{"id":61,"date":"2014-10-19T16:11:00","date_gmt":"2014-10-19T13:11:00","guid":{"rendered":"http:\/\/blogit.image.fi\/minakertoja\/eurolla-kallista-ikavaa\/"},"modified":"2018-02-28T09:43:01","modified_gmt":"2018-02-28T07:43:01","slug":"eurolla-kallista-ikavaa","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/blogit.apu.fi\/minakertoja\/eurolla-kallista-ikavaa\/","title":{"rendered":"Eurolla kallista ik\u00e4v\u00e4\u00e4"},"content":{"rendered":"

Olen oppinut, ett\u00e4 minun ei kannata l\u00e4hte\u00e4 lenkille ilman euron kolikkoa.<\/p>\n

\n<\/div>\n
\nJuoksureittini nimitt\u00e4in kulkee er\u00e4\u00e4n antikvariaatin ohitse. Ja liikkeen edess\u00e4 myyd\u00e4\u00e4n aina kirjoja eurolla, ellei sada. <\/div>\n
\n<\/div>\n
\nJoka kerta pys\u00e4hdyn lenkill\u00e4ni tuon alelaarin eteen. Joskus k\u00e4y niin, ett\u00e4 tartun umpim\u00e4hk\u00e4\u00e4n johonkin kirjaan, luen pari ensimm\u00e4ist\u00e4 lausetta, bongaan sanan sielt\u00e4, toisen t\u00e4\u00e4lt\u00e4, ihastun lukemaani ja tied\u00e4n, ett\u00e4 minun on saatava tuo teos. Ja mik\u00e4li minulla ei ole mukana rahaa, minun on juostava takaisin kotiin euroa hakemaan.<\/div>\n
\n<\/div>\n
\nN\u00e4in k\u00e4vi viimeksi kes\u00e4ll\u00e4, kun l\u00f6ysin alelaarista vanhan keltaisen kirjan: Alberto Moravian <\/b>romaanin Tyhj\u00e4 kangas <\/i>(1962).<\/div>\n
\n<\/div>\n\n\n\n\n
<\/a><\/td>\n<\/tr>\n
Tyhj\u00e4 kangas ja sunnuntain sadep\u00e4iv\u00e4.<\/td>\n<\/tr>\n<\/tbody>\n<\/table>\n
\n<\/div>\n
\nRomaani alkaa sanoilla: ”Muistan aivan hyvin, kuinka tulin lopettaneeksi maalaamisen.”<\/i><\/div>\n
\n
<\/i><\/div>\n
\nJo t\u00e4m\u00e4 lause sai minut kiinnostumaan – mutta varsinaisen ostop\u00e4\u00e4t\u00f6ksen tein todenn\u00e4k\u00f6isesti vasta niiden sanojen vuoksi, joihin t\u00f6rm\u00e4sin my\u00f6hemmin samalla sivulla:
\n
<\/i><\/div>\n
\n (- -) sain er\u00e4\u00e4n\u00e4 iltana yht\u00e4kki\u00e4 inspiraation, joka niin monien turhien yritysten j\u00e4lkeen vihdoinkin oli aito.”<\/i><\/div>\n
\n<\/div>\n
\nRomaanin kertojana on 35-vuotias Roomassa asuva taiteilija Dino, joka on kadottanut innostuksensa maalaamiseen. H\u00e4nt\u00e4 vaivaa sumuinen ik\u00e4v\u00e4n tunne, kyll\u00e4styminen, irrallaan oleminen todellisuudesta. H\u00e4nen aikansa kuluu s\u00e4tki\u00e4 polttaessa ja miettiess\u00e4, kuinka monta naista h\u00e4nen viriilill\u00e4 naapurillaan, Balestrieri-nimisell\u00e4 vanhalla taiteilijalla on.<\/p>\n\n\n\n\n
<\/a><\/td>\n<\/tr>\n
<\/td>\n<\/tr>\n<\/tbody>\n<\/table>\n<\/div>\n
\n
\nDinolle ik\u00e4v\u00e4 ei merkitse huvituksen vastakohtaa, vaan yhteyden menett\u00e4mist\u00e4 ulkomaailmaan. T\u00e4m\u00e4 tunne on vaivannut h\u00e4nt\u00e4 lapsuudesta asti. Silloin h\u00e4n saattoi yht\u00e4kki\u00e4 lopettaa leikkimisen ja istua tuntikausia tekem\u00e4tt\u00e4 mit\u00e4\u00e4n. Lapsena h\u00e4n ryhtyi jopa kirjoittamaan ”ik\u00e4v\u00e4n maailmanhistoriaa”. Ty\u00f6 j\u00e4i kuitenkin kesken muutaman sivun j\u00e4lkeen – koska nuori kirjoittaja kyll\u00e4styi.<\/div>\n
\n<\/div>\n
\n”Alussa oli siis ik\u00e4v\u00e4, jota kansankielell\u00e4 kutsutaan kaaokseksi. Jumala, jota vaivasi ik\u00e4v\u00e4, loi maan ja taivaan, veden, el\u00e4imet, kasvit, Aatamin ja Eevan; viimeksi mainitut, joilla vuorostaan oli ik\u00e4v\u00e4 paratiisissa, s\u00f6iv\u00e4t kielletyst\u00e4 hedelm\u00e4st\u00e4.”<\/i>
\n
<\/i>
\n<\/p>\n
\n<\/a><\/div>\n


<\/i><\/div>\n

\n
<\/i><\/div>\n
\nAikuisi\u00e4ll\u00e4 Dino on j\u00e4rkeillyt, ett\u00e4 h\u00e4nen ongelmansa johtuvat rahasta. H\u00e4n on ik\u00e4vystynyt, koska sattuu olemaan rikas. H\u00e4nell\u00e4 on varakas \u00e4iti, kuivakka liikenainen, jota h\u00e4n vastahakoisesti k\u00e4y tapaamassa. Ik\u00e4v\u00e4 varjostaa \u00e4idin ja pojan kylm\u00e4hk\u00f6j\u00e4 kohtaamisia, samoin kuin Dinon suhdetta nuoreen Ceciliaan, Balestrierin rakastajattareen, johon kertoja tutustuu vanhan maalarin kuoltua.<\/div>\n
\n<\/div>\n
\nKummassakin suhteessa on kyse vallasta ja omistamisesta. \u00c4idin ja pojan v\u00e4lej\u00e4 riipii ennen kaikkea raha, Dinon ja Cecilian suhdetta rakkaus – tai sen puute. Viile\u00e4 v\u00e4linpit\u00e4m\u00e4tt\u00f6myys leijuu ateljeessa silloin, kun Cecilia tulee vierailuilleen. Dino alkaa v\u00e4litt\u00e4\u00e4 tyt\u00f6st\u00e4 vasta sitten, kun t\u00e4m\u00e4 ensimm\u00e4isen kerran j\u00e4tt\u00e4\u00e4 tulematta tapaamiseen:<\/div>\n
\n<\/div>\n
\n”K\u00e4sitin, ett\u00e4 joskin Cecilia ei t\u00e4h\u00e4n menness\u00e4 ollut merkinnyt minulle mit\u00e4\u00e4n, sai h\u00e4nen my\u00f6h\u00e4stymisens\u00e4 h\u00e4net merkitsem\u00e4\u00e4n: h\u00e4n oli minulle jotakin.”<\/i>
\n
<\/i>
\n<\/p>\n
\n<\/a><\/div>\n

\nMit\u00e4 tavoittamattomampi Ceciliasta tulee, sit\u00e4 todellisemmaksi tytt\u00f6 muuttuu kertojan silmiss\u00e4. Kun Dino tajuaa tyt\u00f6n tapailevan toista miest\u00e4, raamikasta n\u00e4yttelij\u00e4\u00e4 Luciania, Ceciliasta muodostuu Dinolle melkeinp\u00e4 pakkomielle. Lopulta kertoja l\u00f6yt\u00e4\u00e4 itsens\u00e4 vakoilemasta tytt\u00f6\u00e4 kahvilan ikkunasta. H\u00e4n haluaa omistaa Cecilian, suunnittelee jopa kosivansa t\u00e4t\u00e4, samalla kun toivoo riipiv\u00e4n rakkautensa sammuvan. <\/div>\n

\n<\/div>\n
\n”En ollut onnistunut kyll\u00e4stym\u00e4\u00e4n h\u00e4neen niin kauan kuin h\u00e4n oli rakastajattarenani, mutta ehk\u00e4p\u00e4 ik\u00e4vystyisin h\u00e4neen perin juurin kohta kun h\u00e4nest\u00e4 tulisi vaimoni.”<\/i><\/div>\n
\n
\nKivulias ja tuhoava mustasukkaisuus on kallis oppitunti, jonka kuluessa Dino tekee lopulta t\u00e4rke\u00e4n oivalluksen: todellinen rakkaus ei merkitse omistamista. Rakkauden ydin ei piile siin\u00e4, ett\u00e4 ihminen omistaa toisen, vaan siin\u00e4 onnessa, ett\u00e4 tuo toinen ylip\u00e4\u00e4t\u00e4\u00e4n on olemassa.<\/div>\n
\n<\/p>\n
\n<\/a><\/div>\n

<\/div>\n

\nKaarina Mieskiven <\/b>suomentama Tyhj\u00e4 kangas ilmestyi alkukielell\u00e4 vuonna 1960, kaksikymment\u00e4kaksi vuotta Jean-Paul Sartren<\/b> Inhon<\/i> (La naus\u00e9e) j\u00e4lkeen. Romaanit keskustelevat kesken\u00e4\u00e4n ja viitaavat toisiinsa: Sartren ranskalaista p\u00e4\u00e4henkil\u00f6\u00e4 vaivaa inho, kuvotus kaikkea kohtaan. Moravian kertoja puolestaan velloo ik\u00e4v\u00e4n vallassa. Tyhj\u00e4n kankaan italiankielinen nimi onkin La noia<\/i>, joka merkitsee ik\u00e4vystymist\u00e4, pitk\u00e4veteisyytt\u00e4. Eksistentialistinen tuska ja merkityksett\u00f6myyden kokeminen ovat niin Inhon kuin Tyhj\u00e4n kankaan <\/i>taustalla.<\/div>\n
\n<\/div>\n
\nVaikka Moravian romaani k\u00e4sittelee ik\u00e4v\u00e4\u00e4, kirjassa on kuitenkin my\u00f6s huumoria. T\u00e4m\u00e4 ei tietenk\u00e4\u00e4n ole mik\u00e4\u00e4n ihme; useinhan hauska ponnistaa murheen alhosta. Huumori on ik\u00e4vystyneen paras selviytymiskeino.<\/div>\n
\n<\/div>\n
\nRomaanista l\u00f6ytyi monia lauseita, joiden viereen tein lyijykyn\u00e4ll\u00e4 merkint\u00f6j\u00e4. Yhden noista kohdista voi kokea melkeinp\u00e4 lohduttavaksi, ainakin taiteilijan n\u00e4k\u00f6kulmasta. Lause k\u00e4sittelee Balestrierin tekem\u00e4\u00e4 v\u00e4rik\u00e4st\u00e4 maalausta, jota Dino tuijottaa unessaan:<\/div>\n
\n<\/div>\n
\n”En osaa sanoa, onko se ruma vai kaunis, mutta ainakin se on maalattu.”<\/i><\/div>\n
\n<\/div>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Olen oppinut, ett\u00e4 minun ei kannata l\u00e4hte\u00e4 lenkille ilman euron kolikkoa. Juoksureittini…<\/p>\n","protected":false},"author":70,"featured_media":307,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[1],"tags":[46,265,281,282,294,772,860],"acf":[],"platta":{"numLikes":0,"numComments":1,"category":null,"themes":[],"commercial_partner":null,"thumbnail":"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/51\/2015\/06\/tyhja-kangas.jpg","blog_id":51},"jetpack_featured_media_url":"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/51\/2015\/06\/tyhja-kangas.jpg","_links":{"self":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/minakertoja\/api\/wp\/v2\/posts\/61"}],"collection":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/minakertoja\/api\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/minakertoja\/api\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/minakertoja\/api\/wp\/v2\/users\/70"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/minakertoja\/api\/wp\/v2\/comments?post=61"}],"version-history":[{"count":1,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/minakertoja\/api\/wp\/v2\/posts\/61\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":3633,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/minakertoja\/api\/wp\/v2\/posts\/61\/revisions\/3633"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/minakertoja\/api\/wp\/v2\/media\/307"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/minakertoja\/api\/wp\/v2\/media?parent=61"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/minakertoja\/api\/wp\/v2\/categories?post=61"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/minakertoja\/api\/wp\/v2\/tags?post=61"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}