Naiselo 45+
Naiselo 45+

Insinööriosaaminen vs. ”se jokin”

Viime viikolla Avec Tastula -ohjelma keskittyi Nansoon ja sen ongelmiin. Sitä katsoessa heräsi kysymys: ”Miksi suunnittelu on unohdettu?”

Mielestäni Nanso edustaa monessa mielessä perinteistä suomalaista vaatetehdasta. Se on panostanut ns. laatuun. Insinööriosaaminen on ollut kärkenä. Teknisesti tuote on toiminut – ainakin lähes aina.

Mutta.

Tänä päivänä tämä ei riitä. Eikä ole riittänyt pariinkymmeneen vuoteen. Nyt tuotteella pitää olla tarina, sielu. Se saadaan suunnittelulla, markkinoinnilla ja kaikkien pienien palasten hiomisella. Pelkällä kestävyydellä, jota monet suomalaiset vaatevalmistajat ovat pitäneet ns. laadun mittarina, ei enää pärjätä.

Vertaan Nanson tuotteita moniin tanskalaisiin merkkeihin, joihin aina liittyy tarina, vaatteessa on ”sitä jotain”, suunnitteluun on panostettu, vaatteessa on harkitut yksityiskohdat, mallistot näyttävät nykyaikaisilta. Laadullisesti monet tanskalaiset tuotteet eivät ole sen parempia kuin Nansotkaan. Silti valitsen vaatekaappiini mieluummin tanskalaisen (by Malene Birgerin, Bruuns Bazaarin tms.) vaatteen kuin Nanson.

Olen seurannut aika tiiviisti Nanson taivalta 80-luvulta alkaen. Jossain vaiheessa Nansollakin yritettiin panostaa suunnitteluun ja siirtyä iänikuisista yöpaidoista modernimpiin tuotteisiin. Ilmeisesti ”hermo petti”, koska nuorten suunnittelijoiden Lempivaate-mallisto kuopattiin. Yhtiö on nykyisin – ainakin näin muotitoimittajan silmin – se tylsä, perustrikoovaatteiden tekijä ja yöpaitojen valmistaja, malliston värit ja kuosit kummallisia.

Parisen vuotta sitten yhtiö kaivoi naftaliinista (Lenita Airiston yllytyksestä?) vanhat mallit, jotka lanseerattiin Revontuli-mallistona. Toinen toistaan kamalampia kuoseja. Vaikka joku toinen yhtiö on menestynyt retroilulla, ei se tarkoita, että kaikki saisivat siitä uuden kultakaivoksen. Se aika oli ja meni.

Minulla on yksi Nanso-mekko, Katri Niskasen muutama vuosi sitten suunnittelema musta jerseymekko. Se on kiva ja toimiva. Siinä on jujua (vino vetoketju), kuten vaatteessa pitääkin. Lisäksi jerseyneulos on sopivan paksua, jotta mekko pitää kuosinsa.

Lisäksi pariisilaistunut Anna Ruohonen on suunnitellut yhtiölle muutamia kivoja mekkoja. Minun kannaltani niissä on yksi huono puoli: niiden mitoitus ei sovi näin lyhyelle (162 cm): helma ulottuu selvästi polven alapuolelle eikä vyötärö asetu oikealle paikalle. Näytän niissä tantalta, vaikka malli muuten onkin kiva. Vinoonleikattua trikoota ei ole helppo lyhentää. Siihen tarvitaan ammattilaista.

Vaikka olen keskivertosuomalaista hieman lyhyempi, ei Suomi-tytön keskipituus ole paljon pituuttani kummoisempi. Eromme on vain vajaa kolme senttiä. Onkohan tämä muistettu Nansolla?

Tuon telkkaridokkarin innoittamana kävin Mikonkadulla Nanso-kaupassa. Surullisuuteni yhtiön tilasta ei yhtään helpottanut. Ankeita vaatteita, kamalia kuoseja, kummallisia värejä. Yhtäkään tuotetta en halunnut edes kokeilla, puhumattakaan ostamisesta. Lisäkseni liikkeessä oli vain yksi asiakas, kun 100 metrin päässä COS:n liike oli aivan täynnä. Hintataso COSilla ei kuitekaan ole merkittävästi edullisempi kuin Nansolla. Ero on vaatteiden muodikkuudessa ja suunnittelussa.

Vaikka viime vuosina monet kuluttajat ovat juosseet hinnan perässä, uskon, että yhä useampi nainen haluaa modernin, sopivan laadukkaan ja hyvin suunnitellun vaatteen, jossa on jujua, vaikka hinta olisi hieman korkeampi.  Kuka haluaa tylsän perusvaatteen, jossa ei ole mitään ajatusta, ”koukkua”?

Toivon hartaasti, että Nanso löytää uuden vaihteen, panostaa nykyistä enemmän suunnitteluun ja modernisoi mallistonsa.

Mitä mieltä sinä olet Nanson vaatteista?

Kaisa

Kommentit (11)

  1. Business Woman

    Hei Kaisa! Olen liikuttavan yhtä mieltä kanssasi Nanson nykytilasta! Koin vuosia sitten suunnattomia ilon tunteita, kun Nanso lyöttäytyi yhteen suomalaisten nimikkosuunnittelijoiden kanssa ja ajattelin, että NYT suomalainen klassikkovaatemerkki iski lopulta kultasuoneen. Hamusin huippusuunnittelijoiden toinen toistaan upeampia luomuksia , mm. Anna Ruohosen hameen ja Paola Suhosen ihanan trikoomekon. Sitten se loppui kuin seinään. He eivät uskoneet omaan tarinaansa, joka ei välttämättä näkynyt huikeina euromäärinä kyseisen kvartaalin tunnusluvuissa. Ja palattiin siihen vanhaan, tuttuun ja turvalliseen, mutta niin mitäänsanomattomaan perusraitapaitameininkiin. Sillä ei valitettavasti valloiteta maailmaa, koska sillä ei valloiteta edes meitä suomalaisia, tulevaisuuden kuluttajista puhumattakaan.

    Suomalaisen vaateteollisuuden Suomen- ja ehkä myös maailman valloitus edellyttää todellakin, että yrityksessä on sekä busineksen, markkinoinnin ja suunnittelun taitajia. Ja ne eivät elä samassa ruumiissa. Varmin keino tappaa muotibusines, on alkaa säästää näissä kriittisen tärkeissä kuluerissä.

    Toivottavasti Marimekko onnistuu sillä kansainvälistymisen tiellä, minkä Nanso jätti ihan alkumetreillä kesken! Ilolla näkisin kyllä molempien kasvun, koska aina on tilaa kuluttajien ”sydämen valloittajille”:)

    1. Kaisa Virtanen

      Hei BW, kiitos hyvästä kommentistasi.
      Nansollakin organisaatio on muuttunut siihen tahtiin, ettei mukana pysy. Yhtiöön on palkattu sellaisia henkilöitä, joilla ei ole tietoa muotibisneksestä. Näin ainakin epäilen.
      Muotibisnes on erilaista kuin rautakauppa tai ryynikauppa. Kauppaa käydään eri tavalla, kuluttaja suhtautuu vaatteisiin toisin kuin ryyneihin. Vaatteissa pitää näkyä intohimo, tarina, visio, suunnittelu – kuka milläkin nimellä tätä haluaa nimittää. Näin toimittajan silmin katsottuna Nanso suunnistaa nyt sumussa.

    2. annu

      Tosi hyvä kirjoitus. Suomalaisen suunnittelun helmasynti on suomalaisuus…siis 70-lukulainen suomalaisuus. Muistellaan kaihoisasti ja hartaudella Marimekon, Nanson, Tuttua-tuotteen jne kulta-aikoja, ja unohdetaan että maailma, ja sen myötä kuluttajat ovat muuttuneet. (Sama moka meneillään muussa teollisuudessa…haikaillaan onnettomina Nokian perään, vaikka muuta teollisuutta olisi kehitettävänä vaikka kuinka… )
      Kuluttajalähtöisyys on unohdttu kokonaan Vaatesuunnitteluun löytyy ihan varmasti paljon apua ihan ”apinoimalla”. Kaikkihan on jo aiemmin keksitty. Nyt vaan pitäisi osata soveltaa! Jo selaamalla isoja verkkokauppoja, ja niiden hittituotteita (esim Boozt) näkee, että mitään suomalaisen suunnittelun näköistä ei näy parhaiden myytyjen tuotteiden joukossa.
      Suunnittelijoille tärkein ohje tulisi olla ASIAKAS=EURO – se mikä myy, se tuo euroja=menestystä. Ei oman itsensä toteuttaminen ole ainakaan markkinataloudessa se ykkösjuttu. Ei asiakasta voi syyttää siitä, jos hän ei koe suunnittelijan tuotetta omakseen… kyllä se vika on silloin suunnitttelijassa, kun hän on suunnitellut vaatteen itselleen, eikä asiakkaalle, jonka viime kädessä kuitenkin pitäisi maksaa siitä.
      Olen itse vetänyt aiemmin tuotesuunnitteluyksikköä, ja kyllä välillä piti aika kovastikin muistuttaa suunnittelijoita siitä, että kuka ostaa tuotteen? Kuka maksaa palkan? Kuka viime kädessä päättää onko tuote hyvä vai ei. No se asiakas….Ja päätös syntyy ostamalla…
      Kiitos ja anteeksi 🙂

      1. annu

        ja sori näppisvirheet!!!

        1. Kaisa Virtanen

          Hei, kiitos kommentistasi. Olet niin oikeassa. Turha sitä on haikailla menneitä vuosikymmeniä ja entistä menestystä. Katse pitää aina olla tulevassa, ei menneessä.
          Apinoimallahan monet nykyiset menestyneet brändit ovat menestyksensä luoneet ja luovat. Eihän siinä mitään pahaa ole, jos matkii parempiaan ja soveltaa sitä omiin mallistoihinsa.
          Surullista, niin surullista.

        Vastaa

        Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *

        This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.