Jos suunnittelet lomamatkaa, pidä mielessä myös Rodos!

Kovin helposti unohtuu, että loka- ja vielä marraskuun alkukin ovat hyviä lomailukuukausia Välimeren seudulla. Turisteja on vähemmän kuin sesonkikautena, palveluja on silti vielä saatavilla, ihmisillä on aikaa rupatella ja nauttia leppoisasta elämänmenosta. Ja jos jotain haluaa ostaa, niin kaupoissa on kaikki hyvällä alennuksella.

Tämän totesin viikko sitten Rodoksella, jonne matkaseurueemme päätyi monen sattuman summana, sillä alunperin olimme menossa Sardiniaan. Muutama viikko ennen matkan alkua saimme viestin, että matka perutaan, koska lentoa ei saada täyteen. Voi itku!

Rodos on 77 kilometirä pitkä ja 37 kilometriä leveä saari Egean meren ja Välimeren välissä,

 

Ei ollut kovin helppoa etsiä samaan ajankohtaan noin pienellä varoitusajalla uutta kohdetta neljälle kiireiselle naiselle, etenkin kun kenelläkään ei olisi aikaa ryhtyä järjestelemään matkaa uusiksi. Kolme valmismatkavaihtoehtoa löytyi, joista valitsimme Rodoksen, hieman epäröiden.

Jokaisella oli ennakkokäsityksenä ei-niin-mairitteleva mielikuva hieman suttuisesta bilepaikasta, joka on täynnä turistirysiä. Kuinka vääräksi se reissumme aikana osoittautuikaan! Saarella on kiva fiilis, rento ja raukeakin, mutta ei missään nimessä tylsä.

Kaikkialla on siistiä, ihmiset ovat iloisia, auttavaisia ja kohteliaita. Sääkin helli meitä, vaikka myrsky oli riehunut saarella vain viikkoa aiemmin.

Ruoka on hyvää, raikasta, tuoretta ja yksinkertaisesti valmistettua.

Mustekalat olivat kuivumassa ravintolan pihalla.

 

Tämän kala-annoksen nautimme vanhassa kaupungissa, ison puun vierestä sivukujalle kääntyvässä ravintolasumpussa. Ravintola Petaladika on etenkin paikallisten suosiossa.

 

 

Ruoka on yksinkertaista, hyvää ja tuoretta. Hintakaan ei huimaa.

 

Saaren länsiosan rannikolla ja vehreissä laaksoissa viljellään vihanneksia ja kasvatetaan oliivipuita ja viiniköynnöksiä. Pienellä saarella kasvaa 400 eri viiniköynnöslajia, joista noin 250 antaa hyvänlaatuisia rypäleitä viinin tekoon.

 

Raunioita on aina kiinnostavaa käydä katsomassa ja ihmettelemässä muinaista elämää.

 

 

Lokakuun puolivälissä lämpötila kapusi noin 25-28 asteeseen, yöllä oli yli 20 astetta. Merivesikin oli suloisen lämmintä, noin 20 asteista. Ainoa ”riesa”, jos nyt niin voi sanoa, on tuuli saaren länsirannikolla, jossa myös me asuimme. Saaren itäreunalla oli aivan tyyntä ja paahteisen kuumaa samaan aikaan.

Matkan syynä oli juhlistaa matkaklubimme 25-vuotissynttäreitä. Juhlan kunniaksi varasimme hieman paremman hotellin ja kaksi juniorsviittiä  Atrium Platinium -hotellista. Rehvakkaasti vastaanottotiskillä kuohuviinilasillista siemaillessa toivoimme hotellin parhaita huoneita.

Ja kuinkas kävikään, sellaisen saimmekin, yhden ison sviitin hotellin yläkerroksesta! Sesongin ulkopuolella ei hotelleissa ole ruuhkaa ja näinkin onnekkaasti voi käydä. Vastaanotossa meitä odotti myös suomenkielinen kirje hotellin apulaisjohtajalta, suomalaiselta Tinalta. Saimme häneltä monta, kivaa vinkkiä. Kiitos Tina!

Huoneisto kylpi valossa aamusta iltaan.

 

Olimme enemmän kuin tyytyväisiä huoneistoon ja ennen kaikkea hulppeaan näköalaan omalta kattoterassilta ja omaan uima-altaaseen.

Auringonlasku huoneiston terassilta katsottuna oli joka ilta erilainen, mutta aina huikaisevan kaunis.

 

Hotellin spassa koin yhden parhaista vartalohoidoista. Vaikka hoitojen hintataso on kutakuinkin sama kuin meillä, niin satsaus kannatti. Myös pieni, mutta tehokas kuntosali oli meidän ahkerassa käytössä, samoin hotellin tarjoamat venyttelytunti ja vesijumppa. Lomalle sattui myös yhdet synttärit, jotka hotelli huomioi ihanasti. Tarjoilijat toivat synttärikakun päivänsankarille ja lauloivat vielä onnittelulaulunkin!

Nauroinkin, että tässä hotellissa laitostuisi helposti. Palvelu pelasi ja henkilökunta näytti nauttivan asiakkaiden hemmottelusta.

Olen käynyt kerran aiemmin Rodoksella vuosikymmeniä sitten. Muistin Lindoksen valkoisen kylän ja Rodoksen vanhankaupungin sekä veneretken ihanalle, pienelle Symin saarelle. Sinne emme tällä kertaa ehtineet, mutta suosittelen retkeä, jos olet menossa kohteeseen.

Näkymä Lindoksen kylän alaosasta uinailevalle lahdelle.

 

Olikin hienoinen pettymys, että Lindos, niin kaunis valkoinen kylä kuin se onkin, vaikutti nyt olevan kuin ulkoilmaostoskeskus, täynnä kauppoja, joissa myytiin suht samanlaista tavaraa. Olimme paikalla aamulla varhain, silti kauppakujat olivat täynnä porukkaa. Paremmin pääsi liikkumaan sivukujilla.

Erään talon ovimatto, tehty pienistä kivistä. Olisipa aikaa joskus värkätä tällaisia.

 

Vaikka busseilla pääsee hyvin saaren eri osiin, kannattaa vuokrata auto ja ajella oman aikataulun mukaan. Liikenne sujuu kuten meilläkin. Saaren itärannalla on useita kivoja ja rauhallisia uimarantoja.

Jos haluaa päästä helpommalla, ainakin Aurinkomatkojen saarikierros toimi hyvin ja suomea puhuva opas Kosta oli varsinainen tarinankertoja.

Kiipeä kukkuloille, jos polvesi kestävät. Löydät huipulta lähes aina pienen pyhätön.

 

Kurkista myös sisälle ja rauhoitu.

 

Rodoksen vanhassa kaupungissa kannattaa tehdä kävelykierros. Täälläkin on paljon kauppoja, joissa myydään laukkuja, kenkiä, koruja ja muuta turistitavaraa. Lomamme aikaan kaikki oli alennuksessa, vähintään 30 prosenttia.

Rodoksen keskiajalta oleva linna on yksi Unescon Maailmanperintökohteista.

 

Varaa mukaan hyvät kengät, sillä joka paikassa on kiviportaita! Huonojalkaiselle tämä kohde ei ehkä ole viisas valinta.
Vanhan kaupungin kahvila suorastaan houkuttelee istahtamaan.

 

Jos turistikauppojen anti ei miellytä, trendimuotia löytyy Rodoksen kaupungin uudelta puolelta. Siellä on kauppansa kaikilla muotimerkeillä. Se tuntui jotenkin hassulta, kun kyseessä on näinkin pieni saari.

Menisinkö uudelleen? Kyllä, mutta jälleen sesongin ulkopuolella. Jäi niin paljon näkemättä, sillä viikko on aivan liian lyhyt aika yhdistää lorvailu, lepo ja nähtävyyksien katselu.

 

Tätä kirjoittaessa huomasin, että viime vuosina olen päätynyt aika usein Kreikan saarille. Pari vuotta sitten olin Santorinilla saman seurueen kanssa.  

Sini

Matka maksettiin omalla rahalla, jota säästetään kuukausittain matkaklubin yhteiseen kassaan. Noin puolentoista vuoden kuluttua matkaamme sen turvin klubin kanssa uusiin seikkailuihin. Suosittelen tapaa sinullekin!

Kommentit (0)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *