{"id":65,"date":"2014-09-22T11:50:00","date_gmt":"2014-09-22T08:50:00","guid":{"rendered":"http:\/\/blogit.image.fi\/minakertoja\/vapaa-kirjailija\/"},"modified":"2018-02-28T09:43:02","modified_gmt":"2018-02-28T07:43:02","slug":"vapaa-kirjailija","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/blogit.apu.fi\/minakertoja\/vapaa-kirjailija\/","title":{"rendered":"Vapaa kirjailija"},"content":{"rendered":"

Tutustuin kes\u00e4ll\u00e4 norjalaiseen kirjailijaan. Emme ole koskaan tavanneet, mutta koen tuntevani h\u00e4net melko hyvin. V\u00e4limme ovat hieman erikoislaatuiset; h\u00e4n ei tied\u00e4 minusta mit\u00e4\u00e4n, mutta minusta tuntuu, ett\u00e4 min\u00e4 tied\u00e4n h\u00e4nest\u00e4 melkein kaiken. Tai ainakin sen, mink\u00e4 h\u00e4n on valinnut kertoa.<\/p>\n

H\u00e4nen nimens\u00e4 on Karl Ove Knausg\u00e5rd<\/a> <\/b>ja h\u00e4n on kirjoittanut omael\u00e4m\u00e4kerrallisen, kuusiosaisen romaanisarjan nimelt\u00e4 Taisteluni <\/i>(Min Kamp<\/i>). <\/i>Siit\u00e4 on tullut kansainv\u00e4linen menestys; sarjan k\u00e4\u00e4nn\u00f6soikeudet on myyty kymmeniin maihin.<\/p>\n\n\n\n\n
<\/a><\/td>\n<\/tr>\n
Karl Ove Knausg\u00e5rd. Kuva: Kristian Ridder-Nielsen<\/td>\n<\/tr>\n<\/tbody>\n<\/table>\n

\nKnausg\u00e5rdin kertojan\u00e4\u00e4ni vaikuttaa hyvin rehelliselt\u00e4. H\u00e4n ei kaunistele, silottele tai peittele tunteitaan. H\u00e4n kertoo h\u00e4pe\u00e4st\u00e4\u00e4n, surustaan, ilostaan ja rakkaudestaan niin avoimesti, ett\u00e4 olen kokenut nuo samat tunteet h\u00e4nen kanssaan. Olen kulkenut kertojan mukana lapsuuden leikeiss\u00e4, nuoruuden pussikaljabileiss\u00e4, keski-i\u00e4n levottomilla kaduilla, olen kuullut h\u00e4nen soittavan kitaraa ja puhuvan ensi-ihastukselleen, olen n\u00e4hnyt h\u00e4net synnytyssalissa vaimonsa tukena ja olen n\u00e4hnyt h\u00e4nen itkev\u00e4n lentokoneessa. Monet h\u00e4nen kuvaamansa hetket tuntuvat jollakin tavalla tutuilta, vaikka min\u00e4 olen kolmekymppinen suomalaisnainen, ja h\u00e4n on 45-vuotias norjalainen mies.<\/p>\n

H\u00e4nen kirjojensa \u00e4\u00e4rell\u00e4 tajuaa todella, mit\u00e4 tarkoittaa usein toistettu lause: yksityinen on yleist\u00e4.<\/p>\n

Syksyll\u00e4 2012 Knausg\u00e5rd oli vieraana Helsingin kirjamessuilla. Silloin kuuntelin jonkin aikaa h\u00e4nen haastatteluaan, mutta en ollut viel\u00e4 lukenut h\u00e4nen teoksiaan enk\u00e4 osannut kunnolla keskitty\u00e4 tilanteeseen. Nyt toivoisin, ett\u00e4 voisin jotenkin kelata tuohon hetkeen ja kuunnella uudestaan, mit\u00e4 h\u00e4n sanoi.<\/p>\n

T\u00e4h\u00e4n menness\u00e4 olen lukenut kolme osaa kohutusta Taisteluni-sarjasta. Sain kirjat kes\u00e4ll\u00e4 k\u00e4siini ja ahmin nuo 1598 sivua melko lyhyess\u00e4 ajassa. Kirjojen ydin kulminoituu is\u00e4\u00e4n, jota Karl Ove lapsena pelk\u00e4si ja jonka h\u00e4n aikuisena menetti. Is\u00e4 tuntuu olevan arvoitus, jota kertoja yritt\u00e4\u00e4 kirjoittamalla ratkaista.<\/p>\n

”H\u00e4n etsi jotakin”, Knausg\u00e5rd sanoo ihailemastaan ruotsalaiskirjailija Jerker Virdborgista <\/b>romaanisarjansa toisessa osassa. Min\u00e4 ajattelen samoin Knausg\u00e5rdista. H\u00e4nkin etsii jotakin kirjoittaessaan, ja siksi h\u00e4nen matkassaan on kiehtovaa olla.<\/p>\n

\n<\/div>\n

<\/p>\n\n\n\n\n
<\/a><\/td>\n<\/tr>\n
Ensimm\u00e4inen kirja ilmestyi suomeksi 2011.<\/td>\n<\/tr>\n<\/tbody>\n<\/table>\n

\nRomaanisarjan ensimm\u00e4isess\u00e4 osassa<\/a> Knausg\u00e5rdin kertoja kuvaa lapsuudenperheen hajoamista, murrosi\u00e4n myrskyj\u00e4, seksuaalisuuden her\u00e4\u00e4mist\u00e4, vanhempien eroa ja is\u00e4n ajautumista alkoholismiin. Is\u00e4n kuolema on tuskallinen kipupiste, joka s\u00e4teilee koko romaanisarjaan. Ensimm\u00e4isen kirjan jakso, jossa kertoja matkustaa is\u00e4ns\u00e4 kotikaupunkiin, rappeutuneeseen taloon jossa is\u00e4 on kuollut ja jossa odottaa surun ja vanhuuden lamaannuttama iso\u00e4iti, j\u00e4\u00e4 ikuisesti mieleen. Romaanissa on my\u00f6s hienot alku- ja loppulauseet. T\u00e4ss\u00e4 kirjan syk\u00e4hdytt\u00e4v\u00e4t alkusanat:<\/p>\n

”Syd\u00e4melle el\u00e4m\u00e4 on yksinkertaista: syd\u00e4n ly\u00f6 niin kauan kuin voi. Sitten se pys\u00e4htyy.”<\/i>
\n
<\/i>
\nToinen osa<\/a> keskittyy kertojan avioliittoon toisen kirjailijan, Lindan, kanssa. He perustavat perheen, saavat lapsia, riitelev\u00e4t ja rakastavat. Ruotsissa vietettyjen ruuhkavuosien keskell\u00e4 Karl Ove yritt\u00e4\u00e4 sopeutua tukholmalaiseen el\u00e4m\u00e4nmenoon ja raivata aikaa el\u00e4m\u00e4ns\u00e4 suurimmalle intohimolle, kirjoittamiselle. Siit\u00e4 h\u00e4n haaveili jo 18-vuotiaana nuorukaisena – h\u00e4n halusi kirjoituksillaan koskettaa ihmisi\u00e4 samalla tavalla kuin musiikki koskettaa:<\/p>\n

”Halusin her\u00e4tt\u00e4\u00e4 ihmisen \u00e4\u00e4nen surun ja valituksen, riemun ja ilon, kaiken sen mill\u00e4 maailma meid\u00e4t t\u00e4ytti.”<\/i>
\n
<\/i>
\n<\/p>\n\n\n\n\n
<\/a><\/td>\n<\/tr>\n
Toinen osa k\u00e4sittelee rakkautta ja perhe-el\u00e4m\u00e4\u00e4.<\/td>\n<\/tr>\n<\/tbody>\n<\/table>\n

\nKolmannessa osassa<\/a> kuvataan Karl Oven poikavuosia ja lapsuudenkodin ahdistavaa ilmapiiri\u00e4 1970-luvun Norjassa. Et\u00e4inen, ankara is\u00e4 vaikuttaa syv\u00e4sti herkk\u00e4\u00e4n lapseen. On syd\u00e4nt\u00e4s\u00e4rkev\u00e4\u00e4 lukea, miten poika toisaalta pelk\u00e4\u00e4 is\u00e4\u00e4ns\u00e4, toisaalta kaipaa yhteytt\u00e4 h\u00e4neen. V\u00e4lill\u00e4 is\u00e4kin tuntuu etsiv\u00e4n tuota yhteytt\u00e4 viem\u00e4ll\u00e4 poikansa hiiht\u00e4m\u00e4\u00e4n tai opettamalla t\u00e4t\u00e4 uimaan, tai ajamalla h\u00e4nen kanssaan yll\u00e4tt\u00e4v\u00e4lle ostosreissulle kalasatamaan ja levykauppaan:
\n
<\/i>
\n”Minun teki mieli alkaa jutella ja kertoa kaikenlaista kuten \u00e4idille, mutta is\u00e4n kanssa se ei luonnistunut. Olin silti iloinen, ett\u00e4 h\u00e4n oli ottanut minut mukaan, ja h\u00e4nen oli t\u00e4rke\u00e4\u00e4 ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 se.”<\/i>
\n
<\/i>
\n<\/p>\n\n\n\n\n
<\/a><\/td>\n<\/tr>\n
Kirjat on suomentanut Katriina Huttunen.<\/td>\n<\/tr>\n<\/tbody>\n<\/table>\n

\nLukiessani minuun teki vaikutuksen kirjojen luoma vaikutelma siit\u00e4, ett\u00e4 kertoja puhui totta<\/i>. Tuntui, ettei kirjailija k\u00e4ytt\u00e4nyt teksti\u00e4 luodessaan mink\u00e4\u00e4nlaisia suojaavia suodattimia vaan yksinkertaisesti kirjoitti sen, mit\u00e4 h\u00e4nen t\u00e4ytyi sanoa; sen mit\u00e4 h\u00e4nell\u00e4 oli syd\u00e4mell\u00e4\u00e4n. Luulen, ett\u00e4 t\u00e4m\u00e4 on erityisen vaikeaa etenkin silloin, kun ty\u00f6st\u00e4\u00e4 omael\u00e4m\u00e4kerrallista romaania, jossa keskeisiksi henkil\u00f6hahmoiksi nousevat l\u00e4heiset ihmiset.<\/p>\n

Kirjojen lis\u00e4ksi hotkaisin joitakin Knausg\u00e5rdiin liittyvi\u00e4 artikkeleita netist\u00e4. Tiedonjanoni oli niin valtava, ett\u00e4 huomasin jossain vaiheessa tavaavani jopa h\u00e4nen isoveljens\u00e4 haastattelua norjaksi.<\/p>\n

Halusin erityisesti tiet\u00e4\u00e4, miten Knausg\u00e5rd pystyi tavoittamaan tuon mainitsemani estottomuuden ja rehellisyyden Taisteluni-sarjaa tehdess\u00e4\u00e4n. Los Angeles Review of Books<\/a> -sivuston haastattelussa Knausg\u00e5rd toteaa, ett\u00e4 kirjailijan on oltava vapaa kirjoittaessaan: jos h\u00e4n ajattelee lukijaa, h\u00e4n ei ole vapaa. The Paris Review <\/a> -lehdess\u00e4 Knausg\u00e5rd sanoo, ett\u00e4 h\u00e4n haluaa kirjoittaa asioista niin kuin h\u00e4n ajattelee niiden olevan, ei niin kuin h\u00e4n uskoo toisten haluavan h\u00e4nen ajattelevan.<\/p>\n

”Taiteilija kuvaa niin kuin n\u00e4kee, ei niin kuin tiet\u00e4\u00e4 tahdottavan n\u00e4hd\u00e4”, on er\u00e4s viisas sitaatti, jonka kuulin kerran katsoessani televisiosta Jussi-gaalaa. Tuon saman lauseen muistin Knausg\u00e5rdia lukiessani.<\/p>\n

Romaanisarjan nelj\u00e4s osa<\/a> ilmestyi suomeksi t\u00e4n\u00e4 syksyn\u00e4. Jos n\u00e4in ei olisi jostain syyst\u00e4 tapahtunut, olisin luultavasti pikimmiten ilmoittautunut norjan kielen alkeiskurssille.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Tutustuin kes\u00e4ll\u00e4 norjalaiseen kirjailijaan. Emme ole koskaan tavanneet, mutta koen tuntevani h\u00e4net…<\/p>\n","protected":false},"author":70,"featured_media":321,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[1],"tags":[299,344,582,780],"acf":[],"platta":{"numLikes":0,"numComments":3,"category":null,"themes":[],"commercial_partner":null,"thumbnail":"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/51\/2015\/06\/karl_ove_knausgard_2009_-_1_kristian_ridder-nielsen.jpg","blog_id":51},"jetpack_featured_media_url":"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/51\/2015\/06\/karl_ove_knausgard_2009_-_1_kristian_ridder-nielsen.jpg","_links":{"self":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/minakertoja\/api\/wp\/v2\/posts\/65"}],"collection":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/minakertoja\/api\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/minakertoja\/api\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/minakertoja\/api\/wp\/v2\/users\/70"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/minakertoja\/api\/wp\/v2\/comments?post=65"}],"version-history":[{"count":1,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/minakertoja\/api\/wp\/v2\/posts\/65\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":3637,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/minakertoja\/api\/wp\/v2\/posts\/65\/revisions\/3637"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/minakertoja\/api\/wp\/v2\/media\/321"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/minakertoja\/api\/wp\/v2\/media?parent=65"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/minakertoja\/api\/wp\/v2\/categories?post=65"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/minakertoja\/api\/wp\/v2\/tags?post=65"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}