{"id":540,"date":"2015-06-10T13:00:20","date_gmt":"2015-06-10T10:00:20","guid":{"rendered":"http:\/\/blogit.image.fi\/minakertoja\/?p=540"},"modified":"2018-02-28T09:42:50","modified_gmt":"2018-02-28T07:42:50","slug":"kirjeita-maailman-aariin","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/blogit.apu.fi\/minakertoja\/kirjeita-maailman-aariin\/","title":{"rendered":"Kirjeit\u00e4 maailman \u00e4\u00e4riin"},"content":{"rendered":"

Kirjoitan sinulle, vaikka t\u00e4m\u00e4nkin kirjeen voisi yht\u00e4 hyvin l\u00e4hett\u00e4\u00e4 Trinidadiin. Miss\u00e4 on Trinidad? (- -) Haluaisin l\u00e4hte\u00e4 sinne mutta en tied\u00e4 miss\u00e4 se on. Rakkauskin on koko ajan ymp\u00e4rill\u00e4 mutta me emme l\u00f6yd\u00e4 sit\u00e4. Sekin on l\u00e4pikuultavaa ja siksi sit\u00e4 ei n\u00e4e.<\/p>\n

-Annika Idstr\u00f6m: Kirjeit\u00e4 Trinidadiin (1989)<\/p><\/blockquote>\n

\"Martta<\/a>
Muistikirja Martta Wendelinin kuvin<\/figcaption><\/figure>\n

Siit\u00e4 on nyt noin 24 vuotta. Oli l\u00e4mmin p\u00e4iv\u00e4, ehk\u00e4 hein\u00e4kuu, kun ovikello soi. Edess\u00e4ni seisoi tytt\u00f6, jolla oli pitk\u00e4 vaalea letti ja farkkuhame. H\u00e4n kysyi, halusinko leikki\u00e4 h\u00e4nen kanssaan.<\/p>\n

Vastasin my\u00f6nt\u00e4v\u00e4sti.<\/p>\n

Kes\u00e4isin h\u00e4n tuli aina Lapualle iso\u00e4itins\u00e4 kanssa, me lauloimme ja keinuimme ja kuvasimme vanhaa autiotaloa, ja syksyn tullen h\u00e4n pakkasi laukkunsa ja l\u00e4hti kotiinsa Vantaalle. Kuin Nuuskamuikkunen h\u00e4n matkasi aina kaukaiseen paikkaan, josta en tiennyt mit\u00e4\u00e4n. En ollut koskaan k\u00e4ynyt Vantaalla – mutta oli hauskaa l\u00e4hett\u00e4\u00e4 sinne kirjeit\u00e4. Ostin tuoksuvaa vaaleanpunaista paperia ja kirjoitin, ett\u00e4 olin valtavan ihastunut yhteen poikaan, ett\u00e4 maantiedon koe oli mennyt hyvin ja ett\u00e4 olin saanut kaksi uutta miljoonakalaa: Nipsun ja Napsun.<\/p>\n

J\u00e4in odottamaan vastausta. Ja aina se tuli.<\/p>\n

Olemme yh\u00e4 yst\u00e4vi\u00e4, kaikkien n\u00e4iden vuosien j\u00e4lkeen.<\/p>\n

\"kirjeet<\/a><\/p>\n

Hetken yl\u00e4asteella minulla oli my\u00f6s kirjekaveri Ghanasta. L\u00f6ysin Suosikista samanik\u00e4isen pojan yhteystiedot ja kirjoitin h\u00e4nelle tuhansien kilometrien p\u00e4\u00e4h\u00e4n. Kerroin, ett\u00e4 harrastin balettia ja pianon soittoa ja ett\u00e4 asuin Lapualla noin 14 000 asukkaan kaupungissa.<\/p>\n

H\u00e4n l\u00e4hetti minulle kauniilla k\u00e4sialalla kirjoitetun kirjeen sek\u00e4 pienen v\u00e4rikk\u00e4\u00e4n pussukan, joka oli t\u00e4ynn\u00e4 afrikkalaisia koruja: riehakas rannerengas, puinen rintaneula, kullanv\u00e4rinen sormus. Mukana oli my\u00f6s kellert\u00e4v\u00e4 valokuva, jossa h\u00e4n hymyili yst\u00e4v\u00e4ns\u00e4 kanssa kuuman n\u00e4k\u00f6isess\u00e4 kyl\u00e4ss\u00e4.<\/p>\n

Min\u00e4kin halusin lahjoittaa h\u00e4nelle jotakin, joten l\u00e4hetin Ghanaan kasetin, jonka olin nauhoittanut t\u00e4yteen suomalaista musiikkia. Ehk\u00e4 ajattelin, ett\u00e4 h\u00e4n varmasti pit\u00e4isi Leevi and the Leavingsin Rin tin tinist\u00e4<\/em>.<\/p>\n

Seuraavassa kirjeess\u00e4 h\u00e4n pyysi minua l\u00e4hett\u00e4m\u00e4\u00e4n korvalappustereot.<\/p>\n

\"varikas<\/a><\/p>\n

Viime vuonna luin h\u00e4nen kirjeens\u00e4 pitk\u00e4st\u00e4 aikaa ja mietin, mit\u00e4 h\u00e4n mahtaa tehd\u00e4 nyt, mit\u00e4 h\u00e4nelle kuuluu. Vaikka vaihdoimme vain pari kirjett\u00e4, muistan yh\u00e4 sen taianomaisen tunteen, kun sain lukea h\u00e4nen el\u00e4m\u00e4st\u00e4\u00e4n, saada tervehdyksen hyvin kaukaa, maailmasta, joka ei ollut minulle juuri mill\u00e4\u00e4n tavalla tuttu.<\/p>\n

Aikoinaan olin kirjeenvaihdossa my\u00f6s kanadalaisen pojan kanssa. Kirjoittelimme h\u00e4nen kanssaan vuosia, ala-asteelta lukioik\u00e4isiksi asti. Kaikki alkoi viidennell\u00e4 luokalla, kun englannin opettajamme oli hommannut meille oppilaille yst\u00e4vyysluokan kanadalaisesta koulusta. Jokainen meist\u00e4 sai oman kirjekaverin Atlantin toiselta puolen.<\/p>\n

Minulle kirjoitti poika, jolla oli tummanruskeat silm\u00e4t ja y\u00f6nsininen paita.<\/p>\n

Oli j\u00e4nnitt\u00e4v\u00e4\u00e4 lukea h\u00e4nen perheest\u00e4\u00e4n, kuulla h\u00e4nen harrastuksistaan, n\u00e4hd\u00e4 h\u00e4nen koulukuvansa. ”You look very hansom”, kirjoitin h\u00e4nelle.<\/p>\n

Kirjeiden sis\u00e4lt\u00e4 l\u00f6ytyi usein kanadalaisia herkkuja, kuten pieni\u00e4 j\u00e4nnitt\u00e4vi\u00e4 suklaapatukoita, joihin min\u00e4 vastasin P\u00e4tkiksell\u00e4 ja Daimilla. Jouluisin l\u00e4hetimme toisillemme koristeita kirjeen mukana; minulla on viel\u00e4kin tallella pieni tummansininen samettikuusi, jonka kirjeyst\u00e4v\u00e4ni yhten\u00e4 jouluna l\u00e4hetti minulle meren yli. Joka joulu se yh\u00e4 kimaltaa kuusen oksalla hopelankoineen.<\/p>\n

\"vaaleanpun<\/a><\/p>\n

Kun kasvoimme teini-ik\u00e4isiksi, kirjeiden l\u00e4hettely harveni. Lopulta kirjoitimme toisillemme en\u00e4\u00e4 jouluisin, sitten emme en\u00e4\u00e4 ollenkaan.<\/p>\n

Vuosia my\u00f6hemmin pyysin h\u00e4nt\u00e4 Facebook-kaveriksi. Vaihdoimme siell\u00e4 pari viesti\u00e4, mutta keskustelu tyss\u00e4si melko pian. Facebook-kaveruus on laiha lohtu todellisen kirjeyst\u00e4vyyden j\u00e4lkeen.<\/p>\n

Nykyisin en valitettavasti en\u00e4\u00e4 kirjoita kirjeit\u00e4. Sen sijaan naputtelen WhatsApp-, Facebook-, teksti- ja s\u00e4hk\u00f6postiviestej\u00e4. Niihin verrattuna k\u00e4sin kirjoitettu kirje tai kortti on h\u00e4kellytt\u00e4v\u00e4n henkil\u00f6kohtainen, kuin lahja.<\/p>\n

Minulle n\u00e4m\u00e4 blogipostaukset ovat er\u00e4\u00e4nlaisia nykyajan kirjeit\u00e4. Niit\u00e4 ei ole kirjoitettu k\u00e4sin mutta niiss\u00e4 on kuitenkin ripaus p\u00e4iv\u00e4kirjojen henke\u00e4, jotakin joka on tapahtunut minulle tai jota olen viime aikoina miettinyt – mutta samalla ne on osoitettu toiselle ihmiselle.<\/p>\n

Sinulle.<\/p>\n

\"muistikirja<\/a><\/p>\n

Joskus blogitekstej\u00e4 kirjoittaessa tuntuu, ett\u00e4 viestit lent\u00e4v\u00e4t johonkin hahmottomaan abstraktiin avaruuteen. En tied\u00e4, ketk\u00e4 blogia lukevat, millaisia he ovat, mit\u00e4 he ajattelevat lukemastaan. Toisinaan voi tuntua jopa v\u00e4h\u00e4n yksin\u00e4iselt\u00e4 t\u00e4ss\u00e4 salaper\u00e4isess\u00e4 blogisf\u00e4\u00e4riss\u00e4; onko lukijoita olemassa?<\/p>\n

Mutta sitten saattaa yht\u00e4kki\u00e4 tulla palautetta yst\u00e4v\u00e4lt\u00e4 tai Facebook-kaverilta, tai ehk\u00e4 blogiin putkahtaa jokin ilahduttava kommentti, joka muistuttaa, ett\u00e4 minua on kuultu; ett\u00e4 kirjeeni on otettu vastaan.<\/p>\n

Perustin Min\u00e4Kertojan elokuussa 2011. Kaipasin paikkaa, jossa voisin kertoa kuulumisiani, kohdata lukijoita, puhua kirjoista ja kirjoittamisesta. En tiennyt bloggaamisesta kovinkaan paljon – mutta vuosien varrella olen oppinut lis\u00e4\u00e4.<\/p>\n

T\u00e4n\u00e4\u00e4n on t\u00e4rke\u00e4 p\u00e4iv\u00e4, sill\u00e4 blogini on muuttanut blogspot.fi:st\u00e4 uuteen kotiin, Imageen. Osoite on vaihtunut, samoin sisustus. Mutta asukas pysyy samana. T\u00e4\u00e4ll\u00e4 n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 oikein viihtyis\u00e4lt\u00e4; joka kerta kun k\u00e4v\u00e4isen t\u00e4\u00e4ll\u00e4, alan hymyill\u00e4.<\/p>\n

Tunnen my\u00f6s oloni jo kotoisaksi, sill\u00e4 kaikki vanhatkin postaukset ovat siirtyneet t\u00e4nne.<\/p>\n

\"muistikirja<\/a><\/p>\n

Aikomuksenani on postailla jatkossakin\u00a0kirjailijan el\u00e4m\u00e4st\u00e4 ja kirjoittamisesta, jonkin verran my\u00f6s lukemistani teoksista, kaikesta mik\u00e4 minua syk\u00e4hdytt\u00e4\u00e4 ja innoittaa – lyhyesti sanottuna hetkist\u00e4, joita haluan vaalia.<\/p>\n

Toivottavasti n\u00e4m\u00e4 kirjeet tavoittavat sinut. Ja tekev\u00e4t iloiseksi, her\u00e4tt\u00e4v\u00e4t jonkin ajatuksen tai muiston, tai kysymyksen.<\/p>\n

Lopetan t\u00e4m\u00e4n ensimm\u00e4isen postaukseni Imagessa samoilla sanoilla, joilla aina p\u00e4\u00e4tin kirjeeni sille kanadalaiselle pojalle.<\/p>\n

 <\/p>\n

Your friend,<\/p>\n

Taina<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Kirjoitan sinulle, vaikka t\u00e4m\u00e4nkin kirjeen voisi yht\u00e4 hyvin l\u00e4hett\u00e4\u00e4 Trinidadiin. Miss\u00e4 on…<\/p>\n","protected":false},"author":70,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[6,1],"tags":[115,163,376,386,388,391,392,395],"acf":[],"platta":{"numLikes":0,"numComments":2,"category":null,"themes":[],"commercial_partner":null,"thumbnail":"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/51\/2015\/06\/martta-wendelinin-muistikirja-small.jpg","blog_id":51},"jetpack_featured_media_url":"","_links":{"self":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/minakertoja\/api\/wp\/v2\/posts\/540"}],"collection":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/minakertoja\/api\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/minakertoja\/api\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/minakertoja\/api\/wp\/v2\/users\/70"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/minakertoja\/api\/wp\/v2\/comments?post=540"}],"version-history":[{"count":1,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/minakertoja\/api\/wp\/v2\/posts\/540\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":3576,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/minakertoja\/api\/wp\/v2\/posts\/540\/revisions\/3576"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/minakertoja\/api\/wp\/v2\/media?parent=540"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/minakertoja\/api\/wp\/v2\/categories?post=540"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/minakertoja\/api\/wp\/v2\/tags?post=540"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}