{"id":84,"date":"2014-02-14T18:55:00","date_gmt":"2014-02-14T16:55:00","guid":{"rendered":"http:\/\/blogit.image.fi\/minakertoja\/pari-valittua-sanaa-ystavyydesta_14\/"},"modified":"2018-02-28T09:43:05","modified_gmt":"2018-02-28T07:43:05","slug":"pari-valittua-sanaa-ystavyydesta_14","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/blogit.apu.fi\/minakertoja\/pari-valittua-sanaa-ystavyydesta_14\/","title":{"rendered":"Pari valittua sanaa yst\u00e4vyydest\u00e4"},"content":{"rendered":"

“Many people will walk in and out of your life, but only true friends will leave footprints in your heart.”<\/i><\/p>\n

\n-Eleanor Roosevelt<\/div>\n
\n<\/div>\n
\n<\/div>\n
\nJuhlin t\u00e4n\u00e4\u00e4n yst\u00e4v\u00e4np\u00e4iv\u00e4\u00e4 Chjoko-nimisess\u00e4 kahvilassa Kruununhaassa kahden yst\u00e4v\u00e4n kanssa.<\/p>\n

Olisin halunnut sy\u00f6d\u00e4 koko kaupan, mutta tyydyin tilaamaan Roibos-teet\u00e4 ja valkosuklaatikkarin. Yksi joukostamme ennakoi jo laskiaista, mik\u00e4 n\u00e4kyy my\u00f6s kuvasta.<\/p>\n

<\/p>\n\n\n\n\n
<\/a><\/td>\n<\/tr>\n
Yst\u00e4v\u00e4np\u00e4iv\u00e4n herkkuhetki. Kuva: Pauliina Katajam\u00e4ki<\/td>\n<\/tr>\n<\/tbody>\n<\/table>\n

<\/div>\n

\nYst\u00e4v\u00e4np\u00e4iv\u00e4n kunniaksi rupesin muistelemaan lukemiani kirjoja, jotka k\u00e4sittelev\u00e4t tai ainakin sivuavat yst\u00e4vyytt\u00e4.<\/div>\n
\n
<\/i><\/div>\n
\n
\nYksi n\u00e4ist\u00e4 on Monika Fagerholmin<\/b> romaani Ihanat naiset rannalla <\/i>(suom. Arja Tuomari), joka <\/i>kertoo rantanaisten, Isabellan ja Rosa Enkelin, yst\u00e4vyydest\u00e4 1960-luvun kes\u00e4paratiisissa. Se kertoo my\u00f6s heid\u00e4n lastensa Thomaksen ja Ren\u00e9en tarinan. T\u00e4llaisen sitaatin olen poiminut lukup\u00e4iv\u00e4kirjaani huhtikuussa 2007:<\/p>\n
\n<\/div>\n
\n“Thomaksen mieleen tulee ettei h\u00e4n ole ajatellut Ren\u00e9et\u00e4 juuri lainkaan. Jollakin tapaa kuitenkin kaiken aikaa, sen h\u00e4n nyt ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4.”<\/i>
\n
<\/i><\/p>\n\n\n\n\n
<\/a><\/td>\n<\/tr>\n
Ihanat rantanaiset.<\/td>\n<\/tr>\n<\/tbody>\n<\/table>\n


<\/i><\/div>\n<\/div>\n

\n<\/div>\n

Joskus yst\u00e4vykset ovat kesken\u00e4\u00e4n melko erilaisia, ja siten t\u00e4ydent\u00e4v\u00e4t toisiaan. T\u00e4llaisia ovat Edna O’Brienin <\/b>trilogian The Country Girls<\/i> irlantilaistyt\u00f6t Caithleen (Kate) ja Baba. Kate on herkk\u00e4 runosielu, Baba r\u00e4v\u00e4k\u00e4mpi selviytyj\u00e4. Min\u00e4kertoja Kate kuvaa yst\u00e4v\u00e4\u00e4ns\u00e4 n\u00e4in trilogian ensimm\u00e4isess\u00e4 osassa:<\/div>\n

\n
<\/i><\/div>\n
\n“Baba was the veterinary surgeon’s daughter. Coy, pretty, malicious. Baba was my friend and the person whom I feared most after my father.”<\/i>
\n-Edna O’Brien: The Country Girls (1960)<\/div>\n
\n
<\/i><\/div>\n
\nTrilogian kakkososassa The Lonenly Girl <\/i>(1962) tyt\u00f6t l\u00e4htev\u00e4t Dublinista suureen maailmaan, ensin Liverpooliin ja sielt\u00e4 Lontooseen. Kun Kate itkee laivalla syd\u00e4nsurujaan, Baba itkee h\u00e4nen kanssaan. Pian Baba kuitenkin ryhdist\u00e4ytyy ja keskittyy k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6llisempiin puuhiin. Se tuntuu olevan Katelle helpotus:<\/div>\n
\n
<\/i><\/div>\n
\n“(–) and I knew that if anyone was to save me from going mad, it would be Baba, with her maddening, chattering voice.<\/i><\/div>\n
\n      “We’re on our way, she said, raising her arms exultantly to the ceiling.”<\/i>
\n
<\/i><\/p>\n
\n<\/div>\n

Joskus yst\u00e4v\u00e4 on matkan p\u00e4\u00e4ss\u00e4, fyysisen tai henkisen. Sinikka Vuolan <\/b>runokokoelmassa Maailman vaikein <\/i>kieli <\/i>runon puhuja kirjoittaa yst\u00e4v\u00e4lle:<\/p>\n

“Rakas yst\u00e4v\u00e4,\/\/ olen kirjoittamassa sinulle toisesta kaupungista.\/ Minulle ollaan opettamassa nyt t\u00e4m\u00e4n kielen k\u00e4ytt\u00f6\u00e4.\/ Ja aina teen virheen.\/ Matka luoksesi on maailman vaikein kieli.”<\/i>
\n
<\/i><\/p>\n\n\n\n\n
<\/a><\/td>\n<\/tr>\n
Maailman vaikein kieli ilmestyi 2013.<\/td>\n<\/tr>\n<\/tbody>\n<\/table>\n


<\/i><\/div>\n

\nHenry Miller<\/b> toteaa teoksessaan Yst\u00e4vien kirja<\/i>: “Ei kuka tahansa voi olla yst\u00e4v\u00e4si.” <\/i>T\u00e4t\u00e4 tosiasiaa sivuaa Tove Janssonin <\/b>kirja Muumipappa ja meri <\/i>(suom. Laila J\u00e4rvinen). Muumipeikko haluaisi kovasti yst\u00e4vysty\u00e4 kauniiden merihevosten kanssa mutta ei saa n\u00e4ilt\u00e4 vastakaikua. H\u00e4n purkaa pettymyst\u00e4\u00e4n \u00e4idilleen, joka l\u00f6yt\u00e4\u00e4 juuri oikeat sanat:<\/div>\n
\n
<\/i><\/div>\n
\n“-Min\u00e4 en oikein usko, ett\u00e4 merihevosen kanssa voi tulla yst\u00e4v\u00e4ksi, h\u00e4n sanoi vakavasti. -Mutta ei kannata olla pahoillaan niiden takia. Luulen ett\u00e4 niit\u00e4 pit\u00e4\u00e4 vain katsella ilokseen, niin kuin katsellaan kauniita lintuja tai maisemaa.”<\/i><\/p>\n<\/div>\n
\nTimo Parvelan<\/b> kirja Keinulauta<\/i> puolestaan kertoo pienest\u00e4 yksin\u00e4isest\u00e4 karhusta nimelt\u00e4 Pii, joka yritt\u00e4\u00e4 etsi\u00e4 yst\u00e4v\u00e4\u00e4. T\u00e4llaisen sitaatin olen poiminut lukup\u00e4iv\u00e4kirjaani: <\/div>\n
\n
<\/i><\/div>\n
\n“Keinuminen on helppoa, jos voi luottaa toiseen niin kuin kuu luottaa aurinkoon.”<\/i><\/div>\n
\n<\/div>\n
\nKun opiskelin yliopistossa kotimaista kirjallisuutta, klassikkokurssilla piti lukea noin kolmekymment\u00e4 kirjaa syksyn aikana. Yksi niist\u00e4 oli Eeva-Liisa Mannerin <\/b>runokokoelma Fahrenheit 121<\/i>, josta n\u00e4m\u00e4 sanat painuivat mieleeni:<\/div>\n
\n
<\/i><\/div>\n
\n“Tuuli ulvoo, sade putoaa,\/ tukka nousee minun p\u00e4\u00e4ss\u00e4ni,\/ eik\u00e4 ole muuta syyt\u00e4\/ kuin ett\u00e4 olen loukannut yst\u00e4v\u00e4\u00e4ni.”<\/i><\/div>\n
\n<\/div>\n
\nJos on onnekas, voi l\u00f6yt\u00e4\u00e4 el\u00e4m\u00e4ns\u00e4 aikana todellisen sielunkumppanin. Vilja-Tuulia Huotarisen<\/b> romaani Valoa valoa valoa <\/i>kertoo kahden teinityt\u00f6n yst\u00e4vyydest\u00e4 ja rakkaudesta:<\/div>\n
\n
<\/i><\/div>\n
\n“Jos sinua kosketetaan sieluusi saakka on mahdollista ett\u00e4 olet el\u00e4m\u00e4si loppuun asti onnellinen.”<\/i><\/p>\n<\/div>\n
\nViimeinen valitsemani sitaatti on Antoine de Saint-Exup\u00e9ryn<\/b> kirjasta Pikku prinssi<\/i>, joka syk\u00e4hdytti minua aikanaan syv\u00e4sti. Luin sen nuorempana saksaksi (koska opiskelin alun perin germaanista filologiaa ja luin silloin kaiken saksaksi). T\u00e4ss\u00e4 kuitenkin ote Irma Packal\u00e9n suomennoksesta:<\/div>\n
\n
<\/i><\/div>\n
\n“-Ja kun sitten olet unohtanut surusi (ihminen unohtaa surunsa aina), niin olet iloinen siit\u00e4, ett\u00e4 olet tuntenut minut. Tulet aina olemaan yst\u00e4v\u00e4ni. Sinun tekee mielesi nauraa kanssani.”<\/i>
\n
<\/i><\/p>\n\n\n\n\n
<\/a><\/td>\n<\/tr>\n
Pikku prinssi auf Deutsch.<\/td>\n<\/tr>\n<\/tbody>\n<\/table>\n<\/div>\n
\n<\/div>\n
\nIhanaa yst\u00e4v\u00e4np\u00e4iv\u00e4n iltaa kaikille!<\/div>\n
\n<\/div>\n
\n<\/div>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

“Many people will walk in and out of your life, but only…<\/p>\n","protected":false},"author":70,"featured_media":380,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[1],"tags":[],"acf":[],"platta":{"numLikes":0,"numComments":0,"category":null,"themes":[],"commercial_partner":null,"thumbnail":"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/51\/2015\/06\/kahvilassa.jpg","blog_id":51},"jetpack_featured_media_url":"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/51\/2015\/06\/kahvilassa.jpg","_links":{"self":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/minakertoja\/api\/wp\/v2\/posts\/84"}],"collection":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/minakertoja\/api\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/minakertoja\/api\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/minakertoja\/api\/wp\/v2\/users\/70"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/minakertoja\/api\/wp\/v2\/comments?post=84"}],"version-history":[{"count":1,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/minakertoja\/api\/wp\/v2\/posts\/84\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":3656,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/minakertoja\/api\/wp\/v2\/posts\/84\/revisions\/3656"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/minakertoja\/api\/wp\/v2\/media\/380"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/minakertoja\/api\/wp\/v2\/media?parent=84"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/minakertoja\/api\/wp\/v2\/categories?post=84"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/minakertoja\/api\/wp\/v2\/tags?post=84"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}