{"id":4860,"date":"2020-08-02T13:16:09","date_gmt":"2020-08-02T10:16:09","guid":{"rendered":"https:\/\/blogit.apu.fi\/minakertoja\/?p=4860"},"modified":"2020-08-02T16:07:04","modified_gmt":"2020-08-02T13:07:04","slug":"mita-rohkeampi-olet-sita-upeampia-maisemia-naet","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/blogit.apu.fi\/minakertoja\/mita-rohkeampi-olet-sita-upeampia-maisemia-naet\/","title":{"rendered":"Mit\u00e4 rohkeampi olet, sit\u00e4 upeampia maisemia n\u00e4et"},"content":{"rendered":"

Siin\u00e4 on vuori, nyt kiivet\u00e4\u00e4n.<\/em><\/p>\n

-Paula Vesala: Nyt on l\u00e4ht\u00f6<\/em><\/p><\/blockquote>\n

Kes\u00e4lomani loppui t\u00e4m\u00e4n viikon maanantaina. Tuntuu uskomattomalta, ett\u00e4 noin viiteen viikkoon en kirjoittanut mit\u00e4\u00e4n muuta ty\u00f6h\u00f6n liittyv\u00e4\u00e4 kuin yhden blogipostauksen ja joitakin somejulkaisuja.<\/p>\n

Romaanik\u00e4sikirjoituksenikin sai l\u00f6tk\u00f6tell\u00e4 lepotuolilla koko hein\u00e4kuun ja puolet kes\u00e4kuusta. Toivottavasti sill\u00e4 ei ollut kovin tyls\u00e4\u00e4.<\/p>\n

\"\"<\/p>\n

\u00a0<\/p>\n

Minulla oli ehk\u00e4 ajoittain, ainakin sellaisina p\u00e4ivin\u00e4 kun mies oli kahdeksan tuntia pelaamassa golfia ja min\u00e4 jumitin pitkittyneen kes\u00e4flunssan vuoksi kotona. L\u00e4mm\u00f6n mittaamisesta tuli uusi, p\u00e4ivitt\u00e4inen harrastukseni. Yleisin lukema oli: 37,05.<\/p>\n

Luulen, ett\u00e4 kyse oli stressist\u00e4. Uskomatonta kyll\u00e4, lomallakin voi olla stressi\u00e4. Meill\u00e4 on elokuun lopulla tiedossa kauan odotettu muutto – ja monia siihen liittyvi\u00e4 asioita on ollut hoidettavana. (T\u00e4ll\u00e4kin viikolla taas py\u00f6r\u00e4ilin\/k\u00e4velin uuden kodin ohi ja otin kuvan talon upeasta julkisivusta. T\u00e4t\u00e4 on tapahtunut jo useita kertoja. Yleens\u00e4 l\u00e4het\u00e4n valokuvan n\u00e4ht\u00e4v\u00e4ksi joko miehelleni tai jollekulle yst\u00e4v\u00e4lle. V\u00e4lill\u00e4 my\u00f6s kuuntelen korvat h\u00f6r\u00f6ll\u00e4, ettei kai alueella ole liian rauhatonta.\u00a0 Vaikuttaa silt\u00e4, ett\u00e4 ei ole.)<\/p>\n

T\u00e4ytyy tunnustaa, ett\u00e4 v\u00e4lill\u00e4 minulla on ollut v\u00e4h\u00e4n ik\u00e4v\u00e4 fiktion kirjoittamista, etenkin silloin kun olen lukenut jotakin hyv\u00e4\u00e4 romaania kuten ranskalaisen Annie Ernaux’n<\/strong> teosta A Girl’s Story<\/a> <\/em>tai silloin, kun minuun on yht\u00e4kki\u00e4 iskenyt palava tarve ilmaista itse\u00e4ni kello 3.10 y\u00f6ll\u00e4. Olen tuntenut syyllisyytt\u00e4, kun en itse ole ollut ty\u00f6st\u00e4m\u00e4ss\u00e4 romaaniani tai naputtelemassa uutta blogiteksti\u00e4.<\/p>\n

Ehk\u00e4 on niin, ett\u00e4 kirjailija voi paremmin, kun h\u00e4n kirjoittaa. Toisaalta v\u00e4lill\u00e4 t\u00e4ytyy my\u00f6s pit\u00e4\u00e4 lomaa ja ottaa et\u00e4isyytt\u00e4 tekstiin. “A good writer knew when not to write”, on Charles Bukowskikin sanonut.<\/p>\n

\"\"
Annie Ernaux’n romaani on ilmestynyt alun perin vuonna 2016 nimell\u00e4 M\u00e9moire de Fille.<\/figcaption><\/figure>\n

T\u00e4m\u00e4 on ollut kaikkinensa muutosten kes\u00e4. Olen ylitt\u00e4nyt itseni niin fyysisesti kuin henkisestikin, riuhtaissut itseni irti tutusta ja turvallisesta kuin kivi, joka on jumittanut satoja vuosia samalla rinteell\u00e4 mutta liikahtaakin \u00e4kki\u00e4 ja varoittamatta.<\/p>\n

Yksi kes\u00e4n kohokohdista koitti kirjaimellisesti Yll\u00e4ksell\u00e4, kun kiipesin juhannusp\u00e4iv\u00e4n\u00e4 517 metri\u00e4 korkean Kes\u00e4nkitunturin huipulle. Jokainen, joka minut tuntee, tiet\u00e4\u00e4, ett\u00e4 min\u00e4 en varsinaisesti ole profiloitunut miksik\u00e4\u00e4n vaeltajaksi. Suoraan sanottuna en ollut koskaan aikaisemmin tehnyt mink\u00e4\u00e4nlaista vaellusretke\u00e4 miss\u00e4\u00e4n p\u00e4in Suomea tai maailmaa. Mutta nyt oli poikkeustilanne. Olinhan pitk\u00e4st\u00e4 aikaa Lapissa.<\/p>\n

“L\u00e4heth\u00e4n tekheen pikku lenkki”, sanoi yksi seurueestamme kyseisen\u00e4 lauantaiaamuna.<\/p>\n

“Se ei sitte ole mith\u00e4\u00e4n lasten leikki\u00e4”, varoitti toinen.<\/p>\n

Jo reitin nimest\u00e4 “Pirunkuru” olisi toki voinut p\u00e4\u00e4tell\u00e4, ett\u00e4 kyseess\u00e4 ei olisi mik\u00e4\u00e4n heppoinen happihyppely.<\/p>\n

Vaellus alkoi kevyell\u00e4 k\u00e4velyll\u00e4. Mutta jossain vaiheessa huomasin, ett\u00e4 rinne jyrkkeni jatkuvasti. Huippua ei n\u00e4kynyt. Sammalm\u00e4tt\u00e4\u00e4t ja mets\u00e4polut muuttuivatkin kivikkoiseksi jyrk\u00e4nteeksi. Reisilihakset joutuivat koetukselle, jokainen kivi n\u00e4ytti ep\u00e4luotettavalta. Ent\u00e4 jos olisin astunut v\u00e4\u00e4r\u00e4lle kivelle, sellaiselle joka pett\u00e4\u00e4 minut?<\/p>\n

Vaatetuksenikaan ei varsinaisesti ollut er\u00e4maahan soveltuva – paitsi ehk\u00e4 esteettisesti. Minulla oli jalassani ohuet leggingssit, joita olen k\u00e4ytt\u00e4nyt my\u00f6s kirjailijaesiintymisiss\u00e4. Olin valinnut ne ylleni, koska niihin oli painettu vehreitten puiden kuvia ja sinist\u00e4 taivasta.<\/p>\n

Mieheni kiipesi kaukana edess\u00e4p\u00e4in. Lopulta h\u00e4n katosi jonnekin rinteiden taakse. Kiehuin lierihattuni alla. Miksi h\u00e4nen piti aina olla niin nopea, niin k\u00e4rsim\u00e4t\u00f6n? Join vett\u00e4 pullosta. Katsahdin taakseni. Mit\u00e4 jos vain palaisin samaa reitti\u00e4 takaisin, tyylikk\u00e4\u00e4n mielenosoituksellisesti? Mutta saman tien sain kuulla, ett\u00e4 alasp\u00e4in ei kannattanut suunnistaa. Ellei haluaisi kolhuja. Ainoa vaihtoehto oli jatkaa matkaa ja kiivet\u00e4 yl\u00f6sp\u00e4in.<\/p>\n

Kuinka pitk\u00e4 matka viel\u00e4 olisi?<\/p>\n

\"\"<\/p>\n

Hiki valui otsaani pitkin, syke kohosi.\u00a0Reitin varrella, l\u00e4hell\u00e4 tunturin (oletettua) huippua, n\u00e4in vanhan puun juurelle asetetun ruskean syd\u00e4nkiven. Siin\u00e4 luki kultaisin kirjaimin “Mumma”. Kiveen oli kaiverrettu my\u00f6s vainajan synnyin- ja kuolinvuosi.<\/p>\n

Joku seurueestamme huomautti siit\u00e4.<\/p>\n

“Varmaan se on saanu t\u00e4\u00e4ll\u00e4 syd\u00e4nkohtauksen ja kuollut!” min\u00e4 huusin.<\/p>\n

Keskustelu tyrehtyi siihen.<\/p>\n

Nelj\u00e4st\u00e4 vaeltajasta saavuin tunturin laelle viimeisen\u00e4. K\u00e4velin kaikkien ohi nen\u00e4 pystyss\u00e4 enk\u00e4 puhunut kenellek\u00e4\u00e4n. Istahdin kivelle yksin ja itkin. Oli mahtavaa olla taas kolmivuotias.<\/p>\n

Mieheni tuli vierelleni istumaan. H\u00e4n puheli lempe\u00e4sti. Sanoi, ett\u00e4 t\u00e4m\u00e4n j\u00e4lkeen olisi edess\u00e4 pelkk\u00e4\u00e4 laskua, kevytt\u00e4 k\u00e4vely\u00e4.<\/p>\n

Tiuskaisin, etten en\u00e4\u00e4 liikkuisi mihink\u00e4\u00e4n, ett\u00e4 j\u00e4isin t\u00e4h\u00e4n v\u00e4hint\u00e4\u00e4n tunniksi.<\/p>\n

Tuosta hetkest\u00e4 on tallella muutama selfie, joissa min\u00e4 itken ja mies hymyilee iloisena. Kirjailijan el\u00e4m\u00e4 tiivistettyn\u00e4. Kaiken pit\u00e4\u00e4 aina olla niin \u00e4\u00e4rimm\u00e4isen dramaattista.<\/p>\n

“Mit\u00e4 tuosta nyt, pikku noususta”, mieheni sanoi.<\/p>\n

“AI PIKKU NOUSUSTA!”<\/p>\n

\"\"
Professional hiker. 2020.<\/figcaption><\/figure>\n

Jatkoimme matkaa. Kesti ehk\u00e4 parikymment\u00e4 minuuttia, kun palauduin taas “normaaliksi itsekseni” – jos sellaista k\u00e4sitett\u00e4 on olemassakaan. Kun fyysinen rasitus helpotti, her\u00e4sin huomaamaan maisemien kauneuden, upeat rakkakivet, viattomansinisen puhtaan taivaan, sammalen peitt\u00e4m\u00e4t kiviset rinteet, jotka kuulemma ruskan aikaan hehkuivat punaisina kuin tuli. Tuntui kuin olisin matkustanut maailman toiselle puolelle, merten taakse, aivan uuteen ymp\u00e4rist\u00f6\u00f6n. Sain n\u00e4hd\u00e4 sellaista, mit\u00e4 en ollut ikin\u00e4 n\u00e4hnyt, Lapin kes\u00e4n.<\/p>\n

“I want to see something I’ve never seen before”, on valokuvaaja Robert Mapplethorpekin sanonut.<\/p>\n

Yht\u00e4kki\u00e4 syd\u00e4meeni tulvahti kiitollisuus. Ett\u00e4 min\u00e4 saan olla t\u00e4\u00e4ll\u00e4, ajattelin, n\u00e4hd\u00e4 kotimaani koreimmat kasvot, miltei p\u00e4\u00e4laen. Sain n\u00e4hd\u00e4 kiehtovan yhdistelm\u00e4n karua luontoa ja \u00e4\u00e4ret\u00f6nt\u00e4 kauneutta, pieni\u00e4 kitukasvuisia puita, luonnon suhisevaa hiljaisuutta, rehellist\u00e4 er\u00e4maata. Olin kiitollinen siit\u00e4, ett\u00e4 minut oli tuotu t\u00e4nne, ett\u00e4 polkuni johdatti minut n\u00e4in ihmeelliseen paikkaan – olin kiivennyt tunturin huipulle, olin pystynyt tekem\u00e4\u00e4n sen. Minulla oli jalat, joilla k\u00e4vell\u00e4. Lihakset, jotka tekev\u00e4t ty\u00f6t\u00e4. Silm\u00e4t, jotka n\u00e4kev\u00e4t.<\/p>\n

Pohdin tyytyv\u00e4isen\u00e4, ett\u00e4 oikeastaan minulla t\u00e4ytyi olla aivan kelvollinen kunto. Jos olisin ollut ihan rapakunnossa, olisin varmaan rojahtanut kesken kaiken jonkin kelohongan juureen ja istunut siin\u00e4 tunnin valittamassa. (Nyt istuin ehk\u00e4 vartin).<\/p>\n

\"\"<\/p>\n

Ajattelin, ett\u00e4 joskus raskaat tai poikkeukselliset kokemukset voivat olla yht\u00e4 aikaa my\u00f6s kauniita. Mukavuusalueilta l\u00f6ytyy turvaa, mutta ep\u00e4mukavuusalueilla leijuu taikaa.<\/p>\n

Ehk\u00e4 tuosta erikoisesta kokemuksesta syntyy viel\u00e4 tarina. Jo nyt siit\u00e4 on tullut yksi kes\u00e4n parhaista hetkist\u00e4.<\/p>\n

Travelling – it leaves you speechless, then turns you into a storyteller.<\/p>\n

-Ibn Battuta<\/p><\/blockquote>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Siin\u00e4 on vuori, nyt kiivet\u00e4\u00e4n. -Paula Vesala: Nyt on l\u00e4ht\u00f6 Kes\u00e4lomani loppui…<\/p>\n","protected":false},"author":70,"featured_media":4875,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[1],"tags":[1188,1187,364,365,1183,436,471,1184,1186,1185,1182],"acf":[],"platta":{"numLikes":0,"numComments":0,"category":"matkailu","themes":["ihmiset","kulttuuri","kirjallisuus"],"commercial_partner":null,"thumbnail":"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/51\/2020\/07\/taina-tunturilla.jpeg","blog_id":51},"jetpack_featured_media_url":"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/51\/2020\/07\/taina-tunturilla.jpeg","_links":{"self":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/minakertoja\/api\/wp\/v2\/posts\/4860"}],"collection":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/minakertoja\/api\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/minakertoja\/api\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/minakertoja\/api\/wp\/v2\/users\/70"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/minakertoja\/api\/wp\/v2\/comments?post=4860"}],"version-history":[{"count":19,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/minakertoja\/api\/wp\/v2\/posts\/4860\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":4886,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/minakertoja\/api\/wp\/v2\/posts\/4860\/revisions\/4886"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/minakertoja\/api\/wp\/v2\/media\/4875"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/minakertoja\/api\/wp\/v2\/media?parent=4860"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/minakertoja\/api\/wp\/v2\/categories?post=4860"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/minakertoja\/api\/wp\/v2\/tags?post=4860"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}