4\u00e4n Instagramissa!<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Viime aikoina olen alkanut hiljalleen purkaa omia korona-ajan rajoituksiani, t\u00e4ss\u00e4 omassa pieness\u00e4…<\/p>\n","protected":false},"author":70,"featured_media":4807,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[1],"tags":[378,395,1169,1115,1116,449,1171,618,1170,1168,925],"acf":[],"platta":{"numLikes":3,"numComments":0,"category":"kulttuuri","themes":["ihmiset","kirjallisuus","koronavirus"],"commercial_partner":null,"thumbnail":"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/51\/2020\/06\/taina-kotosalla.jpg","blog_id":51},"jetpack_featured_media_url":"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/51\/2020\/06\/taina-kotosalla.jpg","_links":{"self":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/minakertoja\/api\/wp\/v2\/posts\/4784"}],"collection":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/minakertoja\/api\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/minakertoja\/api\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/minakertoja\/api\/wp\/v2\/users\/70"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/minakertoja\/api\/wp\/v2\/comments?post=4784"}],"version-history":[{"count":24,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/minakertoja\/api\/wp\/v2\/posts\/4784\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":4814,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/minakertoja\/api\/wp\/v2\/posts\/4784\/revisions\/4814"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/minakertoja\/api\/wp\/v2\/media\/4807"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/minakertoja\/api\/wp\/v2\/media?parent=4784"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/minakertoja\/api\/wp\/v2\/categories?post=4784"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/minakertoja\/api\/wp\/v2\/tags?post=4784"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}