{"id":54,"date":"2014-11-19T11:04:00","date_gmt":"2014-11-19T09:04:00","guid":{"rendered":"http:\/\/blogit.image.fi\/minakertoja\/tehtava-alitajunnalle_19\/"},"modified":"2018-02-28T09:42:59","modified_gmt":"2018-02-28T07:42:59","slug":"tehtava-alitajunnalle_19","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/blogit.apu.fi\/minakertoja\/tehtava-alitajunnalle_19\/","title":{"rendered":"Teht\u00e4v\u00e4 alitajunnalle"},"content":{"rendered":"

“Sinun ei tarvitse muuta kuin kirjoittaa yksi ainoa tosi lause. Kirjoita tosin lause, mink\u00e4 tied\u00e4t.”<\/i><\/p>\n

N\u00e4in Ernest Hemingway rohkaisee itse\u00e4\u00e4n muistelmateoksessaan Nuoruuteni Pariisi <\/i>(1964). Siin\u00e4 kirjailija palaa 1920-luvun viehke\u00e4\u00e4n p\u00e4\u00e4kaupunkiin, viininhuuruisiin kahviloihin, Shakespeare & Company -kirjakauppaan, Gertrude Steinin kirjallisen salongin tunnelmiin.<\/p>\n

\n<\/div>\n\n\n\n\n
<\/a><\/td>\n<\/tr>\n
Ernest Hemingway aloitti t\u00e4m\u00e4n teoksen kirjoittamisen Kuubassa 1957.<\/td>\n<\/tr>\n<\/tbody>\n<\/table>\n

\nHemingwayn sitaatti tiivist\u00e4\u00e4 hyvin Imagen kirjoittajakoulutuksessa pit\u00e4m\u00e4ni luennon sis\u00e4ll\u00f6n. “Kirjoittajan oma \u00e4\u00e4ni ja tyyli” -esityksess\u00e4ni puhuin paljon muun muassa kirjoittamisessa vaadittavasta rohkeudesta ja rehellisyydest\u00e4.<\/p>\n

Jos joku olisi pyyt\u00e4nyt minua kirjoittamaan yhden toden lauseen juuri ennen koulutuksen alkua, olisin raapustanut paperille: “Minua j\u00e4nnitt\u00e4\u00e4, toimiiko powerpoint ja l\u00f6yd\u00e4nk\u00f6 tietokoneesta taikanapin, joka saa slidet vaihtumaan.”<\/p>\n

T\u00e4m\u00e4 oli kuitenkin aivan turha murhe. Kahvitauolla, kun muut mutustivat s\u00e4mpyl\u00f6it\u00e4\u00e4n, hiippailin salaa tietokoneen luo ja painoin nuolin\u00e4pp\u00e4int\u00e4. Slidet vaihtuivat! Oloni oli suunnattoman helpottunut.<\/p>\n

Powerpointin sijaan minun olisi pit\u00e4nyt j\u00e4nnitt\u00e4\u00e4, kuuluuko \u00e4\u00e4neni yleis\u00f6\u00f6n. Taskussani oli t\u00e4rke\u00e4n n\u00e4k\u00f6inen laite kuin agentilla, ja kaulukseeni oli kiinnitetty pieni musta mikrofoni. T\u00e4m\u00e4 sopi hyvin yhteen esityksen alussa esitt\u00e4m\u00e4ni vertauksen kanssa: samoin kuin tietyill\u00e4 laulajilla, my\u00f6s taitavilla kirjoittajilla on tunnistettava \u00e4\u00e4ni ja tyyli. Esimerkkin\u00e4 laulajasta mainitsin tietysti Madonnan<\/b>, idolin jo lapsuus- ja nuoruusvuosiltani.<\/p>\n\n\n\n\n
<\/a><\/td>\n<\/tr>\n
Madonna, Re-Invention Tour 2004. Kuva: madonna.com<\/td>\n<\/tr>\n<\/tbody>\n<\/table>\n

\nEsiintymisiss\u00e4 on aina varauduttava yll\u00e4tyksiin; luentoni alussa joku yleis\u00f6st\u00e4 huomautti, ett\u00e4 k\u00e4\u00e4nsin koko ajan p\u00e4\u00e4t\u00e4ni oikealle, jolloin \u00e4\u00e4neni v\u00e4lill\u00e4 h\u00e4visi.<\/p>\n

On siis lis\u00e4tt\u00e4v\u00e4 j\u00e4nnitett\u00e4vien asioiden listalle: p\u00e4\u00e4n asento suhteessa kaulukseen kiinnitettyyn mikrofoniin.<\/p>\n

(Onneksi t\u00e4m\u00e4 ongelma nujertui, kun menin seisomaan toiselle puolen papereitani).<\/p>\n

Uutta k\u00e4sikirjoitusta ty\u00f6st\u00e4ess\u00e4ni olen miettinyt paljon omia ja muiden kirjoittajakurssilla puhuneiden opetuksia. Oman luentoni voisi tiivist\u00e4\u00e4 n\u00e4in: kirjoita rehellisesti, yst\u00e4vysty h\u00e4pe\u00e4n kanssa, anna surun ja ilon tulla, muista ett\u00e4 kaunokirjallisuus ei ole vain kaunista, kiinnit\u00e4 huomiota kieleen, lue ja kirjoita paljon, ty\u00f6st\u00e4 tekstej\u00e4si.<\/p>\n

“Good stories are not written: they are rewritten”, irlantilainen kirjailija Ivy Bannister<\/b> muistuttaa Maeve Binchyn<\/b> kirjoittamisoppaassa The Maeve Binchy Writers’ Club <\/i>(2008).<\/p>\n\n\n\n\n
<\/a><\/td>\n<\/tr>\n
Siskoni tuliainen Irlannista vuodelta 2008.<\/td>\n<\/tr>\n<\/tbody>\n<\/table>\n
\n<\/div>\n

\nRohkeuden ja h\u00e4pe\u00e4n kanssa olen ty\u00f6ss\u00e4ni tekemisiss\u00e4 l\u00e4hes p\u00e4ivitt\u00e4in. Kaikenlaisia ajatuksia py\u00f6rii p\u00e4\u00e4ss\u00e4: Voiko n\u00e4in sanoa? Ei kai kenellek\u00e4\u00e4n tule paha mieli? Mit\u00e4 \u00e4iti, mummi, Siwan myyj\u00e4, kaverit, naapurit ja kilpikonnakasvattajat ajattelevat?<\/p>\n

Joskus, eri tilanteissa, huomaan tukeutuvani ajatukseen: what would Madonna do?<\/p>\n

Yksi esitykseni kohdista k\u00e4sitteli kirjoittamiseen liittyv\u00e4\u00e4 vihaa. Viha on voimakas sana, mutta muun muassa Tommy Hellstenin<\/b> kirjoista olen oivaltanut, ett\u00e4 vihan voi k\u00e4sitt\u00e4\u00e4 my\u00f6s my\u00f6nteiseksi. T\u00e4t\u00e4 en tullut luennolla sanoneeksi. Viha on inhimillinen tunne, kaikille tuttu. Se auttaa rajojen asettamisessa. Kirjassaan Virtahepo olohuoneessa <\/i>Hellsten puhuu vihasta v\u00e4lineen\u00e4, joka suojaa persoonaa: “Sen avulla kerromme muille: t\u00e4st\u00e4 min\u00e4 alan, kohtele minua kunnioittaen.” El\u00e4m\u00e4ss\u00e4 tulee vastaan lukemattomia tilanteita, joissa pit\u00e4\u00e4 (tai olisi pit\u00e4nyt) asettaa selv\u00e4t rajat, oman itsen vuoksi. Kirjoittaminen voi olla paikka kuvata ja k\u00e4sitell\u00e4 n\u00e4it\u00e4 hetki\u00e4.<\/p>\n

Antti Nyl\u00e9n <\/b>on todennut Vihan ja katkeruuden esseiss\u00e4\u00e4n,<\/i> ett\u00e4 kirjoittaminen on aggressiivista. Nyl\u00e9n kuitenkin muistuttaa my\u00f6s herkkyyden merkityksest\u00e4 silloin, kun pit\u00e4\u00e4 kyn\u00e4\u00e4 k\u00e4dess\u00e4. Pelk\u00e4n vihan voimalla ei pitk\u00e4lle p\u00f6tkit\u00e4.<\/p>\n\n\n\n\n
<\/a><\/td>\n<\/tr>\n
Esseisti Antti Nyl\u00e9n on tunnetusti Morrissey-fani.<\/td>\n<\/tr>\n<\/tbody>\n<\/table>\n

\nTilaisuuden j\u00e4lkeisen\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 kysyin lounaalla er\u00e4\u00e4lt\u00e4 kirjailijayst\u00e4v\u00e4lt\u00e4ni, miten h\u00e4n ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 herkkyyden kirjailijan ty\u00f6ss\u00e4.<\/p>\n

“Ehk\u00e4 se on jonkinlaista vilpitt\u00f6myytt\u00e4.”<\/p>\n

Se oli minusta hyv\u00e4 ajatus.<\/p>\n

\n<\/div>\n

Imagen p\u00e4\u00e4toimittaja Heikki Valkama<\/b> puhui koulutuksessa tehokkaasta aloituksesta. Koukuttava aloitus voi sis\u00e4lt\u00e4\u00e4 tarinan, se voi her\u00e4tt\u00e4\u00e4 uteliaisuuden tai tiivist\u00e4\u00e4 olennaisen, esitt\u00e4\u00e4 kysymyksen tai yll\u00e4tyksen. Yksi vaihtoehto on olla ajattelematta alkulausetta ja ryhty\u00e4 kirjoittamaan keskelt\u00e4.<\/p>\n

Min\u00e4 kuulun niihin, jotka p\u00e4\u00e4sev\u00e4t tarinassa eteenp\u00e4in vasta loistavan, tajunnanr\u00e4j\u00e4ytt\u00e4v\u00e4n alkulauseen j\u00e4lkeen – olkoonkin, ett\u00e4 kustannustoimittaja saattaa viivata sen yli.<\/p>\n\n\n\n\n
<\/a><\/td>\n<\/tr>\n
Kyn\u00e4t sauhusivat kirjoittakurssilla.<\/td>\n<\/tr>\n<\/tbody>\n<\/table>\n

\nImagen toimitusp\u00e4\u00e4llikk\u00f6 Niklas Thesslund <\/b>pohti luennossaan ideoinnin vaiheita. Tiet\u00e4m\u00e4tt\u00e4, ett\u00e4 osaan r\u00e4p\u00e4t\u00e4 Cheekin <\/b>Syyp\u00e4\u00e4 sun hymyyn<\/i> -biisin kaikki s\u00e4keist\u00f6t, h\u00e4n antoi esimerkin aiheen ja idean erosta:<\/p>\n

“Cheek ja kotihoidontuki ovat aiheita. Jotta niist\u00e4 saataisiin ideoita, niihin t\u00e4ytyisi tuoda jotain uutta ja oivaltavaa, katsoa toisin, l\u00f6yt\u00e4\u00e4 aiheelle jokin uusi tulkinta.”<\/p>\n

\n<\/div>\n

Long Playn toimitussihteeri Ilkka Karisto<\/b> puhui rakenteen merkityksest\u00e4. Jos lukija ei jaksa lukea teksti\u00e4 loppuun, syyn\u00e4 saattavat olla rakenteen heikkoudet, turhat r\u00f6nsyt ja poukkoilut. Kariston mukaan jutussa on hyv\u00e4 rakenne, jos lukija ei edes kiinnit\u00e4 huomiota siihen, miten se on tehty.<\/p>\n

Kirjailija Juha Itkonen<\/b> luennoi yleis\u00f6lle tarinankerronnasta. H\u00e4n viittasi muun muassa Zadie Smithin<\/b> esseekokoelmaan Changing My Mind<\/i>, jossa Smith on erotellut kaksi kirjailijatyyppi\u00e4: Micro Manager<\/i> ja Macro Manager<\/i>. Suomeksi Itkonen puhui l\u00f6yt\u00f6retki- ja insin\u00f6\u00f6rikirjailijoista, jaosta johon h\u00e4n oli t\u00f6rm\u00e4nnyt er\u00e4\u00e4ss\u00e4 Oriveden opiston kirjallisuusseminaarissa. Itkosen kertoman perusteella luulen, ett\u00e4 olen sekoitus kumpaakin: en tee etuk\u00e4teen tarkkoja suunnitelmia, haahuilen aikani sopivaa \u00e4\u00e4nt\u00e4 ja maisemaa etsien, pid\u00e4n kirjoittamista matkana joka yll\u00e4tt\u00e4\u00e4 – mutta arvostan kuitenkin my\u00f6s editointia, tekstin viilaamista ja rakenteen pohtimista.<\/p>\n\n\n\n\n
<\/a><\/td>\n<\/tr>\n
Kirjoittaminen on er\u00e4\u00e4nlaista l\u00f6yt\u00f6retkeily\u00e4.<\/td>\n<\/tr>\n<\/tbody>\n<\/table>\n

\nItkonen kertoi, ett\u00e4 parhaat ideat h\u00e4n saa usein aivan muualla kuin ty\u00f6huoneessaan, vaikkapa lenkill\u00e4 tai saunassa. H\u00e4n sanoi my\u00f6s, ett\u00e4 alitajunnalle kannattaa antaa teht\u00e4vi\u00e4. Piilotajunnan syvyyksiss\u00e4 asiat saavat rauhassa muhia, ja yht\u00e4kki\u00e4, aivan yll\u00e4tt\u00e4v\u00e4ll\u00e4 hetkell\u00e4, ratkaisu pulpahtaa mieleen.<\/p>\n

Seuraavaksi annan alitajunnalleni kaksi t\u00e4rke\u00e4\u00e4 teht\u00e4v\u00e4\u00e4 tulevaa kirjaani varten:<\/p>\n

1) Selvit\u00e4, mitk\u00e4 novellit eiv\u00e4t kuulu kokonaisuuteen.
\n2) Sijoita novellit parhaaseen mahdolliseen j\u00e4rjestykseen.
\nPS: Tee se pian.<\/p>\n

Hyv\u00e4\u00e4 viikon jatkoa kaikille!<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

“Sinun ei tarvitse muuta kuin kirjoittaa yksi ainoa tosi lause. Kirjoita tosin…<\/p>\n","protected":false},"author":70,"featured_media":282,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[1],"tags":[74,181,232,270,277,285,314,494,495,569,577,843,926],"acf":[],"platta":{"numLikes":0,"numComments":4,"category":null,"themes":[],"commercial_partner":null,"thumbnail":"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/51\/2015\/06\/nuoruuteni-pariisi.jpg","blog_id":51},"jetpack_featured_media_url":"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/51\/2015\/06\/nuoruuteni-pariisi.jpg","_links":{"self":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/minakertoja\/api\/wp\/v2\/posts\/54"}],"collection":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/minakertoja\/api\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/minakertoja\/api\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/minakertoja\/api\/wp\/v2\/users\/70"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/minakertoja\/api\/wp\/v2\/comments?post=54"}],"version-history":[{"count":1,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/minakertoja\/api\/wp\/v2\/posts\/54\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":3626,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/minakertoja\/api\/wp\/v2\/posts\/54\/revisions\/3626"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/minakertoja\/api\/wp\/v2\/media\/282"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/minakertoja\/api\/wp\/v2\/media?parent=54"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/minakertoja\/api\/wp\/v2\/categories?post=54"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/minakertoja\/api\/wp\/v2\/tags?post=54"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}