Hiljaiset sillat, Merja Larivaaran juhlaa
Robert James Wallerinin Hiljaiset sillat -kirjaan pohjautuva samanniminen näytelmä hurmaa yleisöä Helsingin Kaupunginteatterin pienellä näyttämöllä. Näytelmän ovat dramatisoineet Ari-Pekka Lahti ja Liisa Mustonen, joka on myös ohjannut esityksen.
Vaikka monelle teistä Hiljaiset sillat -kirjan tai -elokuvan juoni on tuttu, pikakertaus on ehkä paikallaan. Eletään vuotta 1965 Iowan syrjäseuduilla, jonne valokuvaaja Robert Kincaid (Kari Heiskanen) on tullut kuvaamaan Rosemanin katettua siltaa. Robert ei löydä etsimäänsä, vaan kysyy tietä maatilan emännältä, italialaissyntyiseltä Francesca Johnssonilta (Merja Larivaara). Francescan perhe on lähtenyt maatalousnäyttelyyn, joten tällä on aikaa lähteä viemään Robert sillalle. Tästä alkaa neljän päivän romanssi, jossa kaksi erilaista ihmistä kohtaa, rakastuu ja päättää tulevaisuutensa suunnan. Robert on luonnoltaan kulkija, juureton. Sitä vastoin Francesca on sitoutunut perheeseensä, rakastaa lapsiaan ja pelkää ottaa isoa askelta, vaikka ihan selvästi onkin tylsistynyt maaseudun hiljaisuudessa ja kaipaa läheisyyttä.
Perheen lapsina nähdään Elina Hietala (Caro) ja Mikko Virtanen (Miki). Lasten elämä saa uuden käänteen, kun he löytävät kuolleen äitinsä jäämistöistä kirjeen ja päiväkirjan, jossa hän kertoo Robertista.
Hiljaiset sillat on rakkauskertomus, jolla ei ole perinteistä onnellista loppua.
Pienin elein
Merja Larivaara on loistava Francesca. Hänen intohimonsa ja loppupuolen epävarmuutensa voi aistia katsomossa saakka. Hänen pienet eleet, loppupuolen mekon helman näprääminen ja äänenpainot korostavat tekstiä, mutta äärimmäisen hienovaraisesti, tyylillä. Francescan rooliin tarvittiin nainen, jolla on elämänkokemusta, jonka ansiosta rooli saa uskottavuutta. Lyhyesti sanottuna: Hiljaiset sillat on Merja Larivaaran juhlaa.
Kari Heiskanen, vaikka taitava näyttelijä onkin, jää nyt Larivaaran varjoon. Hänen intohimonsa ei saavuta katsomoa samalla tavalla kuin Larivaaran tunteet.
Joka tapauksessa hieno esitys, jota voi suositella.
Kaisa
Muita teatteriarvosteluja