Jorma Uotinen on kirjansa ansainnut

Taiteilijaprofessori, tanssija, koreografi, taiteilija, laulaja ja Tanssii Tähtien Kanssa -tuomari – kaikkea tätä ja paljon muuta on Jorma Uotinen.

Jorma Uotinen oli saanut useita kertoja pyynnön kirjoittaa muistelmansa. Hän oli aina vastannut, ettei ole muisteluiässä. Kun sitten tietokirjailija Sauli Miettinen oli halunnut kirjoittaa Jormasta kirjan, tämä suostui. “Kyse on elämänkerrasta, ei muistelmista. En halunnut omaelämänkertaa, koska olisin ollut valikoiva, jolloin sivuja olisi ollut ehkä 100”, Jorma Uotinen totesi kirjan julkistamistilaisuudessa.

Sauli Miettinen on kiinnostunut julkisuuden vaikutuksesta ihmisiin. Ennen Jorman kirjaa hän on julkaissut Marlene Diedrich – nainen ja tähti- ja Uskomaton Aira Samulin -teokset.

“Elämä on täynnä valintoja, sattumia. Tässä kirjassa sattuma on läsnä, kun koreografi Carolyn Carlson kutsuttiin Suomeen. Toinen sattuma oli, että näin lehdessä Jormasta kuvan, jossa oli myös kirjoittamani Marlene Diedrich -kirja. En tiedä, oliko hän lukenut sen vai oliko se rekvisiittaa. Otin yhteyttä Jormaan. Olimme joskus nähneet, mutta emme tunteneet toisiamme”, kertoi Sauli Miettinen kirjan synnystä.

Jorman elämänkertaan liittyvä työ alkoi pari vuotta sitten tutustumalla Jorman sekalaiseen arkistoon. Jormasta on vuosien aikana julkaistu kilometrikaupalla juttuja, joiden arkistointi oli retuperällä. Sauli järjesti Jorman arkiston. Sauli hämmästeli arkiston sekaisuutta, koska Jorma Uotinen muuten on niin säntillinen, koti on järjestyksessä jne.

“Kirjoitin kaiken koneelle, vaikka tiesin, ettei kaikki päädy kirjaan. Olen ennen kaikkea tutkija, en niinkään tarinankertoja. Olen ylpeä kirjan lopussa olevasta Jorman taiteellisen työn luettelosta, jonka laadin. Se on todella kattava”, Sauli sanoi.

Kirjan tarina etenee taiteellisen työn kautta lomittuen yksityiselämään. Sauli Miettinen haastattelli lukuisia henkilöitä: Jorman ystäviä ja kollegoita.

Kun Saulilta kysyttiin, mikä työssä oli hankalinta, hän vastasi, että itse Jorma. Kun Sauli kysyi Jormalta, voiko hän kysyä, Jorma oli vastannut, että voi kysyä, mutta hän ei välttämättä vastaa.

Porista Pariisiin

Jorma kertoi, että lapsesta saakka hänellä on ollut palo teatteriin ja esiintymisenhalu. Hän pestautui Porin teatterin lapsiavustajaksi. 15-vuotiaana hänen elämäänsä tuli tanssi, ja teatteri jäi taka-alalle. Porilaisen balettikoulun jälkeen hän pyrki Kansallisbaletin balettikouluun.

“Ilmeisesti siellä oli kova pula miestanssijoista, koska minut otettiin sisään heti lakkiaisten jälkeen”, totesi Jorma.

Kun Carolyn Carlson sitten kutsuttiin Helsinkiin vierailijaksi ja tämä ilmoitti haluavansa Jorman ryhmäänsä, edessä oli muutto Pariisiin.

“Lähdin Pariisiin tanssijana ja palasin 5 vuoden jälkeen taitelijana”, kiteytti Jorma Pariisin-vuosiaan.

Suomeen palattuaan hän alkoi vetää Helsingin Kaupunginteatterin tanssiryhmää. Vähitellen hänellä oli mahdollisuus laajentaa myös ohjaamiseen. Mm. Cats-musikaali ja Piaf Piaf olivat Jorman ohjaamia. Piaf Piafia hän pitää yhtenä lempiteoksistaan.

“Koreografina odotan, että antaessani idean, tanssija antaa siihen oman panoksensa. Tämä oli uutta 1980-luvulla”, Jorma tiivistää.

Kaupunginteatterin jälkeen Jorma valittiin Kansallisbaletin johtajaksi. Silloin vastustajat olivat sitä mieltä, että Jorma “tappaa klassisen baletin”. Toisin kuitenkin kävi: monet Jorman valitsemat teokset ovat edelleen baletin ohjelmistossa. Baletinjohtajana hän aloitti myös uudenvuodenaaton balettigaalat. Jorma on harmissaan, etteivät hänen seuraajansa jatkaneet näitä suosittuja gaaloja.

Koko kansan Jorma

2000-luvun alussa Jorman “oli tärkeää löytää toinen esittämisen tapa, kun aktiivikausi tanssijana on ohi. “. Elämä oli myllerryksessä: työ baletinjohtajana oli loppu, samoin pitkä suhde Helena Lindgrenin kanssa. “Kysyin itseltäni, tarvitaanko minua vielä”, muisteli Jorma tuntojaan.

Ja tarvittiinhan Jormaa: Kuopio Tanssii ja Soi tarvitsi festivaalijohtajaa. “Se oli hieno tarjous siihen elämänvaiheeseen”, tunnusti Jorma. Kuopiossa vierähti 18 vuotta.

Tanssii Tähtien Kanssa -ohjelman myötä Jormasta tuli tuttu koko kansalle. Jopa pienet pojat pysäyttelevät Jorman kadulla ja pyytävät nimmaria tai sanovat “ei huono”. Sunnuntaina alkaa 13. kausi TTK:ta. Jorman mielessä TTK:ssa on paljon positiivista energiaa, ja hän nauttii sen tekemisestä.

“Suuressa kuvassa olen tyytyväinen elämääni. Minun on täytynyt elää niin kuin minun pitänyt elää. Elämäni on ollut intensiivistä”, totesi 70 vuotta täyttänyt Jorma julkkistamistilaisuudessa.

Kirja

Mitä mieltä olen Sauli Miettisen kirjoittamasta Jorma Uotinen -kirjasta? Luin kirjan viikonlopun aikana. En malttanut jättää kirjaa kädestäni.

Lyhyesti sanottuna: yli 500-sivuinen kirja on kulttuurihistoriallinen. Se antaa kattavan kuvan taitelija Jorma Uotisen työstä ja tinkimättömyydestä. Kirja piirtää henkilökuvaa taiteilijasta, jolle työ on tärkeintä.

Jos joku ajattelee tarttua kirjaan siksi, että sieltä löytyisi “mehukkaita” yksityiselämän käänteitä, hän ehkä pettyisi. Lehdissä on jo vuosia sitten käsitelty Jorma Uotisen seksuaalinen suuntautuminen ja yleiselo Helena Lindgrenin kanssa. Yksityiselämää kirjassa on käsitelty maltillisesti, mutta kuitenkin rehellisesti, sopivan avoimesti. Kirjaa lukiessa ei tule tunnetta, että ihan kaikkea yksityiselämän käänteitä en olisi halunnut tietää.

Kaisa

Kirjan on julkaissut Otava, ja se on saatavana myös äänikirjana.