{"id":63,"date":"2014-09-29T09:21:00","date_gmt":"2014-09-29T06:21:00","guid":{"rendered":"http:\/\/blogit.image.fi\/minakertoja\/miksi-olen-taalla\/"},"modified":"2018-02-28T09:43:01","modified_gmt":"2018-02-28T07:43:01","slug":"miksi-olen-taalla","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/blogit.apu.fi\/minakertoja\/miksi-olen-taalla\/","title":{"rendered":"Miksi olen t\u00e4\u00e4ll\u00e4"},"content":{"rendered":"

”There are two great day<\/i>s in a person’s life – the day we were born and the day we discover why.”<\/i><\/p>\n

\n-William Barclay<\/p>\n
\nEnsimm\u00e4isen noista p\u00e4ivist\u00e4 olen selv\u00e4stikin jo kokenut, mutta toisesta en ole varma. Luulen, ett\u00e4 olen sen el\u00e4nyt. Ja ehk\u00e4 tuon tuokion voi kokea el\u00e4m\u00e4ss\u00e4\u00e4n useammin kuin kerran.<\/div>\n<\/div>\n
\n<\/div>\n
\nSyy, miksi olen n\u00e4it\u00e4 miettinyt, johtuu siit\u00e4 ett\u00e4 t\u00e4ytin viime viikolla vuosia. Taas. Se her\u00e4tti monenlaisia tunteita – muun muassa ahdistusta ja paniikkia. En tosiaankaan ole en\u00e4\u00e4 16-vuotias, vaikka joskus joku bussikuski onkin luullut niin.<\/p>\n

(Ja siit\u00e4kin on jo tovi.)<\/p>\n

<\/p>\n\n\n\n\n
<\/a><\/td>\n<\/tr>\n
Min\u00e4 ja macaronit.<\/td>\n<\/tr>\n<\/tbody>\n<\/table>\n

\nJossain vaiheessa l\u00f6ysin itseni jopa kirjoittamasta Googleen ”quotes on aging”. Halusin l\u00f6yt\u00e4\u00e4 ajatuksia el\u00e4m\u00e4st\u00e4, nuoruudesta, vuosien karttumisesta. Ja l\u00f6ysinkin, muun muassa t\u00e4\u00e4lt\u00e4<\/a> ja tuolta<\/a>.
\n
<\/i>
\n”Old is always fifteen years from now.”<\/i>
\n-Bill Cosby
\n
<\/i>
\n”It takes a long time to become young.”<\/i>
\n-Pablo Picasso<\/p>\n

Toki syntt\u00e4rip\u00e4iv\u00e4\u00e4n mahtuu my\u00f6s paljon iloa. Olen syntynyt maailmaan! Olen t\u00e4\u00e4ll\u00e4! Useimpina p\u00e4ivin\u00e4 tuon ihmeen unohtaa, sill\u00e4 on niin paljon muuta muistettavaa.<\/p>\n

Ilo pulppuaa my\u00f6s kaikesta hauskasta, mit\u00e4 syntym\u00e4p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 voi tapahtua. Aamulla voi esimerkiksi her\u00e4t\u00e4 siihen, ett\u00e4 k\u00e4teen ojennetaan Samuli Putron <\/b>keikkalippu. Facebookissa kaverit ovat jo ehtineet l\u00e4hett\u00e4\u00e4 onnitteluviestej\u00e4 kolme tuntia aiemmin kuin min\u00e4 vasta keit\u00e4n ”aamu”teen.<\/p>\n

Yhdentoista maissa postilaatikosta putkahtaa paketti, johon on liimattu monta postimerkki\u00e4. Se on matkannut pitk\u00e4n matkan Pohjanmaalta Helsinkiin; lahja \u00e4idilt\u00e4.<\/p>\n

P\u00e4iv\u00e4ll\u00e4 saa sy\u00f6d\u00e4 syntt\u00e4risalaatin yst\u00e4v\u00e4n kanssa Caf\u00e9 Roasteryssa ja nauttia j\u00e4lkiruuaksi makean macaronin. Illalla p\u00e4\u00e4sen Q-teatteriin katsomaan upean n\u00e4ytelm\u00e4n Ihanat ihmiset<\/a>, ja seuraavana p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 minut vied\u00e4\u00e4n ranskalaistyyliseen kahvilaan nimelt\u00e4 Fleuriste, jossa on piano sel\u00e4n takana. Ja muutakin kaunista.<\/p>\n\n\n\n\n
<\/a><\/td>\n<\/tr>\n
Ranskalainen teehetki.<\/td>\n<\/tr>\n<\/tbody>\n<\/table>\n


<\/b>H\u00e4mmentyneiss\u00e4 ik\u00e4\u00e4ntymistunnelmissani tein niin kuin monesti silloin, kun kaipaan viisaita sanoja: tartuin kirjaan. T\u00e4ll\u00e4 kertaa valitsin hyllyst\u00e4ni Deirdre Maddenin<\/b> romaanin Molly Fox’s Birthday <\/i>(2008), jonka luin ensimm\u00e4isen kerran viitisen vuotta sitten.<\/p>\n

Romaanin kertojana on Molly Foxin hyv\u00e4 yst\u00e4v\u00e4, irlantilainen n\u00e4ytelm\u00e4kirjailija, joka viett\u00e4\u00e4 kes\u00e4p\u00e4iv\u00e4\u00e4 Mollyn idyllisess\u00e4 kodissa Dublinissa. Nainen oleskelee talossa yksin, sill\u00e4 Molly on l\u00e4htenyt matkalle New Yorkiin.<\/p><\/div>\n

\n
\nOn 21. kes\u00e4kuuta, vuoden pisin p\u00e4iv\u00e4 – Molly Foxin syntym\u00e4p\u00e4iv\u00e4.<\/p>\n

Kes\u00e4n kuumien tuntien kuluessa kirjailija yritt\u00e4\u00e4 k\u00e4ynnist\u00e4\u00e4 uutta n\u00e4ytelm\u00e4\u00e4 mutta palaa muistoissaan yh\u00e4 uudestaan menneisyyteen: aikaan jolloin h\u00e4n vasta tutustui mystiseen Molly Foxiin, lahjakkaaseen nuoreen naiseen, jonka l\u00e4helle ei ole helppo p\u00e4\u00e4st\u00e4. Tajunnanvirtamaisesti h\u00e4n k\u00e4y l\u00e4pi my\u00f6s muita t\u00e4rkeit\u00e4 ihmissuhteitaan, yst\u00e4vyytt\u00e4\u00e4n opiskelukaveri Andrew’n kanssa, isovelje\u00e4\u00e4n joka kauan sitten tutustutti h\u00e4net teatterin maailmaan, pari taakse j\u00e4\u00e4nytt\u00e4 rakkaussuhdetta.<\/p>\n

Valokeilassa loistaa kuitenkin Molly Fox; nainen jolla on uskomattoman kaunis \u00e4\u00e4ni ja joka ei koskaan juhli syntym\u00e4p\u00e4iv\u00e4\u00e4ns\u00e4. Vasta v\u00e4hitellen lukijalle selvi\u00e4\u00e4, miksi.<\/p>\n\n\n\n\n
<\/a><\/td>\n<\/tr>\n
Romaani oli ehdolla Oranze Prize for Fiction -palkinnon saajaksi.<\/td>\n<\/tr>\n<\/tbody>\n<\/table>\n

\nMaddenilla on hieno kyky pys\u00e4hty\u00e4 olennaisen \u00e4\u00e4relle, n\u00e4hd\u00e4 ohimenevien hetkien merkitys. H\u00e4n muun muassa kuvaa sen taianomaisen tuokion, jolloin Molly Fox tajusi kuka h\u00e4n oli ja mit\u00e4 h\u00e4n tekisi el\u00e4m\u00e4ll\u00e4\u00e4n. Se tapahtui vuosia sitten teatterissa, kun h\u00e4n nuorena kapinallisena tytt\u00f6n\u00e4 n\u00e4ki ensimm\u00e4ist\u00e4 kertaa Hamletin. Silloin h\u00e4n oivalsi olevansa n\u00e4yttelij\u00e4:<\/p>\n

”This is a crucial distinction – it wasn’t that I wanted to <\/i>be an actor, I knew that I was one already.”<\/i><\/p>\n

Lukijana minua kiehtoo tarkkuus ja herkkyys, jolla Madden kuvaa ihmist\u00e4, ja viisaus, jolla h\u00e4n puhuu taiteen tekemisest\u00e4, teatterista, n\u00e4yttelemisest\u00e4 ja kirjoittamisesta. H\u00e4nell\u00e4 on kaunis, virtaavan kevyt kieli ja taito luoda lauseita, joiden viereen on teht\u00e4v\u00e4 merkint\u00f6j\u00e4 lyijykyn\u00e4ll\u00e4.<\/p>\n

Kirjoitin kirjasta aikoinaan yhden sitaatin muistiin lukup\u00e4iv\u00e4kirjaani. Siin\u00e4 kiteytyy kaikki se, mit\u00e4 olisi hyv\u00e4 muistaa, ei vain syntym\u00e4p\u00e4iv\u00e4n\u00e4, vaan joka p\u00e4iv\u00e4:
\n
<\/i>
\n”If you ask me, I suppose I’d say that the only thing you have to do with your life is to live it.”<\/i><\/div>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

”There are two great days in a person’s life – the day…<\/p>\n","protected":false},"author":70,"featured_media":316,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[1],"tags":[138,261,395,482,535,561,587,659,712,773,777],"acf":[],"platta":{"numLikes":0,"numComments":0,"category":null,"themes":[],"commercial_partner":null,"thumbnail":"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/51\/2015\/06\/synttaritytto.jpg","blog_id":51},"jetpack_featured_media_url":"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/51\/2015\/06\/synttaritytto.jpg","_links":{"self":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/minakertoja\/api\/wp\/v2\/posts\/63"}],"collection":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/minakertoja\/api\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/minakertoja\/api\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/minakertoja\/api\/wp\/v2\/users\/70"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/minakertoja\/api\/wp\/v2\/comments?post=63"}],"version-history":[{"count":1,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/minakertoja\/api\/wp\/v2\/posts\/63\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":3635,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/minakertoja\/api\/wp\/v2\/posts\/63\/revisions\/3635"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/minakertoja\/api\/wp\/v2\/media\/316"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/minakertoja\/api\/wp\/v2\/media?parent=63"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/minakertoja\/api\/wp\/v2\/categories?post=63"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/minakertoja\/api\/wp\/v2\/tags?post=63"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}