{"id":76,"date":"2014-03-19T10:34:00","date_gmt":"2014-03-19T08:34:00","guid":{"rendered":"http:\/\/blogit.image.fi\/minakertoja\/modernin-matka\/"},"modified":"2018-02-28T09:43:04","modified_gmt":"2018-02-28T07:43:04","slug":"modernin-matka","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/blogit.apu.fi\/minakertoja\/modernin-matka\/","title":{"rendered":"Modernin matka"},"content":{"rendered":"

Hyv\u00e4\u00e4 Minna Canthin ja tasa-arvon p\u00e4iv\u00e4\u00e4!<\/p>\n

Minna Canth oli monipuolinen kirjailija, realismin edustaja ja naisten aseman edist\u00e4j\u00e4, joka kirjoitti tunnetusti my\u00f6s n\u00e4ytelmi\u00e4. Yliopiston kursseilla tuli aikoinaan luettua Canthin teoksia; muistaisin, ett\u00e4 ainakin n\u00e4ytelm\u00e4t Anna Liisa <\/i>ja Ty\u00f6miehen vaimo <\/i>sek\u00e4 pienoisromaani Hanna<\/i> tulivat tutuiksi.<\/p>\n

\n
\nCanthin p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 sallittaneen, ett\u00e4 kirjoitan viel\u00e4 muutaman sanan V\u00e4limatka<\/a>-n\u00e4ytelm\u00e4st\u00e4ni, jonka ensi-ilta oli viime perjantaina Vaasan kaupunginteatterissa.<\/p>\n

<\/p>\n\n\n\n\n
<\/a><\/td>\n<\/tr>\n
V\u00e4limatkan k\u00e4siohjelma. Tervetuloa lennolle!<\/td>\n<\/tr>\n<\/tbody>\n<\/table>\n

<\/div>\n

\nEnsi-iltap\u00e4iv\u00e4 sujui j\u00e4nnittyneiss\u00e4 tunnelmissa. Koska en voinut lainkaan pysy\u00e4 paikoillani, minun oli pakko l\u00e4hte\u00e4 ulos happihyppelylle. Juoksin ymp\u00e4ri Lapuaa oudoissa urheiluvaatteissa, mietiskelin juhlajakustani puuttuvaa ankkurinappia.<\/p>\n

Vaasaan p\u00e4\u00e4sin autokyydill\u00e4. Matkan varrella auto kurvasi kukkakupan eteen, minua pyydettiin odottamaan hetken. Hymyilin tyytyv\u00e4isen\u00e4; arvelin, ett\u00e4 saisin illalla ruusuja.<\/p>\n

Vaasassa hotellin parkkihallin l\u00f6yt\u00e4minen oli hankalaa, navigaattori lakkasi juuri sill\u00e4 hetkell\u00e4 toimimasta. Onneksi laite virkosi heti, kun korotin sille \u00e4\u00e4nt\u00e4. <\/p>\n

Olin n\u00e4hnyt etuk\u00e4teen painajaista, jossa olin v\u00e4h\u00e4ll\u00e4 my\u00f6h\u00e4sty\u00e4 ensi-illasta. Uni ei onneksi t\u00e4ysin k\u00e4ynyt toteen; min\u00e4 ja l\u00e4hipiirini saavuimme teatterisaliin jopa muutamaa minuuttia ennen H-hetke\u00e4.<\/p><\/div>\n

\n
Istuin katsomossa nelj\u00e4nnell\u00e4 rivill\u00e4, syd\u00e4meni hakkasi tihe\u00e4sti kuin linnulla. Odottelin n\u00e4ytelm\u00e4n alkua, hypistelin k\u00e4siohjelmaa. Se oli ilokseni painettu lentolipun muotoon.<\/p>\n

Departure: 19.15.<\/p><\/div>\n

\n<\/div>\n
\n\n\n\n\n
<\/a><\/td>\n<\/tr>\n
Tyt\u00e4r (Aija Pahkala) ja \u00e4iti (Kaisa Sarkkinen) hotellivirkailija Antonion (Ville H\u00e4rk\u00f6nen) hoivissa. Kuva: Mari Kettula\/ Vaasan kaupunginteatteri<\/td>\n<\/tr>\n<\/tbody>\n<\/table>\n

\nN\u00e4ytelm\u00e4n alkupuolella elell\u00e4\u00e4n fiktiivisess\u00e4 Synkkyl\u00e4n kyl\u00e4ss\u00e4 Etel\u00e4-Pohjanmaalla. Sielt\u00e4 siirryt\u00e4\u00e4n Teneriffalle, jonne \u00e4iti (Kaisa Sarkkinen<\/b>) ja nuorempi tyt\u00e4r (Aija Pahkala<\/b>) erin\u00e4isten vaikeuksien j\u00e4lkeen l\u00e4htev\u00e4t, \u00e4idin 60-vuotissyntym\u00e4p\u00e4iv\u00e4\u00e4 viett\u00e4m\u00e4\u00e4n.<\/p>\n

\u00c4idin k\u00e4silaukussa muhii salaisuus, joka liittyy kadonneen is\u00e4n (Jorma Tommila<\/b>) arvoitukseen. \u00c4idin ja tytt\u00e4ren symbioosia h\u00e4iritsee my\u00f6s espanjalainen aulavirkailija Antonio (Ville H\u00e4rk\u00f6nen<\/b>), joka koettelee \u00e4idin hermoja jo pelk\u00e4ll\u00e4 olemassaolollaan. <\/p>\n

Vaikka osasin kirjoittamani repliikit l\u00e4hestulkoon ulkoa, seurasin silti uteliaana, mit\u00e4 seuraavaksi tapahtuu – tai pikemminkin, miten<\/i> asiat tapahtuvat.<\/p>\n

<\/p>\n\n\n\n\n
<\/a><\/td>\n<\/tr>\n
Tanssikengiss\u00e4. Etualalla Aija Pahkala, taustalla Ville H\u00e4rk\u00f6nen. Kuva: Mari Kettula\/ Vaasan kaupunginteatteri<\/td>\n<\/tr>\n<\/tbody>\n<\/table>\n

\nN\u00e4ytelm\u00e4ss\u00e4 liikutaan kahdella eri aikatasolla, nykyajassa ja muistoissa. Aija Pahkala n\u00e4yttelee sek\u00e4 tyt\u00e4rt\u00e4 ett\u00e4 nuorta \u00e4iti\u00e4, Elina Keinonen<\/b> puolestaan isosisko Elli\u00e4 ja \u00e4idin sisarta Tuulikkia.<\/p>\n

Oman n\u00e4ytelm\u00e4n katsomiskokemusta on vaikeaa kuvailla sanoin – millaista on n\u00e4hd\u00e4 el\u00e4vin\u00e4 edess\u00e4\u00e4n hahmot, jotka t\u00e4h\u00e4n asti ovat olleet sanoja paperilla, vahvoja mielikuvia aivolohkoissa. Katselin ihaillen, miten n\u00e4yttelij\u00e4t solahtivat kirjoittamiini hahmoihin ja miten hienosti he ajoittivat sek\u00e4 koomiset ett\u00e4 koskettavat repliikit. Ihailin pelkistetty\u00e4 lavastusta, joka kauniilla yksityiskohdilla kykeni tiivist\u00e4m\u00e4\u00e4n kaiken olennaisen. <\/p>\n

Esityksen kuluessa seurasin j\u00e4nnittyneen\u00e4 l\u00e4heisteni reaktioita. Onneksi he ymm\u00e4rsiv\u00e4t kaiken jo puolesta sanasta.<\/p>\n

\u00c4kki\u00e4 muukin yleis\u00f6 l\u00e4mpeni, katsojat tutustuivat henkil\u00f6hahmoihin, kuulin heid\u00e4n nauravan. Silloin saatoin jo hieman rentoutua.<\/p>\n

\n<\/div>\n\n\n\n\n
<\/a><\/td>\n<\/tr>\n
Tuulikki (Elina Keinonen) ja Jaakko (Jorma Tommila) jakavat saman vapaudenkaipuun. Kuva: Mari Kettula\/ Vaasan kaupunginteatteri<\/td>\n<\/tr>\n<\/tbody>\n<\/table>\n

\nV\u00e4liajalla l\u00e4heiset hypp\u00e4siv\u00e4t kaulaani ja onnittelivat minua vuolaasti. Toisella puoliajalla pulssini olikin jo huomattavasti hidastunut.<\/p>\n

V\u00e4lill\u00e4 n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6ll\u00e4 n\u00e4htiin liikuttaviakin hetki\u00e4, sellaisia, jotka saivat silm\u00e4t kostumaan. Jossain vaiheessa minunkin oli hapuiltava nen\u00e4liinaa.<\/p>\n

Kun n\u00e4ytelm\u00e4 loppui ja aplodit t\u00e4yttiv\u00e4t salin, sain astella n\u00e4yttelij\u00f6iden viereen lavalle ohjaaja Erik Kiviniemen<\/b> ja lavastaja Kati Lampun<\/b> kera.<\/p>\n

N\u00e4ytelm\u00e4n j\u00e4lkeen kohotimme ty\u00f6ryhm\u00e4n ja l\u00e4heisteni kesken samppanjalasit. Tarkoituksenani oli pit\u00e4\u00e4 ytimek\u00e4s ja asiallinen kiitospuhe – mutta jo parin sanan j\u00e4lkeen tuli itku, minulle melko tuttu yll\u00e4tysvieras.<\/p>\n

<\/p>\n\n\n\n\n
<\/a><\/td>\n<\/tr>\n
K\u00e4vin ihastelemassa kuvia teatterilla. Kuva: Tomi Juuso<\/td>\n<\/tr>\n<\/tbody>\n<\/table>\n

\nKaronkassa s\u00f6imme teeman mukaisesti espanjalaista paellaa ja salaatteja, mink\u00e4 j\u00e4lkeen juttelimme viel\u00e4 jonkin aikaa n\u00e4yttelij\u00f6iden kanssa.<\/p>\n

Puolilta\u00f6in oli l\u00e4hd\u00f6n aika, tiemme erkanivat ainakin hetkeksi. L\u00e4hdin teatterilta syli t\u00e4ynn\u00e4 kukkia. Ulkona oli pime\u00e4\u00e4, takatalvi teki tuloaan. Vaasan keskusta oli perjantaina yll\u00e4tt\u00e4v\u00e4n hiljainen.<\/p>\n

Y\u00f6ll\u00e4 p\u00e4\u00e4dyin viel\u00e4 l\u00e4heisteni kanssa tanssimaan. Kuulin hyv\u00e4n biisin, kysyin dj:lt\u00e4 kappaleen nimen: Midnight City<\/i>. Tiesin, ett\u00e4 tulisin aina liitt\u00e4m\u00e4\u00e4n tuon laulun t\u00e4h\u00e4n hetkeen.<\/p>\n

<\/p>\n

\nSunnuntaiaamuna Ilkassa ja Pohjalaisessa ilmestyi hieno ja kiitt\u00e4v\u00e4 arvostelu<\/a> n\u00e4ytelm\u00e4st\u00e4. Olin onnellinen, ett\u00e4 sain sy\u00f6d\u00e4 aamupalan hyv\u00e4ll\u00e4 mielell\u00e4.<\/div>\n
\n<\/div>\n\n\n\n\n
<\/a><\/td>\n<\/tr>\n
Hetki ennen kotiin l\u00e4ht\u00f6\u00e4. Kuva: Tomi Juuso<\/td>\n<\/tr>\n<\/tbody>\n<\/table>\n
\n<\/div>\n
\nHelsingin rautatieasemalta ostin my\u00f6hemmin viel\u00e4 Vasabladetin, jossa oli n\u00e4ytelm\u00e4st\u00e4 my\u00f6nteinen, analyyttinen arvostelu otsikolla “De bygger broar \u00f6ver klyftan”. Lukaisin tekstin nopeasti l\u00e4pi asemalla ja ihmettelin, kuinka kritiikiss\u00e4 puhuttiin niin moneen kertaan modernista.<\/div>\n
\n<\/div>\n
\nVasta raitiovaunussa ymm\u00e4rsin, ett\u00e4 sana “modern” merkitsi t\u00e4ss\u00e4 yhteydess\u00e4 \u00e4iti\u00e4.<\/div>\n<\/div>\n
\n
\n<\/div>\n<\/div>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Hyv\u00e4\u00e4 Minna Canthin ja tasa-arvon p\u00e4iv\u00e4\u00e4! Minna Canth oli monipuolinen kirjailija, realismin…<\/p>\n","protected":false},"author":70,"featured_media":355,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[1],"tags":[84,177,269,528,561,637,810,867,874,882],"acf":[],"platta":{"numLikes":0,"numComments":0,"category":null,"themes":[],"commercial_partner":null,"thumbnail":"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/51\/2015\/06\/IMG_2291-Edited.jpg","blog_id":51},"jetpack_featured_media_url":"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/51\/2015\/06\/IMG_2291-Edited.jpg","_links":{"self":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/minakertoja\/api\/wp\/v2\/posts\/76"}],"collection":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/minakertoja\/api\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/minakertoja\/api\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/minakertoja\/api\/wp\/v2\/users\/70"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/minakertoja\/api\/wp\/v2\/comments?post=76"}],"version-history":[{"count":1,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/minakertoja\/api\/wp\/v2\/posts\/76\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":3648,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/minakertoja\/api\/wp\/v2\/posts\/76\/revisions\/3648"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/minakertoja\/api\/wp\/v2\/media\/355"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/minakertoja\/api\/wp\/v2\/media?parent=76"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/minakertoja\/api\/wp\/v2\/categories?post=76"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/minakertoja\/api\/wp\/v2\/tags?post=76"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}