Hajamielisyys: Kaikki me ollaan mokaajia

Elävälle sattuu ja tapahtuu. Joskus kaikki, mikä voi mennä pieleen, menee pieleen. Käykö sinulle näin?

Kirjastot ja kirpputorit ovat korona-aikana olleet jo viikkoja kiinni. Kirjakaupat ja marketit myyvät vain uutuuskirjoja. Himolukija voi kuitenkin joskus haluta jonkun tietyn kirjan, mutta tarjolla olevilla jakelukanavilla sitä ei ole. Harmittaa. Ja sitten yhtäkkiä kirja löytyykin – omasta kirjahyllystä. Oli unohtunut, koska oli osa isompaa ostossatsia.

Ei ihme, ettei kahvia tule, kun on unohtunut täyttää vesisäiliö.

Varoitan. Kun aamulla menet vessaan, muista sitoa aamutakin vyö kiinni. Tai muuten käy niin, että pöntöltä noustessasi huomaat, että aukinaisen vyön toinen puoli on märkä.

Yksi tie, kaksi asiaa. Onhan se kätevää kun kaupoille tai töihin mennessä voi samalla viedä roskikset pois. Olalla olkalaukku ja reppu, kädessä roskapussi  ja  kainalossa paperinkeräykseen menevät lehdet. Kumpi tapahtuu varmemmin? Lehtinippu lipsuu kainalosta ja leviää kotitalon rappukäytävään. Tai sitten sekajätteisiin tarkoitettu roskapussi putoaa portaissa, avautuu tai hajoaa. Kahvinporojen ja kananmunankuorien siivoamiseen tuhrautuu puoli tuntia.

Seisot bussipysäkillä odottamassa bussia, joka vie sinut töihin. Olallasi on laukku ja kädessäsi kassi ja – roskapussi, joka oli tarkoitus kipata roskikseen matkalla pysäkille. Aamutokkurassa mutka roskakatokseen unohtui. Tämä tapahtui kerran jos toisenkin, aikana jolloin matkat töihin olivat vielä arkipäivää.

Miten helposti sekajäte- ja muoviroskapussit jäävät käteen, kun ryntäät bussiin!

Muista tarkistaa ennen kotoa lähtiessäsi ainakin nämä asiat. Ovatko sukat samaa paria, tai edes samanväriset? Ovatko sukkahousut ehjät, vai juovittaako pohjetta mahtava silmukkapako? Ovatko kengät samaa paria, tai edes samanväriset? Viime kesänä vierailin Suomenlinnassa kesäteatterissa ja vasta katsomossa huomasin, että jaloissani toinen pikkukenkä oli sinistä mokkaa ja toinen mustaa nahkaa. En ollut sytyttänyt valoja vaatehuoneeseen ja kun kengät olivat samankorkuiset ja jaloissa yhtä mukavat, en pysähtynyt tarkistamaan, että ne ovat samaa paria.

Tämä on minulle tuttua ja tapahtunut myös edesmenneelle pilapiirtäjä Kari Suomalaiselle, joka teki siitä myös pilapiirrossarjan. Kahvia ei tule, jos ei muista täyttää vesisäiliötä. Kahvia ei tule, jos ei paina keittimen käynnistysnappulaa.  Kahvia ei tule ja kannuun valuu vain vettä, jos on unohtanut ladata puruja suodattimeen. Karilla ei ollut ilmeisesti tippalukkoa, sillä tämäkin on mahdollista: kahvia ei tule, jos on unohtanut tippalukon päälle. Tulee hirmuinen sotku.

Kahvinkeittokin vaatii keskittymistä, ettei työtaso lainehdi tippuneesta kahvista, kun kannu on jäänyt laittamatta paikoilleen.

Tyttären kanssa syömässä. Minulla edessäni kermaista lohikeittoa. Tarjoilija tulee kysymään, maistuuko. Leveästi hymyillen kiittelen. Tarjoilijan mentyä tytär suhahtaa: äiti, sinulla on iso tillinoksa leuassa!

Kun menet savusaunaan, muista, ettei seiniin pidä nojailla. Sitä mustaa nokea on nimittäin vaikea pestä pois. Hotelleissa ja uimahalleissa on saunat miehille ja naisille erikseen, mutta uima-allas on yhteinen. Altaassa pulikoivan äijäporukan leuat loksahtivat, kun täti tupsahti naisten puolelta uimaan. Eevan asussa eli ilkosillaan. Nopea perääntyminen ei ihan onnistunut. Liukastuin märillä kaakeleilla ja heput saivat enemmän nähdäkseen kuin ehkä olisivat saattaneet toivoa.

Tämä sattui kaverille (pakko täsmentää, etten vaikuta totaalisen höttöpäältä).  Hän asioi pankkiautomaatilla ja lähti sitten tyytyväisenä tiehensä. Peräänsä hän sai miehen: rouva, rouva, nämä unohtuivat! Kaveri otti nolostuneena vastaan automaatin sylkäisemät setelit – ja pankkikortin. Tällaista en ole vielä itse kokenut, mutta kaupan kassalla ovat ostokset jääneet pakkaamatta mukaan parikin kertaa.

Kun käyt julkisen paikan – ravintolan, teatterin tms. vessassa, muista tarkistaa, ettei kengänpohjaasi ole liimaantunut vessapaperia. Tarkista myös, että vetoketjut ja napit (pätee enemmän miehiin kuin naisiin) ovat kiinni. Ja että helmat ovat siellä missä pitääkin.

Kaveri käväisi hienon ravintolan naistenhuoneessa muun seurueen odottaessa narikassa.  Hänen matkansa luoksemme kuitenkin keskeytyi, koska vastaan tuli kaksi hienoa, vanhempaa herrasmiestä, työkuvioista tuttuja. Ja kaveri pysähtyi tervehtimään ja vaihtamaan kuulumisia tiedostamatta, että hänen alus- ja sukkahousujen peittämä peräpeilinsä oli kaikkien nähtävissä. Sievän hameen helmarimpsu oli jäänyt vahingossa alushousujen vyötärönauhan alle. Herrat olivat liian kohteliaita huomauttaakseen asiasta. Me muut katsoimme suut auki.

Ravintolan vessasta lähtiessä on hyvä katsoa, ettei vessapaperia ole tarttunut kenkään.

Nämä kaikki isot ja pienet kämmit ovat kuitenkin pientä verrattuna siihen, mitä on tullut tuotetuksi puheena tai kirjoitettuna. Kaikki lapsus linguaet, freudilaiset möläytykset, tahattomat tahdittomuudet… Sanokaa vain, täältä pesee. Ja useilla kielillä. Olen udellut vauvauutisia naiselta, joka tunnusti vain lihoneensa. Olen sekoittanut saksan kielellä kaksi sellaista sanaa, joista toinen on räävitön ja sen minä tietenkin valitsin. Ja olen puhunut köydestä hirtetyn talossa. Se kaduttaa vieläkin. Poliitikoille ajattelemattomat typerehtimiset ovat myllynkivi kaulaan.

Mutta me olemme vain ihmisiä. Olkaamme siis armeliaita itsellemme, ja muille. Ja jos naurat muiden kömmähtelyille, naura yhtä paljon itsellesi.

Irmeli Salo, kirjoittaja yrittää muistaa, ettei mokaaminen johdu vanhenemisesta

puheenaiheet
Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *