Alkaako kaamosväsymys ahdistaa, kertyykö ruokavarastoa lanteille?

Kaikki vaikuttaa kaikkeen, se on pakko myöntää ainakin näin syksyisin, kun pimeys alkaa kietoa meitä vaippaansa. Minulla pimeys tuntuu yleisenä vetämättömyytenä ja väsymyksenä sekä näkyy lisäkiloina, jotka parkeeraavat lanteille ja vatsanseutuun.

Vaikka kaamosväsymys tai kaamosmasennus on normaalia ja yleistä, niin onhan se ärsyttävää. Aloitinkin jälleen kerran torjuntataistelun. Kaivoin kirkasvalolampun varaston kätköistä esiin ja sijoitin sen ruokapöydälle.

Olen ottanut kirkasvaloa jo vuosikaudet, ja minulla se ainakin toimii. Noudatan ohjeita eli oleskelen kirkasvalossa aamuisin reilu puoli tuntia. Käytännössä se tarkoittaa, että syön aamiaisen ja luen lehdet ja sähköpostit kirkasvalossa. Välillä vilkaisen lamppua, tuijottaahan sitä ei tarvitse.

Kirkasvalolamppu on aamiaiskaverini kaamosajan.

Toinen kaamosväsymyksen torjuntakeinoni on päiväkävely valoisimpana aikana eli puolilta päivin. Tosin jos aurinko paistaa aamupäivällä ja iltapäiväksi on luvattu pilvistä, niin menen silloin kun aurinko paistaa. Kävelen ilman aurinkolaseja, jotta saisin mahdollisimman paljon valoa suoraan silmiini.

Vaikka valon määrä ei keskipäivänkaan aikaan välttämättä Suomen korkeuksilla riitä, piristää raitis ulkoilma ja liikkuminen. Olen myös innostunut uimisesta, joten jos aikataulut sallivat, ajoitan pulahduksen mereen tai järveen aamupäivään, jolloin valo on korkealla.

Vesi tuntuu heijastavan valonmäärän moninkertaiseksi.

On todella luksusta uida luonnonvedessä, kun aurinko paistaa ja peilaa valoa myös vedenpinnasta. Kokeilkaapas. Alkuun voi tuntua viluisalta, mutta yllättävän pian keho tottuu ja suorastaan haluaa lisää.

Kolmantena keinona minulla on ruokavalion keventäminen, kuitenkin lautasmallin puitteissa. Kaamoshan houkuttelee salakavalasti syömään enemmän, makeampaa ja rasvaisempaa ruokaa, suklaata ja muita herkkuja.

Uutena keinona ajattelin napata somesta mallia. Siellähän on nyt useitakin haasteita, joissa porukka postailee matkakuviaan. Mikä ihana valo niistä välittyykään ja ainakin omista kuvista vielä ihania muistoja. Kummasti sekin saa energiaa virtaamaan ja mielen piristymään!

Tätä aurinkopulahdusta hotellinkatolla olleessa uima-altaassa haikailen pimeimpään aikaan.

Mitkä ovat sinun keinosi torjua kaamosta? Vai tarvitsetko edes kaamospiristystä?

Sini

Kommentit (2)
  1. Pike Holmström
    19.10.2020, 08:46

    Tuo rakas koiruli on kaamoksenkin paras torjuja. Aamulla ulos – satoi tai paistoi. Aamu on raikas, syksy tuoksuu, keltaiset lehdet täyttävät tienoot. Valoisat ajatukset valaisevat pimeänkin päivän 🙂 Kaamoskin on pukeutumiskysymys. Ulkona kunnon takki, myssy, hanskat ja reilut kengät. Sisällä vaikka kukkamekko – ei mustia vaatteita 🙂

    1. Hei Pike

      Hyviä vinkkejä sinulla ja varmasti toimiviakin.
      Pitääpä kokeilla myös värikkäitä vaatteita, minähän olen lähes aina mustissa,((

      Sini

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *