{"id":58,"date":"2014-10-30T15:15:00","date_gmt":"2014-10-30T13:15:00","guid":{"rendered":"http:\/\/blogit.image.fi\/minakertoja\/ihmisyyden-oppitunti\/"},"modified":"2018-02-28T09:43:00","modified_gmt":"2018-02-28T07:43:00","slug":"ihmisyyden-oppitunti","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/blogit.apu.fi\/minakertoja\/ihmisyyden-oppitunti\/","title":{"rendered":"Ihmisyyden oppitunti"},"content":{"rendered":"

”Voi, t\u00e4m\u00e4 on laulu siit\u00e4 kun ihminen on kuudentoista ja istuu bussissa ja ajattelee tytt\u00f6\u00e4, sit\u00e4 ainoaa, tiet\u00e4m\u00e4tt\u00e4 ett\u00e4 tunteet muuttuvat hitaasti, hitaasti vaimeammiksi ja heikommiksi, ett\u00e4 el\u00e4m\u00e4, se joka on nyt niin suuri ja valtava, v\u00e4\u00e4j\u00e4\u00e4m\u00e4tt\u00e4 muuttuu yh\u00e4 pienemm\u00e4ksi, kunnes siit\u00e4 tulee k\u00e4sitelt\u00e4v\u00e4 suure, sellainen joka ei tee yht\u00e4 kipe\u00e4\u00e4 mutta toisaalta ei my\u00f6sk\u00e4\u00e4n tunnu yht\u00e4 hyv\u00e4lt\u00e4.”<\/i><\/p>\n

\n
<\/i><\/div>\n
\nLuin hiljattain loppuun Karl Ove Knausg\u00e5rdin<\/a><\/b> (s. 1968) omael\u00e4m\u00e4kerrallisen Taisteluni<\/i>-sarjan nelj\u00e4nnen osan. Toisin kuin joitakin tiiliskivi\u00e4 lukiessa, 536 sivua ei tuntunut miss\u00e4\u00e4n. K\u00e4\u00e4ntelin sivuja taas nopeaan tahtiin, aidon kiinnostuksen vallassa.<\/p>\n\n\n\n\n
<\/a><\/td>\n<\/tr>\n
Karl Ove Knausg\u00e5rd. Kuva: Antti Aimo-Koivisto<\/td>\n<\/tr>\n<\/tbody>\n<\/table>\n<\/div>\n
\n<\/div>\n
\nTaisteluni-sarjan salaisuus piilee siin\u00e4 yksinkertaisessa seikassa, ett\u00e4 ihmist\u00e4 kiinnostaa toinen ihminen. Knausg\u00e5rdin kirjoissa ihminen on kuvattu sellaisena kuin h\u00e4n on, ilman suojaavaa verhoa: rakastuneena, riehakkaana, himokkaana, humalassa, pettyneen\u00e4, ep\u00e4toivoisena, nolona, yksin\u00e4isen\u00e4, pime\u00e4ll\u00e4 tiell\u00e4 matkalla kotiin.<\/div>\n
\n<\/div>\n
\nOlen jo aiemmin kirjoittanut Knausg\u00e5rdista ja h\u00e4nen kirjoissaan aistittavasta rehellisyydest\u00e4<\/a>. Samalla linjalla h\u00e4n jatkaa nelj\u00e4nness\u00e4 osassa. Siin\u00e4 18-vuotias Karl Ove valmistuu lukiosta ja l\u00e4htee opettajaksi pohjoisnorjalaiseen kalastajakyl\u00e4\u00e4n, jossa on noin 250 asukasta ja tiivis yhteishenki. Siell\u00e4, tuntureiden ymp\u00e4r\u00f6im\u00e4ss\u00e4 laaksossa intohimoinen miehen alku unelmoi kirjailijan ammatista, lukee Hemingwayta ja Thomas Mannia, naputtelee ensimm\u00e4isi\u00e4 novellejaan ja haaveilee naisista. V\u00e4lill\u00e4 tulee juotua p\u00e4\u00e4 t\u00e4yteen paikallisten kanssa, v\u00e4lill\u00e4 on k\u00e4velt\u00e4v\u00e4 kouluun opettamaan poikia ja tytt\u00f6j\u00e4, jotka ovat vain muutaman vuoden h\u00e4nt\u00e4 nuorempia. T\u00e4m\u00e4 aiheuttaa luokkahuoneessa toisinaan h\u00e4mment\u00e4vi\u00e4 tilanteita ja j\u00e4nnitteit\u00e4.<\/div>\n
\n<\/p>\n
\n<\/a><\/div>\n

<\/div>\n

\n
\n<\/div>\n<\/div>\n
\n
\n
\nAjoittain Karl Ove on yhteydess\u00e4 opettajana ty\u00f6skentelev\u00e4\u00e4n is\u00e4\u00e4ns\u00e4, joka on nelikymppisen\u00e4 mennyt uusiin naimisiin. Vaikka is\u00e4 hehkuttaa nykyist\u00e4 onneaan, rivien v\u00e4list\u00e4 pilkahtelee ep\u00e4toivo. On tuskallista lukea, miten aikuisuuden kynnyksell\u00e4 seisova poika havainnoi is\u00e4ns\u00e4 v\u00e4hitt\u00e4ist\u00e4 tuhoutumista ja ajautumista alkoholismiin.<\/div>\n
\n<\/div>\n
\nTarinan kuluessa kertoja palaa my\u00f6s omaan kouluaikaansa, yksin\u00e4isiin v\u00e4litunteihin, kaljanhuuruisiin bileisiin, rakkauteen jota ik\u00e4toveri Hanne h\u00e4ness\u00e4 her\u00e4tt\u00e4\u00e4. Knausg\u00e5rd on onnistuneesti kuvannut ne puhtaat tunteet, jotka koetaan ensimm\u00e4isen kerran el\u00e4m\u00e4ss\u00e4; sen olon, kun ihastuksen kohde nukkuu patjalla samassa huoneessa – tai pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n ne hetket, kun h\u00e4n nauraa.<\/p>\n<\/div>\n<\/div>\n
\n”<\/i>[– –<\/i>] minua vain kiehtoivat se valo ja se j\u00e4nnitys jotka t\u00e4yttiv\u00e4t minut kun n\u00e4in h\u00e4net, ja joskus ajattelin etteiv\u00e4t ne kuuluneet t\u00e4h\u00e4n maailmaan vaan tulivat meihin jostakin toisesta. Miten sen muutenkaan voisi selitt\u00e4\u00e4? H\u00e4n oli tavallinen tytt\u00f6, h\u00e4nen kaltaisiaan oli varmasti tuhansia, mutta vain h\u00e4n, olemalla t\u00e4sm\u00e4lleen se mik\u00e4 h\u00e4n oli, sai syd\u00e4meni v\u00e4risem\u00e4\u00e4n ja sieluni loistamaan.”<\/i>
\n
<\/i>
\n<\/p>\n\n\n\n\n
<\/a><\/td>\n<\/tr>\n
<\/td>\n<\/tr>\n<\/tbody>\n<\/table>\n<\/div>\n
\nTaisteluni-sarja toimii (ainakin minun kohdallani) my\u00f6s kiintoisana ikkunana miehen mieleen. Jos olisin saanut lukea nelj\u00e4nnen osan yl\u00e4asteik\u00e4isen\u00e4 teinitytt\u00f6n\u00e4, el\u00e4m\u00e4ni olisi varmaan ollut paljon helpompaa. Opin kirjaa lukiessa esimerkiksi t\u00e4m\u00e4n: mik\u00e4li poika ei halua istua tyt\u00f6n vieress\u00e4 luokassa, se saattaa tarkoittaa sit\u00e4, ett\u00e4 poika on rakastunut tytt\u00f6\u00f6n!<\/div>\n
\n<\/div>\n
\nKuinka monelta kyyneleelt\u00e4 olisinkaan muinoin s\u00e4\u00e4stynyt, jos olisin t\u00e4m\u00e4n tiennyt.<\/p>\n

Taisteluni-sarja zoomaa ihmisel\u00e4m\u00e4n tavanomaisiin hetkiin, jotka tarkemmin katsoen muuttuvat ainutlaatuisiksi. Tunnelma on v\u00e4lill\u00e4 l\u00e4mmin, mutta usein my\u00f6s jollakin tavalla outo, miltei uhkaava. T\u00e4ydellisenkin hetken voi rikkoa jokin pieni sattumus: ajattelemattomat sanat, v\u00e4\u00e4r\u00e4t odotukset, kommunikaation ep\u00e4onnistuminen. Yksi nelj\u00e4nnen kirjan h\u00e4mment\u00e4vimmist\u00e4
\nhetkist\u00e4 on kohtaus, jossa teini-ik\u00e4inen Karl Ove saa kuulla iso\u00e4idin soitosta: h\u00e4n ei saa en\u00e4\u00e4 k\u00e4yd\u00e4 iso\u00e4idin ja isois\u00e4n luona. T\u00e4m\u00e4nkin takana lienee
\njonkinlainen v\u00e4\u00e4rinymm\u00e4rrys, viaton unohdus. Tilanne korjaantuu pian ja kaikki palaa jokseenkin ennalleen,
\nmutta lukijan sisimp\u00e4\u00e4n j\u00e4\u00e4 ahdistus – tuleeko kulman takaa uusi
\npettymys?<\/p>\n\n\n\n\n
<\/a><\/td>\n<\/tr>\n
Taisteluni-kirjat on suomentanut Katriina Huttunen.<\/td>\n<\/tr>\n<\/tbody>\n<\/table>\n<\/div>\n
\n<\/div>\n
\nKnausg\u00e5rd on nelj\u00e4nness\u00e4 kirjassa tavoittanut hienosti sen tunnelman, joka liittyy nuoruusajan hapuiluun ja ainutkertaisuuteen. Tietynlainen rosoisuus n\u00e4kyy kiinnostavasti my\u00f6s tekstin tasolla. Oikeastaan kaikissa t\u00e4h\u00e4n asti lukemissani osissa on ik\u00e4\u00e4n kuin jotakin editoimatonta, jotakin jota ei ole voitu silotella eik\u00e4 korjata – niin kuin ei el\u00e4m\u00e4\u00e4k\u00e4\u00e4n. T\u00e4m\u00e4 ei h\u00e4iritse lukukokemusta, vaan pikemminkin tekee tekstist\u00e4 entist\u00e4 hypnoottisempaa. <\/div>\n
\n
\nNelj\u00e4nnen osan n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6n\u00e4 on se ajanjakso el\u00e4m\u00e4st\u00e4, jolloin kaikki tuntuu mahdolliselta – ja joskus my\u00f6s mahdottomalta. Se palauttaa mieleen nuoruuden kuohuvan el\u00e4m\u00e4ntunteen, joka iskee yht\u00e4kki\u00e4 kuin ”ilon salama”, tekij\u00e4\u00e4 lainatakseni. Pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n t\u00e4llaisten lauseiden vuoksi Knausg\u00e5rdin romaaneihin kannattaa tutustua:<\/div>\n
\n<\/div>\n
\n”Ihmiset kiinnittiv\u00e4t niin paljon huomiota pikkuseikkoihin, he takertuivat ep\u00e4kohtiin, ja sitten he iskiv\u00e4t, sen sijaan ett\u00e4 olisivat katsoneet kokonaiskuvaa, t\u00e4ss\u00e4 me kuljemme, me ihmiset maan p\u00e4\u00e4ll\u00e4, olemme t\u00e4\u00e4ll\u00e4 lyhyen, lyhyen aikaa, keskell\u00e4 kaikkea t\u00e4t\u00e4 suurenmoista mit\u00e4 on olemassa, ruohoa ja puita, m\u00e4yri\u00e4 ja kissoja, kaloja ja merta, t\u00e4htien t\u00e4plitt\u00e4m\u00e4n taivaan alla, <\/i>[- -]”<\/i><\/div>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

”Voi, t\u00e4m\u00e4 on laulu siit\u00e4 kun ihminen on kuudentoista ja istuu bussissa…<\/p>\n","protected":false},"author":70,"featured_media":294,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[1],"tags":[344,566,576,582,781],"acf":[],"platta":{"numLikes":0,"numComments":3,"category":null,"themes":[],"commercial_partner":null,"thumbnail":"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/51\/2015\/06\/karloveknausgardcantti_aimo-koivisto.jpg","blog_id":51},"jetpack_featured_media_url":"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/51\/2015\/06\/karloveknausgardcantti_aimo-koivisto.jpg","_links":{"self":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/minakertoja\/api\/wp\/v2\/posts\/58"}],"collection":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/minakertoja\/api\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/minakertoja\/api\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/minakertoja\/api\/wp\/v2\/users\/70"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/minakertoja\/api\/wp\/v2\/comments?post=58"}],"version-history":[{"count":1,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/minakertoja\/api\/wp\/v2\/posts\/58\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":3630,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/minakertoja\/api\/wp\/v2\/posts\/58\/revisions\/3630"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/minakertoja\/api\/wp\/v2\/media\/294"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/minakertoja\/api\/wp\/v2\/media?parent=58"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/minakertoja\/api\/wp\/v2\/categories?post=58"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/minakertoja\/api\/wp\/v2\/tags?post=58"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}