Välimatka Vaasan kaupunginteatteriin!

Välimatka elää.

Rakkaat lukijat, minulla on kerrottavana teille ilouutinen: keväällä 2014 Välimatka-romaanini henkilöhahmot nähdään myös näyttämöllä Vaasan kaupunginteatterissa.

Jo puolisen vuotta sitten dramaturgi Outi Rossi oli kertonut romaanistani teatterinjohtaja Erik Kiviniemelle. Asia jäi muhimaan mietintämyssyyn – kunnes Kiviniemi näki haastatteluni Ylen Aamun kirja -ohjelmassa 17. tammikuuta ja tarttui luuriin.

Olen iloinen, että minulle tarjoutui mahdollisuus dramatisoida romaanini itse – näin saan entistä enemmän hyödynnettyä käsikirjoittamisopintojani. Ja erittäin kiitollinen olen myös siitä, että kokenut teatterintekijä Outi Rossi valvoo työn edistymistä ja antaa minulle palautetta.

Ensimmäinen palautesessio on tänään klo 16. Jännittää.

Kirjoittaminen teatteriin on ollut pitkäaikainen unelmani – jo siitä asti, kun noin 23-vuotiaana flikkana kirjoitin ensimmäisen näytelmätekstini, episodimaisen Seitsemän sinkkua, ja lähetin sen luettavaksi Kom-tekstiin.

Näytelmässä oli jonkin verran omaelämäkerrallista materiaalia – sekä minun että kuuden ystäväni. Tulostin tekstipinkan heille (tai ainakin osalle heistä) luettavaksi. He eivät onneksi hylänneet minua, vaan lähinnä ilahtuivat. Heistä hahmot olivat oikein kiinnostavia ja hauskoja.

Näytelmää Seitsemästä sinkusta ei koskaan tullut, huolimatta nimen kekseliäästä intertekstuaalisesta viittauksesta. Mutta sain Kom-tekstistä oikein rakentavaa ja viisasta palautetta, joka ei musertanut minua.

Lisää draamaa!

Nyt luen suurella innolla näytelmiä käynnistääkseni draamakoneeni. Lyhyen ajan sisällä olen ahmaissut hyvin erilaisia tekstejä: ranskalaisen Jean-Luc Lagarden näytelmän Ihan vain  maailmanloppu, englantilaisen Torben Bettsin Kuuntelevan taivaan sekä Sirkku Peltolan Suomen hevosen. Peltolan näytelmän alkusivuilla on muuten mahtavat kuvaukset henkilöhahmoista. Kuunnelkaa nyt näitäkin:

“KAI, Ailin ja Lassin poika, n. 28 v. Työtön, sulkeutunut, katkera äidilleen avioerosta ja ties mistä. Kyvytön naissuhteisiin. Epäsiisti. Epäselvä. Yhtä aikaa hidas ja äkkinäinen.  (- -) Vähäpätöisiä suhteita sekä Sisilian että Viron alamaailmaan. (hammasongelmia)” 

“JAANA, Ailin ja Lassin 13-vuotias tytär, koululainen. Rehevä ulkoisesti ynnä suustaan. Kaipaa pois, niin kuin kaikki alle kuusikymppiset. (- -)”

Tällä hetkellä luen Ingmar Bergmanin Kohtauksia eräästä avioliitosta, josta tehtiin 1970-luvulla tv-sarja ja elokuva. Siitä varmasti täytyy sanoa muutama sananen vielä myöhemmin.

Seuraavakasi työpöydällä odottavat lukijaansa Bergmanin Sarabande, Eugene O’Neillin Pitkän päivän matka yöhön, Sirkku Peltolan Yksiöön en äitee ota sekä Milja Sarkolan Perheenjäsen.

Mutta tyt täytyy äkkiä kuivata hiukset ja syödä, jotta ehdin tärkeään tapaamiseen. Kyllä elämä voi joskus olla dramaattista!

Kommentit (2)
  1. Tää on kyllä niin mahtavaa! Jännää varmaan tehdä itse se käsikirjoitus! Harmi kun menee niin pitkä aika ennen kuin se on teatterissa 🙂 Ei malta odottaa! Ketkähän siinä näyttelee! Jännää!! t. Merja

    1. Taina Latvala
      7.2.2013, 08:36

      On, jännittävää! Tämä oman kirjan dramatisointi on mulle tosi hyvä "koulu", opettavainen kokemus. Kiinnostavaa tosiaan nähdä, ketkä astuu äidin ja tyttären saappaisiin! Teidän täytyy sitten buukata kalenterista aikaa ensi-iltaa varten 🙂

      Taina

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *