{"id":73,"date":"2014-08-30T07:35:00","date_gmt":"2014-08-30T04:35:00","guid":{"rendered":"http:\/\/blogit.image.fi\/minakertoja\/maailma-muistiin\/"},"modified":"2018-02-28T09:43:03","modified_gmt":"2018-02-28T07:43:03","slug":"maailma-muistiin","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/blogit.apu.fi\/minakertoja\/maailma-muistiin\/","title":{"rendered":"Maailma muistiin"},"content":{"rendered":"

“26. pv\u00e4. Sataa. Kokeiltava rouskuja smetanan kera.”<\/i> <\/p>\n

\n-Anton T\u0161ehovin muistikirjasta<\/div>\n
\n<\/div>\n
\nViime aikoina olen silloin t\u00e4ll\u00f6in avannut T\u0161ehovin <\/b>(1860-1904) muistiinpanot. Ostin tuon teoksen antikvariaatista vuosia sitten; alkulehdell\u00e4 n\u00e4kyy viel\u00e4 lyijykyn\u00e4ll\u00e4 raapustettu vanha hinta: 20 markkaa.<\/div>\n
\n<\/div>\n\n\n\n\n
<\/a><\/td>\n<\/tr>\n
T\u0161ehovin muistiinpanojen kokoelma ilmestyi Otavalta vuonna 1979.<\/td>\n<\/tr>\n<\/tbody>\n<\/table>\n
\n<\/div>\n
\nT\u0161ehovin el\u00e4m\u00e4n noin viimeisten viidentoista vuoden ajalta on s\u00e4ilynyt nelj\u00e4 muistikirjaa. Suomentaja Martti Anhava <\/b>toteaa kokoelman esipuheessa, ett\u00e4 kirjoihin on merkitty muun muassa juonikehitelmi\u00e4, dialoginp\u00e4tki\u00e4, henkil\u00f6nnimi\u00e4, tilanteita ja n\u00e4ytelm\u00e4n repliikkej\u00e4.<\/div>\n
\n<\/div>\n
\nUsein muistiinpanoista l\u00f6ytyy ytimekk\u00e4it\u00e4 havaintoja henkil\u00f6hahmoista: <\/div>\n
\n<\/div>\n
\n“[N\u00e4yttelij\u00e4: Tied\u00e4ttek\u00f6 mit\u00e4! Se nainen pystyi sairastumaan astmaan milloin vain halusi.]”<\/i><\/div>\n
\n
<\/i><\/div>\n
\n“Ensimm\u00e4ist\u00e4 kertaa el\u00e4m\u00e4ss\u00e4 h\u00e4nt\u00e4 suudeltiin k\u00e4delle, ja sit\u00e4 h\u00e4n ei kest\u00e4nyt, kyll\u00e4styi mieheens\u00e4, pani tuulemaan.”<\/i><\/div>\n
\n
<\/i><\/div>\n
\n“Muistelmat kadettiajoilta – siin\u00e4 oli koko h\u00e4nen sielunel\u00e4m\u00e4ns\u00e4.”<\/i><\/div>\n
\n
<\/i><\/div>\n
\nV\u00e4lill\u00e4 muistikirjasta l\u00f6ytyy er\u00e4\u00e4nlaisia neuvoja el\u00e4m\u00e4\u00e4 varten:<\/div>\n
\n<\/div>\n
\n“Jos haluat ett\u00e4 sinusta pidet\u00e4\u00e4n, ole originelli; tunnen miehen joka kulki kes\u00e4t talvet huovikkaissa, ja h\u00e4neen ihastuttiin.”<\/i><\/div>\n
\n
<\/i><\/div>\n
\nMuistiinpanot voivat olla my\u00f6s filosofista pohdintaa, melkein kuin aforismeja:<\/div>\n
\n<\/div>\n
\n“Hyv\u00e4 ihminen saattaa h\u00e4vet\u00e4 koirankin edess\u00e4.”<\/i><\/div>\n
\n<\/div>\n
\n“El\u00e4m\u00e4 on olevinaan suurta, suunnatonta, mutta vaskikolikon p\u00e4\u00e4ll\u00e4 istut.”<\/i><\/div>\n
\n
<\/i><\/div>\n
\nJos T\u0161ehov oli k\u00e4ytt\u00e4nyt jonkin muistiinpanon, h\u00e4n pyyhki sen yli. N\u00e4m\u00e4 merkinn\u00e4t on suomennosvalikoimassa osoitettu hakasulkein.<\/div>\n
\n<\/div>\n\n\n\n\n
<\/a><\/td>\n<\/tr>\n
K\u00e4sin tehty torniolainen muistikirja sek\u00e4 er\u00e4s elefantti.<\/td>\n<\/tr>\n<\/tbody>\n<\/table>\n
\n<\/div>\n
\n<\/div>\n
\nYmm\u00e4rr\u00e4n T\u0161ehovia hyvin: rakastan muistikirjoja. Yksi kes\u00e4ni kiistattomista kohokohdista oli, kun ostin Tornion Per\u00e4-Pohjolan markkinoilta vanhoista kirjankansista tuunatun muistikirjan ja kun l\u00f6ysin Ruotsin puolelta Luulajasta per\u00e4ti kaksi mieleist\u00e4ni muistikirjaa.<\/div>\n
\n<\/div>\n
\nNyt yksi n\u00e4ist\u00e4 uusista tuttavuuksista on jo melkein t\u00e4ynn\u00e4.<\/div>\n
\n<\/div>\n
\nEn aina muista (!) kantaa muistikirjaa mukanani s\u00e4\u00e4nn\u00f6llisesti. Jos saan jonkin hyv\u00e4n idean vaikka keskell\u00e4 kaupunkia, yrit\u00e4n tallettaa sen p\u00e4\u00e4h\u00e4ni. L.M. Montgomeryn <\/b>Runotytt\u00f6-kirjoissa puhutaan leimahduksesta<\/i> – se onkin hyv\u00e4 nimi sille syk\u00e4hdytt\u00e4v\u00e4lle tunteelle, kun jokin inspiroiva ajatus iskee syd\u00e4meen. Se voi tapahtua milloin ja miss\u00e4 tahansa: suihkussa, aamiaisella, py\u00f6r\u00e4n sel\u00e4ss\u00e4, raitiovaunussa matkalla kahvilaan, jopa kesken puhelinkeskustelun.<\/div>\n
\n<\/div>\n\n\n\n\n
<\/a><\/td>\n<\/tr>\n
L\u00f6yt\u00f6ni Luulajasta.<\/td>\n<\/tr>\n<\/tbody>\n<\/table>\n
\n<\/div>\n
\nJoskus leimahdus on niin taianomainen, ett\u00e4 sit\u00e4 on hankalaa pukea sanoiksi. Sen haluaa s\u00e4ilytt\u00e4\u00e4 hetken sisimm\u00e4ss\u00e4\u00e4n, ennen kuin sen mahdollisesti kirjaa yl\u00f6s.<\/div>\n
\n<\/div>\n
\nMuistiin ei aina voi luottaa. Etenkin yksitt\u00e4iset hyv\u00e4t lauseet saattavat kadota, ellei niit\u00e4 merkitse paperille.<\/div>\n
\n<\/div>\n
\nPaul Austerin<\/b> romaanissa Oraakkeliy\u00f6 <\/i>New Yorkissa asuva kirjailija Sidney Orr ostaa paperikaupasta sinisen muistikirjan, portugalilaisen, kooltaan 23 x 18 cm. Se n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 melko tavanomaiselta, mutta silti se kiehtoo kirjailijaa. Romaanissa on osuvasti kuvattu se tunne, kun juuri oikeanlainen muistikirja tulee vastaan, se joka on omiaan houkuttelemaan inspiraatiota.<\/div>\n
\n<\/div>\n
\n“<\/i>Muistikirjassa ei ollut mit\u00e4\u00e4n hienoa eik\u00e4 koreilevaa. Se oli k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6llinen hy\u00f6tyesine – vankka, arkinen ja kest\u00e4v\u00e4 [- -] <\/i>ja kun pitelin muistikirjaa k\u00e4dess\u00e4ni ensi kerran, tunsin jotain fyysisen nautinnon kaltaista, \u00e4killisen hyv\u00e4nolon hy\u00f6yn.”<\/i><\/div>\n
\n<\/div>\n
\n(Paul Auster: Oraakkeliy\u00f6, suom. Erkki Jukarainen. Tammi 2007)<\/div>\n
\n<\/div>\n
\n<\/div>\n\n\n\n\n
<\/a><\/td>\n<\/tr>\n
Tuliainen ulkomailta.<\/td>\n<\/tr>\n<\/tbody>\n<\/table>\n
\n<\/div>\n
\nJotkut l\u00e4heiseni ja yst\u00e4v\u00e4nikin ovat huomanneet viehtymykseni muistikirjoihin. Viimeksi sain sisareltani Barcelonan-tuliaisina kauniin mustavalkoisen vihon, jonka kanteen on painettu kaupungin n\u00e4ht\u00e4vyyksi\u00e4.<\/div>\n
\n<\/div>\n
\nMy\u00f6s T\u0161ehovin l\u00e4hipiiri tuntui olleen tietoinen kirjailijan tavasta kirjoittaa muistiinpanoja. Keskell\u00e4 T\u0161ehovin omia merkint\u00f6j\u00e4 lukee yht\u00e4kki\u00e4:<\/div>\n
\n<\/div>\n
\n“Anto<\/b>\u0161<\/b>a, me jumaloimme teit\u00e4.”<\/b><\/div>\n
\n<\/div>\n
\n<\/div>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

“26. pv\u00e4. Sataa. Kokeiltava rouskuja smetanan kera.”  -Anton T\u0161ehovin muistikirjasta Viime aikoina…<\/p>\n","protected":false},"author":70,"featured_media":344,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[1],"tags":[72,432,540,541,586,613,697],"acf":[],"platta":{"numLikes":0,"numComments":2,"category":null,"themes":[],"commercial_partner":null,"thumbnail":"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/51\/2015\/06\/IMG_2841.jpg","blog_id":51},"jetpack_featured_media_url":"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/51\/2015\/06\/IMG_2841.jpg","_links":{"self":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/minakertoja\/api\/wp\/v2\/posts\/73"}],"collection":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/minakertoja\/api\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/minakertoja\/api\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/minakertoja\/api\/wp\/v2\/users\/70"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/minakertoja\/api\/wp\/v2\/comments?post=73"}],"version-history":[{"count":1,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/minakertoja\/api\/wp\/v2\/posts\/73\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":3645,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/minakertoja\/api\/wp\/v2\/posts\/73\/revisions\/3645"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/minakertoja\/api\/wp\/v2\/media\/344"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/minakertoja\/api\/wp\/v2\/media?parent=73"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/minakertoja\/api\/wp\/v2\/categories?post=73"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/minakertoja\/api\/wp\/v2\/tags?post=73"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}