Hinta-näytelmä tunteiden vuoristoradalla

Hinta-näytelmä on täynnä vahvoja tunteita, ja loistavia roolisuorituksia.

Veljekset Victor ja Walter eivät ole tavanneet vuosikausiin. Isän omaisuus pitää myydä, ja Victor kutsuu antiikkikauppiaan Solomonin arvioimaan huonekalujen arvon ja ostamaan kaikki.

Tämä on lähtökohta Helsingin Kaupunginteatterin Hinta-näytelmälle, jonka on kirjoittanut Arthur Miller. Näytelmän alussa keskustelu pyörii vanhojen huonekalujen ja niiden arvon ympärillä. Vanhaan tavaraan ei pitäisi suhtautua tunteella. Vanhat huonekalut eivät mahdu nykyaikaisiin asuntoihin, opettaa Solomon (Esko Salminen) Victorille (Santeri Kinnunen). “Miksi ei rakenneta vanhoja taloja!”

Nuo kestustelut ovat vain alkusoittoa siihen, kun näyttämölle tulee Victorin veli Walter (Eero Aho). Siitä alkaa menneisyyden kaivelu. Victor on luopunut unelmastaan, hakeutunut poliisiksi ja jäänyt huolehtimaan omaisuuden menettäneestä isästä, kun Walter opiskeli ja hänestä tuli menestynyt lääkäri.

Keskustelujen edetessä pinnan alta paljastuu ikäviä asioita, joita en nyt paljasta, jotta koko juoni ei ole heti selvillä. Katkeruus, veljesten välisen sanomattomat asiat ja uhrautuminen ovat avainasemassa. Oliko kyse uhrautumisesta vai jostain muusta?

Esko Salminen on täydellinen antiikkikauppias, joka haistaa rahan, vaikka verhoaakin sen hyväntahtoisuuteen. Laatutyötä, kuten Salmisen kaikki työt ovat olleet tähänkin saakka.

Santeri Kinnunen on totuttu näkemään lähinnä farsseissa. On suorastaan virkistävää seurata hänen draamanäyttelemistään. Alusta loppuun vahva ja vakuuttavaa näyttelemistä.

Eero Ahon Walter vaikuttaa ensin täydelliseltä maailmanmieheltä, menestyneeltä lääkäriltä. Vähitellen hänen pintaansa tulee säröjä. Ahon tunteiden vaihtumista on ilo seurata. Miten hän saa kyyneleet nousemaan silmiin ja kasvojen värin muuttumaan ilmentämään tunteiden vaihtumista? Ei voi muuta kuin ihailla.

Aino Seppo näyttelee Victorin vaimoa Estheriä, joka janoaa menestystä ja on kyllästynyt kituuttamaan poliisimiehensä pienellä palkalla. Aino Sepon työskentelyssä on uskottavuutta.

Vielä pitää kiittää valosuunnittelija Kalle Ropposta. Tunteiden ja hetkien vaihtelu saatiin hyvin korostettua valoilla.

Vahva ja vaikuttava näytelmä. Suosittelen laatudraamasta pitäville.

Kaisa