Viikko ensi-iltaan

Terveisiä Vaasasta!

Kirjoitan tätä postikorttia kauniissa vaaleanpunaisessa hotellissa, Hotel Astorissa. Juon päärynälimsaa ja syön pääsiäisrakeita, hymyilen tauotta.
 
Tänään on ollut erittäin jännittävä päivä: aamulla klo 10 Vaasan kaupunginteatterin pienellä näyttämöllä järjestettiin kirjoittamani Välimatka-näytelmän lehdistötilaisuus. 

Syksyllä 2012 ilmestyneeseen Välimatka-romaaniini pohjautuva esitys kertoo äidin ja tyttären yhteisestä etelänmatkasta ja perheen vaietuista salaisuuksista.

Tyttäret (Elina Keinonen, Aija Pahkala) yrittävät saada äidin (Kaisa Sarkkinen) Teneriffalle.  Kuva: Mari Kettula

Tapasin nyt ensimmäistä kertaa näyttelijät: Kaisa Sarkkisen (Äiti), Aija Pahkalan (Tytär/äiti nuorena), Elina Keinosen (Elli/Tuulikki), Jorma Tommilan (Jaakko) sekä Ville Härkösen (Antonio). Härkösen kanssa olemme tosin jo kerran jutelleet Helsingissä, kun kohtasimme samassa kahvilassa. Häneltä opin muun muassa, että peruuki ja irtoviikset eivät ole hyvä ajatus Antonion maskeeraamista ajatellen.

Odotin lehdistötilaisuutta jännityksellä. Pakkaamiseni Vaasan-reissua varten oli melko kaoottista, mikä näkyy muun muassa siinä, että unohdin kotiin lempikorvakoruni.

Kaikki sujui kuitenkin hyvin. Ohjaaja Erik Kiviniemi avasi tilaisuuden, minkä jälkeen näyttelijät esittivät näytelmästä pari kohtausta.

Sydämeni sykähti, kun näin lavasteet ja kuulin ensimmäiset  repliikit, näin lavalla maapallon jossa paloi valo.

Kuuma tanssi (Jorma Tommila, Elina Keinonen, Ville Härkönen, Aija Pahkala). Kuva: Mari Kettula

Kerroin lehdistölle dramatisoinnin eri vaiheista, siitä millaista oli kääntää oma romaani draaman kielelle. Kun romaanissani minäkertojan ääni kuuluu voimakkaana, näytelmässä toiminta ja dialogi vievät tapahtumia eteenpäin. Muutoksia on täytynyt väistämättä tehdä sekä rakenteeseen että joihinkin henkilöhahmoihin. Draamaa kirjoittaessani on tutuksi tullut muun muassa käsite henkilöhahmon tahdonsuunta: on tärkeää tietää, mitä henkilöt kussakin kohtauksessa haluavat, mihin he pyrkivät.

Tämä saattaa kuulostaa yksinkertaiselta, mutta osoittautuu aina yhtä haastavaksi. 

(Useimmiten en edes tiedä, mitä itse haluan syödä lounaaksi).

Olen kiitollinen siitä, että eri versioita kirjoittaessani sain rakentavaa palautetta dramaturgi Outi Rossilta sekä viimeisissä vaiheissa myös ohjaaja Erik Kiviniemeltä. Heidän kanssaan olen saanut vuoden mittaan käydä kiinnostavia keskusteluja teatterista.

Tänä iltana saan mennä katsomaan näytelmän läpimenoa, mikä tarkoittaa sitä, että näen esityksen nyt ensimmäistä kertaa kokonaisuudessaan.

Jännittävää!

Ensi-ilta on ensi perjantaina 14. maaliskuuta teatterin Julia-näyttämöllä, mistä starttaa Välimatkan kevät. Tervetuloa esityksiin!