Isoäidit ostoksilla
Me molemmat, Sini ja Kaisa, olemme isoäitejä, mummeja. Sinistä tuli mummi neljä kuukautta sitten, ja Kaisasta vuosi ja seitsemän kuukautta sitten. Olemme keskustelleet isoäitiydestä, nykyisistä vauvanvaatteista ja -tarvikkeista. Päätimme lähteä yhdessä katselemaan tarjontaa. Helpostihan se homma oli lähteä laukalle, riistäytyä käsistä. Tiedättehän te mummit, miten höpsöksi he (= me) voivat muuttua lapsenlapsien kanssa.
Tarvikeviidakko
Kun omat lapsemme olivat pieniä, silloin valkoinen sideharso toimi ns. kuolariepuna. Nyt tämäkin on “brändätty”. Valittavana oli valtavasti erilaisia värejä ja kuvioita.
Entäs sitten tutit? 30 vuotta sitten valittavana oli lähinnä tavallisia tutteja. Nyt on tuttien lätkissä on kuvioita ja jotkut myös hohtavat pimeässä, jolloin tutti löytyy helposti myös pimeässä.
Tutin voi kiinnittää mitä erilaisimmilla “ketjuilla” vaatteisiin. Ennenhän sekin hoidettiin kanttinauha-hakaneula -yhdistelmällä tai jollain lapasten kiinnitysklipsillä.
Ihania vaatteita
Nykyiset vauva- ja taaperoikäisten vaatteet ovat kyllä hellyttäviä. Ilahduimme niiden kuoseista, väreistä ja malleista. Monissa vaatteissa on leikkisyyttä. Jossain vaiheessa oli muotia pukea vauvatkin mustiin tai tummanpuhuviin vermeisiin tai hyvin aikuismaisia vaatteita. Nyt emme nähneet sellaisia.
Ilahduimme, että lähes kaikki pikkuisille tarkoitetut vaatteet olivat luonnonkuiduista valmistettuja.
Joidenkin paitojen pääntiet sitä vastoin hämmensivät: mahtuuko suomalaisen lapsen pää niin pienestä aukosta. Onneksi löysimme useita paitoja ja bodeja, joissa oli nepparit olkapäillä tai ne olivat kietaisumallisia. Silloin pukeminen on helppoa.
Hämmennystä aiheutti puuvillaisten vaatteiden pesuohjeet. Suurimmassa osassa oli 40-asteinen pesu, vaikka niissä ei ollut mitään järjellistä syytä (esimerkiksi ongelmallista painatusta), miksei niitä voisi pestä 60 asteessa. Eihän se puuvilla kunnolla puhdistu alhaisessa lämpötilassa.
Ostimmeko mitään?
Tottahan toki ostimme, olimmehan lähteneet liikkeelle ostomielessä. Molemmat ostimme muutamat asukokonaisuudet lapsenlapsillemme.
Sini ja Kaisa