Joulu ilman stressiä

Joulu aiheuttaa monelle stressiä: pitää siivota, laittaa ruokaa, leipoa ja ostella joululahjoja. Ennaltaehkäisen joulustressin valmistautumalla jouluun hyvissä ajoin.

Ensimmäinen joulu uudessa kodissa. Monet ovat kyselleet minulta, miltä tuntuu, tuntuuko haikealta.

En tunne haikeutta. Sitä paitsi menen aattona entiseen kotiini tyttären perheen ja hänen puolisonsa suvun kanssa viettämään joulua.

En ole kokenut vuosikymmeniin joulustressiä, vaikka olen ollut todellinen jouluttaja, jouluhullu. Ehkäisen joulustressiä sillä, että ostan tai teen lahjat hyvissä ajoin. Tänä vuonnakin ensimmäiset lahjat ostin jo helmikuussa. En pidä ruuhkista ja jonottamisesta. Kaiken lisäksi jotkut ihmiset alkavat olla kärttyisiä ruuhkissa jonottaessaan. Olen jo käärinyt kaikki lahjat paketteihin ja kirjoittanut arvoitukset jokaiseen lahjaan.

En ole vuosikymmeniin siivonnut kaappeja jouluksi. Miksei sitä hommaa voisi hoitaa muuhun aikaan? Hemmottelen itseäni niin, että tilasin ammattilaisen hoitamaan joulusiivouksen. Pieni lahja itselleni.

On ihanaa, kun perheessä on jälleen pieni lapsi. On mielenkiintoista seurata, miten reilun vuoden ikäinen suhtautuu jouluun. Ainakin joulukuusi koristeineen on saanut olla rauhassa jo viikon. Epäilen, että E saa lahjavuoren, kun kaikki sukulaiset ja ystävät ovat muistaneet häntä lahjoillaan. Synttäreillä E oli kiinnostunut lahjakääreistä enemmän kuin sisällöistä. Ja lahjanaruja oli kiva kietoa kaulaan.

Vietämme joulua kolmatta kertaa tällä kokoonpanolla, paitsi tietysti E:lle tämä on vasta toinen joulu. Viime jouluna hän oli vasta 2-kuukautinen vauva.

Olemme jakaneet ruokavastuut niin, ettei kaikki kaadu yhden harteille. Minä valitsin savukalkkunan ja sillin ostamisen sekä punajuuri-sinihomejuustolaatikon valmistamisen.

Uudessa kodissa olen laittanut joulua ministi verrattuna aikaisempiin vuosiin, jolloin koti oli täynnä joulukoristeita, liinat vaihdettu ja jopa keittiöön vaihdettu jouluverhot. Nyt tyydyn vain pariin joululiinaan, -valoihin ja -koristeisiin. Kuusta en nyt ota. Ainakin vielä olen sitä mieltä.

Kun kävin kellarista hakemassa muutamia joulukoristeita, tajusin, miten järkyttävä määrä minulla onkaan joulukoristeita: neljä isoa laatikollista! Jos ne kaikki laittaisin nykyiseen asuntooni, tämä oli kuorrutettu joululla. Täytyy varmaan jossain vaiheessa harventaa jouluvarastoani.

Jouluhan on täynnä perinteitä – niin myös meillä / minulla. Esimerkiksi tietyt joulukoristeet olivat aina samassa paikassa. Nyt ne hakevat paikkaansa. Ennen jokaisessa ikkunassa roikkui joku valokoriste. Nyt niiden ripustaminen on ongelmallista, sillä verhokiskot ovat katossa eikä niihin voi laittaa roikkumaan valoja, enkä halua porauttaa kattoon mitään ylimääräisiä koukkuja, joissa roikkuu valoja pari viikkoa vuodessa.

Mieheni eläessä joulun pääruokana oli kuorrutettu hummeri. Kinkkua ei ollut, vaan se oli korvattu savukalkkunalla. Jouluruokien pääpaino oli kaloissa. Tänä vuonna tarjolla ei ole hummeria, mutta muuten mennään aika samalla tyylillä kuin ennenkin. Eli kinkkua ei ole tänäkään vuonna tarjolla.

Uskon, että ruokaa on silti aivan liikaa ja taas syödään itsemme ähkyyn. Onneksi kalat ovat kuitenkin kevyempää kuin kinkku.

Joulupäivän aion nauttia rauhassa. Ehkä otan rennon leffamaratonin.  Tapanina ensin liikuntaa ja sitten ruokavieras.

Nautinnollista ja miellyttävää joulua!

Kaisa

Kommentit (0)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *